Perunoiden ja muiden juuresten sekä monen muun puutarhaherkun viljely kasseissa on helppoa ja siistiä, mutta ruokakauppojen kestokassien sijaan viljelmät kannattaa tehdä viljelykasseihin tai kangasruukkuihin, jotka kestävät käyttöä ei vain satokauden loppuun saakka, mutta myös tulevina vuosina.
Tässä artikkelissa kassiviljelmissä kasvaa pääasiassa ihanan värikästä porkkanaa, joka on vuoden 2023 vihannes!
Meillä on kasvatettu porkkanaa niin avopenkissä kuin viljelylaatikoissakin, mutta myös kestokasseissa. Iloisesti kuvitetuilla kestokasseilla saa kyllä väriä ja ilmettä puutarhaan, mutta nimestään huolimatta peruskaupoissa myytävät kestokassit eivät viljelykäytössä ole nimensä mukaisia, vaan haurastuvat jatkuvasta UV-säteilystä ja kastelusta niin, että viimeistään satokauden päätteeksi kassia siirtäessä se hajoaa pieniksi paloiksi. Tämä aiheuttaa hieman turhaa puuhaa kotipuutarhurille, joka joutuu nyppimään mullan seasta kaikki pienet kassin palaset pois ennen, kun käytetyn mullan voi viedä kompostiin. Vielä hankalampi tilanne sadon kannalta on se, jos kassia joutuu siirtämään kesken satokauden ja sen pohja irtoaakin kesken kaiken. Oppia ikä kaikki! Kassiviljelystä pitävinä ja alati uutta viljelytilaa haalivina olemme siis siirtyneet kunnollisiin kangasruukkuihin, jotka ovat kestäviä ja pestäviä.
Artikkeli on julkaistu yhteistyössä kotimaisen, puutarhatuotteita maahantuovan, Pavunvarsi
-verkkokaupan kanssa, jolta saimme kassiviljelmäämme tarvittavat tuotteet.
Porkkanaviljelmämme luotiin Herbgardenin Jungle Bag -kangasruukkuihin, joita on saatavilla monessa eri koossa. Kuvan kangasruukut ovat kooltaan 50 x 40 cm ja niiden vetoisuus on 76 litraa. Niihin mahtuukin mukavasti kasvatettavia, eikä pidemmilläkään porkkanoilla tule heti pohja vastaan.
Kangasruukkujen materiaali on huokoista ja hengittävää ja on siten kasveille eduksi. Tässä onkin toinen merkittävä ero ns. kestokasseihin, joiden materiaali ei ole hengittävää. Ilmavassa ruukussa kasvien juuret kehittyvät vahvoiksi. Tämä näkyy monen juureskasvin kohdalla hyvänä satoisuuteena ja juuresten rotevana kasvuna. Huokoinen kangasmateriaali myös päästää ylimääräisen veden pois ruukuista, jolloin vesi ei seiso juuristossa. Tasainen ja riittävä kastelu on suotavaa, mutta ainakin oman kokemuksemme perusteella kangasruukut ylläpitävät kosteutta erinomaisen hyvin, vaikka oma viljelmämme on mustalla terassilla sangen paahteisella paikalla.
Kassiviljelmissä on omanlaista viljelyn ja sadonkorjuun helppoutta. Kangasruukku täytetään mullalla, kastellaan huolella, siemenet kylvetään ja peitetään kevyesti mullalla. Perunoiden kassiviljelmissä kassin yläosaan kannattaa jättää riittävästi tyhjää tilaa mullan myöhempää lisäämistä varten. Kasvatuskauden aikana rikkaruohoja on helppo poistaa, tummat pussit ylläpitävät lämpöä alkukauden epävakaisempina aikoina, sato aikaistuu ja kun on sadonkorjuun aika, vihannesten kerääminen on helppoa, saati viljelmän jälkisiivous. Kassin voi kipata kallelleen suoraan kottikärryyn, jossa mullasta erotellaan juurekset. Kassipuutarha vie oman tilansa vain sen käyttöaikana. Pitkin kesää naposteltavien herkkujen käydessä loppuun kangasruukun voi tyhjentää, pestä (myös pesukoneessa) ja korjata pois tieltä. Kassit ovat jälleen käytettävissä seuraavana vuonna. Hieman pienempiin kangasruukkuihin voi halutessaan tehdä myös esikylvöjä sisällä ja kantaa kassit taimineen ulos, kun sää sen sallii.
Mielestäni näissä Pavunvarren myymissä Herbgardenin kangasruukuissa on asiallinen hinnoittelu. Pienimmät kangasruukut taisivat olla hitusen alle 4-litraisia ja maksoivat rapian 2 euroa. Suurimmat, nämä meilläkin käytössä olevat yli 70-litraiset ja jopa lähemmäs 100-litraiset maksoivat hieman yli 10 ja 12 euroa. Väliin mahtuu monta eri kokoa ja toista muotoakin.
Jos muuten viljelet pieniä määriä liloja perunoita, kuten Violet Queenia, kangasruukut ovat niille kelpo kasvatuspaikka. Tumman liloja, maassa ollessaan melkein mustia pieniä perunoita on hieman vaikeaa löytää mullasta, mutta kangasruukusta ne löytää varmasti, kun vain käy mullan läpi sen rajatussa tilassaan!
Jos kassiviljelmät ovat helppoja, niin sitä ovat myös porkkanat viljeltävinä. Omavaraistelijan näkökulmasta porkkana on kovin mukava kasvatti. Sitä voi viljellä melkein missä tahansa, kunhan syvyyttä riittää vähintään 20 cm ja kasvatuspaikan multa ei ole liian tiivistä. Ilmavassa mullassa porkkanoista tulee rotevia ja suoria. Porkkanalajikkeitakin on niin paljon, että kotipuutarhuri saa satokaudestaan pitkän ja tuottoisan valitsemalla eriaikaisia lajikkeita viljelmilleen. On varhaisporkkanaa ja kesäporkkanaa, syysporkkanaa ja ns. talviporkkanaa, eli varsin myöhäistä satoa tekevää porkkanaa, joka soveltuu erinomaisesti myös varastointiin. Porkkanoita on saatavilla myös monissa väreissä ja muodoissa. On palloa ja pitkulaa, ohutta ja paksua, keltaista, lilaa, valkoista, punaista ja "perinteistä" oranssia porkkanaa, joka kuitenkaan ei ole porkkanan alkuperäinen väri, vaan myöhemmin kahdesta väriporkkanavanhemmasta Hollannin hovin iloksi jalostettu jälkeläinen, josta tuli porkkanavärimaailman hallitsija 1600-1700 -luvulla.
Alkuperäiset väriporkkanat, kuten punainen ja lila, ovat nostaneet suosiotaan viime vuosina alkuperäisenä pidetyn oranssin porkkanan rinnalle. Oranssi ei kuitenkaan ole porkkanan alkuperäinen väri, vaan väriporkkanoista jalostettu variaatio.
Porkkana pitää valosta ja kuohkeasta maasta, jossa sen ei tarvitse taistella maa-aineksen tiukkuutta vastaan kasvaessaan. Luonnollisesti kivet, oksat ja muut kasvua haittaavat esteet on hyvä poistaa mullasta ennen kylvöä, mutta maa-ainesta voi myös muokata porkkanoille suotuisammaksi tarpeen mukaan. Mullan sekaan voi laittaa esimerkiksi hieman hienoa hiekkaa, jos se tuntuu liian tiiviiltä porkkanoille.
Porkkana suosii tasaista, muttei liiallista kosteutta ja erityisesti booria sisältäviä lisäravinteita, mutta liiallinen typpi ei ole suotavaa, sillä se vie porkkanoilta maun ja vaikuttaa myös niiden säilyvyyteen. Porkkanoille ei siten kannata antaa esimerkiksi nokkosvettä.
Porkkanat voi kylvää syys- ja talvikylvönä, jolloin porkkanat ovat hyvässä kasvussa seuraavana keväänä ennen, kun niiden tuholaiset lähtevät liikkeelle. Keväisin kylvön voi tehdä jo aikaisin. Ensikertalaisen ei kannata huolestua jos porkkanamaalla ei tunnu tapahtuvan mitään, sillä porkkana itää hitaasti ja saattaa ottaa kolmatta viikkoakin ennen, kun vilauttaa ensimmäisiä pieniä alkuja mullasta.
Porkkanaa tulee kastella säännöllisesti eritoten itämisvaiheessa ja loppukesästä, jolloin ne tekevät oikean kasvupyrähdyksen. Kun porkkanat alkavat kasvaa ja juures muodostuu, naatin alla oleva osa voi nousta mullan pinnalle. Porkkanan laki kannattaa peittää mullalla tai vaikkapa ruohokatteella, jotta se ei vihertyisi valossa. Porkkanan laen vihertymä ei ole haitallista, kuten esimerkiksi perunoissa, mutta se tekee porkkanan mausta kitkerän. Laeltaan vihertynyt porkkana on käypää ruokaa, mutta maun vuoksi sen vihreä osa hyvä leikata pois.
Yleensä porkkanat korjataan satokauden päätteeksi kasvimaalta, mutta porkkana on itse asiassa kaksivuotinen kasvi. Jos haluat omia porkkanan siemeniä, jätä muutama porkkana maahan talven yli ja ne tekevät seuraavana vuotena kukkia, joista voit korjata siemeniä kesän jälkeen. Toisen vuoden porkkanoita ei kannata syödä, sillä kasvi on käyttänyt ravinteensa siementen tuottamiseen ja sen juuri on nahistunut.
Vinkki! Kylvä porkkanamaalle tai porkkanoiden lomaan ruohosipulia, joka karkottaa porkkanan tuholaisia: porkkanakemppejä ja porkkanakärpäsiä. Lisäksi ruohosipulin sanotaan parantavan porkkanoiden makua!
Koska kaikkea pitää testata, testasimme sitten tämänkin! Aivan suoraan voimme sanoa, että porkkanoiden esikasvatus tällä tavalla ei ole erityisen kannattavaa, mutta mielenkiintoista kylläkin, ja mikäli haluaa mahdollisimman varhaisia, makeita porkkanoita, voi pienen erän esikasvattaa sisälläkin omaksi ilokseen. Noin muuten porkkanat tietenkin kannattaa kylvää kasvimaalleen syys- tai talvikylvönä aikaista satoa saadakseen, tai keväällä tavalliseen tapaan.
Nämäkin tuotteet löytyvät Pavunvarsi-verkkokaupasta!
Laitoimme keväällä pienen erän kesäporkkanaa esikasvatukseen sisälle. Tässä tapauksessa on tärkeää käyttää kylvökapseleita, joissa ei ole suojausta ympärillä. Porkkana hermostuu mikäli sen esikasvatettua tainta siirrettään siten, että sen juureen kajotaan tai mikäli juuri ei pääse myöhemmin kasvamaan vapaasti esikasvatuspaakustaan ulos. Tällä tavalla esikasvattaen porkkanat saavat kasvaa rauhassa kapselissaan, joka myöhemmin siirretään sellaisenaan ulos.
Näiden erityiseen herkutteluun tarkoitettujen porkkanoiden satokausi aikaistui esikasvatuksen vuoksi kolmisen viikkoa, arvioisin, mutta tosiaan, laajemmassa viljelyssä tällainen hifistely ei ole kannattavaa. Pienenä erikoiseränä, miksipäs ei. Esimerkiksi parvekeviljelijän kannattaa kuitenkin tehdä kylvönsä suoraan vaikkapa jutun alussa mainittuihin kangasruukkuihin, jotka voi siirtää sään salliessa sellaisenaan parvekkeelleen.
.. että Suomessa on noin 300 kaupallista porkkanaviljelmää, joista 40 on luomuporkkanaviljelmiä. Nämä tuottavat yhdessä noin 75 miljoonaa kiloa porkkanaa. Porkkana onkin suomalaisten suosituin juures, jota vuositasolla rouskutellaan kansalaista kohden noin 9 kiloa. Porkkana on myös kovin suosittu hyötykasvi kotiviljelmillä. Olisipa mielenkiintoista tietää, paljonko porkkanaa viljellään kotitalouksissa, varsinkin nyt, kun hyötykasvien kasvattaminen harrastuksena on nostanut suosiotaan tasolle, jollaista ei ole taidettu nähdä sitten pulavuosien. Kyllä se niin on, että omat porkkanat maistuvat parhaimmalle - ainakin minun mielestäni.
Kasvattamisen iloa!
Puutarhaterveisin ♥ Jovelan Johanna
Kuvat, ellei toisin merkitty: Unsplash & Pexels -kuvituskuvia.
Tuotteet: Pavunvarsi
Haluatko kommentoida? Löydät meidät instagramista ♥
Pitkä on ollut kesäkausi tänä vuonna, kun se alkoi heti toukokuussa helteillä ja päätti aikansa syyskuun lopussa helteillä. Kaikkea siihen väliin on mahtunut, mutta silti vuosi on ollut erikoinen. Lämpöennätyksiä on lyöty tämän tästä ja vuotuisten hellepäivien lukumäärän ennätykset on rikottu muutamaan kertaan. Noh, pitkä kesä oli ja meni, ja nyt...
Runsaasta omenasadosta riittää moneksi. Tämä helppo ja nopea marmeladi maistuu omenalta ja kanelilta, mutta makean mausteisessa herkussa on halutessasi myös pulleiksi hautuneita rusinoita. Lisää tektuuria marmeladi saa omenaraasteesta. Nimensä marmeladi sai siitä, että se kuiskii jo syksyllä joulun lähestyvän hiljalleen.
Ryhdytään puupiheiksi ja poltetaan puuta puhtaasti ja säästeliäästi! Kävimme isännän kanssa vuonna 2019 puunsäästäjän polttokurssilla, jonka neuvoilla voi säästää polttopuusta ja puulämmityksen aiheuttamista päästöistä jopa 50%. Kurssin vetäjänä toimi Warma-Uunien Vesa Salminen, joka on vetänyt yli 100 puunsäästäjän polttokurssia, ja jonka yritys...
Kotipuutarhurin puuhat eivät suinkaan pääty kesään, sillä syksy on omalla tavallaan puutarhan toinen kevät, jolloin jopa kannattaa kylvää osa seuraavan vuoden sadosta, sillä syyskylvöt aikaistavat ja vahvistavat seuraavan vuoden satoa. Kun yksi sadonkorjuu päättyy, toista laitellaan säiden viilentyessä aluilleen. Sellaista se on omavaraistelevan...
Onnellisen omavaraistelijan pihalla tai lähialueella kasvaa hevoskastanjapuita, joiden pähkinöitä voi hyödyntää pesupähkinöiden tapaan pyykinpesussa. Hevoskastanjoiden ja tuontipesupähkinöiden saponiini- eli luontainen saippuapitoisuus onkin likimain sama, joten kaukomailta saakka meille kuljetettavat pesupähkinät voi hyvällä syyllä korvata...
Syksyn saapuessa on hyvä katsella satokauden onnistumisia ja oppeja, joita syntyy epäonnistumisten kautta. Joka vuosi oppii jotain uutta yhtälailla kuin saa iloita onnistumisista. Tässä julkaisussa käväistään myös mehuasemalla ja jaetaan muutama vinkki teille, joilla ensimmäinen mehuasemakäynti on vielä edessä.
