..tai oikeastaan suuria. Arjen pienet ilot ovat suuria, mutta eipäs mennä asioiden edelle. Hei! mehän olemme päässeet joulukuuhun ja maa on valkeana. Mikä ilo ❤ Joulu, tuo ihmeellisen ilon aika, joulun taika, ihmisillä hyvä tahto ja kaikille hyvää mieltä - tai ainakin näin toivoisi olevan. Tiedän ettei se niin mene, mutta silti saa toivoa ja iloita. Valo voittaa pimeän, hyvä voittaa pahan ja ilo puhdistaa surun. Albert Einstein sanoi aikoinaan, että elämää voi elää kahdella tavalla. Siten kuin mikään ei olisi ihmeellistä tai siten, että kaikki on ihmeellistä.
Tänään me omavaraistelevat bloggaajat Tsajut-blogin Sadun ja Korkealan Heikin luotsaamana pohdimme ja kerromme lukijoillemme mistä kukin nauttii omavaraistelussa eniten ja mikä saa kunkin erityisen iloiseksi. Katselemme hetken kulunutta vuotta ja sen ilahduttavia hetkiä. Sieltä jostain pulppuaa ilot ja pienet ihmeet, jotka tekevät elämästä ja arjesta hyvän.
Miten helppoa ja vaikeaa onkaan kertoa tyhjentävästi mikä omavaraistelussa on itselleni se suurin ilon lähde. Se on se kaikki, jokainen pieni asia erikseen ja yhdessä. Olemme niin valtavan iloisia, onnellisia ja onnekkaita, kun meillä on tämä kaikki. Vanha taloröttelöinen, hulluvilli puutarha, omat kasvimaat ja kasvihuone, pieni sauna, oma tontti, 2 kissaa, 2 koiraa, toisemme viidettätoista aviovuotta ja tämä omavaraisteleva arki, jonka loimme yhdessä.
Ehkäpä se kaikkein eniten iloa tuova ja tärkein juttu on juurikin se, että loimme tämän yhdessä kuvaksemme hyvästä elämästä, ja nyt elämme siinä.
Hyötypuutarhamme on minulle se Einsteinin kaikki, joka on aina ihmeellistä. Aina uusia jännittäviä hyötykasveja, makuja ja tuoksuja. uusia kasveja, perinnekasveja, hassuja, outoja, upeita, helppoja ja hankalia kasveja - niin ihmeellistä! Pieni siemen kuin roska tökätään multaan ja lopputulos höyryää houkuttelevan herkullisia aromejaan lautasella. Omavaraistelu on jatkuvaa uuden oppimista, älynväläyksiä, kantapään kautta saatua kokemusta, osaamisen iloa, onnistumisen riemua, hieman ylpeyttä ja paljon arvostusta. Se on myös turvallisuutta ja luottoa sekä itseen että tulevaisuuteen haastavinakin aikoina. Ei siksi, että pärjäisi yksin tässä maailmassa tilanteessa kuin tilanteessa, vaan siksi, ettei ihan jokainen maailman tölväisy kamppaa heti takamukselle ja vie mattoakin alta väittäen, ettei se oma ollutkaan.
Loputon ilon ja onnen aarreaitta. 4 vuodenaikaa tällä omalla palasella maata.
Kulunut vuosi on ollut itselleni iloinen vuosi. Toki vuoden aikana on ollut jos mitä nikottelua ja kompastelua, mutta mitäpä niistä märisemään, kun eivät sen kummempia ole olleet. Nyt vuotta katsellessani ajattelen, että olen nauttinut tämän vuoden vuodenkierrosta suunnattomasti. Ensin siitä, kun talvi irrotti otteensa ja kevät saapui pieninä sulina pälvinä jäiseeen maahan ja vapautti sen. Pian kevät puki jo puita koreisiin vaatteisiinsa ja herätti pörriäiset luomaan meille kesän ja sen satoja. Värikylläisen kesän ja sen helteiden jälkeen saapui syys ja pääsadonkorjuut omalta kasvimaalta, kunnes kuura vaivutti puutarhan jälleen talviuneen.
Siinä on kaikki. Kurjen huudosta kurjen huutoon ja välissä uinunut talvi.
Näin hienosti lausahti Otto Weiss aikoinaan, ja niinhän se on.
2022 vahvisti sen, minkä tiesin jo kun tänne lähdimme. Pandemia-aika viimeisteli tuon päätöksen lopullisesti. On aika irtaantua kaupungista lopullisesti ja keskittyä toisenlaiseen elämään. 2022 valmistelimme tätä muutosta tietoisesti koko vuoden ja nyt se johtaa siihen, että vuonna 2023 keskityn ainoastaan luomaan sitä mitä tänne tulimme luomaan ja toteuttamaan. On seuraavan askeleen vuoro.
Vuonna 2022 yksi suurista ilontuojista, vaikkei omavaraistelua muussa mielessä olekaan, kuin että hoidimme homman itse, oli salin päivitysremontti, jonka teimme heinäkuussa heti isännän pitkän loman aluksi. Siihen meni muutamia päiviä. Loppuloman saimme vain olla, ihastella lopputulosta ja kotoilla sen kummemmitta suunnitelmitta.
Omavaraistelija tekee paljon itse ja usein harkitsee hankintojaan, mutta se ei tarkoita sitä, etteikö itseään voisi ilahduttaa kauniilla esineillä. Himoitsin kuvan yhden kynttilän kynttelikköä melkein vuoden, mutta enpä raaskinut ostaa, kun meinasin, että 70 euroa on liikaa moisesta massatuotantotuotteesta, vaikka kaunis onkin. Jääräpäisyys kannatti. Ostin kynttelikön lopulta hieman yli 2o eurolla kesän loppualesta, hähää!
2022 Kirjoitin kirjan ja se julkaistiin syyskuussa 2022. Marraskuussa 2022 allekirjoitimme virallisesti uuden
kustannussopimuksen elokuussa 2023 julkaistavalle toiselle kirjalle, jossa
tullaan liikkumaan hyötypuutarhan ja puuhellan välissä. Nuo kirjatkin ovat
tavallaan osana tätä meidän omavaraistelua, sillä pahahan sitä olisi
omavaraistelusta ja tällaisesta elämäntyylistä kirjoja kirjoitella jos
emme eläisi täällä kuten elämme. Vuonna 2022 olen myös saanut ja ehtinyt näperrelläkin paljon - osittain tietenkin noiden kirjojenkin vuoksi. Paperitähtiä tehtiin viime vuoden joulusomisteiksi ja kirjaa varten. Olipa se hauskaa!
"Me käyttäydymme niin kuin mukavuudet ja ylellisyys olisivat elämän päätarpeita, vaikka onnellisiksi tullaksemme tarvitsemme vain jotakin mistä innostua" Charles Kingsley
Tuo on niin totta! Ainakin minä olen onnellisimmillani kun saan innostua yksinkertaisista, joskus hieman hassuistakin asioista ja saan toteuttaa niitä. Onni on aikaa ja tilaa tehdä välillä mitä lystää, hassujakin asioita. Tässä esimerkkinä lauantaina väkertämäni lintujen joulukranssi, jonka tekelenimenä oli kuonakranssi tai jäterinkeli. Kranssi on näet tehty pahvilaatikon pohjasta, kuivatuista mandariinin kuorista (kuivaan niitä aina tuoksuviksi sytykkeiksi), sitruunapuidemme pudottamista lehdistä (jotka tuoksuvat myöskin ihanalle) sekä päiväyksen ylittäneistä pähkinöistä, jotka kuitenkaan eivät ole härskiintyneet tai syömäkelvottomia. Aikani käppyräisiä kuoria katseltuani tulin tuumailleeksi, että ne ovat oikeastaan aika somia. Kai niistä voisi tehdä jotain? No, tein sitten kun kerran oli jouten aikaa ja näperrytytti. Voi sitä huonomminkin puolituntisen käyttää.
Keitin kiinnitystä varten sakean nekkusiirapin, jolla somisteet ja pähkinät pysyvät paikoillaan napakasti. Jouluksi nostan kranssin pikkuhuvilan oveen tai pikkuaitan seinään osaksi lintujen joulubuffettia. Talviruokintaahan meillä on aina, mutta jouluksi laitan myös erillisen herkkubuffetin, jossa on muun muassa kookosvoihin valettuja pähkinäkakkuja, kuivattua pihlajaa ja erilaisia kuivattuja marjoja. Pitäähän lintujenkin saada herkutella jouluna.
Semmoinen syötävä kranssi siitä sitten tuli. Kun linnut huomaavat sen, antaisin tälle enintään parin tunnin
elinkaaren. On ne sen verran persoja, nuo pihamme siivekkäät ystävät. Sitten kranssi jo joutaakin kompostiin, siis se mitä siitä jäljelle jää.
Tällä rallatuksellahan Suomessa on onniteltu merkkipäiväänsä viettäviä iät kaiket. Sanonta sisältää ajatuksen omavaraisuudesta sekä omasta kodista - punaisesta jotta talo olisi menestyvä (köyhempiä taloja ei maalattu ennen) ja perunamaa, jotta talossa riittäisi ruokaa.
Samaa taidetaan toivoa nytkin, ehkä pitkästä aikaa ihan tosissaankin. Tuorein sukupolvi ei ole tällaista tiukkuutta vielä kokenutkaan ja osalle 90-luvun lamakin on vain haalea muisto lapsuudesta, joten nyt pitää sitten opetella olemaan suu säkkiä myöten tilanteen heikentyessä vielä tovinkin. Periksi ei silti kansakuntana anneta.
Uskon, että tämä omavaraistelun henki on muokannut meitä sellaisiksi, että ei ihan pienistä huolestuta. Se ei suinkaan tarkoita sitä, että ummistaisimme silmät siltä mitä tapahtuu, päin vastoin! Omavaraistelun henkeen meillä kuuluu tietynlainen varautuminen ja yleisesti tilanteiden ottaminen haltuun ennen kun ne ovat päällä. Oma perunamaa on arvossaan ja punaisen tuvan askeettiset mukavuudet mahdollistavat sen, että esimerkiksi kuluneen marraskuun energiankulutuksemme oli tarkalleen 81,35 kWh. Näillä hinnoilla sekään ei ole puoli-ilmaista, mutta helpottaa kummasti yöunia, kun sähkölasku ei ala sadoilla saati tuhansilla euroilla.
Tuostapa tulikin mieleen pieni vinkki, jos sattuu omistamaan petrooli- tai kaasulämmittimen kotinsa varmuusvälineistössä. Monelta puulämmittäjältä löytyy myös lämpöaktivoituva tuuletin, jolla lämmitystä tehostetaan puulieden päällä. Samaa tuuletinta voi käyttää myös polttoainelämmittimissä. Tässä esimerkkinä lämpöä levittää vinhasti pyörivä tuuletin petroolilämmittimemme päällä. Aamuisin, ennen kun aamutulet ovat lämmittäneet tupaa tarpeeksi, laitamme näin pakkaspäivinä tuon lämmittimen päälle noin puoleksi tunniksi, ehkä tunniksikin. Se nostaa lämmöt tuvassa ylös varsin nopeasti ja tuulettimella tehostettuna vielä nopeammin.
Tuuletin toimii myös kaasulämmittimen päällä silloin kun se on päällä täydellä teholla, mutta tuuletin saattaa tarvita alkukäynnistyksen vaikkapa puuhellan tai ihan sähkölieden päällä, sillä kaasulämmittimen pinta ei ole riittävän kuuma, jotta tuuletin aktivoituisi siitä itse.
sanotaan suomalaisessa sananlaskussa ja tottahan sekin on. Silti sanoisin, että onnen ja ilon hetkiä ja lähteitä voi myös vähän etsiä ja myös löytää.
Viime viikolla iloitsin erityisen paljon siitä, että kovasti kipuilleella kädellä oli pari parempaa päivää, ja siitä, miten ihanasti valo rikkoi pimeyden pihalla, kun laitoimme sinne muutaman valon. Toinen on minimalisesti sähköä kuluttava led-valosarja ja toinen pattereilla toimiva valosarja, jonka virittelimme osin häkkeihin ja osin vapaana roikuskelemaan. Pieniä iloja.
Ehkäpä haluaisin mainita omavaraistelun iloista vielä sen, että omavaraistelu mahdollistaa haastavina aikoina sitä, että voi nauttia arjen pienistä iloista. Ei ole ihan niin paljon huolia kuin jos ei omavaraistelisi. Se, jos mikä, on ilo kerrassaan. Katson ruokakomeroomme ja tuvan puuhellaa, joka levittelee lämpöään ja ajattelen, että me pärjäämme kyllä.
Siinäpä kaikki tällä kertaa! Arkisia ilojamme ja tietenkin nyt ajankohtaisia jouluvalmisteluitamme sekä muita puuhiamme voit seurata instan puolella niin halutessaan, vaan nyt on aika päästää muut ääneen!
Omavaraistelun iloja ja kuluneen vuoden iloisia hetkiä teille tarjoilevat tänään 5.12.2022 myös seuraavat omavaraistelevat bloggaajat.
Hyvää itsenäisyyspäivän aattoa kaikille 🇫🇮
Pilkkeitä Pilpalasta .
Oma tupa ja tontti .
Kasvuvyöhykkeeltä 3
Tsajut .
Rakkautta ja maanantimia .
Villa Varmo .
Majalevon pientila .
Caramellia .
Evil Dressmaker .
Kasvuvyöhykkeeltä
4
Puutarhahetki .
Korkeala .
Kasvuvyöhykkeeltä 7
Korpitalo .
Pitkä on ollut kesäkausi tänä vuonna, kun se alkoi heti toukokuussa helteillä ja päätti aikansa syyskuun lopussa helteillä. Kaikkea siihen väliin on mahtunut, mutta silti vuosi on ollut erikoinen. Lämpöennätyksiä on lyöty tämän tästä ja vuotuisten hellepäivien lukumäärän ennätykset on rikottu muutamaan kertaan. Noh, pitkä kesä oli ja meni, ja nyt...
Runsaasta omenasadosta riittää moneksi. Tämä helppo ja nopea marmeladi maistuu omenalta ja kanelilta, mutta makean mausteisessa herkussa on halutessasi myös pulleiksi hautuneita rusinoita. Lisää tektuuria marmeladi saa omenaraasteesta. Nimensä marmeladi sai siitä, että se kuiskii jo syksyllä joulun lähestyvän hiljalleen.
Ryhdytään puupiheiksi ja poltetaan puuta puhtaasti ja säästeliäästi! Kävimme isännän kanssa vuonna 2019 puunsäästäjän polttokurssilla, jonka neuvoilla voi säästää polttopuusta ja puulämmityksen aiheuttamista päästöistä jopa 50%. Kurssin vetäjänä toimi Warma-Uunien Vesa Salminen, joka on vetänyt yli 100 puunsäästäjän polttokurssia, ja jonka yritys...
Kotipuutarhurin puuhat eivät suinkaan pääty kesään, sillä syksy on omalla tavallaan puutarhan toinen kevät, jolloin jopa kannattaa kylvää osa seuraavan vuoden sadosta, sillä syyskylvöt aikaistavat ja vahvistavat seuraavan vuoden satoa. Kun yksi sadonkorjuu päättyy, toista laitellaan säiden viilentyessä aluilleen. Sellaista se on omavaraistelevan...
Onnellisen omavaraistelijan pihalla tai lähialueella kasvaa hevoskastanjapuita, joiden pähkinöitä voi hyödyntää pesupähkinöiden tapaan pyykinpesussa. Hevoskastanjoiden ja tuontipesupähkinöiden saponiini- eli luontainen saippuapitoisuus onkin likimain sama, joten kaukomailta saakka meille kuljetettavat pesupähkinät voi hyvällä syyllä korvata...
Syksyn saapuessa on hyvä katsella satokauden onnistumisia ja oppeja, joita syntyy epäonnistumisten kautta. Joka vuosi oppii jotain uutta yhtälailla kuin saa iloita onnistumisista. Tässä julkaisussa käväistään myös mehuasemalla ja jaetaan muutama vinkki teille, joilla ensimmäinen mehuasemakäynti on vielä edessä.
