Hunajamarja, haskap, makeasinikuusama, marjasinikuusama, ikuisen nuoruuden marja - rakkaalla pensaalla on monta nimeä. Jos haluat vähällä vaivalla tuottoisan marjapensaan, hunajamarja on sinun juttusi.
Tämä useaa nimeä kantava marjapensas toden totta ansaitsee hetkensä parrasvaloissa, sillä se sietää melkein mitä tahansa ja silti tuottaa runsaita ja maukkaita satoja jo satokauden alussa.
Mainosartikkeli on tuotettu yhteistyössä Viherpeukaloiden kanssa huhtikuussa 2025.
Hunajamarjan Suomessa myytävät lajikkeet ovat terveitä ja niiden talvenkestävyys on erinomainen - myös jänisten osalta, sillä muita puita ja pensaita mielellään mutustelevat jänikset eivät yleensä koske hunajamarjan oksiin. Tosin toiset kertovat niiden kelvanneen heillekin. Hunajamarjaa voi kasvattaa koko Suomessa aina kasvuvyöhykkeelle 6 tai 7, eli Oulun alueelle, lajikkeesta riippuen jopa Etelä- ja Keski-Lappiin saakka.
Keväällä hunajamarja ilahduttaa olemalla kevään ensimmäisiä vihertyjiä. Kukintakin on yleensä hyvin aikainen. Joskus jopa niin aikainen, että öisin on vielä pakkasasteita, mutta pienet, edes noin 6:n asteet pakkaset eivät juurikaan hetkauta hunajamarjaa sen kukkiessa.
Hunajamarja loikkaa keväällä muutamassa viikossa silmuista kukintoon.
Jos pensas saisi itse valita, se asettuisi aurinkoiselle tai puolivarjoiselle kasvupaikalle, mutta sietää myös varjoisampiakin kasvupaikkoja. Paras sato tietenkin saavutetaan parhaalla kasvupaikalla. Maa-aineksen suhteen hunajamarja on konstailematon, mutta toki kasvualusta ja sen rikkaus vaikuttavat satomääriin. Yhtälailla, hunajamarja viihtyy turvepitoisessa ja multavassa maassa, mutta sietää savipitoisuuttakin, eli happamampaa maata.
Hyvä sato syntyy silloin, kun hunajamarjalla on muutama kaveri, jotka avustavat ristipölytyksessä vaikkakin hyönteiset, eritoten kimalaiset ovat reippaita hunajamarjojen pölyttäjiä. Jos muutama eri lajike on istutettu lähekkäin, sadoista tulee suurempia ja marjoista maukkaampia. Metrin taimiväli on riittävä hunajamarjapensaille.
Paras istutusaika hunajapensaille on keväällä. Pensas ei oikeastaan kaipaa lannoitusta ennen kuin se alkaa tuottaa satoa, mutta varsinkin istutuksen jälkeen ja vielä seuraavan vuoden ajan on hyvä kastella pensaita runsaasti, jotta ne asettuvat asukkaiksi puutarhaan ja alkavat tuottaa satoa.
Taimien kasvu voi ensin tuntua hitaalta, mutta se saavuttaa aikanaan jopa lähes 2:n metrin korkeuden, yleensä kuitenkin pysyen noin 1,5:ssä metrissä.
Hunajamarja voi astiataimen koosta riippuen tehdä ensimmäisen sadon jo parin vuoden sisällä siitä, kun se on istutettu kasvupaikalleen. Täysikokoisuuden pensas saavuttaa 4-5:ssä vuodessa. Satoisa hunajamarja voi tuottaa täysikasvuisena suotuisissa olosuhteissa 5:n, jopa 10:n litran sadon pensasta kohti.
Jovelan kaksi vierekkäistä hunajamarjapensasta ovat täysikasvuisina lähes
Morris Mini -auton kokoisia yhdessä.
Miedoilta mustikoilta ja hunajavedeltä maistuvat, muodoltaan tötteröiset ja väriltään tummansiniset hunajamarjat sisältävät muita marjoja enemmän antioksidantteja. Siitä lienee tuo japanilaisten antama lempinimikin, ikuisen nuoruuden marja.
Kun pensaan marjat muuttuvat vaaleista sinisiksi, niiden pitäisi antaa kehittyä pensaissa vielä parin viikon ajan, jotta marjat makeutuisivat. Kypsät marjat ovat hyvin tumman sinisiä. Ainoa suuri haaste hunajamarjojen sadon suhteen onkin marjoille persot linnut, jotka hotkaisevat marjat suihinsa "yhdessä yössä" ellei kotipuutarhuri suojaa pensaita satoaikana.
Tuuheana kasvava hunajamarja on kerrassaan mainio aitakasvi, jopa tien laidassa, sillä se sietää jonkin verran tiesuolaakin. Vahva juuristo mahdollistaa myös rinnekasvatuksen.
Pensasta voi muotoilla ja leikata varhain keväällä, hyvissä ajoin ennen turpeiden silmujen aukeamista. Vanhoja kuivahtaneita oksia kannattaa poistaa täysikasvuisesta pensaasta ja huoltoleikkuita tehdä tarpeen mukaan, mutta hunajamarjapensas ei välttämättä tarvitse leikkuuta ollenkaan.
Hunajamarja on mahtava marjapensas, joka vaatii vähän ja antaa paljon. Marjat ovat ulkonäöltään hauskoja - hieman vaihtelua marjaherkkuihinkin! Kertahankintana hunajamarjapensas on myös omavaraistelumielessä tuottoisa, sillä pensaat voivat tuottaa satoa jopa 30 vuotta.
Suosittelen!
ψ ψ ψ
Hunajamarjapensaita myy mm. Suomen suurin puutarhaverkkokauppa Viherpeukalot.fi.
Puutarhaterveisin ♥
Jovelan Johanna
Haluatko kommentoida?
Löydät meidät instagramista ja voit laittaa meille postia kirjeet@omavarainen.fi
UUSIMPIA JULKAISUJA
Suloinen rohtosuopayrtti ihastuttaa puutarhassa, mutta tämä perinneperenna on myös mainio luomupesuaine, jota monet museotkin käyttävät arvotekstiiliensä puhdistamiseen. Heinä-elokuu onkin ihanaa aikaa tehdä itse suloista suopaa rohtosuopayrtistä, ja pesaista talven villavaatteet valmiiksi odottamaan aikanaan saapuvia viileitä päiviä!
Vaikka puutarhan pääpaino olisikin ruokakasveissa, niiden joukkoon on hauskaa lisätä myös syötäviä kukkia, jotka monesti tarjoavat ravintoa sekä elintärkeille pölyttäjille, että kotipuutarhurin omaan keittiöön. Tästä julkaisusta löydät varmistetun listan syötävistä kukista ja muutamia vinkkejä niiden käyttöön ruokien koristeina ja lisukkeina.
Kotitekoisilla maaleilla maalatut pinnat henkivät vanhanajan lumoa ja kestävyyttä, eikä maalien valmistus ole lainkaan vaikeaa. Itse asiassa perinteisten maito-, eli kaseiinimaalien ja munamaalin, eli munatemperan valmistus on helppoa ja niin mukavaa. Maalit syntyvät hetkessä ja sävyjen luominen on sangen hurmaavaa puuhaa,
etten sanoisi jopa...
Entäpä jos lannoite olisi samaan aikaan tehokas, mutta ei vaatisi pyykkipoikaa puutarhurin nenään, saati houkuttelisi luokseen hajusta villiintyneitä hyönteisiä, tai kuten meillä, koiria? Nyt tehdään ihanalta tuoksuvaa lannoitetta nokkosista!
5 erilaista raparperireseptiä! Ihanan kinuskinen raparperi curd, pikkelöityä raparperia, helpot raparperitangot, vegaaniset raparperirullat ja kirpeänmakea raparperi-marenkikakku ♥ Jos pidät raparperista ja satoa piisaa,
testaapa näitä herkkuja!
Koko maailma on taas niin ihanan vihreänä. Mikä olisikaan parempi raaka-aine esille nostettavaksi, kuin toukokuussa sesongin aloittava, metsän vihreäksi kullaksikin kutsuttu kuusenkerkkä?
