JOVELAN HYÖTYKIRJASTO

Mitä luettaisiin? Jovelan hyötykirjastossa esitellään sivuston henkeen liittyviä hyviä kirjoja ja lehtiä, joiden inspiroimana hääräillään puutarhassa ja keittiössä, tutkaillaan tärkeitä asioita ja opitaan uutta.
Löydät meidät myös instagramista

KIRJAT

Seuraavat kirjat kuuluvat omaan pieneen hyötykirjastoomme, josta ammennamme tietoa ja inspiraatioita omaan elämäämme. En ole kirjakriitikko, enkä esittele kirjoja siitä kulmasta, vaan kerron kirjojen sisällöstä, annista ja kirjojen synnyttämistä ajatuksista. Osa kirjoista on arvostelukappaleita, mutta se ei vaikuta kirjan esittelyyn. Mikäli kirjalla on kotimainen kustantaja, linkitän kirjan kustantajan verkkokauppaan/kotisivuille.

Lisään uusimman kirjaesittelyn aina ylimmäksi. Kuvat: Jovelan talopäiväkirja/omavarainen.fi.

SATO

Johanna Vireaho & Hanna Marttinen
Kustantaja: Readme

Kaunis Taimi-kirja on saanut jatkoa Sato-kirjalla, joka jatkaa edellisen kirjan tyylikästä ja kuvitusrikasta tyyliä tarjoillen edellistä kirjaa vieläkin muhkeamman, 352 sivuisen puutarhaoppaan, jossa yhdistyy puutarhan 4 vuodenaikaa, sadonkorjuu ja reseptit.

Kirja alkaa peruasioista, eli keittiöpuutarhan perustamisesta ja siihen liittyvistä osa-alueista. Esittelyssä on erilaisia kasvimaamalleja: avomaa, potager eli muotopuutarha, viljelylaatikot ja ruukkupuutarha. Tämän jälkeen siirrytään puutarhan neljään vuodenaikaan, jotka on jaoteltu kevääseen, kesään ja syksy-talveen. Kevään osiosta löytyy ohjeet myös kiinalaiseen kohopenkkiin, jossa kasvatettavat kasvavat kompostin kaltaisessa lämpökohopenkissä, ja joka sopii erityisesti saviselle maalle.

Kesän osiossa tarjoillaan puutarhaa sen täydessä loistossa. Omat osiot on tehty mm. ruoalle ja resepteille, myös ruokakukille, kauneudelle, puutarhasta saataville lahjoille, torjuntarohdoille, kasvitaudeille ja -tuholaisille sekä eri perunalajikkeiden esittelylle ja yrteille. Yrttien kautta lukija pääsee myös pienelle makumatkalle Välimeren, Aasian ja Lähi-Idän ruokamaailmaan. Harmonisen kirjan tarjoamat vinkit ja ohjeet ovat selkeitä, asiantuntevia ja mukavan yksinkertaisia.

Syksyn saapuessa ja talven lähestyessä puutarhassa tehdään syystöitä ja varaudutaan talveen. Satoa säilötään ja siemeniä kerätään talteen seuraavaa satovuotta varten, ja tämä kaikki esitellään vinkkien ja ohjeiden lisäksi runsain kuvin, joita tekee mieli katsoa pidempäänkin.

Se, mitä jäin kaipaamaan Taimi-kirjassa, löytyy Sato-kirjasta: aakkosellinen avainsanahakemisto. Myös reseptit on listattu omaan hakemistoonsa. Reseptejä kirjasta löytyy 34, ne ovat herkullisen tuntuisia (ja näköisiä) ja mikä mukavinta, kirjan tekijät eivät ole tyytyneet kierrättämään kaikkia joka paikassa tyypillisesti nähtyjä tietyn raaka-aineen reseptejä, vaan mukana on mukavasti uutta kokattavaa.

Lyhyesti: Kuten edeltäjänsäkin, upean kaunis, inspiroiva ja idearikas opas, joka on saanut pysyvän paikkansa hyötykirjastostamme. Voin uskoa, että kirjan sivuilla tulee vietettyä lukuisia hetkiä jälleen niinä sydäntalven hetkinä, kun pimeydestä huolimatta puutarhakuume alkaa oireilla, mutta sen suhteen ei voi tehdä mitään konkreettista - paitsi lukea puutarhahaavemaahan vieviä kirjoja!

TAIMI

Johanna Vireaho & Hanna Marttinen
Kustantaja: Readme

Taimi on varmasti kauneimpia lukemiani puutarhakirjoja. Se on todella valtavan kauniisti ja tyylikkäästi kuvitettu ja inspiroivia kuvia on paljon. Taimi ei kuitenkaan ole vain kaunis kuvakirja, vaan nimenomaan taimikasvatukseen erikoistunut, melkein 300-sivuinen opas täynnä tietoa. Kirjan lukijoille suunnatuissa saatesanoissa luvataan "ideoita, neuvoja ja vertaistukea taimikasvatukseen", eivätkä sanat jää vaille katetta.

Kirja alkaa siemenistä, kuten taimikasvatuskin. Millainen on hyvä siemen ja miten valitaan mitä kasvatetaan? Siemenpussien tarjoamia tietoja avataan lukijalle ja sen jälkeen onkin aika valita oikea multa ja kylvöruukut. Kirjan vinkit etenevät kronologisesti taimikasvatuksen eri vaiheista toiseen selkeine osineen. Käydään läpi kasvatuksen perusteita ja vinkkejä kohta kohdalta. Jopa vedelle ja kastelulle sekä kasvien tarvitsemalle valolle ja kasvivaloille on omat otsikkonsa.

Versoista, versotuksesta ja versotettavista on saatu kirjaan mahtumaan muhkea ja inspiroiva osuus, josta löytyy 18 eri versotettavaa kasvia vinkkeineen.

Taimen kasvu ja kasvatuksen toimenpiteet käydään kirjassa läpi huolellisesti, eikä aina tarvita ulkopuutarhaakaan. Kirjan vinkit kattavat myös esimerkiksi ikkunalautapuutarhan perustamisen estetiikkaa unohtamatta, ja jos kotipuutarhurin harmiksi viljelys ei idä, todennäköisille syille löytyy esimerkkejä.

Kirjan esikasvatusosiosta löytyy 19 kasvatettavaa vihannesta purjosta chiliin, 23 yrttiä ja maustekasvia sekä 5 syötävää kukkaa. Kirjaa voisikin kutsua myös kauniiden raaka-aineiden kirjaksi, vaikkei kirja reseptejä tarjoilekaan - ne on säästetty SATO-kirjaan.

Kirjan loppuosasta löytyy 7 tärkeää vinkkiä kasvatukseen, pistokasviljelyohjeita työvälineistä juurrutukseen, hyvän taimen osto-opas ja pieni taimisanasto.

Lyhyesti: Kaunis ja sisältörikas kirja, joka on saanut omassa hyötykirjastossamme pysyvän paikan. Tämä kirja ei lukemalla kulu.

Omasta Maasta
- omavaraisen kotipuutarhurin käsikirja

Bella Linde & Lena Granefelt
Kustantaja: Minerva Kustannus Oy

Kirjan oheisnimi on omavaraisen kotipuutarhurin käsikirja, ja sitä se nimenomaan on. Jos omavaraisemmasta ruokatuotannosta haaveilevan tulisi valita omaan kotikirjastoonsa vain yksi omavaraisuuteen liittyvä yleispuutarhaopas, tämä olisi hyvä ehdokas.

Yli 250-sivuinen opas alkaa vuosikalenterilla, josta löytyy kunkin kuun oleellisimmat puuhat. Vuosikalenteri jatkuu takasivuaukeamalla. Kalenterien sijoittaminen etu- ja takakansiaukeamille on fiksua - kuukausivinkit löytyvät helposti myöhemminkin.

Omasta maasta on sangen seikkaperäinen ja monipuolinen kirja, joka sisältää kuvituskuvien lisäksi hyödyllisiä havainnekuvia ja esittelee myös esimerkiksi yhden ja saman kasvimaan eri kuukausina. Eri osa-alueet esitellään kirjassa selkeästi ja laajasti. Kirjasta löytyy likimain kaikki mahdollinen tieto omavaraisen puutarhan kasvattamisesta, kirjaimellisesti siemenistä sadeveteen, ja kaikkea sen väliltä. Kirjan neuvot ovat hyvin pohdittuja ja kerrottuja. Sen sijaan, että annetaan pelkkiä ohjeita, on nähty vaivaa kertoa miksi, ja silloin kun kyseessä on mielipiteitä jakava asia, kuten käännetäänkö maata vai ei, asiaa katsastellaan molemmilta puolilta tiiviin seikkaperäisesti. Ravinteita ja lannoitteita käsittelevässä osiossa ei tyydytä kertomaan vaan ravinteista ja lannoitteista, vaan esitellään myös erilaisia lannoitusongelmia, ja miten ne voi havaita kasveissa. Kirjasta löytyy myös mielenkiintoinen kaavio siitä, miten oman puutarhan maaperää ja sen ravinnetasoa voi arvioida siinä luontaisesti kasvavien kasvien mukaan.

Kirjan puutarhakasvatusopillinen osuus sisältää yli 120 sivua ohjeita ja vinkkejä hyötypuutarhan perustamisesta ja hoidosta päättyen juurikin puutarhan erilaisiin ongelmiin ja niiden ratkaisuihin, oli kyseessä sitten kasvien taudit, väärä tai riittämätön hoito tai tuholaishyönteiset. Kirjan alkuosassa on muuten myös tietyn perhekoon mukaan mitoitettuja viljelysmaamittoja ja satoennusteita, jotka ovat hyödyllisiä ja mielenkiintoisia, vaikkakin itse ole eri mieltä perunan satoennusteesta. Meillä ainakin per m2 saadaan perunaa reilusti enemmän kuin 1,2 kg.

Sivumääräisesti toinen osa kirjasta alkaa osiolla, jossa kustakin kasvatettavasta kerrotaan pähkinänkuoressa kaikki oleellinen kyseisen kasvin kasvattamisesta ja sen tarpeista kasvin erityisominaisuuksiin sekä vinkkejä sadonkorjuusta ja siitä mitä ja miten kasvit käsitellään ja säilötään sadonkorjuun jälkeen. Kasvimaan kasvien lisäksi kirjassa käydään läpi myös yrttitarha, hedelmäpuutarha ja puutarhan marjat sekä "luonnon ruoka-aitta" sienineen, villikasviksineen ja marjoineen. Kirjan viimeinen osa käsittelee sadon säilöntää ja varastointia sekä ravinto-oppia, maaperäoppia ja luonnon kiertokulkua.

Lyhyesti: Erittäin hyvä ja monipuolinen tietopankki sekä omavaraisemmasta elämästä kiinnostuneille että kotipuutarhureille, jotka haluavat onnistua satonsa kanssa aikajanalla siemenpussista säilöntään.

Kodin uusi mehukirja

Petter Bergström
Kustantaja: Minerva Kustannus Oy

Jokainen kotipuutarhuri ja marjastaja todennäköisesti tekee jossain vaiheessa perusmehuja puutarhan ja metsän marjoista tai omenoista. Kokonaisen kirjan omistaminen mehuille voikin tuntua turhalta. Jos siltä tuntuu, voin omalta kodaltani todeta, että kun avasin kirjan, en laskenut sitä käsistäni ennen takakantta, ja olen sen jälkeen puhunut suu vaahdossa mehuista jokaiselle, joka korvaansa on lotkauttanut. Kirja vie mehut aivan uudelle tasolle, enkä tarkoita sitä, että kirja kikkailisi mehuilla jollain uudella keittiökemismin tyylillä, vaan kirjaimellisesti sitä, että se avaa mehujen, oman puutarhan ja luonnon yhteyden sellaisella laajuudella, että janohan siitä tulee. Ennen kun olin saanut kirjan käteeni ajattelin, että koska meillä nyt kasvaa paljon erilaisia marjoja, olisi mukavaa saada erilaisia, itselle uusia vinkkejä niiden käyttöön. Vähänpä arvasin, että kirjan avattuani löytäisin kokonaisen mehujen maailman omalta pihaltamme - enkä puhu niistä marjoista, joita meillä kasvaa.

Kirjan alussa käydään läpi perusasioita, esitellään eri sokerit, kerrotaan tanniineista, eri raaka-aineiden vaikutuksesta mehun väriin, puhutaan supermehuista ja fenoleista ja kerrataan eri vitamiinit sekä terveysmarjat. Seuraavaksi paneudutaan hygieniaan,  sterilointiin, mehun säilöntään ja neuvotaan milloin mehuja voi vielä käyttää jos niiden rakenne muuttuu tai niihin kehittyy ei toivottuja vieraita, kuten hometta. Ennen kun päästään mehukohtaisten reseptien esittelyyn käydään vielä läpi mehujen valmistuksessa tarvittavia välineitä (keittiön perusvälineillä pärjää hyvin) ja annetaan muutama perusohje mehutyyppien mukaan, joita ovat tuoremehu, keitetty mehu, jälkimehu sekä kukkamehu.

Kirjassa on 167 sivua. Erilaisia mehuja ja juomia ohjeineen kirjasta löytyy 80. Kun kyseessä on mehukirja, siinä on, kuten toivoisi olevankin ne tyypillisimmät mehut, kuten puolukka-, mustikka-, mansikka-, vadelma-, omena- ja viinimarjamehu sekä mehuja muista marjoista aroniasta lakkaan, mutta herranen aika, mitä muita juomia kirjaan onkaan laitettu! Miten olisi suloisen lila orvokkimehu, lehmuksenkukkamehu, syreenilimonadi, polkagrismehu (raparperia ja minttua, maku muistuttaa polkka-karkkia), kuusenkerkkämehu, ruusumehu, maitohorsmamehu, raparperinekkumehu, puna-apilajuoma, päärynäjuoma, basilika-minttumehu, omenapiirakkamehu, tuoksuköynnöskuusamamehu tai kolesterolia alentava ja verisuonten kalkkeutumista vähentävä ohravesi? Mehujen lisäksi kirjassa on myös siirappiohje, glögejä, viinin perusohje, erilaisia bonushilloja ja hillokkeita sekä kätevä kasvihakemisto. Kyllä suu napsaa!

Lyhyesti: Suosittelen kyllä! Lisää iloa sadonkorjuuseen perinteisten herkkujen rinnalle! Itselläni kävi niin, että aloin tiirailla puutarhaamme hyötypuutarhan ulkopuoleltakin. Aivan, meillä kasvaa mm. suloisesti tuoksuvaa tuoksuköynnöskuusamaa, jonka marjat ovat lievästi myrkyllisiä, mutta kukat eivät, ja juomalle lupaillaan kukkien tuoksun makua. Arvaan, että tätä juomaa päätyy meillä vielä vieraspöytään kuohuviinillä kruunattuna..

Hunajaa!

Terhi Friman ja Antti Saraja
Kustantaja: Karttakeskus

Hunajaa! ei ole mehiläistarhauksen oppikirja. Kirja ei tarjoa oppeja mehiläistarhaukseen, vaan kertoo mehiläisistä, niiden luonteesta, ominaisuuksista ja älykkyydestä, kotimaisen hunajan laadukkuudesta, hunajasta raaka-aineena ja ihmisistä mehiläispesien äärellä, kuten mehiläistarhaaja Raimo Tervolasta, joka pystyy haistamaan hunajan mesialkuperän.

Kirja antaa kylläkin hyvän ja sangen realistisen käsityksen mehiläitarhauksesta ja avaa hienolla tavalla mehiläisten elämää. Mehiläistarhausta suunnittelevalle syntyy selkeä kuva siitä, että oman hunajan tuottaminen vaatii työtä, säännöllisyyttä ja systemaattista työskentelyä mehiläispesillä, ja että harrastuksen aloittaminen ei ole ihan halpaakaan. Kaiken sen rinnalle nousee tunne siitä, että oma hunaja on kuitenkin vaivan ja alkukustannusten väärtiä, ja kannustaa tutustumaan mehiläistaurhausoppeihin varsinaisten oppikirjojen äärellä. Kirjassa on myös vinkkejä, kuten miten hunaja toimii parhaiten keittiössä, miten hunajaa käytetään, miten se kannattaa säilyttää, hunajan voi pakastaa, miten hunaja saadaan jälleen juoksevaksi ja niin edelleen. Kirjassa on myös muutama mukava resepti mehiläistarhaajilta.

"Kirja on omistettu mehiläisille, mesitanssille ja kaikelle hyvälle, mitä maailmassa on". Hunajainen, 144-sivuinen kirja on hyvänmielen kirja, joka saa arvostamaan hunajaa, erityisesti kotimaista hunajaa entisestään, ja erilaisten hunajalaatujen esittelyt ovat mielenkiintoisia. Hunajalajeissa, kuten viineissäkin on eroja. Kirjan luettuani mieleen nousee ajatus hunajamaistiaisista tai juustovalikoimasta, joka tarjoillaan eri hunajalaatujen kanssa. Syntyy halua alkaa käyttää hunajaa enemmän, myös muutenkin kuin osana ruokaa ja ruoassakin monipuolisemmin. Haluan hunajakuorrutettua savulohta! Kirjassa esitellyt hunajahoidot kuulostavat sangen ihanilta ja terveyttä edistäviltä. Kirjan yksinkertainen hunajakuorintavoide päätynee vakiokäyttöön itselläni.

Vaikka tämä kirja ei ole mehiläistarhaukseen opastava kirja, olen astetta tiedostavampi luettuani kirjan, ja kirja herätti myös lisätiedonjanon. Kirjassa kerrotaan esimerkiksi pohjolan tummasta mehiläisestä (musta mehiläinen), joka on ollut Suomessa alkuperäinen tarhamehiläislajike, mutta joka likimain katosi ennen 1960-lukua. Rodun puhdas geeniperimä pyritään nyt säilyttämään ja elvyttämään Satakunnassa.

Lyhyesti: Jos harkitset omaa mehiläistarhaa, lue tämä kirja! Jos rakastat hunajaa, lue ihmeessä tämä kirja! Jos jo kasvatat mehiläisiä, etkä ole vielä lukenut tätä kirjaa, tämä kirja kannatta lukea!

The New Complete Book of Self-Sufficiency

John Seymour
Kustantaja: Dorling Kindersley Publishers Ltd

John Seymourin vuonna 1976 julkaisemasta kirjasta The Complete Book of Self-Sufficiency on tullut legenda, jonka päivitetty uusintapainos The New Complete Book of Self-Sufficiency on vuodelta 2002. Tätä kirjaa sanotaan omavaraisemmasta elämästä haaveilevien raamatuksi, jonka nimeen vannoo myös mm. Tanskalainen maajussi Frank Erichsen, joka tutustui kirjaan ensimmäistä kertaa 11-vuotiaana koulukirjastossa. Loppu siitä tarinasta onkin TV-historiaa.

John Seymour (1914 -2004) oli omavaraisuuden puolestapuhuja. Hän kirjoitti kirjan alkuperäisversion asuessaan Länsi-Walesissa Britteinsaarilla, mikä kannattaa ottaa huomioon kirjan mittavia viljelyoppeja lukiessaan. Eihän Länsi-Wales mikään tropiikki ole, enemmänkin tuulinen, pilvinen ja sateisen puoleinen paikka, mutta kaltaistamme talvea siellä ei ole ja kasvukausikin on kotimaistamme pidempi.

The New Complete Book of Self-Sufficiency on niitä kirjoja, joiden avulla selviäisi maailmanlopustakin. Kirjassa on kerta kaikkiaan kaikki. Pitäisi teurastaa sika, got it! Joutuu tekemään omat savitiilet, no problem! Pitäisi panna olutta, säilöä satoa, tunnistaa kasveja, perustaa ja hoitaa kasvimaata, kompostoida, lannottaa omatekoisilla, rakentaa paalikatto, tehdä oma vesivoimala, ruotia kala, tehdä juustoa, letittää sipuleita, käyttää viiniä, tehdä siideriä ja etikkaa, huolehtia karjasta ja kanoista, tuottaa lämpöä, lypsää ja keriä, tehdä erilaisia solmuja, työkaluja ja rakenteita, letittää pitkot, leikata hedelmäpuut ja rakentaa kaiken tämän ympäri aita - no worries, kyllä John tietää miten, ja kertoo sen selkein kuvin ja piirroksin maustettuna 408-sivuisessa kirjassaan, joka on omistettu for realists and dreamers -realisteille ja unelmoijille.

Lyhyesti: Pelkkä hakemisto suurikokoisessa kirjassa on 5 sivun mittainen, kukin hakemiston sivu on tehty neljäksi palstaksi ja hakemiston teksti on tehty pienimmällä mahdollisella kirjainkoolla. Need I say more.


Etsitkö blogeja? Kurkkaa tänne!

Tässä osiossa sivustoa ei julkaista kommentteja tilankäytön vuoksi, mutta jos sinulla on kysyttävää tai kommentoitavaa, voit lähettää viestisi alla olevalla lomakkeella. Muista laittaa mukaan sähköpostiosoitteesi jos haluat, että vastaan viestiisi. -Jovelan Johanna

Uusimmat kirjoitukset

Ihanaa! Kotipuutarhurin puuhien ei tarvitse päättyä sadonkorjuuseen! Syksy on oikeastaan puutarhan toinen kevät, jolloin jopa kannattaa kylvää osa seuraavan vuoden sadosta, sillä syyskylvöt mm. aikaistavat seuraavan vuoden satoa. Syksy on muutenkin mitä mainiointa kylvöaikaa, sillä maaperä on sopivan kosteaa talven jälkeen keväällä, kun siemenet...

Syyskuu on saapunut sateineen. Päivät vuorottelevat lämpimän leutoina ja kolean viileinä. Väliin mahtuu muutama helteinenkin päivä. Ensi viikollekin ennustellaan vielä 23 asteen lämpöä. Kesän ja syksyn taistelua on ilmassa. Maisema täällä meillä on edelleen vihreä, mutta tulevina viikkoina luonto pukee päälleen värikkäimmät vaatteensa ja saamme...

Puutarhan kasvattien siemeniä keräämällä syntyy oma siemenpankki, josta on iloa pitkäksi aikaa Tässä postauksessa tutkitaan mitä, milloin ja millä tavalla eri siemeniä kerätään ja säilötään. Postaus on osana #suuntanaomavaraisuus -blogiringin kuukausipostaussarjaa, jonka aiheena tällä kertaa on kierrätys puutarhassa.

Voi kaunis sadonkorjuun aika Jos jotain olen puutarhuroinnista ja vanhassa miljöössä katuvalottoman tien varrella elämisestä oppinut, niin se on tämä: luonnon kauneus on häkellyttävää. Sitä täytyy pysähtyä katsomaan etäältä niin pitkälle kuin horisonttia riittää ja niin ylös, ettei ylemmäs näe ja niin läheltä, että jokainen pieni yksityiskohta...

Nyt kun helteet ovat väistyneet Jovelassa hurisee kuivuri harva se päivä. Sadon kuivattaminen on hyvä keino säilöä satoa ja kasvattaa kotivaraa, ja samalla säästyy tilaakin, sillä kuivatettu sato vie huomattavasti vähemmän tilaa kuin moni muu säilöntämuoto.

Omavaraistelijat, kuten loppupeleissä kaikki muutkin ihmiset elävät luonnon armosta ja säiden armoilla, satoi tai paistoi, tuuli tai tuiskusi, niin hyvässä kuin pahassakin, ja huolimatta siitä asuuko maalla vai metroaseman kupeella. Tämä kirjoitus on osana omavaraisuusblogiringin kuukausipostaussarjaa, jonka aiheena on tällä kertaa sää ja sen...