SUNNUNTAIPOSTAUS 10 

08.09.2019

Syyskuu on saapunut sateineen. Päivät vuorottelevat lämpimän leutoina ja kolean viileinä. Väliin mahtuu muutama helteinenkin päivä. Ensi viikollekin ennustellaan vielä 23 asteen lämpöä. Kesän ja syksyn taistelua on ilmassa. Maisema täällä meillä on edelleen vihreä, mutta tulevina viikkoina luonto pukee päälleen värikkäimmät vaatteensa ja saamme pian nauttia syksyn upeasta ruskasta.

Syksyn lähestyessä ja öiden viilentyessä sitruspuut saavat muuttaa takaisin sisälle. Tuvan mandariinipuussa on samaan aikaan kypsyviä keltaisia hedelmiä ja pikkuruisia vihreitä raakileita. Satovahtina tänään toimi nojatuolin valtias Milo.
Vierashuoneessa talvehtii sitruunapuu, joka toi kesäkaverinsa mukanaan. Kesätuuli oli lennättänyt sitruunapuun ruukkuun orvokkien siemeniä, joista kasvaneet orvokit kukkivat edelleen niin somasti, etten raaskinut ottaa niitä pois. Kuvassa näkyy myös katosta roikkuvia yrttivihtoja, salviaa ja lipstikkaa. Huoneessa on melkoisen hurmaava tuoksu tällä hetkellä.

Talveksi sisälle siirretyssä sitruunapuussa on samaan aikaan presiis puun lehden kokoisia ja värisiä sitruunoita ja pieniä sitruunan alkuja, muutama kukkakin. Niin hyvin sitruunat tällä hetkellä maastoutuvat lehtien suojaan, etten millään meinaa löytää jokaista, vaikka tiedän tarkan lukumäärän. 

Syksy tuo tullessaan myös syysmarkkinat ja kotoisat puuhat. Perjantaina kävimme paikallisen tilapuodin synttäreillä täydentämässä pakastimen lihavarastoa paisteilla, jauhelihalla, paikallisilla makkaroilla ja lemmikkien ruokiin tarkoitetuilla lihoilla. Eilen pyöräyttelin ja paistoin satakunta lihapullaa pakkaseen kiireisemmän arjen helpottajiksi ja tänään piipahdimme paikallisilla syysmarkkinoilla. Koska meillä ei vielä omenapuut tee satoa, ostimme hieman suloisen pieniä punaposkisia omenoita ja reippaan palan palvattua kinkkua, joka laitettiin osiin ja pakastettiin. Tuvan rauhassa kynttilöiden palaessa on niin mukavaa puuhailla ja kasvattaa talvivarastoja sekä oman maan antimilla että paikallisilla tuotteilla.

Syksy tuo vääjäämättä tullessaan koleat yöt ja talvikin aikanaan saapuu, eikä kesän lämmöstä jää kuin muisto jäljellä. Eilen laiteltiin talvimatot lattioille. Niissä on vielä aavistus mäntysuovan tuoksua kesäisen pesun jäljiltä. Tuntuu  taas mukavalta kesätauon jälkeen kuljeskella paljain varpain pitkänukkaisella pehmeällä matolla. Varpaita onkin jo muutamina iltoina palellut.

Puutarhassa taretaan vielä. Perennalan kukista kaunein kävi vaasiin kumppaniksi kukkiville mintuille. Ja kynttilöitä palaa taas, tavalliseen tapaan.
Hieman on villiviini jo saanut syysväriä kehiteltyä, mutta tänä kesänä ensimmäistä kertaa oikein kunnolla villiintynyt villiviini on edelleen kuitenkin aivan vihreä. Nämä kaksi lehteä olivat aamu-uinnilla sadevesisaavissa. Sadevettä on nyt piisannut mukavasti. Kasvatuslaatikoissa, joissa sato on jo korjattu, on helppoa käännellä möyheän kosteaa maata.

Satokausi on kyllä sellainen maltillisuuden kouluttaja. Ensin sitä jännittää tuleeko sieltä mitään. Sitten jännitetään koska tulee. Hetken päästä jännitetään tuleeko kunnolla, vai oliko se tässä. Sitten jännätään ehtiikö tulla valmiiksi ja vähän sitäkin, että loppuukohan tämä ollenkaan. Meillä korjataan tomaatteja melkein joka päivä sellaista 30 tomaatin tahtia, eikä loppua näy. Palsternakan kanssa jännätään. On vielä liian pientä. Onneksi vielä luvataan lämmintä. Jospa saataisiin tämäkin sato korjuukokoon jos lämpöä piisaa vielä pari viikkoa.

Tänä vuonna samettikukkien kasvattaminen siemenestä oikein kunnolla, on ollut niin positiivinen kokemus, että jatkossa kasvatamme niitä taatusti lisää. Ihanat samettikukat kukkivat edelleen ja ne tarjoavat viimeisille mehiläisille ja kimalaisille ravintoa.

Siinä missä toisaalla kukkii edelleen, toisaalla kukat kuihtuvat pois. Sellaista se on, luonnonkierto, joka kuitenkin palkitsee kasvattajansa luopumisen hetkellä. Täällä on tänä syksynä kerätty enemmän siemeniä kuin koskaan ennen.

Vasemmassa kuvassa salaatti on ryhtynyt kukkimaan. Ehtiiköhän se tehdä siemenet ennen kun halla pysäyttää kehityksen. Oikealla porkkanan kukassa lähestytään jo siementen korjuuaikaa.

Meillä oli tänä vuonna huono valkosipulivuosi. Ei saatu kuin vähän valkosipulia, eikä siitä riittänyt seuraavaan satoon. Onneksi syysmarkkinoilla oli iloinen kasvattaja, jonka sato oli onnistunut niin hyvin, että siitä riitti myytäväksikin. Tässä tulevina viikkoina kokeilemme ensimmäistä kertaa syyskylvöä oikeen kunnolla ja yksi talven alle maahan laitettavista on valkosipuli. Nämä tässä ovat Aleksandra-talvivalkosipulia. Oikealla kuvassa Flambo-tulipapuja, joita kuivatellaan ensi vuoden satoon.

Täällä on tehty jo ensimmäisiä tulia, kun illat ovat viilenneet. Vanha kunnon pönttöuuni nielaisi klapit nikottelematta ja tuprautti kesätauon jälkeen savut sinne minne pitääkin. Ohi kulkiessa tulee hipaistua lämmintä pönttöuunin kylkeä kuin vanhaa ystävää. Siinä se on, vanha uskollinen, valmiina tulevan talven urakkaansa.

Salissa palaa kynttilät pöydillä ja sisälle tuoduissa ulkokamiinoissa. Vaikkei näitä ulkokamiinoita voi kytkeä hormiin, eikä niissä siten voi polttaa puuta, tuovat ne kuitenkin näinkin lämpöä ja tunnelmaa pimeisiin iltoihin kynttilät sylissään.

Olen vanhassa blogissa, joskus muutama vuosi sitten, kertonut lorusta, joka on jäänyt vaivaamaan itseäni ilmeisesti ikuisiksi ajoiksi. Näin lorun, nyt jo varmaan 15 vuotta sitten, englantilaisessa sisustuslehdessä ja muistan siitä ainoastaan jokaisen kappaleen alun, joka meni englannista käännettynä kutakuinkin näin: "Oi, miten hyvin tiedänkään mitä teen, kun syyspäivät ovat täällä!" Tuo loru on vaivannut mieltä siitä saakka kun sen hukkasin ja olen joka syksy harmitellut kun en silloin aikoinaan tullut laittaneeksi lorua parempaan talteen. Lorussa kirjoittaja luettelee asioita joita hän aivan varmasti aikoo tehdä syksyn tullessa. Sen verran tuo loru on taas itseäni riivannut, että kun en sitä kerran enää mistään löydä, riimittelin itselleni oman samassa hengessä ja suomeksi. Pidän riimittelystä, mutten julkaise niitä koskaan. Tämä loru ei tee kunniaa sen inspiraatiolähteelle, mutta julkaisen sen nyt kuitenkin. Jospa sen myötä vapaudun kadonneen lorun kirouksesta!

Syksyllä

Oi, miten hyvin tiedänkään mitä teen, kun syyspäivät ovat täällä!
Nautin kaikesta täysin rinnoin, kuljen villapalttoo päällä.
Jalkoihin laitan punaiset saappaat, ei sade täällä haittaa.
Mikäs siinä on lätäköltä toiselle ihmisen matkaa taittaa.
Puutarhassa kerään omenan punaposkia ja peitän ne taikinalla.
Sateen valuessa katolta syön piirasta ahmimalla.
Iltaisin kuuntelen liekkien rätinää uunini arinalla.
Nojatuolissa kiedon itseni huopaan,
yöllä tulee halla.

Oi, miten hyvin tiedänkään mitä teen, kun syyspäivät ovat täällä!
Haaveissa tanssin kurkien kanssa, kunnes pellot peittyvät jäällä.
Kannan klapeja ja sytytän tulet, kun lämpö on jäänyt kesään.
Tilkin ikkunat ja vaihdan matot tähän omaan talvipesään.
Puutarhan viimeiset juurekset värjöttelevät kylmäksi käyneessä maassa.
Korjaan sadon, peitän ruusut, kasvihuoneen ovi on jo haassa.
Hämärän tultua sytyttelen hiljaisuuteen kynttilöitä.
Mustan taivaan äärettömyydestä etsin tähtivöitä.
Kun luonto kaikkensa antaneena talviuneen hiljalleen vaipuu.
Ihmissydämen valtaa tyyni rauha... ja tulevan kesän kaipuu.

Voi miten hyvin tiedänkään mitä teen, nyt kun syyspäivät ovat täällä!

Suloista syyskuuta toivotellen Jovelan Johanna

SUVISIMAT 

16.06.2024

Suvisimaa ja juhannuspolkkaa! Juhannuspolkka sai nimensä siitä, että sen maku muistuttaa hieman polkkakarkkeja, vaikkei niitä ole nähnytkään, ja suvisiman salaisuutena on mustaseljankukat. Molemmat reseptit ovat omiani, mutta kolmannen, mustaherukkaisen kesäsiman resepti on alkujaan Louhisaaren linnasta.

Tällä hyttysiä inhottavalla yrttietikalla, jota on käytetty niin karkoitteena, rohtona kuin maustajanakin, on sangen hauska nimi, jonka juuret juontavat keskiajan paikkeille Ranskaan. Itse käytän 4:n varkaan etikkaa sekä hyttyskarkoitteena että salaattikastikkeiden maustajana, mutta joskus myös hiushuuhteena, sillä se saa laimennettuna hiukset...

Kuluneen kuukauden voisi kiteyttää kolmeen sanaan: kuumaa, kuivaa ja kaunista. Kun puolen vuoden talvi vihdoin taittui, meidät heitettiin suoraan sateettomaan hellekauteen lööppien rakastaman käristyskupolin alle. Koko kuun kärvisteltyämme saimme lopulta pari runsasta, vaikkakin lyhyttä sadekuuroa touko- ja kesäkuun taitteeseen. Se on kovin vähän...

Tässä julkaisussa puhutaan monivuotisista ruokakasveista, jotka tuottavat satoa useita vuosia ja niin sanotuista kaksivuotisista hyötykasveista, kuten juureksista, jotka tekevät toisena vuotenaan siemeniä tuleville sadoille. Samalla katsellaan hieman uutta viljelyaluettamme, jossa kasvaa näitä molempia.

Silmä silmästä, punkki punkista! Biologinen tuholaistorjunta esimerkiksi leppäkerttujen avulla, on myrkytön vaihtoehto kemiallisille kasvinsuojeluvalmisteille ja herättää kiinnostusta myös kotipuutarhureiden joukossa. Aiemmin torjuntaeliöitä myytiin lähinnä kauppapuutarhoille, mutta onneksi nykyään kotipuutarhurikin voi tilata niin sanottuja...

Nyt saavat rikkaruohot kyytiä ilman ylimääräisiä kyykkimisiä ja kasvit ravintoa onnnistuneiden satojen ja kukkivien silmänilojen tuotantoon, kun säätkin suosivat kotipuutarhureita