IKIOMA SIENIVILJEMÄ

Miltä tuntuisi ajatus satoisasta, kunnon sieniviljelmästä omalla pihalla? Ruokasieniä voi aloittelijakin kasvattaa edullisesti pienellä vaivalla. Tässä jutussa kerrotaan miten!

Kuvassa kuningasostereita, jotka valittiin sieniksi Jovelan sieniviljelmään.

Runkokasvatuksen aakkoset 

Kasvatuksen voi aloittaa keväällä, kesällä tai alkusyksyllä. Keväällä viljelyä ei kannata aloittaa mahlan nousun aikana kaadettuun puuhun.

  1. Suositeltu puu on lehtipuu. Sienet eivät kasva havupuiden rungoissa. Valitse ehjäkuorisia runkopaloja, joiden halkaisija mielellään on n. 20 cm.
  2. Kasvatuksessa kannattaa käyttää kohtuullisen tuoretta kaatorunkoa, suositeltu kaatoaika puulle on yhdestä kolmeen viikkoon ennen sieniviljelyn aloitusta. Vanhoja runkoja voi käyttää, mutta niitä tulisi liottaa vedessä vuorokauden ennen rihmastotappien upottamista.
  3. Paras kasvupaikka sienille on varjoisa, suurimman osan päivästä suoralta auringonpaisteelta suojattu paikka. Myös puiden ja pensaiden alta voi löytyä sieniviljelmälle suotuisa paikka.
  4. Runkokasvatuksessa sieniviljelmä perustetaan runkoon porattuihin reikiin upotettavilla rihmastotapeilla, joista sienet kasvavat.

Rihmastotappien upottaminen

  1. Puun runkoon porataan 9 millin poranterällä n. 4 cm syviä reikiä 10 cm välein siten, että edeltävällä ja seuraavalla rivillä reiät eivät osu alekkain samalle linjalle, vaan toistensa väleihin. Poraa reikiä runkoon kauttaaltaan.
  2. Rihmastotapit lyödään vasaralla runkoon porattuihin reikiin. Tappien tulee olla niin syvällä, että rihmastotappi ja puun kuori ovat tasan.
  3. Tappien päät peitetään suojavahalla.

Satoa saa hieman odotella

Useimmat sienilajit saavuttavat satokypsyyden vasta 9 kuukauden jälkeen, mutta sen jälkeen satoa saa todennäköisesti keskeytyksettä useita vuosia, aina niin kauan kun rungosta riittää ravintoa sienille.

Runkoja ei pääsääntöisesti tarvitse kastella, mutta varsinkin ensimmäisen sadon jälkeen on hyvä tarkistaa rungon paino, ja mikäli runko tuntuu alkuolosuhteeseen verrattuna huomattavasti kevyemmältä, kannattaa runkoa kastella kunnolla, tai mikäli runko ei ole liian painava tai suuri, liottaa runkoa yön yli vesihauteessa.

Jovelan sieniviljelmä est. 04/2019

Jovelassa ollaan haaveiltu omasta sieniviljelmästä vuosia, mutta kuluttajille suunnatut kasvualustat ovat tuntuneet kovin mitättömiltä ja hinta-satosuhde kalliilta. Toki sekin on ollut tiedossa, että sieniä voi kasvattaa muullakin tavalla, mutta tietoa saati taitoa asian suhteen ei ole tullut hankituksi, kunnes löysin Mustasaaressa sijaitsevan Näckrosgårdenin sienitilan kotisivut.

Kotisivuilla olevat sieniviljelyohjeet tuntuivat yksinkertaisilta ja 100 kappaleen rihmastotappierä + suojavahapurkki edullisilta (20+6€). Sain puhelimessa ja sähköpostitse lisää vinkkejä ja vastauksia itseäni askarruttaneisiin kysymyksiin, jonka jälkeen tilasimme mainitut tarvikkeet meille. Osa juuri kaadetusta myrskyvaurioituneesta koivusta sai uuden elämän sieniviljelmänä.

Rihmastotappivalikoimasta valitsimme meille kasvatettavaksi komean kuningasvinokkaan, joka on osterivinokkaan vinojalkainen, jättikokoinen serkku. Sangen sopivaa! Täällä väärän vänkyrän talossa toki sieniviljelmän sienienkin tulee olla hieman vänkyröitä!

Kuningasvinokas (Pleurotus eryngii)

on nimensä mukaisesti suuri, jopa 300 gramman painoiseksi kasvava kiinteämaltoinen, pehmeän ja miedon makuinen ruokasieni, jonka terveysvaikutuksiksi on mainittu mm. kolesterolin aleneminen ja elimistön vastustuskykyä vahvistavat vaikutukset. Makua kuvaillaan kantarellin ja herkkusienen välimaastoon asettuvaksi ja herkkutattimaiseksi. Ja komea tuo kuvan sieni onkin!

Kuningasvinokasta voi sydä raakana, mutta sen sanotaan kuitenkin maistuvan parhaimmalle paistettuna tai grillattuna, jolloin sen pehmeä ominaismaku pääsee oikeuksiinsa.


Ja tässä tämä meidän aloitteleva sieniviljelmämme sitten on. Vaikka suositus onkin, että viljelmän runkoina käytettäisiin halkaisijaltaan n. 20 cm runkoja, me päätimme hieman improvisoida, kun pihalla sattui nötköttämään niin komea pala koivua. Eipähän tarvitse emännän sitten kipuilla selkäänsä, kun sieniä poimiessa ei joudu kumastelemaan liiaksi - tämä muuten on juuri se syy, miksi meille on haluttu viljelysieniä. Kun niitä sieniä ei voi metsästä kerätä, täytyy luoda oma korotettu sienimätäs omalle pihalle. Toivotaan siis, että tämä satavuotinen koivu maistuu rungossa uinuville sienille, vaikka se onkin niille sangen suuri pala purtavaksi!

Sieniviljelmän perustaminen oli loppujen lopuksi helppoa ja yksinkertaista, kunhan tuo iso runkopala oli saatu kammettua pihan poikki varjoisalle paikalleen. Reikien poraamiseen (100 kpl), rimastotappien nakutteluun ja aukkojen pintavahaukseen meni ehkäpä puolitoista tuntia. Nyt sitten jännitetään miten aloittelijoiden käy ja odotellaan satoa sormet ristissä!


Sieniviljelmän seurantauutisia voi seurata Jovelan talopäiväkirjan puolella kun sienet heräävät kasvuun.

Satoa odotellen
Jovelan Johanna

Viljelyohjeita saimme Näckrosgårdenilta, merkitsemättömät kuvat: Pixbay

Haluatko kommentoida? Voit tehdä sen alla olevan lomakkeen kautta

Ihanaa! Kotipuutarhurin puuhien ei tarvitse päättyä sadonkorjuuseen! Syksy on oikeastaan puutarhan toinen kevät, jolloin jopa kannattaa kylvää osa seuraavan vuoden sadosta, sillä syyskylvöt mm. aikaistavat seuraavan vuoden satoa. Syksy on muutenkin mitä mainiointa kylvöaikaa, sillä maaperä on sopivan kosteaa talven jälkeen keväällä, kun siemenet...

Syyskuu on saapunut sateineen. Päivät vuorottelevat lämpimän leutoina ja kolean viileinä. Väliin mahtuu muutama helteinenkin päivä. Ensi viikollekin ennustellaan vielä 23 asteen lämpöä. Kesän ja syksyn taistelua on ilmassa. Maisema täällä meillä on edelleen vihreä, mutta tulevina viikkoina luonto pukee päälleen värikkäimmät vaatteensa ja saamme...

Puutarhan kasvattien siemeniä keräämällä syntyy oma siemenpankki, josta on iloa pitkäksi aikaa Tässä postauksessa tutkitaan mitä, milloin ja millä tavalla eri siemeniä kerätään ja säilötään. Postaus on osana #suuntanaomavaraisuus -blogiringin kuukausipostaussarjaa, jonka aiheena tällä kertaa on kierrätys puutarhassa.

Voi kaunis sadonkorjuun aika Jos jotain olen puutarhuroinnista ja vanhassa miljöössä katuvalottoman tien varrella elämisestä oppinut, niin se on tämä: luonnon kauneus on häkellyttävää. Sitä täytyy pysähtyä katsomaan etäältä niin pitkälle kuin horisonttia riittää ja niin ylös, ettei ylemmäs näe ja niin läheltä, että jokainen pieni yksityiskohta...

Nyt kun helteet ovat väistyneet Jovelassa hurisee kuivuri harva se päivä. Sadon kuivattaminen on hyvä keino säilöä satoa ja kasvattaa kotivaraa, ja samalla säästyy tilaakin, sillä kuivatettu sato vie huomattavasti vähemmän tilaa kuin moni muu säilöntämuoto.

Omavaraistelijat, kuten loppupeleissä kaikki muutkin ihmiset elävät luonnon armosta ja säiden armoilla, satoi tai paistoi, tuuli tai tuiskusi, niin hyvässä kuin pahassakin, ja huolimatta siitä asuuko maalla vai metroaseman kupeella. Tämä kirjoitus on osana omavaraisuusblogiringin kuukausipostaussarjaa, jonka aiheena on tällä kertaa sää ja sen...