KOTIVARAILUA

Viime vuonna aloitettu bloggaajien kotivara-aiheinen juttusarja saa jälleen jatkoa, kun pohdimme yhdessä sitä, miten 2020 maailmalla levinnyt pandemia ja sitä seurannut poikkeustila Suomessa on vaikuttanut ajatuksiimme kotivarasta ajan tuomine kokemuksineen. Samalla ainakin osa bloggaajista julkaisee #koronakeittokirja  jonkun tai joitain omia kotivarareseptejään yhteiseksi iloksi kotivarakokkailun hengessä. Käydään siis ruokakomeron kautta pöytään!

Erakkoelämää kotivaran turvin

Alkuun on sanottava, että kotivaran arvostus, niin korkealla kun se meillä onkin ollut, on nyt noussut erityisen tiedostavaan arvoonsa, kun kotivaraa on käytetty tilanteen vuoksi, ei vain siksi, että se on ollut meillä tapana jo vuosia. Vaikka meillä varautumistaso on ollut hyvä, ihan tällaiseen emme olleet ajatustasolla varautuneet, että koko maailma menee hetkessä sekaisin kuukausiksi, se on myönnettävä. Hyvin täällä on pärjätty, yksi huoli vähemmän - kiitos kattavan kotivaran, jonka vuoksi kauppakäyntejä on ollut äärimmäisen vähän ja tähän tilanteeseen tarpeellista rahallistakin säästöä on syntynyt, kun autoa on tarvinnut tankata vain kerran kuussa ja muutenkin ollaan elelty nuukaillen varastoja hyödyntäen.

Meillä kotivara, tai oikeammin ruokavarasto on kuulunut niin pitkään ihan tavalliseen arkeen, että tällä hetkellä (huhtikuun puolivälissä 2020), kun poikkeustilaa tavalla ja toisella on kestänyt jo likimain pari kuukautta, mitään suuria mullistuksia ei ole kotivaran saralla tapahtunut, mutta pientä hienosäätöä toki on ollut. Me emme muutenkaan käy usein kaupassa, vaan ylläpidämme kotivaraa laajempana versiona ruoasta lääkkeisiin ja päivittäistarpeisiin pidemmän aikavälin suunnitelmalla. Nyt poikkeustilan aikana olemme käyneet täydentämässä tuorevarastoa n. 2 viikon välein ja se on ollut riittävää. Jos olisi kesä, kauppakäyntivälit olisivat kutistuneet varmaan n. kuukauteen puutarhasta saatavien tarpeiden vuoksi. Me olemme eläneet tässä ajassa entistä erakkomaisemmalla tavalla ja ruokapuolella on lähinnä päälimmäisenä huomiona se, miten mukavaa on ollut suunnitella ja kokkailla ajan kanssa vaikka keskellä päivää, vaikkakin sen mahdollistajana onkin harmillinen leipätöiden lockdown-tilanne.

Kotivaramme sydän, ruokakomero kurkistelee entisen leivinuunin kulissin takaa. Tämän haastavan ajan aikana on ollut turvallinen ja tyytyväinen mieli siitä, että kotivaramme on vuosien aikana muokkautunut oikeasti käyttöhyödylliseksi valikoimaksi ruokatarpeita. Meiltä ei ole puuttunut mitään, oli kaupan hyllyssä sitten aukko tai ei ja oman ruokavarastomme vuoksi meidän ei ole tarvinnut viedä kaupan hyllystä sitä viimeistä pastapussia tai jauhelihapakettia, joka jonkun toisen taloudessa oli juuri sillä hetkellä tarpeellisempi.

Me teimme tarkan kotivara- ja pakasteinventaarion jo siinä vaiheessa, kun uutiset Euroopan ensimmäisestä epidemia-aallosta alkoivat vasta tulla ja täydensimme kotivaraamme hieman normaalia laajemmaksi. Mitään suuria hankintoja ei tehty, mutta uumoilimme tiettyjen tuotteiden kohdalla mahdollisia saatavuusongelmia valmistusmaan ja logistiikan haasteiden vuoksi, ja kriisinhallintakiinnostuksen vuoksi osasimme jo arvata melkolailla nappiinsa mitkä tuotteet tulevat olemaan tovin "kortilla" tällaisissa tilanteissa universaalisti syntyvän hamstrausaallon myötä. Siinä vaiheessa kun Suomessakin alettiin hamstrata ruokaa ja päivittäistavaroita, meillä oli jo oma ovi kiinni ja olimme omaehtoisessa karanteenissa vältellen turhia liikkumisia turuilla ja toreilla. Riskiryhmään kuuluvana tällaisen mahdollisuus on ollut henkisesti helpottavaa. Olemme voineet sulkeutua omaan kuplaamme ruoka- ja perustarvehuollosta huolehtimatta.

Pakastin, tuo kotivaramme kylmäosasto jääkaapin lisäksi on edelleen turvoksissa kuin mikäkin. Lihaa eri muodoissaan on useita kiloja, kuten aina, mutta nyt pakastimessa on sellaistakin, mitä siellä ei yleensä ole, kuten tiettyjä leipiä. Pitkäkestoisen suunnitelman kotivaran kantavana ajatuksenahan on se, että poikkeustilanteessa arki voisi jatkua mahdollisimman normaalina, joten jokunen leipomon lempileipäkin on pakkaseen päässyt, vaikka omissa käsissäkin olisi jauhopeukalot.

Viime vuoden pakastetun sadon viimeisiäkin syödään edelleen - sekin on ollut mukavaa, sillä myös vihannesosastolla on ollut runsaasti syötävää, vaikkei sitä kaupasta hakisikaan. Epävarmat ja vaihtelevat tiedot viruksen pintatartuntakyvyistä ovat myös saaneet kääntymään irtotavarana myytävien hedelmien sijaan oman pakastimen marjalaarin puoleen. Tätä pitäisi tietysti normaalistikin tehdä enemmän, mutta nyt sitä on tehty syystä.

Oikeasti pakastinta ei ihan näin täynnä, kuten kuvasta näyy, olisi syytä pitää, mutta poikkeustilanne on poikkeustilanne ja juuri tällä hetkellä pakastimessa on myös mm. melko tuoreeltaan tehtyä koirien kotiruokaa, joka vie hieman tilaa. Kaikki pakastimeen laitettu on kuitenkin pysynyt kunnolla jäässä - tilannetta ollaan seurattu jääpala- ja kolikkotestillä, joka kertoo heti jos pintalämpö on päässyt liian lämpimäksi. Testi tehdään jäädyttämällä pieni jääkimpale, jonka päälle laitetaan kolikko veden jäädyttyä. Jos pakastimessa alkaa lämpötila nousta, kolikko uppoaa ja kertoo, että pakastimessa ei ole asiat kunnossa.

Omavaraistelevaa kotivaraa - oma siemenpankki

Tämä kotivaraamme kuuluva osa on noussut tänä vuonna aivan omaan arvoonsa: oma siemenpankki. Tilanne on niin monella tapaa haastava, suorastaan kurja, mutta samalla on löydettävä ilon aiheita ja oma siemenpankki on nyt ollut sitä itselleni. Että tulikin innostuttua oikeaan aikaan, olen höpötellyt itselleni omien siementen pussukoita ja putkiloita ihaillen ja siemenaarteita on ollut riittävästi, jotta niistä on voinut jakaa muillekin. Tänä vuonna leipätyötilanteen, siis alentuneiden tulojen vuoksi puutarhaa laitellaan likimain nollabudjetilla poissulkien uudet mullat. Omasta puutarhasta viime kesänä kerätty siemenpankki ja viime vuoden ylijäämäsiemenet ovat kovassa arvossa nyt, kun satoa halutaan entistä enemmän, eikä kesäkukkiinkaan ole laitettu senttiäkään budjettia.

Ylemmässä kuvassa viime viikonloppuna putsattuja viimeisiä lilapalkoherneiden siemenherneitä ja sekalaisten siementen oma siemenpankki, joka on inventoitu tarkkaan. Sekalaisten siementen laatikon lisäksi meillä on muutama hieman fiinimpikin siemenpankki. Joku täällä on tainnut innostua oman siemenpankin ideasta. Nyt ei kyllä nolota yhtään moinen innostus!

Vaikka kesäkukkabudjetti on 0 euroa, kukkaloistosta ei tarvitse luopua tänäkään kesänä. Viime kesänä omasta puutarhasta kerätyt unikon, samettikukkien, ruiskukkien, perennojen ja kehäkukkien siemenet tuovat monivuotisten kukkien lisäksi ihan riittävästi iloa ja väriä kesäämme ilman ostokukkiakin.  Samettikukkaa käytimme viime vuonna biologisena torjuntakasvina ja se toimi kasvimaalla niin hyvin, että keräsin kaikki mahdolliset siemenet tarkasti talteen. Niitä piisaa nyt sen verran, että viimeiset siemenet puhdistin kuivuneista kukista vasta viime viikonloppuna. Testikasvattamossamme aiemmin putsattujen siementen on jo todettu olevan elinkelpoisia.

Kotivarajatkumo

Jotta kotivaraan saadaan taas uutta vihannesta ja yrttejä, täällä on jo tehty ensimmäisiä kevätkylvöjä. Näissä kuvissa isäntä laittelee kasvatuslaatikkoon vessapaperin hylsystä (1/8 hylsy per rinkula) tehtyjä siemenrenkaita, joiden idea on se, että rinkuloiden ulkopuolella kasvavat tietää heti rikkaruohoiksi ja ne voidaan poistaa heti ilmaannuttuaan, jolloin rikkaruohot eivät pääse valloilleen hyötykasvilaatikoissa.

Viime vuoden palsternakkasiemensatoa ja samettikukan siemeniä viljelmän keskellä. Samettikukat houkuttelevat pölyttäjät luokseen ja pitävät kirpakalla tuoksullaan tuholaiset poissa hyötykasvien kimpusta.

Elävä kotivara

Ennen kun mennään kotivarakokkailuun muutaman reseptin merkeissä, vilautan vielä elävän kotivaramme kuulumisia inkiväärien osalta. Täällä on kasvateltu pitkin talvea erilaisia versoja, jotka tarjoilevat tuoretta vihreää kaupassa käymättä, mutta inkiväärisatoa saadaan odotella vielä tuonne ainakin juhannuksen tienoille. Komeasti ovat tammikuulta vartta kasvaneet, mutta mikä parasta, mullan alta pilkistää valkoista ja vaaleanpunervaa inkiväärijuurakkoa.

Ja sitten sinne resepteihin!

#koronakeittokirja eli kotivarakokkailua

Kotivararuoaksi mielletään usein 72h -kotivaran tyyppiset säilykkeet kuten hernekeitot ja lihajalosteet, näkkileivät, makaronit ja muut pitkään säilyvät ruoat, eikä niissä toki mitään vikaa ole, mikäli niitä tulee syötyä muutenkin. Muuten riskinä on se, että kotivara jää käyttämättä ja päiväysten umpeuduttua ei tule hankittua uutta, kun edellisiäkään ei tullut käytettyä.

Oma kotivaramme koostuu juuri niistä samoista raaka-aineista, joita käytämme joka tapauksessa. Osa on pakastettu, kuten lihat, osa jääkaapissa, kuten juustot ja osa ruokakomerossa, josta löytyy kaikenlaista pastoista ketsuppiin ja kahvista sokeriin ja jauhoihin sekä lemmikkien vähintään kuukauden kestoinen ruokakotivara.

Kotivara ei ole vain purkki- ja kuivaruokaa

Monissa kotivaraan kuulumattomaksi ajatelluissa elintarvikkeissa on hyvinkin pitkiä päiväyksiä, joten pelkällä näkkileivällä ja hernekeitolla ei suinkaan tarvitse tulla toimeen. Esimerkiksi ruokakomeromme kestomaidoissa päiväykset ovat tällä hetkellä (17.4) heinäkuulle 2020, Valion Eila kuohukermassa kesäkuun 1. viikolle, smetanoissa toukokuun puoliväliin ja Oltermanni-juustoissa syyskuulle 2020. Omat ensimmäiset #koronakeittokirja reseptimme siis mukailevat normaalia kotivarakokkailuamme, kuten pitääkin, mutta olihan se mukaan otettava yksi spammi, eli lihasäilykereseptikin, sillä se on erikoisista raaka-aineyhdistelmistään huolimatta ihan oikeasti hyvää - tuulahdus valtamerien toiselta puolelta Havaijilta!

Aloitetaan kuitenkin hieman tavallisemmilla syötävillä.

Sienistroganoff

Tämä stroganoff-tyyppinen pataruoka on yksi lempiruoistani ja todellista lohturuokaa, joka maistuu aina ja on maistunut aina kaikille, jopa vannoutuneille lihanpurijoille. Ruoka on siis lihaton, vaikka itse olemmekin sekasyöjiä ja mukaan voi toki lisätä lihaakin, mutta se ei ole lainkaan tarpeen. Sienet voivat olla tuoreita tai säilöttyjä tai niiden yhdistelmiä, kuten tässä. Määrät ovat summittaisia.

Sienistroganoffia varten käytin n. 600g tuoreita herkkusieniä ja purkillisen säilöttyjä sekasieniä (n. 200g), 2 sipulia, 2 rkl tomaattipyrettä, 1 prk tomaattimurskaa, 2 valkosipulikurkkua, 2 liha- tai kasvisliemikuutiota, 1 pkt Pirkka valkoisia papuja, 4 dl vettä, 3,5 dl Eila kuohukermaa ja omia kuivattuja yrttejä, kuten lipstikkaa ja persiljaa.

Sipulit pilkotaan lohkolastuiksi ja kuullotetaan padassa tai pannulla tilkassa öljyä ja voita. Sekaan lisätään tuoreet herkkusienet (tai säilötyt sienet). Kun tuoresienet ovat kauniin ruskeita, listään tomaattipyree, tomaattimurska ja liha- tai kasvisliemi. Seoksen annetaan hautua hetken, lisää suolakurkut ja anna padan hautua taas tovin. Lisää kerma ja anna padan hautua edelleen n. 10 min, lisää kuivayrttejä jos haluat. Lisää viimekseksi pavut ja anna papujen imeä maukasta lientä itseensä n. 5 minuuttia. Suurusta tarvittaessa - itse nautimme tätä padan ja keiton välimuotona, jolloin suurustusta ei tarvita. Nauti smetanan kanssa jos sitä kaapistasi löytyy!

Leipävanukas

Ihana perinteinen leipävanukas on hurmaava jälkiruoka, joka syntyy kotivaratarpeista ja kaikesta siitä, mitä kaapeista löytyy! Samalla tulee käytettyä kuivahtaneet leivätkin ja ehkäpä pakastimen viimeisiä edellisen sadon marjoja.

Leipävanukkaan perusohjeeseen tulee n. 1 kokonaisen ranskanleivän edestä kuutioituja leipäpaloja, 0,5 l kestomaitoa, 2 munaa, kanelia ja sokeria. Kaikki muu onkin sitten hifistelyä kaikella sillä, mitä huushollista sattuu löytymään!

Leipä kuutioidaan, munamaito sekoitellaan ja maustetaan kanelilla ja sokerilla. Munamaito kaadetaan vuokaan laitettujen leipäpalojen päälle ja paistos saa lämmitellä uunissa 200 C n. 30 min.

Tähän meidän versioon raastettiin hieman suklaalevyn viimeisiä paloja ja käytettiin oman sadon punaviinimarjoja n. 4-5 dl. Lisäksi hyödynsin rusinapaketin lopun. Hieman kuivahtaneet rusinat saivat uutta hehkua kattilassa, johon laitoin n. teelusikallisen voita ja lurauksen jaloviinaa, joita rusinat saivat hörppiä kattilassa miedolla lämmöllä. Hyppysellisellä sokeria makeutetut marjat, suklaarouhe ja hurmaavan pulskat marinoidut rusinat sekotettiin leipäkuutioihin ennen munamaitoa ja sitten uuniin. Lopputulos oli ihanan pehmeän, kirpeän ja makean yhdistelmä lempeällä kanelilla maustettuna Leipävanukas maistuu suloisimmalle vaniljakastikkeen tai jäätelön kera, lämpimänä tarjoiltuna. Vanukkaan voi myös tehdä ennalta ja lämmittää uudelleen.

Havaijilainen ritari

En kuollaksenikaan muista millä nimellä paikalliset kutsuvat tätä hieman erikoista herkkua, joten olen nimennyt tämän aamu- tai iltapalalla maistuvan appeen kotoisasti havaijilaiseksi ritariksi, sillä siinä yhdistyy havailijainen kansanruoan statuksen saanut spam, eli kinkkusäilyke sekä köyhistä ritareista tuttu paistettu leipä. Suosittelen testaamaan tätä, vaikka ajatus ja raaka-aineiden yhdistelmä tuntuisikin hassulta. Nämä havaijilaiset ritarit eivät meinaan ole lainkaan hassumpia!

Maailman kuuluisin purkkiliha spam, eli spiced ham, on Havaijilla yleisesti syötävä purkkikinkku, jonka arvostus saarivaltiossa on niin korkealla, että jopa McDonald's tarjoilee spammia Havaijilla. Spammin suosion historia juontaa juurensa II maailmansodan aikaan, jolloin paikalliset sotilaat tutustuttivat paikalliset tähän lihasäilykkeeseen, joka ei vaadi jääkaappisäilytystä. Oivaa kotivararuokaa siis! Purkkiliha on meilläkin tuttu sekä armeijassa että ruokakomerossa, joten yksi purkkiliharesepti oli saatava mukaan tähän kotivarakokkailuun.

Viipaloi leivät ja tee munamaito suhteessa 1 muna/ 2 dl kestomaitoa. Viipaloi purkkiliha ja paista  viipaleet pannulla kullanruskeiksi. Nosta kinkut pois pannulta. Paista munamaitoon kastetut leipäpalaset voissa ja ripottele niiden päälle kanelia paiston aikana.

Voitele kuuma leipä voilla ja valuta sen päälle vaahterasiirappia. Nosta paistettu kinkku leivälle ja nauti suolaisen makeasta yhdistelmästä! Ei ollenkaan hassumpaa!

Niin se vaan on

Tämä vuosi tulee jäämään historiaan. Australian suurpalot, myrskyennätys kotimaassa jo helmikuussa ja maailmanlaajuinen pandemia kevään korvilla, eikä loppua osaa kukaan varmaksi ennustaa. Ehkäpä tämä haastava aika tulee kuitenkin opettamaan meitä tavalla, jota tämä sukupolvi ei ole kokenut elinaikanaan. Opettelemme hahmottamaan itsellemme tärkeitä asioita ja perinteiset arvot, kuten kotimaan omavaraisuus ja infrastruktuurin kannalta oleellisten tuotantojen pitäminen kotimaassa, ovat nousseet arvoonsa, kuten myös alkutuottajien työpanos lautasellamme ja terveydenhuollon sankarit sekä kotivara, jonka tärkeys on nyt ymmärretty laajalti.

Harva on niin onnekas, että ei joutuisi luopumaan jostain näinä aikoina, ehkäpä materiasta eniten, tavalla tai toisella. Siinä sitten ehkä pohtii miten tärkeää materia on, minkä arvoista jatkuva turhan kuluttaminen on. Ja ehkäpä tämän kaiken keskeltä löydämme itsemme, toisemme ja elämän tarkeät asiat tavalla, jota emme aiemmin ihan samalla tavalla ymmärtäneet. Moni asia tulee muuttumaan, mutta ei välttämättä huonompaan suuntaan. Sydän suree kaikkia heitä, joiden elämää tämä koskettaa kipeimmällä tavalla, mutta silti on jaksettava pitää yllä toivoa siitä, että tästä selvitään, tavalla tai toisella, ja että opimme.

Tällaisia ajatuksia olen itse miettinyt menneinä viikkoina ja kuukausina. Olemme olleet entistä onnellisempia siitä päätöksestä, jonka teimme 7 vuotta sitten, kun päätimme lopullisesti muuttaa kaupungista maalle. Elämme pienessä kylässä omassa eristyksessä. Kun ajelemme isännän kanssa nyt kahdesti kuussa kauppaan, se tapahtuu viiden aikaan aamulla, auringon vielä pysytellessä horisontin alapuolella. Siinä hämärän mailla, hiljaisten maaseudun maisemien keskellä ajellessa tulee mieleen, että tästäkin selviämme ja tästä on otettava irti kaikki se positiivinen, jota on tarjolla. Olemme oppineet entistä suunnitelmallisemmiksi sillä kivalla tavalla ja poikkeusaika on vain vahvistanut meitä yhdessä. Me ollaan ihan hyvä tiimi, me kaksi. Meillä on ollut mukavaa puuhailla kahden ja testata omaa pärjäämistä niin taloudellisesti kuin kotivaramielessäkin, ja niin haastava kuin tämä aika onkin, me otamme tämän kaiken nimenomaan haasteena, jonka selätämme - kunhan vaan saamme pahan pöpön pysymään poissa Jovelan valtakunnasta! Talous on tietenkin koetuksella, mutta meiltä ei puutu mitään niin tärkeää, että sen vuoksi pitäisi vaipua epätoivoon. Mitä huominen tuo, sen se tuo ja sitä odotellessa yritetään pärjätä parhaalla mahdollisella tavalla - ja toivoa parasta niin meille kuin muillekin.

Kotivara-aiheiset muut postauksemme

Olemme yhdessä Tsajut-blogin Sadun kanssa hääräilleet kasaan blogeja, jotka ovat kollektiivisesti postailleet kotivara-aiheesta omia näkökulmiaan jo viime vuoden puolella.  Omista ja Sadun postauksista löytyy kattava linkkilista blogeihin, jotka ovat asiaa käsitelleet aiemmin. Mukana on kotivaranäkemyksiä ja kokemuksia niin lemmikki- kuin eritystarveperheen näkökulmaakin, jokaiselle siis jotakin. Itse olemme kirjoitelleet aiheesta seuraavat postaukset:

Eihän hamstrata (kotivara ei ole hamstraamista).

Ruokakomerolla (vilkaisu kotivaraan ruokakomeron kautta).
Kotivara (yleisesti varautumisesta sekä kotitalouksissa että yhteiskunnassa).
Myrskyvaroitus (varautumalla myrskyyn selviää vähemmällä).

Käythän lukaisemassa millaisia ajatuksia muilta kotivarapoppoon kirjoittajilla on näinä aikoina. Tarjolla on taas ajatuksia ja ideoita monelta kantilta katsottuna Nappaa myös #koronakeittokirja käyttöösi - jaetaan kivoja reseptejä kaikkien kotoilijoiden iloksi. Yhteisöllisyys on nyt kultaa pieninä tekoina. Olisikin todella mukavaa nähdä mitä juuri teillä kokkaillaan näinä aikoina. Itse yritän nyt kerran viikossa julkaista jonkun simppelin kotivarakokkailureseptin instassa tuolla #koronakeittokirja tunnisteella.

 Lämpimät terveiset Jovelan köökistä - Pysykää turvassa, terveinä ja mieli korkealla
Jovelan Johanna & isäntä

Haluatko jutella asiasta? Jätä kommentti! Löydät meidät myös instagramista

VIESTEJÄ

Nimi: marketta
Viesti: Teillä on kyllä ihanan iso kuiva-aine vararasto. Meillä oli tänne muutettaessa kylmäkomero keittiön nurkassa, mutta se oli pakko purkaa pois. Meillä on muutenkin niin pieni keittiö ja se vei siitä monta neliötä.
Vastaus: Voi mikä harmi! Onneksi hyvällä järjestelyllä kotivaraa saa kyllä pieneenkin keittiöön hieman, vaikka se toki haasteita tuokin :)

Nimi: Kirsti
Viesti: Kiitos resepteistä. Ei niin pahaa, ettei jotain hyvääkin. Terveydenhuollon ammattilaisten ja alkutuottajien arvostus on lisääntynyt, ja monet ennen ravintoloissa syöneet ovat palanneet kotilieden ääreen. Nuukailu ja omien siemenien käyttö on meillekin tuttua :)
Vastaus: Juurikin noin, kunnia sinne minne kuuluukin!

Nimi: Tuija
Viesti: Mä haluan myös tuollaisen pantryn <3 <3 mutta kun koko keittiö on n. 10 neliötä tällä hetkellä, niin voi vain haaveilla xD. Jonain päivänä sitten...
Vastaus: Meillä tuo tila on varmaan n. 4m2, sellainen hassu, mutta kuitenkin sisään käveltävä tila :)

Nimi: Korkealan Isäntä
Viesti: On tämä maa pitkä ja mekin vasta puolessa välissä. Teillä multaan menee jo siemenet meillä multa on vielä jäässä. Pitääkin kokeilla noita lihaisia köyhiäritaeita. En pysty ajatuksissani maistamaan miltä tuo voisi edes maistua. Kiitos.
Vastaus: Sanos muuta. Juuri nyt tuntuu erikoiselta, kun omalla pihalla hiirenkorvat aukeilee ja kevät ihan tosissaan puskee päälle, lämpötilakin saaattaa auringossa olla siellä 20 hujakoilla, ylikin, ja sitten instassa osalla on vielä hanki päällä. Kokeile ihmeessä tuota havaijin ritskuja, mutta kokeile ensin purkkikinkulla, ei purkkinötkötillä, suosittelisin ;)

Nimi: Taru
Viesti: Voi kunka teillä onkin himoittavan kokoinen ja kattava ruokavarasto. Tunnustan katselevani YouTubesta kaiken maailman "organising my pantry" - videoita, ehkä vähän maanisesti ;) Teidän menee ihan top kolmoseen. Toivotan teille hurjasti terveyttä ja hyviä uusia satoja sieltä omasta maasta.
Vastaus: Oi! Niitä olen itsekin katsellut monta kertaa ihan vaan silkasta katselun ilosta! Terveyttä iloa ja lämmintä kevättä sinne!

Nimi: Outi
Viesti: Upea ruokavarsto sinulla. Totta, että kotivaran kanssa pitää oppia elämään. Sillä tavalla voi pitää isoakin varastoa ruokaa jemmassa. Meillä elämä on ollut liikkumista paikasta toiseen (mikä nyt pakosta tulee muuttumaan). Isoja ruokamääriä ei kotiin ole voinut voi jemmata. Säilykkeet ovatkin olleet se paras hätävara. Hyvää kevään jatkoa sinulle!
Vastaus: Silloin aikoinaan, kun ajelimme tänne joka viikonlopuksi remppaamaan, juuri se kuiva-aineiden alkukotivara oli hirmuisen hyvä, kun ei ihan joka juttua tarvinnut kiikutella ees ja taas. Nyt sitten jo, kun ollaan asuttu täällä 6 vuotta, alkaa kotivara olla muokkautunut meille sopivaksi ja määrältäänkin se on runsas. Pääsee vähemmällä ;)

Nimi: Luomulaakson Maria
Viesti: Jäin ihasteemaan tuota teidän ruokakomeroanne. Se on juuri sellainen, josta olen aina haaveillut. Ja saa miettimään pitäisikö vielä muuttaa....tai remontoida sitten joskus yksi lasten huoneista ruokakomeroksi, kun se on ihan siinä keittiön vieressä. Olisi sitten varsin hyvänkokoinen ruokakomero kyllä, mutta haave toteutuisi. :D Ihanaa kevättä ja pysykäähän terveinä. :)
Vastaus: Ruokakomero on niitä juttuja, että kun sellainen kerran on, siitä ei millään luopuisi, joten suosittelen ;) Turvallisia päiviä ja ihanaa kevättä sinne :)

Nimi: Satu-Tsajut
Viesti: Siemenpankkisi on huikea. Omastani puuttui herneet ja ne olivat joitain aikoja sitten loppuneet Hyötykasviyhdistykseltä. Kiitos, kun autoit asiassa <3
Vastaus: Ilo on meidän puolella :) Tuntuvat olevan elinvoimaisiakin. Satunnaistestissä kaikki herneet iti sisällä - ja ne on jo syötykin versoina vappuna voileipäkakkurullassa :D

Käkien kukkuessa ja tuomien kukkiessa Jovelan vanhasta pikkuaitasta tuunailtiin ja nikkaroitiin nollabudjetilla kesähuone, joka sai nimekseen Kesämaja Käenpesä.

Pohjolan mytologian, talonpojan apteekiksikin kutsuttu viikinkien tuliainen mustaselja tunnettiin jo antiikin Kreikassa. Suomessa serkkuaan terttuseljaa harvinaisemman mustaseljan kukista ja marjoista tehdään yleensä juomia, joista seljankukkatuotteet ovat jo meilläkin saavuttaneet trendiruoan statuksen. Trendikäs tai perinteikäs, kummin vaan -...

Näyttävä, herkullinen, nopeasti kasvava ja vähään tyytyvä tarhamaltsa on yksi vanhimmista hyötyviljelykasveistamme, ja se tunnettiin jo muinaisessa Kreikassa. Tarhamaltsan historia pystytään arkealogisten kaivausten perusteella jäljittämään aina 1100-luvulle saakka Pohjolassakin, kertoo Lena Israelsson kirjassa Keittiöpuutarhuri. Itse tutustuin...

Västäräkki on jo keikistellyt pihalla lupaillen vähäsen ja pääskynenkin ollut sitä mieltä, ettei ole päivääkään, kun kesä on taas täällä, mutta sääherra se vaan arpoo antejaan tarjoillen vuorotellen raekuuroja, sadetta ja porottavaa aurinkoa. Saisi jo antaa periksi, sillä Jovelassa alkaa jälleen olla se tavanomainen loppukevään sisäviidakko, jonka...

Mikä historia! Tällä erikoisella kurttuisella hedelmällä, jota Pohjolan sitruunaksikin kutsutaan, tuntuu olevan enemmän jänniä tarinoita kerrottavaan kuin millään muulla hedelmällä. Kauniisti kukkiva ruusukvitteni ilahduttaa puutarhassa keväisin, mutta tuottaa satonsa vasta juuri ennen talvea syys-lokakuussa. Hienostuneen makunsa ja...

KOTIVARAILUA

18.04.2020

Viime vuonna aloitettu bloggaajien kotivara-aiheinen juttusarja saa jälleen jatkoa, kun pohdimme yhdessä sitä, miten 2020 maailmalla levinnyt pandemia ja sitä seurannut poikkeustila Suomessa on vaikuttanut ajatuksiimme kotivarasta ajan tuomine kokemuksineen. Samalla ainakin osa bloggaajista julkaisee #koronakeittokirja jonkun tai joitain...