2025 Vuoden HeVi on kurkku. Kurkkulajikkeista erikoisimpiin kuulunee pesusienikurkku eli luffa, joka on aitoja luonnonmukaisia pesusieniä tuottava kurkkukasvi. Luffa on monelle tuttu tuotteena, mutta ei välttämättä tietona, että kyseessä on tosiaan kurkkukasvi, jonka hedelmän voi syödä kurkun ollessa pieni, tai mikäli kurkun antaa kasvaa ja kuivaa, sen kuoren alta paljastuu tuo kempparihyllyistä tuttu perinteinen ja rouheva pesusieni. Eikö olekin mahtavan hauska kasvi!
Artikkeli on alun perin julkaistu 2019, mutta nostettu esille uudelleen aiheen ajankohtaisuuden vuoksi.
Meillä on kasvatettu pesusienikurkkuja pilke silmäkulmassa jo usean vuoden ajan. Pilke silmäkulmassa, koska puuha on hauskaa ja välillä etenee tasajalkaa polkien, sillä pari ensimmäistä yritystä luffien kanssa meni aivan mönkään. Joskus sato on ollut hieno, joskus mitätön. Taimet ovat voineet olla komeita, mutta kurkun kurkkua ei ole syntynyt tai ne jäivät puolikkaan pikkurillin kokoisiksi ja turhia mokiakin on sattunut. Moisista takapakeista ei kuitenkaan olla lannistuttu (se suomalainen sisu) ja sinnikkyys on sittemmin palkittu. Teen tämän jutun sillä mielellä, että jonkun toisen siellä ei tarvitsisi niin paljon oman kantapäänsä kautta oppia kaveeraamaan luffiensa kanssa, kun näillä kantapäillä on oppia jo saatu muillekin kerrottavaksi.
Pesusienikurkku on trooppinen kasvi. Ensimmäiset siemenet hankimme Hyötykasviyhdistykseltä, mutta yritin idättää siemenet liian viileässä, eivätkä taimet kehittyneet. Toisena vuotena saimmekin jo aikaiseksi komeat taimet, kun laitoimme kasvatuspurkit ensin Nelson Gardenin lämpömatolle varmistamaan, että multa pysyi 20 asteisena (20 C on minimivaatimus itämiselle). Itämisen jälkeen taimet siirrettiin kupujen alle lämpimään ja valoisaan, jotta multa ja ilma pysyivät kosteana. Trooppisena kasvina luffa vaatii sekä lämpöä että kosteutta.
Suosittelen lämpimästi lämpömattoja, joista on paljon hyötyä esikasvatuksessa ja taimien tasaisten kasvulämpöolosuhteiden ylläpidossa esimerkiksi paprikan, tomaattien tai munakoisojen esikasvatusvaiheessa.
Kylvä siemenet ajoissa, sanoisin, että mielellään jo tammi-helmikuussa, koska ainakaan meillä kasvuvyöhykkeellä 1b ei ole koskaan pesusienikurkun sato ehtinyt valmiiksi ennen elokuun loppupuolta, vaikka siemenet on kylvetty viimeistään helmikuussa ja kesät ovat olleet helteisiä.
Jos haluaa saada pesusieniä, kurkkujen pitää antaa kuivua
köynnöksessään satokauden päätteeksi, eikä se meidän leveysasteilla
tapahdu alle kuukaudessa. Ajoissa on siis hyvä olla, vaikka siemenpusseissa lukee kasvuaika
120-150 vrk. Usein nuo siemenpussien tekstit ovat suoria käännöksiä ja niissä mainitut ajat ovat siementen alkutuottajamaan tai Keski-Euroopan olosuhteisiin tarkoitettuja.
Siementen itämisaika on pitkä, mitä tahansa reilusta viikosta likimain kolmeen. Siementen liottaminen ennen kylvöä nopeuttaa itämistä.
Lämmössä ja kupujen tai kasvatusseinien suojassa taimet ovat lähteneet hyvään kasvuun. Nykyään
kasvatan luffat taimivaiheessa aina lämpömaton päällä.
Näissä kuvissa, jotka lienevät vuosilta 2015 ja 2016, luffat ovat juuri nousseet mullasta ja oli aika siirtää ne lasikuvun alle ja sieltä korkeampaan lyhtyyn, jonka jälkeen taimet alkoivatkin olla liian korkeita ollakseen suojassa.
Vauhtiin päästyään pesusienikurkku kasvaa nopeasti ja saavuttaa korkeutta niin paljon, että Niiden esikasvatuspaikka kannattaa suunnitella ajoissa ajatuksen kanssa. Muutama vuosi sitten pöydällä olleet luffan taimet kiipeilivät jo huhtikuussa verhotankoon saakka, eikä kasveja voi viedä ulos kasvihuoneeseen ennen, kun yölämpökin on vähintään 10 astetta.
Vaikka pesusienikurkun itäminen on hidasta, taimien kasvu on sitäkin nopeampaa! Pienet taimet kasvavat muutamassa viikossa köynnöstäväksi kasviksi, joka lopulta yltää jopa kolmeen metriin!
Koska ensimmäiset luffan kukinnot osuvat meillä ihan laidastaan keväälle siihen aikaan, jolloin ei vielä ole pölyttäjiä (varsinkaan sisällä), olen pölyttänyt kukat itse viemällä pienen pensselin tai vanupuikon kukan siitepölytupsuihin ja siitä muihin kukkiin etsien naaraskukan emipallukkaa. Kurkut ilmeisesti kukkivat siten, että kukin kasvi tekee sekä uros- että naaraskukkia, joista naaraskukissa on emipallukat kukan keskellä ja kukka kukkii yleensä yksin siinä missä uroskukat kukkivat ryppäissä.
Pian sitten alkaakin pienet kurkkujen alut kehittymään, kuten kuvassa alla näkyy.
Pesusienikurkku tarvitsee kukkiakseen paljon valoa, kuten sanottua se on trooppinen kasvi, mutta vältä suoraa paahteista aurinkoa, sillä nuoren pesusienikurkun lehdet ovat herkkiä ja suoralle auringonvalolle altistettuna lehdet palavat herkästi muuttuen värittömiksi ja ohuiksi.
Olen menettänyt kerran melkein kaikki taimet tämän virheen vuoksi. Suuri valontarve ja valovaurioherkkyys on hieman haastava yhtälö, joten itse varmistelen riittävää valoa kasvilampun avulla välttääkseni sen harmin, jonka jo köynnöstävien luffien menetys aiheutti.
Tehtyään pieniä kurkkujen alkuja luffan pesusienikurkut jatkavat kasvamistaan ja ne tarvitsevat paljon vettä ja ravinteita, kuten kurkut yleensäkin. Tuota kastelun tarvetta en voi painottaa liikaa. Tietenkään kasvi ei saa uida vedessä, mutta multa ei saa kuivua kokonaan tai kurkut nahistuvat nopeasti.
Kesän saavuttua pesusienikurkut on siirretty kasvihuoneeseen, ei suoraan paahteeseen (poltevaara) ja tuettu kasvihuoneen kattoriman kautta. Ilman kasvihuonetta pesusienikurkku tuskin kykenee tuottamaan meidän leveysasteilla satoaan. Kun kurkku jatkaa kasvamistaan, se tarvitsee edelleen paljon vettä. Kasvukausi on pitkä ja lopulta kasvi näyttää jo parhaat päivänsä nähneeltä. Pesusienikurkut alkavat kellastua ja kuivua, lopulta ruskistuakin, mutta pesusienikurkku onkin valmis vasta silloin, kun sen pinta on rapsakan kuiva ja ruskea.
Yhden pesusienikurkkumme kehityskaari vauvakurkusta korjuukypsäksi pesusieneksi. Lisään kirjoituksen loppuun vielä videon siitä miten pesusienikurkkusatoa korjataan ja miten luffat kuoritaan. Käydään sitä ennen vielä lyhyesti läpi mitä olen itse oppinut pesusienikurkkujen kasvattamisesta.
Lisään tähän kirjoituksen loppuun vielä floridalaisen unin videon, jossa näytetään miltä korjuukypsä pesusienikurkku näyttää ja miten se kuoritaan.
Luffan, eli pesusienikurkun kasvattaminen on hauskaa ja mielenkiintoista puuhaa. Kun kerran saa omaa satoa, ottaa siitä talteen siemenet seuraavaa vuotta varten, niin pesusienikurkkukärpänen on jo puraissut sinua, ja luffa tulee valtaamaan taas kotiasi tulevina vuosina uusien taimien merkeissä. Tai näin ainakin on käynyt meille.
Eksoottisten kasvattelujen iloa toivotellen ♥
Jovelan Johanna
Niin se aika vain hurahti, suorastaan loikkasi keväästä keskikesään, mutta jouten emme mekään ole olleet. Kantovesi-kuivavessataloudessamme on tehty arkisia toimia helpottavia parannuksia ja tuotu kukkivaa puutarhaa myös sisustukseen.
Suloinen rohtosuopayrtti ihastuttaa puutarhassa, mutta tämä perinneperenna on myös mainio luomupesuaine, jota monet museotkin käyttävät arvotekstiiliensä puhdistamiseen. Heinä-elokuu onkin ihanaa aikaa tehdä itse suloista suopaa rohtosuopayrtistä, ja pesaista talven villavaatteet valmiiksi odottamaan aikanaan saapuvia viileitä päiviä!
Sadon kuivattaminen on hyvä keino säilöä satoa ja kasvattaa kotivaraa, ja samalla säästyy tilaakin, sillä kuivatettu sato vie huomattavasti vähemmän tilaa kuin moni muu säilöntämuoto. Monitasoisen kuivurin hankintavinkin löydät kirjoituksen loppuosasta.
Kevät etenee ja pian koko maailma on taas niin ihanan vihreänä. Mikä olisikaan parempi raaka-aine esille nostettavaksi, kuin toukokuussa sesongin aloittava, metsän vihreäksi kullaksikin kutsuttu kuusenkerkkä?
Usein kotipuutarhuri huomaa satoa nakertelevat puutarhan vihulaiset siinä vaiheessa, kun tuhoja on jo syntynyt. Ennakointi on ilman muuta tehokkain tapa välttää näitä kutsumattomia vieraita, mutta biologista, myrkytöntä apua on saatavilla silloinkin, kun vauriot ovat jo nähtävillä.
Mitä kaikkea, muutakin kuin havukasveja, alppiruusuja ja hortensioita, voi kasvattaa happamassa maassa? Tässä teemajulkaisussa tehdään sekä silmän että makuhermojen iloa tuottava pieni ikivihreä satokeidas omaan puutarhaan.
