SULOINEN SUOPA

Suloinen rohtosuopayrtti ihastuttaa puutarhassa, mutta tämä perinneperenna on myös mainio luomupesuaine, jota monet museotkin käyttävät arvotekstiiliensä puhdistamiseen. Heinäkuun loppu on ihanaa aikaa tehdä itse suloista suopaa rohtosuopayrtistä ja pesaista talven villavaatteet valmiiksi odottamaan aikanaan saapuvia viileitä päiviä!

Hellivä villapesuaine

Tähän aikaan kesästä olen tavannut pestä villavaatteitamme rohtosuopayrtistä tehdyllä pesuaineella. Ensin annan rohtosuopayrtin ilahduttaa ja ihastuttaa suloisesti tuoksuvana kukkamerenä sille varatulla alueella, mutta tuvan päätyikkunan takana keinuva rohtosuopayrttimeri muistuttaa myös siitä, että heinäkuu on kääntymässä elokuuksi, ja on taas aika pestä talouden villavaatteita ja villaisia tekstiilejä villasukista kuumavesipullojen palttoisiin.
Rohtosuopayrtti on erityisen hellä pesuaine villalle ja meillä villaisia lämmikkeitä piisaa. On mainittuja kuumavesipullojen nuttuja, villasukkia, kaulaliinaa, myssyä, villatakkia ja lampaanvillatossuja, sekä omiin että kyläilijöiden jalkoihin - vanhassa talossa asustelevien normaalia varustusta siis. Pieni vilkaisu villasukkakoriin kertoo, että on syytäkin pestä sukkia. Varsinkin vaaleissa sukissa näkyy kyllä, että talven aikana on taaperrettu ties missä, kun pohjissa on ihan kunnon tummia läikkiä. On aika kylvettää villat suloisella suovalla!
Rohtosuopayrttiä onkin käytetty iät ja ajat pesuaineiden raaka-aineena. Kasvin kaikki osat sisältävät saippuaa, johon viittaa kasvin latinankielinen nimikin Saponaria officinalis (sapo = saippua). Rohtosuopayrtti myös sisältää enemmän saippuaa (oikeammin glykosidia) kuin esimerkiksi tuontitavarana Suomeen saapuvat pesupähkinät. Kasvin lehtiä ja kukkia voi käyttää sellaisenaan, tuoreena tai kuivattuna, ilman erityistä pesunesteen valmistamista. Eniten saippuaa on kasvin juurissa, mutta koska juurakoiden kaivaminen on monasti kovin hankalaa ja samalla tulee tuhottua kasvustoa, olen itse käyttänyt pesunesteeseen vain kukkia ja kasvin lehtiä.

Pyykinpesuaine rohtosuopayrtistä

9 dl vettä
1 dl etikkaa
0,5 litraa rohtosuopayrtin lehtiä ja/tai/sekä kukkia (tai 2 dl kuivattuna)

Kerää lehtiä ja kukkia tiivis puolilitrainen, laita kasvin osat kattilaan ja lisää vesi. Kiehauta vesi ja anna keitoksen poreilla kevyesti lämmöllä 15 minuuttia. Nesteen pinnalle kertyvä vaahto on saippuavaahtoa. Siivilöi neste sopivaan astiaan ja lisää etikka, joka parantaa nesteen säilyvyyttä. Anna nesteen jäähtyä ja pullota se.

Pesuneste ei vaahtoa itsestään, mutta vaahtoa syntyy kyllä kun hieman vispaa vettä kädellä. Etikan voi jättää pois pesunesteestä, mutta silloin neste ei säily kuin noin viikon. Etikka on myös ihan hyödyllinen osa pesunesteestä, sillä se omalta osaltaan raikastaa pyykkiä ja parantaa sen laatua. Puhdas, kuiva pyykki ei tuoksu etikalle.

Ja hyvin pesee rohtosuopayrtistä tehty pyykinpesuaine! Kuvassa samaiset pohjatuhruiset sukat pesun jälkeen. Oikeen pinttyneet likatahrat kannattaa liottaa pesunesteessä ennen varsinaista pesua. Nuo sukkien tahrat lähtivät vartin liotuksen ja normaalin käsipesun voimalla.

Rohtosuopayrttiä voi tosiaan käyttää tuoreenakin. Kukkia ja lehtiä nypitään pesusoikkoon ja päälle kaadetaan kiehuvaa vettä niin, että kasvin osat peittyvät. Vartin hauduttelun jälkeen lisätään vettä ja kasvin osat puristetaan kädessä kunnes niistä ei enää tule nestettä. Sen jälkeen voikin jo pestä pyykkiä. Meillä on käytetty rohtosuopayrttiä molemmilla tavoilla, ja sekä käsipyykissä että pulsaattoripesukoneessa.

Täytyypi taas kerätä ja kuivata sieman rohtosuopayrttiä talteen talveksi ja tehdä vielä toinen satsi villasuopanestettä, jotta saa pesaistua myös lampaanvillatossuja. Sitten saakin syksy saapua villaisten osalta - kunhan ei pidä kiirettä. Vielä on paljon kesää nautittavana!

Lyhyesti rohtosuopayrtistä

- ikivanha lääkekasvi, jota nykyään ei suositella nautittavaksi suun kautta miedon myrkyllisyytensä vuoksi.

- sisältää runsaasti saponiinia, luonnon omaa saippuaa (glykosidi), joka liukenee 30 asteiseen veteen.

- käytetty tuhansia vuosia erityisesti villan pesuun.

- käytetään edelleenkin museoiden arvotekstiilien pesuun.

- käytetään erityisen hienona pesuaineena myös mm. hiuksille, mutta saattaa aiheuttaa herkälle iholle ärsytystä.

- ulkoisesti käytettynä ei imeydy elimistöön.

Lähde: Maatiainen ry.

Mukavia pyykkihetkiä toivotellen
Jovelan Johanna

Asiaa meille? Laita viestiä alla olevan lomakkeen kautta
Löydät meidät myös instagramista

KYSYMYKSIÄ & VASTAUKSIA

Nimi: Luppopetäjämetsän Kaisa
Viesti: Hei, kiitos ihanasta blogista. Luin vanhempia kirjoituksia jo talvella, ja tilasin sinun suositusten mukaan pulsaattorinkin meille. Niin ja istutin rohtosuopayrtit. Jotka täällä Inarissa tosin kasvavat vähän hitaanlaisesti, näinköhän ehtivät kukkia... Eilen testasimme pulsaattoria ensimmäisen kerran ja varmistimme toimivuuden. Mutta huomasin, että tavallinen kaupan pesuaine tuntui myrkyltä ja meni paljon vettä huuhteluoperaatioon. Huuhtelin kaksi kertaa pyykit. Täytyy ehdottomasti siirtyä miedompiin, pesupähkinään ja rohtosuopayrttiin. Täällä ei ole juoksevaa vettä, vaan järvikantovesi, joka lämmitetään vesipadassa, ja agrigaatti, joka pyörittää pulsaattoria, niin täytyy kiinnittää huomiota tehokkuuteen ja ekologisuuteen.

Miulla olisi muutama kysymys vielä, mitkä pohdituttavat näin vasta-alkajaa:
1. paljonko sie suurinpiirtein käytät vettä per pesu ja huuhtelu? Kun ohjeissa lukee, että minimi määrä vettä on 39 l. Se tuntuu sopivalta, jos on likaista pyykkiä, mutta paljolta, jos on vain alusvaatteita. Tietenkin voi pestä toiseen koneellisen samalla vedellä.
2. Entä huuhteluun, laitakko yhtä paljon ja yhtä kuumaa vettä kuin itse pesuun?
3. Paljonko sie laitat tekemääsi rohtosuopapesunestettä yhteen koneelliseen?
4. Onko linkous temppuillut? Eilen tuntui, että jos pyykkejä ei asetellut sinne tiiviisti, linkousrumpu vain jumputti, eikä lähtenyt linkoamaan kunnolla.
5. Jos rohtosuopayrtit eivät ehdi kukkia täällä, voisinkohan kerätä vain lehdet ennen pakkasia pois niistä ja käyttää ne pesunesteeksi? Juuriin en haluaisi koskea..Kiitos jo etukäteen 😊

Vastaus: Me ei olla omassa pulsaattorissa pyöritelty kaupan pesuaineita, yksi syy on ehdottomasti se, että niiden huuhteluun menee turhan paljon vettä ja sitä vettä ei myöskään haluta valuttaa tuonne luontoon. Meilläkään ei ole juoksevaa vettä. Vesi lämmitetään saunalla tai tuvan puuhellalla, nykyään myös aurinkovesivaraajalla :) Se aurinkovedenlämmitin on kyllä ollut aivan hirmuisen hyvä täällä!

Tässä vastauksia noihin kysymyksiisi:
1) Kyllä me laitetaan se minimi, jonka kone vaatii. Se minimi ei vissiin ole niinkään pyykin määrään tai likaisuuteen liittyvä, vaan pulsun toimintoon. Jotta vesi pyörisi kunnolla ja hyvällä teholla, vettä pitää olla tietty määrä. Me pestään pyykkiä vasta kun siitä saa täydet koneelliset ja herkemmät alusvaatteet menee ihan käsipyykkinä. Äidilläni oli tapana pesaista saunaan mennessään silloin päällä olleet alusvaatteet ja olen huomaamattani siirtynyt samaan :D Saunassa kun odottelen hoitoaineen vaikutusta hiuksissa, pesaisen pyykkisaippualla alusvaatteet. Tuosta on tullut tapa, ja ihan kätsy, kun meillä saunotaan joka toinen päivä.
2) Huuhteluun laitetaan se minimi myös, mutta ei lämmintä vettä kuin sen verran, ettei se vesi nyt ihan jääkylmää ole, porakaivosta kun tulee.
3) Suopanesteen määrä riippuu ihan siitä pyykkilaadusta, määrästä ja pyykin likaisuudesta. Jos on oikein likainen vaate, esiliotan sen kuumemmassa vedessä, johon on laitettu suopanestettä. Jos on oikeen paha tahra, lisään hieman sappisaippuaa, jota meillä on raastettuna purkissa. Itse pesukoneelliseen sitten menee puolesta desistä ylöspäin pesuainetta, mutta riippuu tosiaan ihan siitä mitä pesee ja kuinka suopaisaa nestettä on milloinkin syntynyt. Tämä on niitä juttuja, jotka menee mututuntumalla kokemuksen myötä ;) Todella vaikeaa sanoa, kun ei ole juuri pesemässä pyykkiä tätä pohtiessa :D
4) Jos pyykki ei ole siellä linkouspuolella tasapuolisesti, linko jumputtaa kuin tanssitautinen, heiluu, paukuttaa ja tutisee koko masina :D Asia korjaantuu heti kun stoppaa moisen menon ja laittaa pyykit tasaisemmin. Kokemus ja oikea tuntuma löytyy nopeasti ja jatkossa senkin tekee asiaa ajattelematta. Tärkeää on se, että lingossa on tasapaino. Ei kaikkia painavia toiselle laidalle ja hentoisia hepeniä toiselle. Lopputuloksena on taatusti linkotanssi ja märkä pyykki :D
5. Juuria mekään ei olla raaskittu kaivella. Lehdissä on paljon suopaa, joten ota niitä vaan. Kukissa ei vissiin muutenkaan ole sitä suopaa yhtä paljon kuin lehdissä. Toiset tekee suopanestettä kuivatuista lehdistä, joten sitä kannattaa myös kokeilla :) Muista laittaa etikkaa suopanesteeseen jos säilytät nestettä yli viikon. Kivoja pyykkipäiviä sinne pohjoiseen :)

Nimi: Sari
Viesti: Äidin kanssa tuli tänään puhe saippuan teosta ja mainitsin tuon suopayrtin. Hän katseli, että hänen yhdessä vanhassa perennapenkissä ehkä kasvaa ja sitä kutsuttiin ennen köyhän leimukukaksi, lieneekö sama kasvi. Otin muutamia kuvia, pitää käydä vertailemaan. Lehdet ainakin vaikuttavat samanlaisilta mutta kyseessä voi olla ihan eri kasvit.
Vastaus: Suopiksen tunnistaa helposti sen suloisesta tuoksusta :)

Nimi: Kotivaaraska
Viesti: Oletkos kokeillut hiustenpesuun? Minäpä olen ja sopii ainakin minun hiuksilleni. Tosin käytän muutenkin palashamppoota ja pesen maks 3 krt viikossa. Olen ihan kukkia laittanut astiaan ja kiehuvaa vettä päälle, kun on jäähtynyt sopivaksi, olen sihdannut vaan kukat pois, eli olen tehnyt sellaisia kerralla käytettäviä annoksia tarvittaessa.
Vastaus: Olen kyllä ja hyvin toimii :) Myös ihan peruspesunesteenä :)

Nimi: Tiina-Mari
Viesti: Kiitos tästä postauksesta ja samalla muistutuksesta että tosiaan on viime talven villasukkien pesuaika. Oma suopayrttimaani on vielä vähäinen mutta otin tuoreita lehtiä ja lisäsin vähän viime kesäisiä kuivattuja kukkia, joita löysin kaapin perältä. Lehdet eivät vaahdonneet lainkaan, olisiko ollut jo "liian myöhäinen" korjuuaika? Kuivatut kukat antoivat vaahtoa ja samalla muuttivat värin ruskeaksi. Mutta yhtäkaikki - puhdasta tuli ja pyykkinarullinen sukkia ja muuta villaista heiluvat nyt tuulessa (ja silloin tällöin sateessa).
Vastaus: Meillä on lehdet kyllä aina vaahdonneet kun antaa vähän vauhtia vedelle, mutta saattaahan se olla, että myöhäisyys tai jopa kesän kuivuus on verottanut suopaisuutta. Kuivatuista kukista tosiaan vesi värjäytyy, mutta meilläkään ei ole jäänyt kiinni tekstiileihin ja jos oikeen herkkä tekstiili olisi kyseessä, voi aina käyttää nitä värisiepparilappuja, joita myydään ihan peruskaupoissakin. Me käytetään niitä joskus, koska meillä kaivovesi on luontaisesti rautapitoista ja siten muuttuu nopeasti ruskehtavaksi, kun vesi pääsee hapen kanssa tekemisiin.

KATAJANMARJAT

27.09.2020

Katajaisen kansan perinnemauste maustaa ruokia alkupaloista jälkiruokaan ainutlaatuisen upealla aromillaan! Kataja on meille suomalaisille rakas puu, jonka sitkeys ja elinvoimaisuus on antanut symboliikkansa koko kansan luonteelle. Katajanmarjojen ainutlaatuisista aromeista ja katajaan liitetyistä kansantarinoista inspiroituneena tämän kertaisen...

Omenalajike, joka mullisti omenamaailman, sanotaan saksalaisesta, Baijerissa kehitetystä Baya® Marisa omenasta, jonka erikoisuutena on punainen malto. Meille tämä kauttaaltaan punainen omena päätyi vahingossa muutama vuosi sitten, kun etsimme puutarhaamme uusia omenapuita ikivanhojen omenapuiden rinnalle. Tuolloin olimme jo valinneet haluamamme...

Syyskuu on kirpeän raikkaita aamuja ja kauniin kuulaita päiviä, joina aurinko jaksaa vielä lämmittää, ja sateisia iltoja, joina sadepisarat rummuttelevat peltikatolla. Puiden ensimmäiset keltaiset lehdet heilahtelevat vielä oksilla, mutta ennen kun kuu taas vaihtuu, nekin satavat maahan värikkään tilkkumattonsa. Pelloilla leijuva usva ja viimeisten...

KUKKAKAALIA!

06.09.2020

Jos kurpitsa on kasvimaan kuningas, olkoon kukkakaali sen ylväskruunuinen kuningatar. Tällä kertaa tehdään kukkakaali-fetapihvejä pikkelssikastikkeen kera, kokkaillaan Pasta Alfredoa kukkakaalilla, yllätetään kukkakaalista valmistetuilla "hot wingseillä" ja viimeistellään kattaus upealla kookos-suklaamoussella, jonka perusaineena on kuin onkin...

KURPITSAKESTIT

30.08.2020

Jovelassa korjattiin kurpitsasatoa, jota juhlistettiin pienten sunnuntai-iltapäivän kurpitsakestien merkeissä, pääroolissa tietenkin tämä kultakuorinen keittiöpuutarhan kuningas, joka sai loistaa viidessä eri ruokalajissa. Julkaistaan siis muidenkin iloksi muutama kokeilun arvoinen resepti!

Metsät ja puutarhat ovat antaneet parhaitaan marjasadon merkeissä - on aika tehdä kotitekoisia likööreitä, jotka eivät kalpene kaupallisten kavereidensa rinnalla tippaakaan! Reseptejä on kaksi. Toinen on yksinkertainen ja kursailematon, toinen likimain 200 vuotta vanha resepti, jolla syntyy upeita liköörejä suuremmitta vaivoitta.