Omenalajike, joka mullisti omenamaailman, sanotaan saksalaisesta, Baijerissa kehitetystä Baya® Marisa omenasta, jonka erikoisuutena on punainen malto. Meille tämä kauttaaltaan punainen omena päätyi vahingossa 2015, kun etsimme puutarhaamme uusia omenapuita ikivanhojen omenapuiden rinnalle. Tuolloin olimme jo valinneet haluamamme omenapuulajikkeet ja etsin niiden myyjää päätyen kotimaisen taimiston sivuille, jossa näin myös Baya® Marisa -omenoiden kuvan.
Kirjoitus sisältää *-merkityn affeliatelinkin.
Mikä ihme tuo täysin punainen omena on? Hetken
tutkailtuani lajiketietoja aiemmat suunnitelmat saivat väistyä. Ostimme
aiottujen omenapuiden sijaan 3 hiukan vitsamaista Baya® Marisan
tainta ja istutimme ne puutarhaan.
4 vuotta myöhemmin saimme ensimmäisen kukinnan ja satoa.
Meillä Baya Marisat kasvoivat melko hitaasti, sillä hankitut taimet olivat pieniä vitsoja. Ensimmäiset 2 vuotta näytti siltä, ettei vitsoista tule ikinä puita, mutta kolmantena vuotena puut lähtivät voimakkaaseen kasvuun. Hitaan alkukasvun syynä on saattanut olla tuolloin erittäin kuivat kesät tai sitten lajike vaan on hieman hidaskasvuisempi alussa.
Joka tapauksessa, kaikki pituutta ja kokoa venäyttäneet kolme puuta lähtivät meillä valtaisaan kukintaan neljäntenä vuotenaan. Puut peittyivät melkein kauttaaltaan kukkiin. Baya Marisa kukkii upean fuksian punaisilla kukilla ja aloittaa kukintansa aikaisin. Meillä kukinta ajoittui toukokuulle, mutta ensimmäiset kukkien alut näimme puiden oksilla jo huhtikuun puolella täällä Vakka-Suomessa, kasvuvyöhykkeellä 1b.
Ensin tulee huhtikuussa punaisia hiirenkorvia, sitten jo tummanpunaisia nuppuja ja pian puut ovat yhtä upeaa kukkamerta. Alla olevissa kuvissa ollaan jo toukokuussa ja puut ovat täynnä kukkia.
Kukinta loppui kesäkuun alkuun ja heinäkuussa puissa oli keltuaisen kokoisia omenoita. Ensimmäinen satomme oli alle 10 omenaa. Seuraavana vuonna jo kuutisenkymmentä, vaikka puut olivat edelleen pieniä.
Kuvissa ensimmäisen satomme ensimmäisenä puusta otettu ja haukattu omena syyskuussa 2020. Omenan kuori on kauniin syvän punainen ja siinä on pieniä keltaisia pilkkuja.
Punainen väri omenoissa on antosyaaneja
eli vesiliukoisia flavonoideja, joita löytyy mm. mustikoista, ja joita pidetään monella tapaa terveydelle edullisina. Baya® Marisassa punaväriä on
kuoren lisäksi myös hedelmälihassa, joten omena on lajitovereitaan
vieläkin terveellisempi herkkupala.
Omenalajiketta sanotaan myös ruvenkestäväksi. Meillä kirvat löysivät puut, mutta saimme vihulaiset häädettyä.
Kotimaisen kasvattajan mukaan lajike
viihtyy Suomessa aina kasvuvyöhykkeelle III-IV saakka. Baya® Marisa
on heillä sietänyt erittäin kylmääkin talvea ja puut ovat
selvinneet vaurioitta jopa 34 asteen pakkasista.
Kuva vasemmalla: kuvituskuva, oikealla oman puumme halkaistu Baya® Marisa -omena.
Baya® Marisan sanotaan olevan allergiaystävällinen omenalajike. Itselläni ei ole omena-allergiaa, enkä ole ehtinyt kääntämään tätä julkaisua aiheesta, ainostaan ylimalkaisesti lukenut sen, mutta lisään linkin tuohon asiasta kiinnostuneille. Tekstin voi melko helposti kääntää Googlenkin kääntäjällä. Omena-allergisten on kuitenkin hyvä noudattaa varovaisuutta ja keskustella lääkärin kanssa ennen kun syö allergiaystävälliseksi sanottua omenaa.
Upea omenalajike kerrassaan - suosittelen!
Lämpimin terveisin ♥
Jovelan Johanna
Niin se aika vain hurahti, suorastaan loikkasi keväästä keskikesään, mutta jouten emme mekään ole olleet. Kantovesi-kuivavessataloudessamme on tehty arkisia toimia helpottavia parannuksia ja tuotu kukkivaa puutarhaa myös sisustukseen.
Suloinen rohtosuopayrtti ihastuttaa puutarhassa, mutta tämä perinneperenna on myös mainio luomupesuaine, jota monet museotkin käyttävät arvotekstiiliensä puhdistamiseen. Heinä-elokuu onkin ihanaa aikaa tehdä itse suloista suopaa rohtosuopayrtistä, ja pesaista talven villavaatteet valmiiksi odottamaan aikanaan saapuvia viileitä päiviä!
Sadon kuivattaminen on hyvä keino säilöä satoa ja kasvattaa kotivaraa, ja samalla säästyy tilaakin, sillä kuivatettu sato vie huomattavasti vähemmän tilaa kuin moni muu säilöntämuoto. Monitasoisen kuivurin hankintavinkin löydät kirjoituksen loppuosasta.
Kevät etenee ja pian koko maailma on taas niin ihanan vihreänä. Mikä olisikaan parempi raaka-aine esille nostettavaksi, kuin toukokuussa sesongin aloittava, metsän vihreäksi kullaksikin kutsuttu kuusenkerkkä?
Usein kotipuutarhuri huomaa satoa nakertelevat puutarhan vihulaiset siinä vaiheessa, kun tuhoja on jo syntynyt. Ennakointi on ilman muuta tehokkain tapa välttää näitä kutsumattomia vieraita, mutta biologista, myrkytöntä apua on saatavilla silloinkin, kun vauriot ovat jo nähtävillä.
Mitä kaikkea, muutakin kuin havukasveja, alppiruusuja ja hortensioita, voi kasvattaa happamassa maassa? Tässä teemajulkaisussa tehdään sekä silmän että makuhermojen iloa tuottava pieni ikivihreä satokeidas omaan puutarhaan.
