UUSIA ALKUJA

Vuosi on vaihtunut ja vuorokauden valoisa aika pitenee päivittäin. Ihanaa! Omavaraistelevien kotipuutarhureiden sormet syyhyävät jo kautta valtakunnan. On taas aika tehdä uusia suunnitelmia  ja ensimmäisiä pieniä kesään kurottelevia alkuvalmisteluita tulevalle satokaudelle!

Vertaistukea ja yhteishenkeä!

Tämä postaus kuuluu #suuntanaomavaraisuus -sarjan kirjoituksiin, joiden äärelle kerran kuukaudessa kokoontuu useita omavaraistelevia bloggaajia kautta Suomen, Tsajut ja Korkeala -blogien Sadun ja Heikin luotsaamana. Kunkin osallistujan blogin lopusta löytyy kaikkien samaan aiheeseen osallistuvien bloggaajien linkit. Nyt kun kyseessä on vuoden 2020 ensimmäinen yhteispostaus, blogit on listattu kirjoituksen loppuun kunkin kasvuvyöhykkeen mukaisesti, jotta lukijoilla on mahdollisuus huomata oman alueensa blogit ja saada entistä enemmän irti vertaiskokemuksista vaikkapa juuri puutarhan saralla.

Edelleen, koska kyseessä on vuoden ensimmäinen yhteiskirjoitus, aloitamme kukin kertomalla hieman siitä, keitä blogien takana on, kuinka kauan ja millä tavalla omavaraistelu kytkeytyy omaan elämään ja miksi. Lisäksi tietenkin kerrotaan kuulumisia ja luodaan katsaus tuleviin suunnitelmiin ja vuoden tavoitteisiin. Laitan tämän kirjoituksen loppuun myös linkin Ylen Areenan radiopuolelle, josta löytyy lyhyt äänitarina meistä tähän aiheeseen liittyen!

Tammikuussa 2020 Jovelan keittiöpuutarhassa on valheellisen keväinen näkymä, kun salviat ja timjamit eivät ole olleet talvesta moksiskaan! Ihan maistuvat siltä miltä pitääkin, vielä näin tammikuussakin.

Kuka, missä, mitä, häh?

Jovela sijaitsee Vakka-Suomessa kasvuvyöhykkeellä 1b. Tätä 1868 rakennettua päärakennnusta asuttaa nykyään talon 3. isäntäpariskunta, eli me ja karvakuonokaverimme. Tilalla on aikoinaan ollut perinteisiä maatalon eläimiä, siis maito- ja lihakarjaa, kanoja, lampaita ja hevosia ja täällä on kasvatettu kaikenlaista sokerijuurikkaista viljaan. Nykyään Jovelassa ei enää viljellä peltoja, pellot on myyty jo vuosikymmeniä ennen meidän aikaamme täällä, mutta multavan mehevässä, jalolehtipuiden ympäröimässä puutarhassa kasvaa omaan tarpeeseemme monenmoista syötävää yrteistä ja juureksista erilaisiin puutarhamarjoihin ja hieman erilaisempiakin, joko ikivanhoja perinnehyötykasveja tai eksoottisemman maailman kasvatteja. Kotipuutarhureina pidämme nykyään itseämme  edistyneinä märkäkorvina, jotka oppivat usein erheen kautta ja sinnikkyyden sekä tuurin avulla. Harjoittelua on saatu vuodesta 2013 alkaen, jota ennen meillä ei ole ollut kokemusta kuin pääsiäisruohon kasvattamisesta.

Maas ei ole hanki tammikuussa 2020, eikä ollut jouluna 2019, mutta pientä sisätalviviljelyä on mukavaa harrastaa myös vuoden pimeimpinä ja kylmimpinä kuukausina. Tässä on aluillaan herneen versoja ja yrttejä, joiden säännöllisellä lisäämisellä saa hieman tuoretta vihreää omalle lautaselle myös talvella.

Miksi?

Muutimme kaupungista maalle keväällä 2014 remontoituamme ja raivattuamme riittävästi tätä kertaalleen hylättyä ja perusremonttia tarvitsevaa taloa ja sen ryteiköksi kasvanutta puutarhaa. Elämä kaupungissa ei vaan enää tarjonnut meille sellaista elämää, jollaista halusimme elää. Olimme pitkästyneitä arjen yksipuolisuuteen ja siihen, että koimme arjen perusasioihin vaikuttamisen olevan kaupungissa kovin rajoitettua. Tuntui siltä, että töitä tehtiin kodin ja elämän eteen, jossa ei ehtinyt olla läsnä ja jota ei oikeasti ehtinyt elämään. Meitä kiinnosti omatoimisempi, omavaraisempi ja yksinkertaisempi elämä. Nykyään saamme tehdä töitä kotoa käsin ja elää yksinkertaista elämää sekä vaikuttaa sen sisältöön haluamallamme tavalla enemmän kuin ennen.

Me kuitenkin elämme ihan tavallista mukavaa arkea, joka vaan ei ole ihan samanlainen kuin nykyään yleisesti tapaa olla. Toiset rakastavat kaupunkielämää ja pitävät sitä helppona, me halusimme jotain muuta. Täällä on sähköt, muttei viemäriä. Täällä on kaivo, muttei vesijohtoja, sauna, muttei suihkua. Liesi, muttei sähköinen. Talo lämpiää pääasiassa puulla. Yksinkertaista!

Uusia alkuja, uusia kokeiluja

Meillähän on tuolla puutarhan puolella uinumassa kuningasosterivinokasviljelmä, joka perustettiin keväällä 2019. Koivunrunkoon upotetut rihmastotapit ottavat oman aikansa, melko tarkalleen 9-12 kuukautta upotuksesta ennen kun satoa on odotettavissa, joten kokeilemme nyt ihan vaan kokeilun ilosta ja tuoreen sienen himoissa tällaista kotikasvatussettiä, jolla voi kasvattaa herkkusieniä sisätiloissa.

Yksi satolaatikko tuottaa kolmesta viiteen satoa ja yhden sadon määrä voi olla jopa 2 kg.  Hollannissa kasvatussetti maksaa 5€, mutta ellei satu olemaan tuttuja niillä nurkilla, ko. firman toimittamana postikulut Suomeen ovat hurjat. Täällä kotimaassa settiä myy mm. Exotic Garden n. 19€ hintaan. Kotimaisen herkkusienen kilohinta kaupassa on jossain 10-15 euron välimaastossa, Liettuassa kasvatettuja (Rainbow) saa alle 7 eurolla per kilo, joten herkkusienien kasvattaminen kotosalla kannattanee ja toimitusmatka viljelmältä lautaselle on sangen lyhyt.

Täällä ollaan vasta rihmaston kehitysvaiheessa, joten palaamme tähän testiin tuonnempana, kun toivottavasti satoa kehittyy muutaman viikon kuluttua.

Suunnitelmia vuodelle 2020

Aloitetaan siitä, että meillä meni puutarhan loppusyksyn siivouspuuhat ihan lööperiksi, kun sairastuin tuossa syyskuun loppuvaiheessa ja sitä sairastelua sitten piisasi usean viikon verran tutkimuksissa rampaten ja kivuista kärsien. Olin niin surkeassa kunnossa, ettei oikeen mitään normaalia hääräilyä kyennyt tekemään, kun pelkän veden pitäminen sisuksissa oli yhtä taistoa, ja kovia vuorokauden tai parinkin kestäviä kipukohtauksia piisasi tämän tästä. Hommahan sitten lopulta sai päätöksensä hieman erilaisen joulun merkeissä, kun jouduin lopulta sairaalaan muutamaa päivää ennen joulua ja muiden kuunnellessa joulurauhan julistusta, tämä emäntä heräili leikkauksesta pahasti ja kroonisesti tulehtunutta sappikkoa vähempänä.

Ei kyllä harmittanut lainkaan, että joulu tuli ja meni odottamattomissa merkeissä, sillä voin nyt pitkästä aikaa hyvin ja kunhan leikkauksesta toipuminen on lopullisesti ohi, elämä asettuu taas tutulle uomalleen entistä parempana.

Tässä toipuessa on ollut aikaa olla jouten ja pohtia myös tulevaa satokautta.

Kantavat ajatukset 2020

Tässä jouten ollessaan, kun oikeen mitään ei ole voinut tai saanut tehdä, on tullut myös lueskeltua. Kirjahyllyssä on jo hyvän aikaa odotellut vuoroaan Riippumaton puutarha (Riikka Kaihovaara, Visio), joka kertoo teollisen ruoantuotannon romahduksesta ja permakulttuurin perusteista. Uskallan suositella tätä kirjaa ihan kaikille kotipuutarhureille ja omavaraisteleville sielunsiskoille ja -veljille! Kirjan kantavana teemana on luoda puutarhoja ja kotitarveviljelmiä, jotka permakulttuurin hengessä jäljittelevät luonnon omaa toimintaa ja muodostavat siten ruokaa tuottavan, helppohoitoisen ja toimivan ekosysteemin, joka lannoittaa ja kastelee itse itsensä ja torjuu myös taudit ja tuholaiset.

En kerro kirjasta sen enempää, jotta sen ahaa-elämyksellisyys säilyy. Suosittelen lukemaan kirjan toteamalla, että se on samaan aikaan innostava, herättelevä ja kannustava, ja se tarjoaa ahaa-elämyksiä, tietoa ja inspiraatiota, jonka jälkeen todennäköisesti helpottuneena lukemastasi muutat jotain viljelyksilläsi - ja huokaiset jatkossa helpotuksesta niin tehtyäsi.

Arvotaan siis kirja!

Meillä on tätä kirjaa kaksin kappalein, joten jos kiinnostuit kirjasta, huutele tuolla alhaalla kommenteissa tai instassa kirjan perään. Arvon tällä viikolla sen toisen kirjan pois kirjasta kiinnostuneiden kesken.

Sitä samaa, sitä samaa!

2020 meidän hyötypuutarha jatkaa pitkälti sitä linjaa, joka on ollut olemassa jo pari satokautta. Keskitymme niihin kasvatettaviin, joita tulee oikeasti käytettyä ja joita tulisi ostettua kaupasta muutenkin. Sellaisia ovat esimerkiksi perunat, porkkana, salaatit, kaali, lempijuurekseni palsternakka, punasipuli, viime vuoden ihastus tarhamaltsa, moninaiset yritit, monivuotiset piparjuuri ja maa-artisokka, kurpitsaa, lanttua, maissia, hernettä, papuja, puutarhamarjoja, sekä kasvihuoneiden tomaatit, kurkut ja paprikat. Nämä eivät sulje lainkaan pois uusia tuttavuuksia tai muutaman vuoden tauon jälkeen uudelleen kokeiluun meneviä kasvatteja, joista mainittakoon vaikkapa tuo mustajuuri. Niin herkullinen ihanuus kerrassaan, että mustajuurta voisi tänä vuonna laittaa taas kasvamaan!

Sekalaisten siementen loota on järjestetty. Kevät voi tulla!

Pesusienikurkku - taas!

Kun kerran viime vuonna saimme kasvatettua ensimmäistä kertaa ihan oikean pesusienen, tänä vuonna tietenkin pitää jatkaa pesusienikurkun kanssa leikittelyä! 5.1.2020 meni multaan ensimmäiset siemenet lasikuvun alle ja lämpömaton päälle. Tropiikin ihmekasvi kaipaa sademetsämäistä kosteutta ja lämpöä, joten onnistuakseen molemmat ovat hyvä olla olemassa myös täällä Pohjolassa. Kunhan taimet itävät, ne pääsevät myös valokylpyyn. Kuvan lampussa on kasvilamppu, joka mahdollistaa riittävän valomäärän tälle erikoiskasville.

Happy go lucky -meiningillä!

Vuodelle 2020 ei oteta suuren suuria tavotteita tai tehdä isoja suunnitelmia. Täällä on rempattu ja raivattu nyt keväästä 2013 alkaen siihen malliin, että hieman väljemmän suunnitelmainen vuosi on jo paikallaan. Jatketaan samaan malliin hyväksi todettujen kanssa ja mennään fiiliksen mukaan, hoidellaan keskeneräisiä pois. Ehkä siten syntyy uusia ideoita ja niille olisi aikaakin. Muutama suunnitelma kuitenkin on.

Ensinnäkin etupihan sorapeitto on todettu toimimattomaksi. Mitkään juurimatot ja sorakerrokset eivät hillitse tämän vehmaan maan kasvuvoimaa. Etupiha siis palautetaan nurmelle loppukeväästä.

Pikkuruiseen pähkinätarhaamme istutetaan lisää pähkinää, se päätettiin jo viime vuonna.

Jos siltä tuntuu ja isäntä jaksaa, niin laajennamme hieman saunaterassia siten, että sinne saadaan vesiallas jossa voi virkistäytyä ja venytellä - tämä olisi selälleni lottovoitto!

Neljäs suunnitelma liittyy tuohon paljuumme, joka on saavuttanut elinkaarensa pään. Paljusta on jo purettu lämmitinkamina väliosineen ja paljua on alettu täyttää kompostilla. Keväällä kaikki kompostimme (6 kpl)  tyhjennetään paljuun ja loput paljusta täytetään pussimullalla. Paljun keskelle istutetaan joku ihana hedelmäpuu, keskiöön ehkäpä mustikkakoisoa ja houkutinkukkia ja ihan reunukselle laitetaan vielä vaikkapa köynnösmansikkaa. Paljusta tulisi herkkukeidas!

Kuva oikealla: westcoastseeds.com
Kuva oikealla: westcoastseeds.com

Pinaattikoiso, valemustikka, mustikkakoiso

Rakkaalla marjalla on monta nimeä! Mustikkakoiso nimenä lienee perujaan Myllypellon taimilta, joiden mielestä kasvin oikea nimi pinaattikoiso on ihan hassu. Eihän kasvin lehtiä syödä, eikä se muistuta pinaattia muutenkaan. Tämä marjakasvi oli itselleni aivan tuntematon, kunnes Tsajut -blogin Satu siitä vinkkasi. Kasvi on yksivuotinen, helppo kasvatettava ja kuulostaa satoisalta, sillä yksi taimi voi tuottaa täyskasvuisena jopa 3 litraa marjoja. Marjojen makua kuvaillaan mustikan maun ja orvokin tuoksun sekoitukseksi. Raakana Garden huckleberryn marjoja ei tulisi syödä sillä marjat ovat miedosti toksiinisia, maailmalla neuvotaan, mutta keitettynä ja kypsennettynä marja on makoisa ja myrkytön. Tämä mustikkakoiso voisi nyt sitten olla 2020-uutuuksia meidän pihalla, tuon paljun verran testattuna!

Jovelat radiossa - olipa jännää!

Alussa mainitsin, että laitan loppuun linkin, jos joku haluaa kuunnella meitä. Tuossa syyskuussa näes saimme vieraan Yleltä, toimittaja Marja Vehkasen, joka teki radiodokkaria aiheesta muutos. Hän pyysi josko tulisimme mukaan yhteen jaksoon, jossa kertoisimme muutosta kaupungista maalle. Voi apua, miten jännä päivä siitä sitten tulikaan - me kun emme ole mitään parrasvaloihin haaveilevia tyyppejä lainkaan. Päivä oli kuitenkin hauska. Juttelimme niitä ja näitä, Marja äänitti ja materiaalia taisi tallentua 2 tuntia, josta sitten leikkelivät alle 10 minuutin pätkän radiodokkarisarjaan Käänne. Meidän jakso tuli ulos jouluna.

Juttu loppuu kokolailla hupaisasti mainintaan Nuuhirunttisesta sen enempää selittelemättä miksi niin outo nimi vuohelle. Kerrottakoon siis, että siinä kohdassa puhuttiin eläimistä ja onko meille tulossa muita eläimiä kuin lemmikkejä. Kerroin haaveilevamme jonain päivänä ehkä mahdollisista kanoista ja vuohista ja unesta, jonka näin jo kauan ennen kun olimme edes löytäneet Jovelan. Unessa meillä oli vuohia, joista yhden nimi jostain unilogiikan käsittämättömästä syystä oli Nuuhirunttinen, ruotsiksi muka Snusruttan (en edes osaa arvata miksi myös muka ruotsinkielinen nimi piti olla). Uni jäi elämään ja Nuuhirunttisen legenda syntyi päätöksellä, että mikäli meillä koskaan on vuohia, ehkä kaksi, toinen heistä tulee saamaan nimekseen Nuuhirunttinen, eli Nuuhis ja toinen olkoon, samaisen unen mukaisesti Hildaksi kutsuttava Hildegarde Smith, joka kylläkin sitten on oikea hahmo Agatha Christien kirjassa Idän pikajunan arvoitus. Omituinen uni, jonka pätkä päätyi nyt sitten radioonkin. En tiedä itkeäkkö, nauraakko vai odottaakko, että routa sulaa, jotta pääsen hautaamaan pään hiekkaan.

Ohmy! Meidän lyhyttarinan voit siis halutessasi kuunnella täällä.

Suuntana omavaraisuus -blogiyhteisö

Vuoden ensimmäisen suuntana omavaraisuus -blogiringin kirjoitukseen osallistuvat blogit ovat lajiteltu kasvuvyöhykkeisiin. Käypä lukemassa mitä muille bloggaajille kuuluu ja millaisia suunnitelmia heillä on alkaneelle vuodelle omavaraistelun hengessä! Kirjoitukset julkaistaan 6.1.2020 klo 09:00.

Kasvuvyöhyke 1

Wannabee Farmari
Iso-Orvokkiniitty
Laura eli Javis

Kasvuvyöhyke 2

Sarin puutarhat
Pienenpieni farmi
Urban Farming kaupunkiviljely
Rouva yrttinen
Kohti laadukkaampaa elämää
Oma tupa ja tontti

Kasvuvyöhyke 3

Tsajut
Harmaa torppa
Metsäläisten elämää
Airot ulapalla
Caramellia
Rakkautta ja maanantimia

Kasvuvyöhyke 4

Puutarhahetki - suurien unelmien puutarhablogi
Korkeala

Kasvuvyöhyke 5

Sorakukka

Iloista alkanutta vuotta! Jos haluat osallistua tässä kirjoituksessa mainitun mainion kirjan arvontaan, heitä viestiä alla olevalla lomakkeella tai instassa

Jovelan Johanna

Asiaa meille? Laita viestiä alla olevan lomakkeen kautta
Löydät meidät myös instagramista

VIESTEJÄ

Nimi: Maija J.
Viesti: Hei, kirja kuulostaa todella mielenkiintoiselta. Olen lukenut blogiasi, jo sitä aiempaa, ja saanut siitä monia hyviä vinkkejä ja ajatuksia. Oma torppani vielä kylmillään. Tosin kengitettynä ja latat uudelleen valettuna ja alusmaat vaihdettuna. Hankin samanlaisen vessan kun teillä. Se vielä asentamatta. Torppaan ei tule vettä, mutta viemäriputki on maassa valmiina ja harmaavesipallot laitettiin salaojien kaivun kanssa samaan aikaan. Kasvimaata raivattu ja ensi sadot siitä otettu. Kiinnostava oli tuo teidän aurinkosysteemi. Sellaisesta myös haaveilen :)
Vastaus: Tuon vessan valintaa ei olla kyllä kaduttu yhtään. Se on mainio! Kurkkaa saman valmistajan ejektoria, joka on lisävaruste pisuihin liittyen. Pisut kertyvät ejektoriin, jonka voi kytkeä puutarhaletkuun tyhjennystä varten. Ejektori tekee yhdessä veden kanssa valmiin seoksen, jonka voi suihkuttaa puutarhaan lannoitteeksi juuri oikeassa suhteessa, siististi ja helposti. Suosittelen!

Nimi: Satu
Viesti: Minäkin laitoin tänään ensimmäisen siemenen itämään tai ainakin juurtumaan. Nimittäin avokadon kiven. Satoa ei taida olla näillä leveyksillä tulossa, mutta josko kivan koristekasvin saisi. Mutta kirjan arvontaan osallistun ehdottomasti.
Vastaus: Varmasti saa! Avokadot kasvaa oikein komeiksi viherkasveiksi, mutta hedelmien tuottaminen vaatii vissiin hieman enemmän onnistuakseen, mutta jotkut ovat siinäkin onnistuneet :)

Nimi: Mia
Viesti: Mukana kirja arvonnassa 😊 Mukavaa vuoden alkua!
Vastaus: Kiitos, samoin :)

Nimi: Minna / Hiidenkiven puutarhassa
Viesti: Heps, arvonnassa mukana! Kirja vaikuttaa kiinnostavalta ja sopii omaan ajattelutapaan :) Enpä ole koskaan ennen kuullutkaan mustikkakoisosta. Jännä erikoisuus. Hauska idea on myös kasvattaa paljussa hedelmäpuuta. Erinomaista hyötykäyttöä aikansa palvelleelle paljulle. Kivaa viikkoa!
Vastaus: En ollut minäkään kuullut tuosta mustikkakoisosta, jonka oikea nimi on pinaattikoiso. Saas nähdä miten sellaisten kanssa käy. Taimia ei ihan joka paikasta löydy, mutta saatan kokeilla kasvattaa tuota ihan siemenestä. Niitä saa tilaamalla kyllä :)

Nimi: Harmaan torpan emäntä
Viesti: Täälkäkin on mennyt syksy sapettaen. Onnittelut että pääsit omastasi eroon. Toivoisin samaa tai ainakin sapettamatonta vuotta 2020 😁 Mielenkiintoisen kuuloinen kirja 😊 eli ilmoittaudun mukaan arvontaan! Ja ilmoittakaahan sitten kun kaipaatte vuohia niin käytän kutut pukilla 😄
Vastaus: Voi ei :( Sappivaivoilla on taipumus pahentua, itsekin elin asian kanssa monta vuotta siten, että kohtausten välillä saattoi olla yli vuosikin, mutta viime vuonna tilanne muuttui toiseksi ja alkoi viikkojen kestoiset piinat. Jos sulla ei ole ultrattu sappea ja munuaisia, kysy lekurilta aika ultraan. Sappivaivat on kivuliaita, mutta voivat myös äityä potentiaalisesti vaarallisiksikin jos sappi tulehtuu, tulehduttaa lähielimiä ja vielä pääsee puhkeamaan. Mulla tosiaan homma meni siihen, että leikkaus piti tehdä akuuttina, kun tilanne menikin yllättäen pahaksi. Me kaivataan vuohia heti :D Mutta vielä niitä ei voi ottaa :( Pitää ensin saada, joskus, vuohille asuinsija valmiiksi ;) Mutta hihkaisen ihan varmasti heti kun ollaan siinä tilanteessa, että vuohia voi ottaa. Olen haaveillut niistä niin hitsin kauan jo!

Nimi: Maija
Viesti: Osallistun mielelläni kirjan arvontaan.
Vastaus: Kirjattu! En julkaise sun meiliosoitetta tässä, vaikka se mukana olikin ;)

Nimi: Anna
Viesti: Mukana arvonnassa!! Googletin kirjan ja se kuulostaa mielenkiintoiselta. Kuuntelin sen radiojutun ja tulin niin hyvälle mielelle. Purskahdin itsekin nauruun kun nauroit siellä radiossa. Lämpimiä terveisiä sinne Jovelaan ja hyvää toipumisaikaa toivoo Anna Rovaniemen reunalta <3
Vastaus: Kiitos, Anna :) Ja terveisiä sinne pohjoiseen täältä lounaisen saaristomeren reunalta :)

Nimi: marketta
Viesti: Kiva tuo radiojuttu! <3 Mukana kirja-arvonnassa! En olekaan ehtinyt tuohon tutustua!
Vastaus: Kiitos :) Jännitti kovasti moinen radiohomma ja linkin julkaisukin. Me ollaan enemmänkin piilossa viihtyviä tyyppejä tuon isännän kanssa ;)

Nimi: Emma/Caramellia
Viesti: Tuo Riippumaton puutarha on mahtava! Minulla ei ole sitä omana, joten mieluusti osallistun arvontaan. Oma suosikkini on Pentti Alangon Luonnonmukainen puutarhanhoito, missä tosin ei ole kovin paljon asiaa hyötypuutarhan hoidosta. Mutta hyvää luettavaa silti! Osterivinokkaita odotellaan täälläkin, aloitin viikonloppuna Helsienen kahviviljelyversion. Viime vuonna sain vain pari minisientä mutta nyt löysin isomman astian rihmastolle niin jaksavat ehkä kasvattaa enemmän varsinaista sientäkin. Minullahan oli tarkoituksena hankkia sieniymppejä laitettavaksi vaahterapölkkyihin viime keväänä, mutta jäi sitten tekemättä. Arvelen että tuolla meidän lammen reuna-alueen varjoisassa metsässä olisi hyvä paikka kasvattaa sieniä. Pesusienen kasvatus olisi hauska juttu sekin, periaatteessa sille löytyisi lämmin tila kunhan saisi ensin ratkaistua kuinka pitää koiran erossa mullasta....
Vastaus: Kiitos kirjavinkistä! Laitan sen heti kirjastolistalle :) Noiden osterivinokkaiden kanssa, rihmastotappiviljelynä, saa koulittua omaa kärsivällisyyttä :D Ei ole kovin nopeaa puuhaa, ei, mutta josko ne sieltä sitten tänä vuonna nousevat ja tekevät odottelun arvoisekseen ;) Nuo kahviviljelyversiot kiinnosti itseäkin, mutta meillä kun ei juoda kuin pikakahvia, ne ei oikeen täällä toimisi :D

Nimi: Helena
Viesti: Hei, tämä blogi on tosi kiinnostava! Olen lukenut alusta loppuun. Kirja kiinnostaa myös, joten osallistun arvontaan vaikka yleensä en voita mitään. Kanoista puheen ollen, minulla on niitä ja juuri loppiaistipuja kuoriutui kahden kanan alta. Kanat ovat helppohoitoisia enkä viivyttelisi niiden hankintaa. Paitsi munia niin ne ovat hyvin hauskoja seurattavia. Pikkutiput emoineen ovat kaksinverroin hauskoja!
Vastaus: Arvaa vaan viivyteltäisiinkö, ellei olisi pakko vielä jarrutella. Meillä kun pitäisi joko kunnostaa vanha kanala-lampola, joka on isohko rakennus tai sitten rakentaa uusi ihan vaan kanoille, mutta siinäkin pitäisi ensin purkaa yksi puoliksi romahtanut rakennus pois alta. Kanakuumetta joutuu hoitamaan välillä kaverin kanojen kanssa, joita hoidellaan heidän ollessa lomalla tai muuten reissussa ;)

Nimi: Satu - Tsajut
Viesti: Ihana lukea suunnitelmianne. Tuo mustikkakoiso kiinnostaa minua, mutta kuten sanoin pitää tämä vuosi ottaa iisimmin kasvien kanssa ja jään siksi uteliaisuudella seuraamaan kokemuksiasi siitä. Kirja on hyvä, se löytyy omasta hyllystäni ja on kiertänyt monella kaverilla lainassa. Suositus sille siis täältäkin :)
Vastaus: Toistaiseksi en ole löytänyt muita taimimyyjiä, kuin sen, jonla vinkkasit silloin, mutta heillä ei ole toimitusmyyntiä. Pohdin siis josko ihan tilaisi siemeniä vaan. Me ollaan kasvatettu siemenestä muutamankin kerran ananaskirsikkaa, eli karviaiskoisoa, joka on tuon sukulaiskasvi. Tuskin se sen kummempaa on ja edullistahan se olisi siemenistä testata tyyppejä, yksivuotinen kasvi kun muutenkin on. Ei ehkä ihan joka vuosi viitsisi kertakäyttöön uusia ostaa ;) 

Nimi: AnneMari
Viesti: Mulle se permakirja. Siis todella tarvitsen sitä. Väitin Amerikoihin asti ettei meillä Suomessa umpioida. Seuraavaksi joudun perehtymään umpiointiin. Suomessa on säilötty umpioimalla, mut ehkä eniten 30-40 l lla. Omavaraisuus liittyy tähän umpiointiin.
Vastaus: O-ou! :D Meillä on kyllä umpioitu aina, se on niin helppo ja hygieninen tapa säilöä satoa. Moni umpioi ihan senkin vuoksi, että lapsiperheissä on ollut niitä umpioimiseen oivallisia purkkeja pilvin pimein saatavilla, varsinkin siihen aikaan kun pikkulasten ruoat oli melkein laidastaan lasipurkeissa :)

Nimi: Kekriina
Viesti: Jes! Olenkin odottanut yhteispostauksia, omavaraisuus on suosikkiaiheeni. Tosi kiva radiohaastattelu, Nuuhirunttinen on ihan paras nimi! Tuo kirja menee ehdottomasti lukulistalle, joten kokeillaan arpaonnea. Olen myös alkanut tosissani harkita Separatin hankintaa kakkosvessaksi. Meillä on vesivessa ja ongelmat suht harvinaisia, mutta sitten kun ne osuvat kohdalle niin keljuttaa. Lähinnä muutamia kertoja on tankin tyhjennys jäänyt viime tinkaan, kerran putki jäätynyt ja eilen illalla oli piene pelko, että putkessa on tukos. Noh se onneksi selvitettiin parissa minuutissa. Tämän vuoden suunnitelmiin kuuluu myös se, että keittiöön palautetaan puuhella jonka edellinen asukas oli poistanut. Haaveilen myös paljusta tai sitten sitten voisi aloittaa ihan vain ammeella :) Syyhyttäisi myös aloittaa kasvatuspuuhat, yritän odotella vielä hetken.
Vastaus: Kiitos :) En tiedä kumpi jännitti enemmän, se kun tuota äänitettiin vai se kun dokkarijaksoja julkaistiin. Ensin meinasin, että kahtaako siitä ylipäätään mitään sanoa, noh, tuli nyt sitten sanottua :D Isäntä oli tuon jakson heti aatonaattona, itse olin silloin sairaalassa niin tuhannen pöllyssä, etten tiennyt tämän maailman asioista paljoakaan ;) Kuule, tuosta paljusta, jos harkitset paljua, niin suosittelisin harkitsemaan sellaista, jossa on sisäallas. Pelkkä puinen palju on idyllinen ja ihana, mutta sen elinkaari ei ole pitkä ja sen käyttöönotto talven jälkeen on rasittavaa puuhaa, vaikka paljua olisi käytetty talvellakin. Talven jälkeen palju vuotaa vuosi vuodelta keväällä aina vaan enemmän ja sen puun turvottaminen on todella työlästä. Kun vettä ei saa pysymään paljun sisällä, puu ei turpoa ja vesi pitäisi saada lämmitettyä jotta puu pystyy turpoamaan niin, että ne raot menee umpeen, mutta lämmittäminen on pirunmoinen homma, kun kylmää vettä joutuu lisäämään koko ajan vuotojen vuoksi. Meillä vuosi sitten tehtiin päätös paljusta luopumisesta, koska sen turvottamiseen meni jo toista vuorokautta ja vettä siihen täyttöön meni aivan varmasti yli 10 000 litraa ennen kun vesi pysyi paljussa taas.

Nimi: Ränsistyneen ranchin Merja
Viesti: "...ollaan ja elellään..." Pariin sanaan kiteytyy koko elämä! Näinhän se on. Täällä on toiveissa tuo sama: eleily, Kiitos, kun jaoit radiodokkarin meidän kuunneltavaksi!
Vastaus: Kiitos kun kuuntelit :) 

Nimi: Vivi
Viesti: Kirja kuulostaa mielenkiintoiselta, joten mukana arvonnassa. Kertoisitko vielä tarkemmin: lämpömatto? Miten lämpiää, mistä saa?
Vielä en ole multaa kaivanut kuin sisäkasveja varten, mutta jospa tästä..... Ihanaa kevättä!
Vastaus: Lämpömatto on verkkovirtaan kytkettävä kasvatusalusta, jolla saa taimet vahvoiksi ja lämpöä tarvitseville sitä alkulämpöä. Se on siis ihan vaan lämpiävä alusta, maksaa n. 30€ ja niitä myy puutarhaliikkeet, esim. täällä https://www.viherpeukalot.fi/lampomatto-230-v

Nimi: Wannabee farmari
Viesti: Mun kokeilut mustajuuren kanssa ovat päättyneet sadottomuuteen. Ehkä tänä vuonna voisi kokeilla sitäkin uudestaan. Mustikkakoiso on ihan tuntematon minulle. Siitä voisin ottaa enemmän selvää.
Vastaus: Meillä oli mustajuurta ihan Jovela-taipaleen alussa ja saimme sitä pienen sadon. Ei sen kummempaa. Kokeillaan nyt uudelleen miten sen kanssa käy. Sen kanssa pitää aloittaa aikaisin, luulen. Mustikkakoisosta, eli pinaattikoisosta ei löydy paljon mitään infoa suomeksi, mutta kokeile tuolla englanninkielisellä nimellä Garden huckleberry, niin johan alkaa lyyti kirjoittamaan ;)

Nimi: Helena
Viesti: Mustajuuren kasvatuksesta, se kantsii kylvää syksyllä. Ja sitten kun sadonkorjuu alkaa, niin ehdottomasti lapiolla avustaen, koska juuret on pitkiä ja katkeavat helposti. Kylvöjä en ole vielä aloittanut. Eikö kurkkukasvi ehdi liian pitkäksi? Chileillä aloittelen joskus helmikuulla.
Vastaus: Mustajuuri olisi tosiaan pitänyt laittaa jo syksyllä, mutta osa syyskylvöistä meni poskelleen kun sairastuin, joten joutuu laittamaan nyt keväällä sitten vasta siemenet multaan, aikaisin, pleksin alle, ja toivoa parasta - tai edes jotain :D Kurkkujen kasvattaminen näin aikaisin on kyllä liian aikaista, mutta tuo pesusienikurkku kun on trooppinen kasvi ja sillä on jumalattoman pitkä kasvukausi (n. 150 vrk) jonka jälkeen sen hedelmien pitää saada vielä kuivua rauhassa mahdollisimman lämpimässä ja aurinkoisessa ilmassa tullakseen pesusieniksi, niin meidän leveysasteilla joutuu olemaan aikaisessa. Olen laittanut pesusienikurkut yleensä helmikuussa kasvamaan, mutta viime vuonnakin helmikuussa aloitetuista taimista ehti vain yksi pieni pesusieni valmiiksi saakka, vaikka täällä oli rasittavan kuuma kesä. Laitan nyt tänä vuonna testimielessä yhden satsin jo tässä tammikuussa ja toisen tavalliseen tapaan, niin näkee onko sillä eroa lopputuloksen kannalta :)

Nimi: Sari / Rouva Yrttinen
Viesti: Jes, tuo kirja on aivan loistava ja olen ehdottomasti mukana arvonnassa! Ja sitten seuraavaksi: tuo paljuviljelmä kuulostaa ihanalta. :) Innolla odotan sen projektin seuraamista. Meillä oli pesusienikurkku ekaa kertaa kokeilussa viime kesänä ja lupaavan alun jälkeen suoraan sanottuna "unohdin" sen kasvihuoneen nurkkaan ja kasvin ainut hedelmä jäi piskuiseksi ja kuivui kasaan ennen aikojaan. :D Siemeniä on kyllä vielä jäljellä, että mahtaiskohan sitä itsekin viritellä taas systeemit esikasvatusta varten? Ps. Pitää kuunnella puolison kanssa tuo teidän haastis kun ehditään! :)
Vastaus: Laita ihmeessä! Kurkkukasvina pesusieni tarvitsee tietysti paljon vettä, muuten se nahistuu, joten muista kastella paljon ja jos mahdollista, laita sinne istutuskuoppaan biohiiltä, niin kosteus pysyy riittävänä kasteluiden välissä :)

Nimi: anneli.r
Viesti: hei! olen lukenut blogiasi alusta alkaen. se on kuin puutarhakirja minulle. kiitos! osallistun myös arvontaan.
Vastaus: Kiitos itsellesi Anneli :) Otin kommenttisi julkisesta näkymästä pois meiliosoitteesi ;)

Nimi: Sorakukka
Viesti: Tuo pesusienikurkku kiinnostaa itseänikin ja kokeiluunhan se menee. Huolettaa vain kun harvan huushollin haittapuolia on talon nopea viileneminen 😂 Taimet kupsahtaa ennenkuin pääsevät kasvihuoneeseen.
Vastaus: Mitä jos laittaisit taimen kasvamaan vaikkapa lähdevesikanisteriin? Niitä (5 ja 10 litraisia) saa kaupasta vesineen parilla eurolla ja kun leikkaa yläosan auki siten, että sen saa auki ja kiinni (ja siten sinne istutettua sisälle), taimi on omassa kasvihuoneessaan paremmin suojassa lämpövaihteluilta :)

Nimi: Maija
Viesti: Hienoja suunnitelmia sinulla.. Vein mökille kasvivalosysteemin, jota kotona tarvitsin kun talo oli paketissa julkisivuremontin vuoksi. Jospa sen avulla onnistuisin kasvattamaan jotain perustaimia. Lämpömattoa kannattaisi varmaan myös kokeilla. Mökillä on poissaollessani vain peruslämpö on päällä.
Vastaus: Aika maltillisia suunnitelmia nyt tälle vuodelle, mutta jos vanhat paikat merkkinsä pitää, niin jotain muutakin puuhaa taatusti tulee eteen ;) Lämpömatto voisi tosiaan olla ratkaisu siellämökillä  :) Kannattaa vaan ottaa huomioon sitten se, että kun lämpö tulee alta, se myös kuivattaa taimien multaa!

Nimi: Kirsi M.
Viesti: Osallistun arvontaan !
Vastaus: Onnea arvontaan! Otin sun meiliosoitteen pois julkisesta kommentista ;)

Nimi: Satu / Villa Kotiranta

Viesti: Oi, niin tunnistan ajatuksesi tuolta 'miksi?' -osiosta! Miten kovin itsekin olisin valmis muuttamaan vielä enemmän maalle, kauemmaksi kiireestä ja vilinästä, rauhallisempaan ja eritavoin merkitykselliseen elämään. Olemme itse nyt jossain siinä välissä; ihanasti maalla, mutta silti kyläkeskuksessa ja itse matkaan töihin pari kertaa viikossa Helsinkiin. Salaa miehen kanssa haaveilemmekin niin lottovoitosta kuin eläkepäivistäkin, kun voimme ostaa piilopirtin ja muuttaa ihan korpeen, omaan rauhaan. ;) Ehdottomasti minä myös mukana arvonnassa - todella mielenkiintoisen kuuloinen kirja!!
Vastaus: Itse olen meinannut, että jos täältä joskus muutetaan, niin sitten saareen, josta ei pääse pois kuin sulan aikaan tai ambulanssikopterilla jos pahasti käy :D

Nimi: Susa/ Pienenpieni Farmi
Viesti: Nuuhirunttinen kuulostaa ihan muumihahmolta😁. Olisihan se sääli jossei sellainen koskaan teillä asuisi. Mie jaksan joka kerran blogiasi lukiessani hämmästellä näitä ihania kuvia. Teillä on niin kaunis koti ja sisustus: vanhaa, kaunista ja yksityiskohtia pullollaan. Onneksi on taas tämä yhteispostaussarja niin tulee luettua paljon muiden blogeja. Kirja-arvonnasta olisin myös kiinnostunut, joten laita minullekin arpalippunen hattuun. Permakulttuuri kiinnostaa kovasti, mutta siitä selvän ottaminen nettiä selaamalla tuntuu vaivalloiselta. Toivottavasti toipuminen sujuu hyvin ja olet kevättä kohden taas täynnä energiaa❤
Vastaus: Niin muuten kuulostaakin! Nyt kun sanoit, niin kyllä vaan! Ja kiitos kauniista sanoista :)

Nimi: Leena T.
Viesti: Luen aina blogiasi ja olen saanut monia pikku vinkkejä kotiin vaikka olenkin kaupunkilainen. Kiitos! Kirja-arvontaan osallistun.
Vastaus: Kiitos! Ihanaa, että löydät jotain pientä omaan arkeesi meidän höpötyksistä :)

Nimi: Kotivaaraska
Viesti: Minulla on tuo kirja luettuna kertaalleen, valitettavan vähän on suomenkielistä luettavaa saatavilla permakulttuurista, eli vähän tuurilla tulee seilattua. Olisi hienoa, kun voisikin työskennellä etänä enemmän, meillä jossain vaiheessa supistettiin 1/viikko tuo mahdollisuus syytä ilmoittamatta. Tuota teidän lajikesettiä lukiessa alkoi itselle hiipiä jonkinlainen vauhtisokeus, mutta koetetaan pitää valikoima maltillisena :) Oikein hyvää alkanutta vuotta!
Vastaus: Me työskennellään nykyään vaan etänä, tai ei oikeastaan etänä vaan kotoa käsin. Yrittäjyyden etuja ;)

Nimi: Korkealan Isäntä
Viesti: Päädyit viimeiseksi kommentointi listallani kun aloitin matkan pohjoisilta vyöhykkeiltä kohti etelää. On teillä kyllä keväisen näköistä. Jotenkin tällä kommentti kierroksella huomasin, että monet meistä on aloittanut matkan samoihin aikoihin. Olemmeko joku takaisin muuttava sukupolvi omine outouksinemme. Me olemme samoihin aikoihin muutettu kaupungiasta maalle kuin tekin. Ihailen aina kuinka kauniisti säilytät siemeniä. Kuni satujen noidan taikajauhe laatikko mistä löytyy kaikki mitä tarvitaan. Huippu hyvää vuotta teille.
Vastaus: Vähän on taas sääoikut vaihdelleet kaatosateesta pieneen räntäryöppyyn, joten kevättä tuo lupailee - tai talvea. Täällä kun se raja on joskus aika häilyvä. Huomasin muuten ihan saman muiden juttuja lueskellessa. Hämmästyttävän moni on ollut asialla samaan aikaan muuttoineen ja suunnitelmineen. Yksi syy voi olla sekin, että noihin aikoihin oli jo tovin ollut paljon puhetta oranvanpyörästä heittäytymisestä ja downshiftaamisesta, Strömsö-kuume oli ilmassa vähän kaikkialla ja Tanskan maajussikin alkoi tulla tutuksi suomalaisille. Samaan aikaan kirppistely saavutti kliimaksinsa, kierrätys, lähiruoka, kaikenlainen tuunaaminen, maalaisromanttisuus ja itse väkertely nousi in-ilmiöiksi ja sen kaiken myötä ihmiset varmaan sitten alkoivat ajatella muitakin vaihtoehtoja elämiselle :)

Nimi: Marja
Viesti: Kirjoitin heti kirjan nimen muistiin, se pitää saada tavalla tai toisella luettavaksi.
Vastaus: Netin kautta voi tilata ainakin :)

Nimi: Tiiu/Puutarhahetki
Viesti: Tosi mielenkiintoisen kuuloinen kirja, mukana arvonnassa.:) En ole mustikkakoisosta ennen kuullutkaan. Oikein hyvää ja satoisaa vuotta!
Vastaus: Mustikkakoiso on ihan uusi tuttavuus itsellekin. Justiinsa nyt tilasin siemeniä, että saadaan ne multiin ja toivottavasti sadoksikin :)

Nimi: Johanna M.
Viesti: Olisin kiinnostunut kirjasta
Vastaus: Meillä on samat nimikirjaimet, kaimaseni ;) Onnea arvontaan!

Nimi: Mari
Viesti: Osallistun oikein mielellään arvontaan ☺️ Onneksi pääsit leikkaukseen ja olo on nyt parempi. Terveyttä ja iloa uuteen vuoteen!
Vastaus: Kiitos samoin! Olo on helpottunut ja ihan hyväkin, vähän vielä ruoansulatuspuolta kroppa säätelee :)
Nimi: Mari
Viesti: Kävin vielä kuuntelemassa tuon radiopätkän; tunnelma oli kaunis ja juttu mielenkiintoinen ja hauska - turhaan pistät päätä hiekkaan, vaan ole ylpeä rohkeudesta, jota maallemuutto ja tuo radiokeikkakin on vaatinut 😘
Vastaus: Voi kiitos :) Maalle muutto oli piis of kakku siihen verrattuna, että joku pitelee mikkiä samassa huoneessa :D

Nimi: Kotikorpelan emäntä
Viesti: Pientä permakulttuuritilaa rakentamassa tällä keskisessä Suomessa. Paljon asiaan tutustunut, mutta tätä kirjaa ei jostain syystä ole tullut luettua. Mukana toki arvonnassa. Omavaraisuus ja nollahukka kasvaa vuosi vuodelta.
Vastaus: Nollahukka on niin mahtava juttu! Siihen yritän paneutua itsekin oikeen erityisellä ajatuksella ja huomiolla tänä vuonna - ja toivottavasti luoda siitä sitten tavallista arkea tänne.

Nimi: Sirpa
Viesti: Heippa. Mielenkiintoinen elämäsi tuntuu olevan. Olen joskus käväissyt sivuillasi, mutta jostain syystä liian harvoin. Nyt laitoin seurattavien listaan ja rämmin täällä Hämeessä omien pikkuviljelmieni parissa. Tuskin malttan odottaa ensimmäisten taimien kasvatusta. Tosin kasvihuoneessa näyttää jotakin itäneen. Tammikuussa!!!! Tottakai osallistun kirja-arvontaan, sikälimikäli en myöhästynyt. Mukavaa tulevaa satokautta.
Vastaus: Et ole myöhässä, huomenna (sunnuntaina) arvotaan :) Ja saman huomasin täälläkin! Joku reppana on jo puskenut itsensä mullasta maailmaan ja nyt se tuolla tönöttää kuurassa. Lienee joku kevätkukan sipuli, joka jatkuvista vesisateista päätteli kevään koittaneen.

Nimi: Javis
Viesti: Olipa kiva radiojuttu ja jännä miten sun äänen perusteella tuli fiilis erilaisesta henkilöstä kuin kirjoitetun tekstin perusteella 😀 Tässä kirjoitussarjassa on hauska huomata miten on tehnyt mielessään kaikista jonkun näköisen ja oloisen vaikkei olla koskaan tavattu, niin todellisuus voi olla vielä sitten täysin erilainen. Pesusienikurkku olisi kyllä hauska erikoisuus. Miten se kestää käytössä? Eikö sillä ole siis ihan tarkoitus kainalot pestä ja selkä hangata? 😀 Kiitos myös kirjavinkistä! Minä en ilmoittaudu arvontaan, koska taannoisen muuton inspiroimana yritän vältellä tavaran haalintaa, mutta lainaan sen ehdottomasti kirjastosta.
Vastaus: On sanottava, että en ihan täydelleen tunnista ääntäni tuosta radiodokkarista :D ja kun sitä puhetta on leikattu pidemmistä pätkistä, se mitä olen saanonut alkaa ja loppuu aina vähän hassusti. Pesusienikurkku on tosiaan sellainen kemppariosastoilla yleisesti myytävä sieni, joka oikeasti on kurkkukasvi. Kyllä se kestää, kauan! ja sitten kun ei kestä, toinen vaan käyttöön :) Se on ihan yleispesusieni, jolla pestään noin yleensäkin kroppaa :)

Nimi: Katariina
Viesti: Minäkin osallistun arvontaan :)
Vastaus: Onnea arvontaan!

Nimi: Naapuri ihmeissään
Viesti: Teillä on niin paljon Tietoa Luonnosta, että en voi ku ihailla. Nyt 10.1.20 täysikuu lähtee laskemaan, ulkona täs Teil ja meil tosi kaunis kuura. Tiedättekö Te Luontoihmisinä mikä huutaa/karjuu tos jus ny tossa meidän ja Teidän naapurikalliolla Ullavuorella jus ny illalla. Ukkoni väitti et ilves?? Voiko olla? Tiedättekö mikä siel ny huutaa, pelottaa eläintemme puolesta!
Vastaus: Tervehdys naapuriin! :) On kyllä maisema ollut hetken taas niin kaunis, kun maailma on kuurassa. Johan niitä sateita piisasikin! Kahtena iltana peräkkäin on ollut kovaa huutelua, sekä kettu, joka todella rääkyy karmivasti että lehtopöllö, jolla on linnuksi aika julma ääni. Toissailtana huutelivat tovin toisilleen vuoronperään, tai siltä se kuulosti :D ja eilen sooloesitystä pitkin iltaa ja puoliltaöin piti kettu. Kettu poloiselle on kyllä annettu aikalailla karmea ääni :D Molemmilla, ketuilla ja lehtopöllöillä taitaa olla jo kevättä rinnassa ja puoliso pitäisi löytää ;) Tässä alla on 3 linkkiä Ylen viikon luontoääneen. Ensimmäinen on ketun rääkymistä ja toinen lehtopöllö, kuulostaako tutulta? Ketun rääkyhuutoa https://areena.yle.fi/1-1905356 Lehtopöllön kutsuja https://areena.yle.fi/1-3302629 Ilves taas ei oikeastaan äänetele huutamalla, vaan sen ääni on sellainen matala murinamainen mouruaminen, sen ääninäyte löytyy täältä https://areena.yle.fi/1-50224790
 

Nimi: Jenni
Viesti: Heippa! Minulla oli juuri iso lukusavotta kun luin aiemman blogisi "kannesta kanteen" (tuntui oikeasti, kuin olisin lukenut aivan ihanan kirjan!), ja ehdin juuri sopivasti loppuun ennen sen sulkeutumista. Tähän kommentoin nyt siitä syystä, että kuuntelin tuon jaksonne Areenasta. Elä turhaan pistä päätä pensaaseen, sillä miusta kuulostit(te) aidosti innostuneelta nykyisestä elämäntavastanne ja sen kehittämisestä edelleen. Sellaista on ihana kuulla ja siitä olen saanut nauttia jo kokonaisen blogillisen verran. Antoisaa kevättä teille, ja kiitos tarinastanne ja sen jakamisesta!
Vastaus: Tuntuu ihan uskomattomalta, että joku on jaksanut moisen luku-urakan vetää läpi! Lämmin kiitos ihanasta palautteesta <3 Aurinkoisia lähestyviä kevätpäiviä myös sinne :)

Uusimmat kirjoitukset

Käkien kukkuessa ja tuomien kukkiessa Jovelan vanhasta pikkuaitasta tuunailtiin ja nikkaroitiin nollabudjetilla kesähuone, joka sai nimekseen Kesämaja Käenpesä.

Pohjolan mytologian, talonpojan apteekiksikin kutsuttu viikinkien tuliainen mustaselja tunnettiin jo antiikin Kreikassa. Suomessa serkkuaan terttuseljaa harvinaisemman mustaseljan kukista ja marjoista tehdään yleensä juomia, joista seljankukkatuotteet ovat jo meilläkin saavuttaneet trendiruoan statuksen. Trendikäs tai perinteikäs, kummin vaan -...

Näyttävä, herkullinen, nopeasti kasvava ja vähään tyytyvä tarhamaltsa on yksi vanhimmista hyötyviljelykasveistamme, ja se tunnettiin jo muinaisessa Kreikassa. Tarhamaltsan historia pystytään arkealogisten kaivausten perusteella jäljittämään aina 1100-luvulle saakka Pohjolassakin, kertoo Lena Israelsson kirjassa Keittiöpuutarhuri. Itse tutustuin...

Västäräkki on jo keikistellyt pihalla lupaillen vähäsen ja pääskynenkin ollut sitä mieltä, ettei ole päivääkään, kun kesä on taas täällä, mutta sääherra se vaan arpoo antejaan tarjoillen vuorotellen raekuuroja, sadetta ja porottavaa aurinkoa. Saisi jo antaa periksi, sillä Jovelassa alkaa jälleen olla se tavanomainen loppukevään sisäviidakko, jonka...

Mikä historia! Tällä erikoisella kurttuisella hedelmällä, jota Pohjolan sitruunaksikin kutsutaan, tuntuu olevan enemmän jänniä tarinoita kerrottavaan kuin millään muulla hedelmällä. Kauniisti kukkiva ruusukvitteni ilahduttaa puutarhassa keväisin, mutta tuottaa satonsa vasta juuri ennen talvea syys-lokakuussa. Hienostuneen makunsa ja...

KOTIVARAILUA

18.04.2020

Viime vuonna aloitettu bloggaajien kotivara-aiheinen juttusarja saa jälleen jatkoa, kun pohdimme yhdessä sitä, miten 2020 maailmalla levinnyt pandemia ja sitä seurannut poikkeustila Suomessa on vaikuttanut ajatuksiimme kotivarasta ajan tuomine kokemuksineen. Samalla ainakin osa bloggaajista julkaisee #koronakeittokirja jonkun tai joitain...