Ihanat, lämpimät huopikkaat, eli huopatossut tai vilttitossut onnistuvat ensikertalaiseltakin - niin helppoa ja yksinkertaista niiden valmistus loppupeleissä on, vaikka toki puuha vaatii aavistuksen sinnikkyyttäkin! Kävimme ystäväni kanssa 2 päivän huopikaskurssilla, jonka annin koostan nyt teillekin. Kirjoitus on alun perin julkaistu 10.11.2019.
Kahden päivän huopatossukurssi oli mitä mukavin ja huopatossujen valmistuksen yksinkertaisuus yllätti. Valmistus ei myöskään vaadi kummoisia välineitä, useimmat löytyvät jo kodin perustarpeista tai ovat edullisia hankkia. Vaikka tuossa kuvassa on hieno vanha puulesti, lestiäkään ei huopikkaiden valmistuksessa tarvita.
Huopikkaita varten tarvitaan 100-150 g huovutusvillaa per jalkine (yht. 200-300g), riippuen kuinka paksut huopatossut haluaa tehdä (ulko- vai sisäkäyttöön). Villaa voi olla jopa 400g. Villa maksoi 3,50 €/ 100g. Lisäksi tarvitaan makuualusta (tuttu telttailusta, hinta 4,50 €), pari kulhoa, pyyhe, tiskiharja, 1x1 m pala kuplamuovia, 2 muovikassia, kumihanskat, mäntysuopaa ja loraus etikkaa.
Ensin tarvitaan kaava, jonka voi hyvin tehdä vaikkapa omista kumisaappaista lisäten siihen pari senttiä leveyttä. Kaava tehdään siten, että varsien suut ovat yhdessä, samaan aikaan siis tehdään molemmat huopikkaat yhdestä kaavasta.
Meillä oli valmiit kaavat käytössä ja mittasin ne, jotta kaavatonkin saa hieman osviittaa kaavan pituuksista.
koko 37-39 jossa varpaista kantaan leveys 34 cm, koko kaavan pisin mitta 63 cm ja varren leveys (kaavan keskiosa) 20 cm.
koko 43-45 jossa varpaista kantaan leveys 38 cm, koko kaavan pisin mitta 64 cm ja varren leveys (kaavan keskiosa) 28 cm.
Kun kaava on valmis ja leikattu makuualustasta, alkaa huopien lisääminen. Villa jaetaan 6:een samanpainoiseen erään (3 molemmille töppösille, mutta jos huopikkaista on tulossa xtrapaksut (400g villaa) jaa villat 8:aan osaan). Omiin tossuihini käytin 100g villaa per tossu, eli yhteiskaavalle yhteensä 200g sillä tein sisätossut. Ystäväni teki ulkohuopikkaita, joihin villaa meni vastaavasti 150g per tossu, eli yhteiskaavalle yhteensä 300g.
Työn alle laitetaan pyyhe ja sen päälle kuplamuovi siten, että kuplat ovat pinnalla. Kaava nostetaan kuplamuovin päälle.
Villa levitetään kerroksittain kaavan päälle, kerros kerrallaan. Kun ensimmäinen kerros villaa on lisätty, villan päälle pirskotellaan käsin tai tiskiharjalla kuumaa vettä, johon on sekoitettu mäntysuopaa.
Villaa ei kastella läpimäräksi siten, että koko työ ui vedessä, mutta kuitenkin niin, että villa kostuu. Sen jälkeen kuplamuovi käännetään villan päälle ja muovia painellaan kevyesti, jotta kosteus leviää ja villan ylenmääräinen ilmava pörröisyys katoaa. Villa saa tulla sentin tai pari kaavan yli, se on suotavaa, mutta ei kuitenkaan 2 cm enempää.
Tämän jälkeen kuplamuovi avataan, kaava käännetään villoineen ylösalaisin ja kaavan yli menneet villat sivelläään saippuaveden avulla tiiviisti kaavaa mukaillen villoitetun puolen kääntöpuolelle. Tämä vaihe on tärkeä, sillä myöhemmin nämä ylimenot muodostavat saumattoman töppösen.
Nyt myös tälle puolelle kaavaa levitetään villakerros samalla tavalla kuten edellinenkin kerros lisättiin kuuman sippuaveden pirskotteluineen. Muista antaa villan mennä taas hieman yli kaavan ja silittää ylimenot kääntöpuolelle kun käännät kaavan seuraavan kerran.
Villakerroksia lisätään työ aina kääntäen, kunnes molemmin puolin kaavaa on 3 kerrosta villaa (ellet tee xtrapaksuja huopikkaita = 400g villaa). Mikäli mahdollista, lisää kukin villakerros siten, että villakuidut kulkevat eri suuntaan. Se ei ole välttämätöntä, mutta helpottaa villakerrosten takertumista toisiinsa.
Tämän jälkeen alkaa puuhan rankin osuus. Villapinnan päälle pirskotellaan mahdollisimman kuumaa saippuavettä. Kaava villoineen peitetään taas kuplamuovilla ja työtä hierotaan pyörivin liikkein kuplamuovin läpi 10 minuuttia per puoli. Kuplamuoville kannattaa levittää saippuaa, jotta liike on kitkaton ja kuplamuovi ei liiku hieronnan aikana. Seuraa huovuttamisen aikana, ettet hiero villaa kaavaa suuremmaksi - tässä kohtaa tuo makuualustan käytön idea kaavana kävi ilmeiseksi. Makuualusta on kätevä ei vain siksi, että se hylkii vettä, mutta kaava pitää pystyä tuntemaan villan läpi, jotta villaa ei tule hieroneeksi kaavaa suuremmaksi.
Hieronta, eli huovutus toistetaan 3 kertaa per puoli, kunnes molempia puolia on hierottu voimakkaasti yhteensä 30 minuuttia. Lämpimän veden lisääminen on tärkeää, se helpottaa työtä. Välillä kylmää ylimääräistä vettä voi valuttaa pois nostamalla työ varoen ylös ja laittamalla työn alle kulhon, johon vesi saa valua. Kun työtä on hierottu puolin ja toisin yhteensä tunnin, tehdään nostotesti. Kun kykenee nostamaan kahdella sormella pinsettiotteella työn kunnolla irti (toisen puolen) alustasta, työtä on hierottu riittävästi.
Omissa töppösissäni oli jo kaikki kerrokset lisättynä, mutta halusin lisätä töppösten suuaukon kohtaan vielä omien koiriemme turkkien alusvillaa ennen hierontavaihetta.
Seuraavaksi poistetaan kaava töppösten sisältä. Muoto leikataan kahtia keskeltä siten, ettei itse kaavaa leikata rikki, vain villat. Kaavan saa ulos ehjänä hieman taitellen.
Seuraavaksi huopikkaiden suuosa hierotaan saippualla ja kuumalla vedellä ja samalla hierotaan myös saumaosat, jotta ne ovat tasapaksuiset muiden osien kanssa. Töppöset käännetään ympäri ja uusi ulkopinta hierotaan vielä huolellisesti kuuman saippuaveden ja halutessaan kuplamuovin avustuksella. Itse sain pinnan hierottua ihan kumihanskojen avulla, kunhan töppösen pinta oli saippuainen (estää nukkaantumisen). Lopuksi töppösistä valutetaan ylimääräiset vedet pois, mutta töppösiä ei saisi puristella kuin hyvin kevyesti.
Tässä vaiheessa töppöset (omani tehty kaavalla 37-39) näyttivät siltä, että niihin olisi mahtunut molemmat jalat samaan aikaan, ja lesti näytti niin pieneltä töppösiin verrattuna, mutta se kuuluu asiaan. Seuraavaksi töppöset kutistetaan mäiskimällä.
Töppönen taitellaan kolmeen osaan ja laitetaan täysteholla mikroon 2 minuutiksi. Kumihanskat kannattaa pitää käsissä, sillä töppöset ovat kuumat (ja niiden tulee olla kuumat, mutta ei kuivat). Kolmeen osaan taitettua töppöstä mäiskitään kylpyhuoneen lattiaa vasten tai saaviin oikein voimien takaa paiskomalla useita kymmeniä kertoja, välillä taitos avaten ja uudelleen taitellen siten, että eri puoli töppösestä on pinnalla. Kun töppönen ei enää tunnu lämpimältä, se laitetaan uudelleen mikroon. Lämpö on jujuna tässäkin vaiheessa, mitä kuumempaa töppöstä paiskoo, sen nopeammin se kutistuu.
Kuvassa töppöstäni mäiskii opettajamme, jolle suuri kiitos avusta. Yritin mäiskiä itsekin, eikä se ole vaikeaa millään tapaa, mutta olkatulehdus teki puuhasta niin kivuliaan, että opettaja tarjoutui avuksi ❤
Mäiskimisen välillä testataan milloin lesti alkaa olla sopiva. Lestin täytyy mennä töppöseen ja mahtua sieltä ulos. Näissä kuvissa on sekä oma että ystäväni mäiskitty töppönen, ennen ja jälkeen.
Lesti ei kuitenkaan ole välttämätön. Oikean koon ja varsinkin mallin muovaaminen onnistuu ihan yhtä hienosti laittamalla huopikkat jalkaan, jossa on muovipussi. Lesti tai ei, joka tapauksessa huopikasta sovitetaan välillä. Huopikas muotoillaan kuumalla saippuavedellä hieroen haluttuun muotoon joko kuten kuvassa näkyy, jalka huopikkaan sisällä tai käyttäen lestiä.
Sitten jo viimeistellään muotoa, kukin miten mielii, jälleen saippuavedellä hieroen ja muotoillen. Itse halusin tehdä pitkänmalliset maahishuopikkaat (sisä- ja saunatossut), joissa on pitkä ja terävä kärki, käännetty suu koirankarvoineen ja pieni uloke takana.
Viimeistelyvaiheen lopuksi huovutusvillan kuidut suljetaan upottamalla huopikkaat niin kuumaan veteen, kuin hanasta vaan tulee (vähintään 55 C = hanaveden lämpötila säännösten mukaan). Kuuman veden jälkeen huopikkaat järkytetään vaihtamalla vesi lennosta niin kylmäksi kuin hanasta tulee. Kun huopikkaat on jäähdytetty kauttaaltaan kylmässä vedessä, ne saavat vielä kertaalleen kuuman kylvyn. Sillä aikaa otetaan vati, siihen laitetaan mahdollisimman kylmää vettä ja loraus etikkaa. Kun huopikkaat ovat kylpeneet toisen kerran kuumassa vedessä, ne upotetaan kylmään etikkaveteen. Etikka edesauttaa kuitujen sulkeutumista, mutta ei ole välttämätöntä. Riittää kun viimeinen kylpy neljästä on kylmä.
Töppöset nostetaan kuivumaan esimerkiksi lavuaaria vasten siten, että huopikkaat seisovat asennossaan kantapäillä. Valumisvaihe kesti itsellä noin tunnin, sen jälkeen nostin huopikkaat kulhoon samaan asentoon siten, etteivät ne seiso kuitenkaan vedessä.
Tässä alkuillasta huopikkaat olivat jo sen verran kuivuneet, että niitä saattoi kokeilla jalkaan ilman muovipussia. Kävelemään en vielä tohtinut lähteä, kyllä niissä kosteutta edelleen sen verran on, että muutaman kuvan nappaamisen jälkeen saivat palata kuivumaan pönttöuunin vipstaakeihin.
Maahishuopikkaat a' la Johanna! Ystäväni teki ulkoiluun tarkoitetut huopatossut (työvaihekuvissa vilahtaneet tumman harmaat huopikkaat), jotka ovat perinteisen huopatossun ja lapin huopikkaan välimuotoa, kuulemma nimeltään hupikkaat! Ystäväni huopikkaisiin tulee myöhemmin myös kumipohjat, jotta huopikkaat kestävät paremmin kosteutta ja kulutusta.
Nämä omani tein sisäkäyttöön mielihyvätossuiksi, jotka pelastavat varpaat talvisin kylmän lautalattian kynsistä.
Huopikkaiden tekeminen oli yllättävän helppoa ja todella kivaa - kipeästä olkapäästä huolimatta, joka kieltämättä asetti puuhalle omat haasteensa. Silti huopikkaat valmistuivat ensikertalaiselta kaikkine esivalmisteluineen, ruokataukoineen ja happihyppelyineen n. 8 tunnissa kipeälläkin olkapäällä ja osa ajasta kului myös siihen, että meitä oli kurssilla 12 ja tietyissä vaiheissa piti odotella omaa vuoroa niin mikrolle, mätkintäsaaveille kuin lavuaarillekin.
Itse olen suosinut Pirtin Kehräämöä, jonka kattavasta valikoimasta löytyy myös huovutusvillaa eri sävyissä. Kaikki Pirtin Kehräämön villatuotteet ovat 100% suomalaista villaa.
Itse innostuin tästä puuhasta valtavan paljon ja aionkin heti kun olkapää vaan sallii, tehdä omanlaiset huovutetut lapaset meille. Jos puuha yhtään tuntui kiinnostavalta sieltä suunnasta luettuna, suosittelen lämpimästi kokeilemaan. Sen verran kivaa puuhaa tämä oli - myös tällaiselle ihmiselle, joka ihan vilpittömästi ei ole lainkaan taidokas käsitöiden saralla.
Huovuttelun iloa toivotellen ♥
Jovelan Johanna
Haluatko kommentoida? Lähetä meille viestiä instan kautta ♥
Kiinnostuin maultaan samettisen pähkinäiseksi, mutta samalla hieman kirpeäksi kuvaillusta merikaalista muutaman lukijamme vinkkaamana niin paljon, että päätin hankkia sitä myös omaan puutarhaamme. Toisten mielestä kasvi on helppo kasvatettava, joidenkin mielestä se vaatii hieman sirkustemppuja. Tutkailkaamme siis hieman tätä saariston omaa herkkua...
Upeita leikkokukkaseoksia, erilaisia auringonkukkia, meheviä vihenneksia, luomuyrttejä, hurmaavia koristeheiniä, maukkaita tomaatteja, helppoja huonekasveja, eksotiikkaa lautaselle ja siemensekoituksia pörriäisten iloksi - tätä kaikkea tarjoilee Buzzyn siemensarjat, joihin tämä julkaisu perehtyy ajatuksella.
Kevät näyttää vihdoin ottaneen askeliaan muutenkin kuin sipsutellen, vaikka pakkasherra heittikin vielä viimeiset tumpsaukset lunta pitkin peltoja ja puutarhoja.
Mansikkamarkkinoille on viime vuosina tullut ihastuttavia uusia lajikkeita, joista osa kukkii erityisen kauniisti ja osassa on herkullisen mielenkiintoisia makuvivahteita, kuten ananas ja vadelma. Tässä julkaisussa jutustellaan mansikoista, niiden kasvattamisesta, uudemmista lajikkeista ja hipaistaan hieman mansikoiden historiaakin.
Katse kohti kesää! Tässä julkaisussa laitellaan juhannusperunat kasvamaan ämpäreihin ja tehdään muutama diy-perunaruukku itse. Sertifioidut siemenperunathan ovat juuri saapuneet myymälöihin ja tietyillä varhaisperunalajikkeilla kasvatus onnistuu 60 vuorokaudessa. Alkaa siis olla aika laittaa juhannusperunat itämään, jotta juhannuksena saadaan...
Kuka nakertaa satoasi, entä ketkä mahdollistavat sen? Mistä ötököistä olisi hyvä päästä eroon ja miten? Keitä taas kannattaa houkutella puutarhaan ja millä keinoilla, vai olisiko sittenkin kaikilla paikkansa puutarhassa?
