KUIVATAAN SATOA

Nyt kun helteet ovat väistyneet Jovelassa hurisee kuivuri harva se päivä. Sadon kuivattaminen on hyvä keino säilöä satoa ja kasvattaa kotivaraa, ja samalla säästyy tilaakin, sillä kuivatettu sato vie huomattavasti vähemmän tilaa kuin moni muu säilöntämuoto.

Juuresten kuivattaminen

Olen sitä mieltä, että erityisesti juureksia kannattaa kuivattaa. Kyllä meillä juureksia hieman säilötään soseinakin, mutta tänä vuonna erityisesti kuivattamalla. Kuivattujen juuresten salaisuutena on esikeittäminen, joka lyhentää kuivatusaikaa ja parantaa kuivatun juureksen ulkonäköä ja makuakin.

Meillä kuivataan pääasiassa porkkanaa ja lempijuurestani palsternakkaa. Molemmat viipaloidaan ensin ohuiksi viipaleiksi vihannesmandoliinilla ja viipaleet esikeitetään 3-5 minuuttia. Tämän jälkeen nostan kiehautetut viipaleet puhtaalle keittiöpyyhkeelle, jotta ylimääräinen vesi valuu pois. Viipaleet asetellaan kuivuriin siisteihin riveihin siten, ettei palaset kosketa toisiaan. Juuresten kuivatuslämpötila on 40-50°C, itse kuivaan 45 asteessa.

Näin hauskoja pieniä porkkanaruttuja syntyy kunnon porkkanaviipaleista. Kuivurin alimmalle tasolle kannattaa laittaa kuivurimatto tai sen puutteessa vaikkapa leivinpaperia, sillä porkkana kutistuu valtavan paljon kuivuessaan ja siten herkästi tipahtelee kuivurin ilmaraoista kuivurin pohjalle. Yksi raakakilo porkkanaa on kuivuttuaan n. 4 dl.

Perunaakin voi kuivattaa

Peruna kuivataan samalla tavalla esikeitettynä kuin porkkanatkin, joko viipaleina tai kuutioina. Kuivatut viipaleet voi jauhaa jauheeksi, josta voi tehdä perunasosetta tai -sosekeittoa ja sitä voi käyttää leivonnassa. Kuutiot taas käyvät mainiosti keittoihin ja pataruokiin. Esikeittäminen on erityisen tärkeää perunoille, sillä esikeitetty peruna ei tummu kuivurissa samalla tavalla kuten esikeittämätön peruna tummuu.

Kuivattua sipulia


Tässä purkissa (1,5 litrainen) on parikymmentä isoa punasipulia kuivattuna. Kuvassa on kaksi pientä punasipulia, mutta ne ja pienet muut kaverinsa säilömme talveksi roikkuviin sukkahousutorneihin (sipuli sukkaan, sormu, seuraava sipuli sukkaan, solmu ja niin edelleen).

Sipulit kuivaamme viipaloimalla sipulit ja erottelemalla renkaat toisistaan. Myös sipulia kuivattaessa kannattaa laittaa kuivurin alimmalle osalle kuivurimatto tai leivinpaperia, jotta pienimmät renkaat eivät tipahda kuivurin pohjalle.

Sipulirenkaita olen kuivattanut 40-45 °C riippuen vähän renkaiden paksuudesta. Lämpö voi myös aluksi olla hieman korkeampi noin tunnin ajan, jonka jälkeen lämpö lasketaan 40 asteeseen.

Vinkki! Kuivaa myös sipulien vihreät varret renkaiksi saksittuina. Saat huikean määrän ruohosipulia suuremmassa koossa!

Tyrnin lehtiä ja kissanminttua


Kukapa ei tietäisi, että tyrni on oikea c-vitamiinipommi, mutta itselle tuli uutena uutisena, että myös tyrnin lehdet ovat rasvahappoja, proteiineja ja vitamiineja sisältäviä c-vitamiinipommeja. Tyrnin lehtiä kuivataan mm. teeksi. Vasemmalla kuvassa testierä tyrnin lehtiä.

Oikealla näyttäisi olevan nokkosta, mutta se on kuitenkin kissanminttua, josta molemmat kissat täällä pitävät sekä kuivattuna että tuoreena. Meillä kissat syövät kissanminttua (tekee hyvää kissojen ruoansulatukselle) ja toki kissanminttua laitetaan kissojen leluihinkin. Itse kasvattamalla ja kuivaamalla kissanminttua täällä pysytään karvanaamojen suosiossa.

Nokkosta ja lakritsiyrttiä


Tuossa jo aiemmin kuivattelimme muutaman satsin nokkosten siemeniä, jotka nekin ovat oikeaa superfoodia. Nokkosen siemenet täällä käytetään yrttisuolan ja yrttiseosten raaka-aineena. Oikealla on tämän vuoden ihastusyrttiäni lakritsiyrttiä, joka on yksivuotinen kasvi.

Tuoreessa lakritsiyrtissä on selkeä lakritsin maku, ei vaan aavistus siitä, mutta en tiennyt miten tämä yrtti käyttäytyy kuivattuna, katoaako maku? Vasemmalla kuivattua lakritsiyrttiä, joka ilokseni edelleen maistuu lakritsille. Toki tuoreessa yrtissä maku on voimakkain, mutta ei lakritsiyrtti kuivattunakaan makuaan menetä. Kun purkin avaa, ilmaan tulvahtaa oikein mehevä lakritsin tuoksu ja kuivattu yrtti maistuu edelleen lakritsille. Kuivattua lakritsia taidan käyttää yhdessä kuivattujen mustaviinimarjalehtien ja -marjajauheen kanssa teesekoitukseen. Lämmintä lakritsi-mustaviinimarjajuomaa koleisiin päiviin!

Oikealla kuivattua tyrnin lehteä, joka ei kuivuessaan muuttanut ulkonäköään ollenkaan.

Yrttien suosituslämpötila kuivurissa on 30°C.

Tomaattien kuivatus

Meillä tulee usein samaan aikaan niin paljon tomaattia, että satoa myös kuivataan. Kuivaan tomaattia sen koosta riippuen joko puolikkaina tai viipaleina. Eniten kuivaan tomaattia  aurinkokuivattujen tomaattien tapaan öljyssä säilöttäväksi sekä tomaattisipseinä, joita voi syödä sellaisenaan tai jauhaa yrttisuolan raaka-aineeksi. Usein teenkin kuivatusta tomaatista jauhetta, jota voi sitten lisätä niin yrttisuolaan kuin erilaisiin kastikkeisiin ja pataruokiinkin tuomaan makua ja väriä. Jauhetta voi käyttää myös vaikkapa sämpylä-, leipä- ja piirakkataikinoissa samasta syystä. Alla olevissa kuvissa on aiemmin julkaistun tomaattijutun herkkuja: tomaattisipsejä ja kuivattuja tomaatteja aurinkokuivattujen tomaattien tapaan.

Tomaatteja kuivatan 45-50°C sen mukaan kuivatanko puolikkaita kirsikkatomaatteja (korkeampi lämpö) vai ohuempia tomaattiviipaleita (matalampi lämpö).

Soppajuureksia ja -vihanneksia moneen ruokaan

Erilaisten juures- ja vihannessekoitusten tekeminen on lempipuuhiani kuivurilla. Kuivatut monipuoliset sekotukset ovat niin verrattoman käteviä syksyn ja talven arjessa, toki juhlassakin! Kuivatan erilaisia sekoituksia, joissa on esimerkiksi porkkanaa, palsternakkaa, lanttua, paprikaa, sipulia, piparjuurta, tomaattia, sipulinvarsirenkaita ja erilaisia yrttejä. Juurekset esikeitetään ennen kuivatusta, kuten aiemmin mainitsin ja muut kuivataan sellaisenaan. Ensinnäkin tällaisesta seoksesta voi milloin tahansa surauttaa lisää yrttisuolaa - meillä on niin monta läheistä, jotka pitävät yrttisuolastamme, että sitä tehdään usein. Toiseksi kuivatuista seoksista syntyy ihanan vaivattomasti hyvää ruokaa huolimatta siitä mitä kaupassa juuri silloin on tai ei ole sesongissa. Kunnon kourallinen tai pari seosta keittoon tai pataan, ja kaupan keittojuurekset voi unohtaa. Kuivattuja seoksia voi myös liottaa ennen käyttöä, jolloin ne soveltuvat hyvin myös pasta- ja wokkiruokiin, piiraisiin.. melkeinpä mihin vaan.

Marjajauhetta ja horsmankukkia

Moni kuivaa marjoja kokonaisina, mutta meillä ei oikeen ole ollut käyttöä kokonaisille kuivatuille marjoille. Itse kuivaan marjoja siten, että soseutan ne ja levitän soseen taisaisen ohueksi kerrokseksi kuivurimatolle tai leivinpaperille. Marjojen kuivatuslämpö on 40-50°C. Kun sose on kuiva, jauhan kuivuneen marjalaatan jauheeksi tai rouheeksi. Tällä tavalla hyödynnän myös esimerkiksi mustaherukkahyytelön "mäskin" eli sen mössön, joka jää jäljelle kun marjat on paseerattu siivilän läpi hyytelöön. Toki marjojen C-vitamiinipitoisuus siinä on kärsinyt kun hyytelöä on keitetty kymmenisen minuuttia ennen paseerausta, mutta jäljelle jäävä mössö on kuitenkin maukasta, ja kelpaa hyvin esimerkiksi teehen tai kakku- ja piirakkapohjiin makua ja väriä tuomaan. Oikealla kuivattua maitohorsmaa, joka yhdessä herukkajauheen, kuivatun mintun ja kuivattujen tyrninlehtien kanssa muodostaa ihanan virkistävän teesekoituksen.

Hyvä kuivuri

Kun me 4 kesää sitten hankimme kuivurin päätimme, että hankimme kerralla kunnollisen. Harmillisesti tämä meille hankittu Optimum P200 kuivuri on tällä hetkellä loppu valmistajalta. Toivottavasti sitä saadaan lisää tulevaisuudessa, sillä kuivuri on ollut erittäin hyvä ja hintakin (199 €) oli kohdillaan silloin kun me kuivurin tilasimme.

Itse suosittelen kuivurin hankintaa pohtivalle monitasoista kuivuria, jossa on vähintään 5-6 kuivatustasoa ja ilmankierto sekä ylhäältä alas että takaata eteen. Silloin kuivatus on tasaista. Hyvässä kuivurissa on ylikuumenemissuoja, ajastin, automaattinen virrankatkaisu ja selkeät vapaasti säädettävät lämpövaihtoehdot sekä pitkä takuu (meidän kuivurissa 3 vuotta, lisämaksusta 5 vuotta). Pieniä kuivureita pidän hieman turhina, anteeksi. Se tietysti johtuu siitä, että meillä on niin paljon kuivattavaa, että kuivuri saisi hönkiä viikkoja jos pienellä kuivurilla yritettäisiin pärjätä. Kannattaa myös ajatella asiaa siten, että isoon kuivuriin mahtuu paljon kuivatettavaa, jolloin saman määrän kuivatus vie vähemmän sähköä kun isomman erän saa kerralla kuivaksi. Kunnon kuivuri myös kannustaa kuivaamaan ja usein se pieni kuivuri sitten jääkin pölyyntymään kaappiin, kun huomaa isommalle olevan tarvetta.

Kuvassa myös uskollinen etikettikoneeni, joka siis on Dymon tarranauhalaite. Tällä teen nykyään ja olen jo vuosia tehnyt kaikki purkkien tarrat. Vaikka Dymon laitteessa on se ärsyttävä piirre, että ääkköset tulevat typerän näköisinä muiden kirjainten joukkoon ja yleensä yritän keksiä korvikesanan jossa ei ole ääkkösiä, tuo tarranauha on ihan voittamaton! Inhoan etikettien irrottamista purkeista! Se liottaminen ja jynssääminen, joka usein on edessä, on ihan turhaa puuhaa. Näissä Dymon tarranauhoissa pidän siitä, että tarra pysyy hyvin paikoillaan, mutta on myös todella helposti irtoava kun sen aika on.

Ilmakuivatus

Eikä meillä tietenkään kaikkea kuivurissa kuivateta. Monet yrtit ja villisyötävät kuivuvat tuvan orrella tai roikkuvat tällaisella isännän takoman yrttikuivatustelineen s-koukuilla.

Yrttikaappi

Tänä vuonna kuivatuspuuhat ovat siirtyneet niin sanotulle seuraavalle levelille, kun emäntä katsoi parhaaksi tyhjentää patakaapista yhden hyllyn pelkille yrteille ja sen kaltaisille herkuille. Juurekset ja muut vihannekset ovat ruokaomerossa osana mittavampaa kotivaraa, mutta yrtit ja muut kaltaisensa saivat oman osaston patakaapista. Hyllylle mahtuu 15 purkin rintama (2-2,5 dl kukin) ja niiden taakse mahtuu vielä kullekin 2 lisäpurkkia jos tarvetta on.

Nuo kätevät purkit on ostettu Pakkaustukusta, joka nimestään huolimatta myy edullisia pakkaustuotteita myös kuluttajille. Purkit ovat tosiaan 2-2,5 dl kokoisia ja elintarvikekäyttöön sopivia. Hirmuisen käteviä ja kestäviä!

Tänään Jovelassa sataa ja on hyvä päivä antaa kuivurin hurista. Sade pitää juuri taukoa, joten päätän jutun tähän ja lähden isännän kanssa keräämään tyrnit pois puskistaan, jotta saadaan ne kuivuriin. Jos jutussa jäi jokin asia mietityttämään tai muuten haluat jutustella kuivatuksesta, laita viestiä tulemaan!

Sadonkorjuun iloa toivotellen
Jovelan Johanna

Asiaa meille? Laita viestiä alla olevan lomakkeen kautta 
Löydät meidät myös instagramista

VIESTEJÄ

Nimi: Satu - Tsajut
Viesti: Nautin suunnattomasti tämän kirjoituksen lukemisesta. Ja tässä kirjoituksessa on taas yksi asia jonka haluan ottaa omaan elämääni :)
Vastaus: Ihanaa, kiitos :) Kuivattaminen on kyllä niin kätsyä puuhaa kaikin tavoin. Helppo ottaa satoa käyttöön myöhemmin ja säästyy tilaa ihan hurjasti!

Nimi: Veera
Viesti: Kiitos Johanna kaikista näistä jutuistasi. Tuntuu aina siltä kuin paino putoaisi olkapäiltä  sinun elämäniloisia ja inspiroivia kirjoituksia lukiessa. Kiitos <3 <3
Vastaus: Kiitos itsellesi, Veera, kauniista palautteesta :) Tulee niin hyvä mieli siitä, että joku saa näistä meidän jutuista jotain iloa irti itselleen. Toivottavasti olkapäille ei ole kertynyt liikaa pudoteltavaa :)

Voi kaunis sadonkorjuun aika Jos jotain olen puutarhuroinnista ja vanhassa miljöössä katuvalottoman tien varrella elämisestä oppinut, niin se on tämä: luonnon kauneus on häkellyttävää. Sitä täytyy pysähtyä katsomaan etäältä niin pitkälle kuin horisonttia riittää ja niin ylös, ettei ylemmäs näe ja niin läheltä, että jokainen pieni yksityiskohta...

Nyt kun helteet ovat väistyneet Jovelassa hurisee kuivuri harva se päivä. Sadon kuivattaminen on hyvä keino säilöä satoa ja kasvattaa kotivaraa, ja samalla säästyy tilaakin, sillä kuivatettu sato vie huomattavasti vähemmän tilaa kuin moni muu säilöntämuoto.

Omavaraistelijat, kuten loppupeleissä kaikki muutkin ihmiset elävät luonnon armosta ja säiden armoilla, satoi tai paistoi, tuuli tai tuiskusi, niin hyvässä kuin pahassakin, ja huolimatta siitä asuuko maalla vai metroaseman kupeella. Tämä kirjoitus on osana omavaraisuusblogiringin kuukausipostaussarjaa, jonka aiheena on tällä kertaa sää ja sen...

SULOINEN SUOPA

30.07.2019

Suloinen rohtosuopayrtti ihastuttaa puutarhassa, mutta tämä perinneperenna on myös mainio luomupesuaine, jota monet museotkin käyttävät arvotekstiiliensä puhdistamiseen. Heinäkuun loppu on ihanaa aikaa tehdä itse suloista suopaa rohtosuopayrtistä ja pesaista talven villavaatteet valmiiksi odottamaan aikanaan saapuvia viileitä päiviä!

JANOINEN MAA

24.07.2019

Nurmikko, kasvimaasta puhumattakaan, on vihreää siellä missä sitä kastellaan, mutta milloin ja kuinka paljon puutarhassa mitäkin kastellaan ja mitä se maksaa? Tästä jutusta löytyy tietoa kastelusta, oli puutarhassa sitten nurmea, kukkia tai hyötypuutarhan kasvatteja.

Kesä on kukkeimmillaan ja käristyskupoli vilahtelee lööpeissä, mutta Jovelassapa suunnitellaan omia pieniä joulumarkkinoita vanhojen perinteiden lumossa! Kerrotaan nyt sitten tässä postauksessa moisia ajatuksiamme ja suunnitelmiamme, kun kerran sellaisia ollaan ajateltu Kylähulluiksi varmaan pääsee vähemmälläkin, mutta siitä nyt viis!