ÖTÖKKÄKIRJA

28.03.2024

Kuka nakertaa satoasi, entä ketkä mahdollistavat sen? Mistä ötököistä olisi hyvä päästä eroon ja miten? Keitä taas kannattaa houkutella puutarhaan ja millä keinoilla, vai olisiko sittenkin kaikilla paikkansa puutarhassa? 

Biologit Leena ja Heikki Luoto ovat luoneet kaikille kotipuutarhureille tuhdin, melkein 300-sivuisen kirjan, jossa tunnistamista helpottavia kuvia tai ammattitaitoon sekä kotimaisissa olosuhteissa kerättyyn kokemukseen liittyvää tietoa ei ole säästelty. Kirja heittää samalla romukoppaan monia uskomuksia, joilla me kotipuutarhurit olemme yrittäneet hoitaa puutarhatuholaisiin liittyviä ongelmia. Tilalle tarjoillaan ammattilaisten tieteeseen pohjautuvaa faktatietoa kotipuutarhureille sopivan kepeässä ja käytännöllisessä muodossa.

Kirjassa paneudutaan antaumuksella sen nimen mukaisesti puutarhan ötököihin, niin hyvässä kuin pahassa. Samalla puhutaan paljon siitä, että luonnon balanssi vaatii sekä tuholaisia että niiden vihollisia. Ilman ötököitä meillä ihmisillä ei ole satoa, kukkia ja rikasta maaperää, linnunlaulut jäävät kuulematta ja dominoefektin edetessä kaatoaa kaikki muukin.

Ötökkähaasteisiin voikin tämän kirjan annin myötä tarttua monella tapaa harkitummin ja ehkäpä aivan uusin silminkin, esimerkiksi vaikuttamalla ötököiden elinoloihin siten, että toiminta mahdollistaa mahdollisimman monimuotoisen ötökkäpuutarhan ylläpitämisen haastaviltakin tuntuvissa tilanteissa.

Puutarhasalapoliisit

Kirjan on tehty tarpeeseen ja sen sisältö on tarkkaan pohdittu siten, että kotipuutarhuri kykenee tunnistamaan puutarhassaan vilistelevät ötökät esimerkiksi niiden aiheuttamien vaurioiden kautta. 

Puuha on kuin salapoliisitarinasta konsanaan. Ensin tutkitaan rikospaikka ja verrataan syyllisen jättämiä jälkiä tekijärekisteristä löytyviin vastaavuuksiin. Kun ötökkä on tunnistettu, voidaan langettaa tuomio tai katsoa teko niin merkityksettömäksi, että asia voidaan jättää siihen. Joka tapauksessa, kun tekijä jää nalkkiin aiheuttamansa vaurion perusteella, löytyy myös keinot vaikuttaa vaurioihin. Tässä kirjassa keinot perustuvat todelliseen hyönteisten ominaisuuksien tuntemukseen ja luonnon kunnioittamiseen, ei mututuntumaan tai arvailuun. Kirjassa ei siis virkata ampiaisten hämäämiseksi tekopesiä - moiset tekopesäthän ovat jo aikaa sitten todettu hyönteistutkijoiden toimesta turhiksi, kuten tässäkin kirjassa kerrotaan. Muita hyviä vinkkejä onkin sitten sen edestä ja ne toimivat nimenomaan meidän leveysasteillamme.

Kirjan sivut vilisevät ötököitä ja heidän uhrejaan. Vaurioiden aiheuttajien tunnistamiseksi kirjasta löytyy  myös selkeä vinkkilaatikko, joka kertoo kuka kasvia on käynyt kiusaamassa. Esimerkiksi käpristyneet lehdet kertovat kirvoista ja kempeistä, katkenneet nuput kärsäkkäistä ja vaaleat laikut lehdissä vihannespunkista. 

Itselleni selvisi tämän kirjan avulla muutama vuosi sitten paprikoissa ilmennyt kummallinen pintavaurio, jolle löytyi nimikin, korkkiuma. Sen aiheuttaja on tappipunkkeihin kuuluva begoniapunkki, joka voi aiheuttaa vastaavaa myös kurkkuihin ja tomaatteihin.

Niin monipuolisesti kirjassa on kuvailtu ja kuvitettu erilaisia ötököiden aiheuttamia vaurioita, että voin vain kuvitella teoksen tekemiseen nähtyä vaivaa.

Onko tuholainen sittenkään haitaksi?

Ötököille on annettu kirjassa haitallisuusluokitukset. Tämä kiinnitti oman huomioni esimerkiksi herukkakirvojen kohdalla. Olen joskus lukenut jostain puutarhalehdestä, että herukan kupruilevat tai kupruilevat ja punertuvat lehdet olisi syytä poistaa pikimmiten. Biologit Leena ja Heikki Luoto toppuuttelevat moista puuhaa kertoen, ettei lehtiä tarvitse poistaa tai edes ruiskuttaa millään aineilla. Usein kun kupruilut huomataan, kirvat ovat jo poistuneet pensaasta ja jäljelle jää vain ulkonäköhaitta. Omenanratamokirvan kohdalla onkin toinen juttu. Ne voivat aiheuttaa sitä, etteivät omenan raakileet kehity kunnolla.

Hyviksiä ja pahiksia

Kirjassa puhutaan myös paljon siitä, kuinka tärkeää puutarhan kannalta on, että siellä asuu monenlaisia ötököitä. Osa on silminnähden kauniita, toiset eivät niinkään, mutta hyödyllisiä yhtäkaikki, eivätkä ne kaunokaisetkaan aina ihan hyviksiä ole. Esimerkiksi joidenkin perhosten toukat voivat ahnehtia vaikkapa kokonaisen puun kaljuksi, eivätkä hedelmä- ja marjakasvitkaan ole niiltä suojassa. Hyvis voi siis olla pahis ja pahis hyvis jopa samassa nahassa tai kuoressa. Yksi ruokailija on usein toisen ruokaa ja joskus kolmannen silmänruokaa.

Kirjan visuaalisesti kauneinta antia esittelee perhosista kertova osio. Mikä onkaan hennon vihersiipinen kaunokainen, entä se taivaansininen, ja mikä merkitys niillä on puutarhassa? Kirjasta löytyy myös vinkkejä oman perhospuutarhan perustamiseen, jossa voi elellä 20-30 päiväperhoslajia ja satoja yöperhosia. Tosin siinä joutuu uhraamaan muutaman lehtikasvin perhostoukkien ravinnoksi, mutta pitäähän sitä puutarhasta perhosbistro löytyä - ainakin jos mielii ihailla näitä kaunokaisia kesäisin.

Koko elinkaaren mitalta

Jos olet miettinyt miltä esimerkiksi leppäkerttu näyttää ennen kuin se luo itselleen tunnusomaisen punaisen kilven mustine täplineen, kirja kertoo senkin. Ötököiden tunnistaminen eri vaiheissaan onkin eduksi. Ei toivotut vieraat voi poistaa ja toivottuja suojella. Esimerkiksi kompostin kaverin kultakuoriaisen toukka ei kestä UV-valoa, joten toukka on hyvä piilottaa takaisin maan uumeniin, jos raukka on eksynyt päivänvaloon.

Milloin torjutaan ja miten?

Kirja muistuttaa tärkeästä asiasta. Ei ole olemassa valikoivia kaupallisia tuholaistorjunta-aineita. Kun käyttää torjunta-ainetta, tuhoaa samalla tuholaisilla herkuttelevia hyviksiä. Tilannearvio onkin hyvä tehdä ajatuksen kanssa, ettei niin sanotusti lapsi mene pesuveden mukana, ja tule hävitettyä myös kyseisten tai muiden tuholaisten vihollisia, jotka hoitaisivat homman luontaisesti.

Vaurioiden laajuutta voi arvioida monella tapaa ja sen kautta arvioida myös sitä, milloin on syytä huoleen ja mitä sitten olisi hyvä tehdä.

Ensin arvioidaan tuhon laajuus, onko toimeen syytä tarttua? Samalla tarkistetaan onko tuholaisia ylipäätään kasveissa, vai ovatko ne jo siirtyneet muualle ja tietenkin se, onko puutarhapoliiseja, eli tuholaisten luontaisia vihollisia paikalla. Jos on, luonto usein hoitaa homman ihan itse. Toki jos tilanne on käymässä puutarhan tappioksi, otetaan hyviä torjuntakeinoja käyttöön.

Kirjassa kerrotaan aineista, joita voi käyttää turvallisemmin puutarhassaan. Käytetään esimerkiksi hyväksyttyjä ja tutkittuja kasvinsuojeluaineita sekä perusaineita (basic substances), jotka ovat hyödyllisiä kasveille, esimerkiksi nokkosta.

Hyvänä esimerkkinä turhasta torjunnasta on pionien nupuissa vilistelevät muurahaiset, jotka itse asiassa suojelevat nuppua homehtumiselta nuollessaan niiden makeat nesteet pois.

Kun sitten ongelman laajuus vaatii toimia, netissä toimimattomia neuvoja on usein tarjolla enemmän kuin toimivia ratkaisuja. Kukapa ei olisi kuullut vaikkapa kupariteipin pelastavasta ominaisuudesta etanoiden ja kotiloiden torjunnassa? Myös kahviporoja, tuhkaa, lampaanvillaa, kalkkia ja monia muita tarjotaan ratkaisuksi etanainvaasion selättämiseksi. Kirjassa yksiselitteisesti torpataan nuo kaikki. Etanat ja kotilot viis veisaavat kupariteipeistä tai lampaanvilloista, kahviporot ovat kutsu kesteille ja kalkki vain parantaa molempien elinoloja, tuhka jopa edistää kasvua ja lisääntymistä. Sen sijaan kutsumattomat vieraat kerätään pois käsin, vähennetään ongelma-alueilla katteiden käyttöä. kastellaan invaasion aikaan aamupäivisin ja ripotellaan harvakseen rautafosfaattirakeita suojeltavien kasvien ympärille.

Rohkeutta!

Sain tämän kirjan myötä valtavasti tietoa, mutta myös rohkeutta suhtautua puutarhan tuholaisiin maltillisemmin. Meillä on muutama kirvaongelmakohde, jotka kärsivät nykyään joka vuosi kirvainvaasiosta. Esimerkiksi nuoresta mustaseljasta joudun usein pesemään käsin kirvoja pois, sillä ne ovat peittäneet oksat kokonaan ja kasvi nuutuu ennen kuin kukat ovat kunnolla päässeet alkuun. Joskus sekään ei ole riittänyt, joten olemme käyttäneet apuna luonnonmukaisia torjunta-aineita. Sama ongelma esiintyy ikivanhassa lumipalloheisissämme, joka jonain vuosina on kirvojen vuoksi ollut aivan raasuna.

Tänä vuonna meillä puututaan näihin ongelmiin ensisijaisesti hieman eri tavalla kokeilemalla esimerkiksi torjuntaeliöiden lisäämistä.

Sain Puutarhurin ötökkäoppaan lahjaksi Puutarhurin perjantaiposti-uutiskirjettä julkaisevalta puutarhuri Juha Toikalta, joka on kustantanut kirjan. Tätä kirjaa edelsi samojen tekijöiden, biologi Leena ja Heikki Luodon Kasvikumppanit - Tuholaisten torjunta kumppanuuskasvien avulla, joka on myöskin erinomainen kotipuutarhurin käsikirja. 

Kirjoja on saatavilla puutarha.com -verkkokaupasta
Annan kotipuutarhurina molemmille kirjoille vahvan 5 tähden suosituksen!

Ötökkäiloa toivotellen Jovelan Johanna

Haluatko kommentoida?
Löydät meidät instagramista
ja voit laittaa meille postia kirjeet@omavarainen.fi 

UUSIMPIA JULKAISUJA

MERIKAALI

17.04.2024

Kiinnostuin maultaan samettisen pähkinäiseksi, mutta samalla hieman kirpeäksi kuvaillusta merikaalista muutaman lukijamme vinkkaamana niin paljon, että päätin hankkia sitä myös omaan puutarhaamme. Toisten mielestä kasvi on helppo kasvatettava, joidenkin mielestä se vaatii hieman sirkustemppuja. Tutkailkaamme siis hieman tätä saariston omaa herkkua...

Upeita leikkokukkaseoksia, erilaisia auringonkukkia, meheviä vihenneksia, luomuyrttejä, hurmaavia koristeheiniä, maukkaita tomaatteja, helppoja huonekasveja, eksotiikkaa lautaselle ja siemensekoituksia pörriäisten iloksi - tätä kaikkea tarjoilee Buzzyn siemensarjat, joihin tämä julkaisu perehtyy ajatuksella.

Kevät näyttää vihdoin ottaneen askeliaan muutenkin kuin sipsutellen, vaikka pakkasherra heittikin vielä viimeiset tumpsaukset lunta pitkin peltoja ja puutarhoja.

Mansikkamarkkinoille on viime vuosina tullut ihastuttavia uusia lajikkeita, joista osa kukkii erityisen kauniisti ja osassa on herkullisen mielenkiintoisia makuvivahteita, kuten ananas ja vadelma. Tässä julkaisussa jutustellaan mansikoista, niiden kasvattamisesta, uudemmista lajikkeista ja hipaistaan hieman mansikoiden historiaakin.

Katse kohti kesää! Tässä julkaisussa laitellaan juhannusperunat kasvamaan ämpäreihin ja tehdään muutama diy-perunaruukku itse. Sertifioidut siemenperunathan ovat juuri saapuneet myymälöihin ja tietyillä varhaisperunalajikkeilla kasvatus onnistuu 60 vuorokaudessa. Alkaa siis olla aika laittaa juhannusperunat itämään, jotta juhannuksena saadaan...

ÖTÖKKÄKIRJA

28.03.2024

Kuka nakertaa satoasi, entä ketkä mahdollistavat sen? Mistä ötököistä olisi hyvä päästä eroon ja miten? Keitä taas kannattaa houkutella puutarhaan ja millä keinoilla, vai olisiko sittenkin kaikilla paikkansa puutarhassa?