KUIVATAAN SATOA

Nyt kun helteet ovat väistyneet, Jovelassa hurisee kuivuri harva se päivä. Sadon kuivattaminen on hyvä keino säilöä satoa ja kasvattaa kotivaraa, ja samalla säästyy tilaakin, sillä kuivatettu sato vie huomattavasti vähemmän tilaa kuin moni muu säilöntämuoto.

Juuresten kuivattaminen

Olen sitä mieltä, että erityisesti juureksia kannattaa kuivattaa. Kyllä meillä juureksia hieman säilötään soseinakin, mutta tänä vuonna erityisesti kuivattamalla. Kuivattujen juuresten salaisuutena on esikeittäminen, joka lyhentää kuivatusaikaa ja parantaa kuivatun juureksen ulkonäköä ja makuakin.

Meillä kuivataan pääasiassa porkkanaa ja lempijuurestani palsternakkaa. Molemmat viipaloidaan ensin ohuiksi viipaleiksi vihannesmandoliinilla ja viipaleet esikeitetään 3-5 minuuttia. Tämän jälkeen nostan kiehautetut viipaleet puhtaalle keittiöpyyhkeelle, jotta ylimääräinen vesi valuu pois. Viipaleet asetellaan kuivuriin siisteihin riveihin siten, ettei palaset kosketa toisiaan. Juuresten kuivatuslämpötila on 40-50°C, itse kuivaan 45 asteessa.

Näin hauskoja pieniä porkkanaruttuja syntyy kunnon porkkanaviipaleista. Kuivurin alimmalle tasolle kannattaa laittaa kuivurimatto tai sen puutteessa vaikkapa leivinpaperia, sillä porkkana kutistuu valtavan paljon kuivuessaan ja siten herkästi tipahtelee kuivurin ilmaraoista kuivurin pohjalle. Yksi raakakilo porkkanaa on kuivuttuaan n. 4 dl.

Perunaakin voi kuivattaa

Peruna kuivataan samalla tavalla esikeitettynä kuin porkkanatkin, joko viipaleina tai kuutioina. Kuivatut viipaleet voi jauhaa jauheeksi, josta voi tehdä perunasosetta tai -sosekeittoa ja sitä voi käyttää leivonnassa. Kuutiot taas käyvät mainiosti keittoihin ja pataruokiin. Esikeittäminen on erityisen tärkeää perunoille, sillä esikeitetty peruna ei tummu kuivurissa samalla tavalla kuten esikeittämätön peruna tummuu.

Kuivattua sipulia


Tässä purkissa (1,5 litrainen) on parikymmentä isoa punasipulia kuivattuna. Kuvassa on kaksi pientä punasipulia, mutta ne ja pienet muut kaverinsa säilömme talveksi roikkuviin sukkahousutorneihin (sipuli sukkaan, sormu, seuraava sipuli sukkaan, solmu ja niin edelleen).

Sipulit kuivaamme viipaloimalla sipulit ja erottelemalla renkaat toisistaan. Myös sipulia kuivattaessa kannattaa laittaa kuivurin alimmalle osalle kuivurimatto tai leivinpaperia, jotta pienimmät renkaat eivät tipahda kuivurin pohjalle.

Sipulirenkaita olen kuivattanut 40-45 °C riippuen vähän renkaiden paksuudesta. Lämpö voi myös aluksi olla hieman korkeampi noin tunnin ajan, jonka jälkeen lämpö lasketaan 40 asteeseen.

Vinkki! Kuivaa myös sipulien vihreät varret renkaiksi saksittuina. Saat huikean määrän ruohosipulia suuremmassa koossa!

Tyrnin lehtiä ja kissanminttua


Kukapa ei tietäisi, että tyrni on oikea c-vitamiinipommi, mutta itselle tuli uutena uutisena, että myös tyrnin lehdet ovat rasvahappoja, proteiineja ja vitamiineja sisältäviä c-vitamiinipommeja. Tyrnin lehtiä kuivataan mm. teeksi. Vasemmalla kuvassa testierä tyrnin lehtiä.

Oikealla näyttäisi olevan nokkosta, mutta se on kuitenkin kissanminttua, josta molemmat kissat täällä pitävät sekä kuivattuna että tuoreena. Meillä kissat syövät kissanminttua (tekee hyvää kissojen ruoansulatukselle) ja toki kissanminttua laitetaan kissojen leluihinkin. Itse kasvattamalla ja kuivaamalla kissanminttua täällä pysytään karvanaamojen suosiossa.

Nokkosta ja lakritsiyrttiä


Tuossa jo aiemmin kuivattelimme muutaman satsin nokkosten siemeniä, jotka nekin ovat oikeaa superfoodia. Nokkosen siemenet täällä käytetään yrttisuolan ja yrttiseosten raaka-aineena. Oikealla on tämän vuoden ihastusyrttiäni lakritsiyrttiä, joka on yksivuotinen kasvi.

Tuoreessa lakritsiyrtissä on selkeä lakritsin maku, ei vaan aavistus siitä, mutta en tiennyt miten tämä yrtti käyttäytyy kuivattuna, katoaako maku? Vasemmalla kuivattua lakritsiyrttiä, joka ilokseni edelleen maistuu lakritsille. Toki tuoreessa yrtissä maku on voimakkain, mutta ei lakritsiyrtti kuivattunakaan makuaan menetä. Kun purkin avaa, ilmaan tulvahtaa oikein mehevä lakritsin tuoksu ja kuivattu yrtti maistuu edelleen lakritsille. Kuivattua lakritsia taidan käyttää yhdessä kuivattujen mustaviinimarjalehtien ja -marjajauheen kanssa teesekoitukseen. Lämmintä lakritsi-mustaviinimarjajuomaa koleisiin päiviin!

Oikealla kuivattua tyrnin lehteä, joka ei kuivuessaan muuttanut ulkonäköään ollenkaan.

Yrttien suosituslämpötila kuivurissa on 30°C.

Tomaattien kuivatus

Meillä tulee usein samaan aikaan niin paljon tomaattia, että satoa myös kuivataan. Kuivaan tomaattia sen koosta riippuen joko puolikkaina tai viipaleina. Eniten kuivaan tomaattia  aurinkokuivattujen tomaattien tapaan öljyssä säilöttäväksi sekä tomaattisipseinä, joita voi syödä sellaisenaan tai jauhaa yrttisuolan raaka-aineeksi. Usein teenkin kuivatusta tomaatista jauhetta, jota voi sitten lisätä niin yrttisuolaan kuin erilaisiin kastikkeisiin ja pataruokiinkin tuomaan makua ja väriä. Jauhetta voi käyttää myös vaikkapa sämpylä-, leipä- ja piirakkataikinoissa samasta syystä. Alla olevissa kuvissa on aiemmin julkaistun tomaattijutun herkkuja: tomaattisipsejä ja kuivattuja tomaatteja aurinkokuivattujen tomaattien tapaan.

Tomaatteja kuivatan 45-50°C sen mukaan kuivatanko puolikkaita kirsikkatomaatteja (korkeampi lämpö) vai ohuempia tomaattiviipaleita (matalampi lämpö).

Soppajuureksia ja -vihanneksia moneen ruokaan

Erilaisten juures- ja vihannessekoitusten tekeminen on lempipuuhiani kuivurilla. Kuivatut monipuoliset sekotukset ovat niin verrattoman käteviä syksyn ja talven arjessa, toki juhlassakin! Kuivatan erilaisia sekoituksia, joissa on esimerkiksi porkkanaa, palsternakkaa, lanttua, paprikaa, sipulia, piparjuurta, tomaattia, sipulinvarsirenkaita ja erilaisia yrttejä. Juurekset esikeitetään ennen kuivatusta, kuten aiemmin mainitsin ja muut kuivataan sellaisenaan. Ensinnäkin tällaisesta seoksesta voi milloin tahansa surauttaa lisää yrttisuolaa - meillä on niin monta läheistä, jotka pitävät yrttisuolastamme, että sitä tehdään usein. Toiseksi kuivatuista seoksista syntyy ihanan vaivattomasti hyvää ruokaa huolimatta siitä mitä kaupassa juuri silloin on tai ei ole sesongissa. Kunnon kourallinen tai pari seosta keittoon tai pataan, ja kaupan keittojuurekset voi unohtaa. Kuivattuja seoksia voi myös liottaa ennen käyttöä, jolloin ne soveltuvat hyvin myös pasta- ja wokkiruokiin, piiraisiin.. melkeinpä mihin vaan.

Marjajauhetta ja horsmankukkia

Moni kuivaa marjoja kokonaisina, mutta meillä ei oikeen ole ollut käyttöä kokonaisille kuivatuille marjoille. Itse kuivaan marjoja siten, että soseutan ne ja levitän soseen taisaisen ohueksi kerrokseksi kuivurimatolle tai leivinpaperille. Marjojen kuivatuslämpö on 40-50°C. Kun sose on kuiva, jauhan kuivuneen marjalaatan jauheeksi tai rouheeksi. Tällä tavalla hyödynnän myös esimerkiksi mustaherukkahyytelön "mäskin" eli sen mössön, joka jää jäljelle kun marjat on paseerattu siivilän läpi hyytelöön. Toki marjojen C-vitamiinipitoisuus siinä on kärsinyt kun hyytelöä on keitetty kymmenisen minuuttia ennen paseerausta, mutta jäljelle jäävä mössö on kuitenkin maukasta, ja kelpaa hyvin esimerkiksi teehen tai kakku- ja piirakkapohjiin makua ja väriä tuomaan. Oikealla kuivattua maitohorsmaa, joka yhdessä herukkajauheen, kuivatun mintun ja kuivattujen tyrninlehtien kanssa muodostaa ihanan virkistävän teesekoituksen.

Hyvä kuivuri

Kun me 4 kesää sitten hankimme kuivurin päätimme, että hankimme kerralla kunnollisen. Harmillisesti tämä meille hankittu Optimum P200 kuivuri on tällä hetkellä loppu valmistajalta. Toivottavasti sitä saadaan lisää tulevaisuudessa, sillä kuivuri on ollut erittäin hyvä ja hintakin (199 €) oli kohdillaan silloin kun me kuivurin tilasimme.

Itse suosittelen kuivurin hankintaa pohtivalle monitasoista kuivuria, jossa on vähintään 5-6 kuivatustasoa ja ilmankierto sekä ylhäältä alas että takaata eteen. Silloin kuivatus on tasaista. Hyvässä kuivurissa on ylikuumenemissuoja, ajastin, automaattinen virrankatkaisu ja selkeät vapaasti säädettävät lämpövaihtoehdot sekä pitkä takuu (meidän kuivurissa 3 vuotta, lisämaksusta 5 vuotta). Pieniä kuivureita pidän hieman turhina, anteeksi. Se tietysti johtuu siitä, että meillä on niin paljon kuivattavaa, että kuivuri saisi hönkiä viikkoja jos pienellä kuivurilla yritettäisiin pärjätä. Kannattaa myös ajatella asiaa siten, että isoon kuivuriin mahtuu paljon kuivatettavaa, jolloin saman määrän kuivatus vie vähemmän sähköä kun isomman erän saa kerralla kuivaksi. Kunnon kuivuri myös kannustaa kuivaamaan ja usein se pieni kuivuri sitten jääkin pölyyntymään kaappiin, kun huomaa isommalle olevan tarvetta.

Kuvassa myös uskollinen etikettikoneeni, joka siis on Dymon tarranauhalaite. Tällä teen nykyään ja olen jo vuosia tehnyt kaikki purkkien tarrat. Vaikka Dymon laitteessa on se ärsyttävä piirre, että ääkköset tulevat typerän näköisinä muiden kirjainten joukkoon ja yleensä yritän keksiä korvikesanan jossa ei ole ääkkösiä, tuo tarranauha on ihan voittamaton! Inhoan etikettien irrottamista purkeista! Se liottaminen ja jynssääminen, joka usein on edessä, on ihan turhaa puuhaa. Näissä Dymon tarranauhoissa pidän siitä, että tarra pysyy hyvin paikoillaan, mutta on myös todella helposti irtoava kun sen aika on.

Ilmakuivatus

Eikä meillä tietenkään kaikkea kuivurissa kuivateta. Monet yrtit ja villisyötävät kuivuvat tuvan orrella tai roikkuvat tällaisella isännän takoman yrttikuivatustelineen s-koukuilla.

Yrttikaappi

Tänä vuonna kuivatuspuuhat ovat siirtyneet niin sanotulle seuraavalle levelille, kun emäntä katsoi parhaaksi tyhjentää patakaapista yhden hyllyn pelkille yrteille ja sen kaltaisille herkuille. Juurekset ja muut vihannekset ovat ruokaomerossa osana mittavampaa kotivaraa, mutta yrtit ja muut kaltaisensa saivat oman osaston patakaapista. Hyllylle mahtuu 15 purkin rintama (2-2,5 dl kukin) ja niiden taakse mahtuu vielä kullekin 2 lisäpurkkia jos tarvetta on.

Nuo kätevät purkit on ostettu Pakkaustukusta, joka nimestään huolimatta myy edullisia pakkaustuotteita myös kuluttajille. Purkit ovat tosiaan 2-2,5 dl kokoisia ja elintarvikekäyttöön sopivia. Hirmuisen käteviä ja kestäviä!

Tänään Jovelassa sataa ja on hyvä päivä antaa kuivurin hurista. Sade pitää juuri taukoa, joten päätän jutun tähän ja lähden isännän kanssa keräämään tyrnit pois puskistaan, jotta saadaan ne kuivuriin. Jos jutussa jäi jokin asia mietityttämään tai muuten haluat jutustella kuivatuksesta, laita viestiä tulemaan!

Sadonkorjuun iloa toivotellen
Jovelan Johanna

Asiaa meille? Laita viestiä alla olevan lomakkeen kautta 
Löydät meidät myös instagramista

VIESTEJÄ

Nimi: Satu - Tsajut
Viesti: Nautin suunnattomasti tämän kirjoituksen lukemisesta. Ja tässä kirjoituksessa on taas yksi asia jonka haluan ottaa omaan elämääni :)
Vastaus: Ihanaa, kiitos :) Kuivattaminen on kyllä niin kätsyä puuhaa kaikin tavoin. Helppo ottaa satoa käyttöön myöhemmin ja säästyy tilaa ihan hurjasti!

Nimi: Veera
Viesti: Kiitos Johanna kaikista näistä jutuistasi. Tuntuu aina siltä kuin paino putoaisi olkapäiltä  sinun elämäniloisia ja inspiroivia kirjoituksia lukiessa. Kiitos <3 <3
Vastaus: Kiitos itsellesi, Veera, kauniista palautteesta :) Tulee niin hyvä mieli siitä, että joku saa näistä meidän jutuista jotain iloa irti itselleen. Toivottavasti olkapäille ei ole kertynyt liikaa pudoteltavaa :)

Nimi: Kaarina
Viesti: Mukavasti kirjoitettu postaus taas. Olet muutamia kertoja maininnut kuivurimaton, mikä se on ja mistä sellaisen voi hankkia?
Vastaus: Kiitos, Kaarina :) Kuivurimatto on sellainen ohut muovinen alusta, jonka päälle pienet tai soseiset kuivatettavat laitetaan ja sellaisia yleensä tulee hyvän kuivurin oheistuotteina kuivurin mukana. Meillä siis niitä alustoja tuli kuivurin mukana. Ovat varmaan niin laitekohtaisia, että niitä myy samat jälleenmyyjät, jotka myyvät laitettakin, jos sellaisia sen laitteen tuoteperheeseen kuuluu. Ilmankin pärjää. Meillä on niitä mattoja vain kaksi, joten käytän muissa kuivaustasoissa ihan leivinpaperiarkkia jos on tarvetta laittaa suoja jokaiselle tasolle.

Touko- ja kesäkuun kuivuus ja kuumuus ovat vaihtuneet alati valuvaan sateeseen. Jos kesäkuussa maa ei pystynyt pitämään vettä kuivuuden vuoksi, nyt se ei jaksa imeä kaikkea taivaalta valuvaa vettä, ja pihamaalla kierrellään lätäköitä. Voisi olla hieman tasaisemmin molempia, käy mielessä, mutta niin tai näin, nyt on kesä!

Ripaus kaunista sokeria kruunaa monen herkun niin maullaan kuin ulkonäölläänkin. Ruususokeri onkin monelle tuttu herkku, ja ihanaa se onkin, mutta sokeria voi maustaa monella muullakin tavalla yrteistä marjoihin ja hedelmiin.

Käkien kukkuessa ja tuomien kukkiessa Jovelan vanhasta pikkuaitasta tuunailtiin ja nikkaroitiin nollabudjetilla kesähuone, joka sai nimekseen Kesämaja Käenpesä.

Pohjolan mytologian, talonpojan apteekiksikin kutsuttu viikinkien tuliainen mustaselja tunnettiin jo antiikin Kreikassa. Suomessa serkkuaan terttuseljaa harvinaisemman mustaseljan kukista ja marjoista tehdään yleensä juomia, joista seljankukkatuotteet ovat jo meilläkin saavuttaneet trendiruoan statuksen. Trendikäs tai perinteikäs, kummin vaan -...

Näyttävä, herkullinen, nopeasti kasvava ja vähään tyytyvä tarhamaltsa on yksi vanhimmista hyötyviljelykasveistamme, ja se tunnettiin jo muinaisessa Kreikassa. Tarhamaltsan historia pystytään arkealogisten kaivausten perusteella jäljittämään aina 1100-luvulle saakka Pohjolassakin, kertoo Lena Israelsson kirjassa Keittiöpuutarhuri. Itse tutustuin...

Västäräkki on jo keikistellyt pihalla lupaillen vähäsen ja pääskynenkin ollut sitä mieltä, ettei ole päivääkään, kun kesä on taas täällä, mutta sääherra se vaan arpoo antejaan tarjoillen vuorotellen raekuuroja, sadetta ja porottavaa aurinkoa. Saisi jo antaa periksi, sillä Jovelassa alkaa jälleen olla se tavanomainen loppukevään sisäviidakko, jonka...