Muutama sana viruksen leviämisen estämisen tarpeesta
Koronaviruksen kohdalla on paljon aiheellista ja aiheetonta vertailua ja helposti lähdetään sille linjalle, että kaikki keskustelu aiheesta on joko paniikin lietsomista tai asian vähättelyä. Kumpikaan näistä ei auta yhtään. Kohtuuton pelottelu tai vähättely osastolla "kohta me kaikki kuollaan - tähän kuolee vaan rivi nollia ja prosentti perään ja nekin oli jo valmiiksi menossa", ei pelasta ketään eikä mitään. Olemme kaikki samassa veneessä.
Koronaviruksen kohdalla on hyvä tiedostaa, että kyseessä on toistaiseksi melko tuntematon virus, jonka kansainvälinen luokitus on vaarallinen pandemia ja johon toistaiseksi ei ole lääkettä tai rokotusta. Italiassa sairaana olevista suuri osa on saanut sairaalahoitoa vaativia oireita ja sairaanhoitoresurssit alkavat olla kriittisellä tasolla kaikissa maissa, joissa virus on päässyt etenemään. Taloudellisilta vaikutuksilta ei tule kukaan välttymään. Maailma on kriisissä, sitä ei voi millään mittarilla kaunistella.
Viruksen etenemisen rajoittaminen on äärimmäisen tärkeää. Jos tuntuu siltä, että rajoittamista ei tehdä riittävästi yhteiskuntatasolla, me voimme tehdä sen yksilötasolla välttäen sekä tartunnan saamista että sen levittämistä omien valintojemme kautta. Tämä ei ole helppoa, en väitä että niin olisi, mutta loppupeleissä muutakaan vaihtoehtoa ei ole, jos muuta vaihtoehtoa ei ole. Lisäksi itse toivoisin kaikkien tiedostavan sen, että koronaviruksen levitessä myös normaali sairaanhoito kärsii. Koronaviruksen vuoksi myös moni sellainen ihminen, joka ei saa koronavirusta, tulee muuten sairastuessaan tai loukkaantuessaan jäämään paitsi siitä hoivasta, jota hän normaalitilanteessa saisi, koska terveydenhuollon resurssit ovat rajalliset ja ylikuormittuvat Kuka hoitaa nyrjähtäneen nilkan, kipsaa murtuneen käden tai leikkaa puhjenneen umpisuolen jos terveydenhuoltohenkilöstö on sairaana?
Paniikki ei ole oikea ratkaisu ja vähättely ei ole ratkaisu ollenkaan sillä sen uhreiksi joutuvat muut. Tilanteen vaarallisuuden kokonaiskuva ja haasteet on hyvä ymmärtää ja yrittää toimia itse huolehtien siitä, että yksilötasolla toimimme kukin parhaalla mahdollisella tavalla turhat riskit minimoiden.
Eletään sen mukaan millaisen lopputuloksen kanssa on hyvä elää sitten, kun selviämme tästä tilanteesta. Harvapa meistä haluaisi toisen ihmisen elämää vaarantaa tai arkea vaikeuttaa, oli hän sitten kasvo omassa perhealbumissa tai tuntematon, jonka kohtaamme tuolla jossain. Myös hän on jollekin rakas ja tärkeä.
Pidetään yllä kotivaraa, mutta ei hamstrata ja muistetaan kotivaran tärkeys myös sen jälkeen, kun voimme taas palata tavalliseen arkeen ♥