SIEMENSOKKA IRTI!

03.01.2022

Vuosi on vaihtunut! Nyt se alkaa, eikä Jovelan emäntää enää pitele mikään! Niin innoissani ja iloissani olen tammikuun saapumisesta, että tempaisin heti esipuheeseen kaksinkertaiset huutomerkit, jotka vain laimeasti kuvastavat sitä iloa, että kuljemme taas kevättä ja valoa kohti.

Kyllä, vuosi on vaihtunut ja tavalliseen tapaan joulupyhiin mennessä kaikki mahdolliset siemenluettelot on klikkailtu niin, että etusormea pakottaa ja siemenkatalogit on luettu hiirenkorville, vaikka omia siemeniäkin on nykyään ihan riittämiin. Joka vuosi täytyy kuitenkin  jotain uutta saada kokeilla, niin se vaan on, eikä sitä ihan kaikkia siemeniä sentään itse saakaan tuotettua, vaikka miten olisi hurahtanut omien siementen saloihin.

Niin paljon kun joulua rakastankin, niin kyllä se vaan niin on, kuten Andy Williamsin tunnetuksi tekemässä joululaulussa sanotaan, että nyt alkaa se "Most wonderful time of the year" ja tämä kotipuutarhuri on vallan ding dong siemenineen. Esikasvatuspurkit on kaiveltu esille (ja vähän lisääkin tilattu), omat ja saapuneet siemenet on hypistelty, esikasvatustilaa on vallattu, hyviä listoja ja suunnitelmia on tehty, joten tässähän aletaan olla enää sitä toteutusta vailla. Parahin aika puutarhavuodessa (sadonkorjuun lisäksi) taitaakin olla tämä sokkaa koskaan nähnytkään vaihe, jossa pää on täynnä haaveita ja kaikki on mahdollista.

Valmiina ollaan! Siemenkippo, istutusnokat ja -mitta on jo kaivettu esille ja omien siementen räpläjäiset ovat alkaneet. Kuvassa mustikkakoison kuivattuja marjoja siemenineen sekä Flambo-papuja.

#suuntanaomavaraisuus 2022


Vuoden viimeiset päivät menivät täällä hieman mollivoittoisesti siinä mielessä, että meillä kuumeiltiin, mutta vuosi on vaihtunut ja alkanut silti kovin iloisissa merkeissä, eikä vähiten siksi, että me, Tsajut blogin Sadun ja Korkealan Heikin luotsaaman #suuntanaomavaraisuus -poppoolaiset julkaisemme jälleen yhteisen aiheen kimppapostauksiamme kaikkien iloksi. 
Näin vuoden vaihduttua kerromme yhteistuumin, tuttuun tapaan, tulevan satokauden ja alkaneen vuoden suunnitelmista tahoillamme, ja käsitelemme hieman esikasvatuksen salojakin. Lisäksi pohdimme tahoillamme mahdollisia heikkouksia omassa omavaraistelussa. Minkä ehkä toivoisi olevan toisin ja miten asioita haluaisi muuttaa? Sangen mielenkiintoinen aloitus siis vuodelle luvassa usean omavaraistelevan bloggaajan toimesta. Muiden vinkkejä ja ajatuksia sekä kuulumisia pääset lukemaan tämän kirjoituksen lopusta löytyvän linkkilistan kautta.

Kuvassa salissa niin kiltisti talvehtiva, viime kesän kasvatti laakerinlehti ja oikealla satokauden 2021 viimeiset myskikurpitsat edelleen syömäkelpoisina. Molemmat ovat viime vuoden haaveiden toteutumia

Kuinka paljon on tarpeeksi?

Pohdin kovasti tuota yhteisaiheenamme olevaa kysymystä oman omavaraisuuden heikkouksista. Ilman muuta meillä olisi parannettavaa ja lisättävää vaikka millä saralla, kun omavaraisuudesta puhutaan, mutta se ei ehkä vastaisi sitä ajatusta, joka meillä oli, kun lähdimme tälle tielle. Omavaraistelu on meillä edennyt omalla painollaan huvin ja hyödyn merkeissä. Ensin innostuksen, kiiinnostuksen, kokeilujen ja sitten jo hieman kokemuksenkin kautta. Punaisena lankana meillä on ollut ja on edelleenkin se, että omavaraisemman elämän tulee palvella meitä myös siten, ettemme ajaudu samanlaiseen tavoitteellisuuden oravanpyörään, josta luovuimme likimain 8 vuotta sitten, kun muutimme kaupungista tänne askeettisten mukavuuksien taloomme maalla. Saavuttaa tavoittelematta, voisi olla meidän slogan.

Lähestyn siis aihetta tarpeellisuuden näkökulmasta. Nykyajassa omavaraistelu on siitä ihanaa, että ihan kaikkea ei ole pakko tehdä itse. Ennen oli toisin, enää ei ole pakko. Siitäkin, ettei ole pakko ja valitsemastaan omavaraistelun muodosta ja määrästä on lupa nauttia itselleen sopivalla tavalla. On aina ihanaa, kun on haaveita ja suunnitelmia, eikä niin väliä jos ne kaikki eivät aina heti tai ehkä edes koskaan toteudu. Jos jokin on tärkeää, sille löytyy aika ja keinot, ja joskus ihan vaan se haaveilukin on riittävän ihanaa ja mielihyvää tuottavaa. En luopuisi mistään hinnasta siitä mutkattomuuden tunteesta, joka on läsnä meidän omavaraistelussamme. Me teemme paljon itse, tuotamme joka vuosi hieman enemmän kuin aiemmin puolivahingossa, mutta emme ole tehneet itsellemme mitään mittareita, joiden asteikoille meidän tulee yltää ollaksemme tyytyväisiä tai uskottavia.

Silti haluan mainita yhden omavaraisuuden muodon, jonka soisin olevan toisin - ehkä jonain päivänä vielä onkin, mutta toistaiseksi ei ole. Talomme lämpiää puulla. Meillä ei ole omaa metsää. On meillä puita, muttei enää montaakaan kaadettavaksi tarkoitettua ja se yksi myrskyn kaatamakin rötköttää edelleen maassa. Oma polttopuumateriaali olisi mahtavaa, mutta se toisi mukanaan paljon sellaista työtä, joka olisi pois muista puuhistamme puhumattakaan siitä, että itse en voisi siihen savottaan osallistua lainkaan. Todennäköisesti se tulisi kokonaiskustannuksiltaankin niin hintavaksi, että näinköhän ehtisimme elämämme aikana polttaa vastaavaa määrää puuta. Onneksi meillä on loistava ja edullinen polttopuun toimittaja.

Aidan takana on kaikkialle kallistuva monihaarainen saarnipuu, joka ei enää jaksa tehdä kunnolla lehtiäkään, ja puut tulisi kaataa pois. Kasvihuone on talviunilla ja vetänyt lumilipan silmilleen 2.1.2022. Japaninruusukvittenien ruukut unohtui siirtää sisälle kasvihuoneeseen talveksi - no joutaahan sen vielä.

Hyötypuutarhasuunnitelmia 2022

Suunnitelmien puutoksesta ei ainakaan tämä alkava satokausi ole kiinni. Olen tehnyt niin monta pyhää lupausta itselleni siitä, että toteutan kiltisti tärkeät suunnitelmani, enkä siirrä niitä seuraavalle vuodelle ties mistä syystä. Tärkeimmät asiat ovat nyt:

1. Varjostuskankaille tolpat ja vaijerit laatikkopuutarhaan. Ei enää ikinä näiden järkyttävän paahteisten kesien tuhoja, kiitos.

2. Kasvihuoneen monipuolisempi tilankäyttö lattiasta kattoon esimerkiksi kouruesikasvatuksen avulla ja kasvattamalla osan tomaattisadosta kattoon kiinnitetyissä altakasteltavissa tomaattiamppeleissa.

3. Pidempi satokausi, joka tuottaa tuoresatoa jo varhaisemmassa vaiheessa läpi kesän aina syksyn loppupuolelle saakka. Painotus varhaisessa hyötykasvisadossa. Toteutus varhaislajikkeilla ja esikasvatuksen vaiheittaisella ajastuksella sekä kaksoiskylvöillä.

Hyötypuutarha 2022

On ihanaa tehdä joka vuosi tällainen kuvitettu satosuunnitelma sen mukaan mitä siemeniä itseltä löytyy niin omina kuin ostettuna, ja mitä hyötykasveja meillä kasvaa monivuotisena tai itsekylväytyvänä muutenkin. Vaan annas olla, ei ole vuotta, jolloin lista olisi täydellinen. Yleensä huomaan tässä vaiheessa viimeistään, että olen unohtanut jonkun. Nyt tällä listalla on 73 tänä vuonna kasvatettavaa hyötykasvia, mutta jos jokin on varmaa, niin se, että lista muuttuu vielä. Yleensä koska löydän jotain uutta ja ihanaa, enkä malta odottaa seuraavaan vuoteen, mutta joskus toki niinkin, että jostain syystä siemenet eivät päädykään maahan tai se murheellisin, jokin monivuotisista tuhoutuu talvella.

Hykerrellen katselen omaa listaamme, enkä millään malttaisi, että olisi jo kevät!

Tämän vuoden uutukaisia meillä ovat omenapaprikat (vanha unkarilainen perinnelajike), amppelitomaatti, valeriana (koiria varten), ruusupavut sekä paluun tekevät ilmasipulit. Munakoiso ilahdutti ensikertalaisena viime vuonna niin paljon, että tänä vuonna lähdemme satoon kahdella eri lajikkeella, joista toinen tekee minimunakoisoja.

Vuoden 2022 uutukaisia meille; minimunakoisot, amppelitomaatti kompelö Tomppa ja hirmuisen kaunis ruusupapu, jonka palot ovat maukkaita nuorena ja jonka kukatkin ovat syötäviä.

Talvikylvö

Meillä on aivan pian menossa multiin paprikat, munakoisot ja pesusienikurkut, sillä meillä on aika mukava esikasvatustila taimille tänä vuonna. Salimme on talvisin viileä, koska emme käytä suurta huonetta juurikaan talvisin, ja siellä talvehtivat jo sitruuna- ja pomeranssipuumme. Taimia varten meillä on kasvualustojen alle laitettavia taimilämpömattoja, jotka edistävät itämistä ja luovat taimille hyvän kasvulämmön. Lisäksi hankin tuossa syksyllä ihan kunnon kasvilampun, jonka valo jakautuu 3x3 metrin alueelle riittäväksi kasvuvaloksi. Näiden turvin lähdemme esikasvatusvaiheeseen tänä vuonna.

Esikasvatusaiheista nostan kuitenkin esille talvikylvöt, joita lumikylvöiksikin kutsutaan. Aihepiiri on toistaiseksi ollut itselleni ihan tuntematonta aluetta, mutta koska tänä vuonna yritän kasvattaa meille rohtosalkoruusua (myös uusi kasvi meille), tutustuin aiheeseen hieman enemmänkin. Rohtosalkoruusujen siemenpussissa näet neuvotaan, että siemenet tulisi kylvää jo tammikuussa. Siemenet laitetaan ruukkuihin joko mullan tai lumipeitteisen mullan päälle ja peitetään ohuelti vermikuliitilla. Ruukut saavat jäädä ulos talvehtimaan varjoon, kunnes kevät herättää siemenet kasvuun. Ihanan yksinkertaista!

Talvi- tai lumikylvö ei ole mikään uusi asia, enemmänkin ikivanha. Monet vihannekset voi kylvää jo syksyllä säiden viilennyttyä kunnolla. Niin kylmiä pakkasasteita ei liene kuin Siperiassa, että siemenet siitä pilalle menisivät talven aikana. Ongelmaksi saattaa enemmänkin muodostua liian vetinen maa syksyllä. Monet siemenet voikin ilmeisesti kylvää lumen peittämälle mullalle. Meillä tämä on huomattu luontaisena jopa hieman eksoottisempien kasvien kohdalla. Esimerkiksi oksilleen jäätyneet mustikkakoisot tipauttavat jäämarjansa siemenineen maahan ja kevään aikana niistä lähtee uudet taimet ihan itsestään.

Parhaaksi kylvöajankohdaksi lumikylvölle nähdään nollantuntumaiset asteet aivan siinä rajaviivan yläpuolella, jolloin lumi on hieman kosteaa pinnalta ja siemenet tarttuvat lumeen paremmin kuin pöllyävään pakkaslumeen. Kylvös peitetään mullalla tai mielellään vermikuliitilla tai niiden seoksella. Vermikuliitti on siitä hyvä, että se samaan aikaan kerää itseensä liikaa kosteutta, että jakaa sitä tasaisesti kylvökselle pitäen kylvöksen kosteana, muttei märkänä.

Sitten vaan odotetaan, että kevät tekee tehtävänsä.

Vermikuliitti

Sanotaanpa vielä  muutama sana tuosta vermikuliitista jos se on joillekin lukijoille tuntematon juttu. Vermikuliitti on siis kuvassa näkyvää kuivaa ja kevyttä savimineraalia. Se on ympäristöystävällistä, kosteutta sitovaa rouhetta, jota käytetään maanparannusaineena, kosteuden ylläpitäjänä ja siementen suojana erityisesti talvikylvöissä sekä valossa itävien siementen esikasvatuksessa. Vermikuliitin hyötyjä ovat mm. sen kyky pitää yllä kasvualustan kosteutta, kuohkeutta ja lämpöä.

Kuvassa talvikylvettävän rohtosalkoruusun siemeniä ja vermikuliittia.

Käyttö

Vermikuliittia sekoitetaan yleensä kasvualustamateriaaliin, eli multaan tai multaseokseen, mutta sillä voi tosiaan myös peittää esimerkiksi talvikylvösiemenet. Muutaman millin paksuinen kerros vermikuliittipeitettä kylvöksen päällä riittää mainiosti.

Normaalissa esikasvatuksessa siementen päälle laitetaan ensin hieman multaa, jonka päälle sirotellaan ohut kerros vermikuliittia. Vermikuliitti pitää kylvöksen kosteana, joka on itämisen kannalta tärkeää. Esimerkiksi palsternakka on hyvin herkkä kuivumiselle. Mikäli kylvös ei pysy kosteana itämisaikana, taimia ei nouse. Vermikuliittia kannattaakin lisätä myös ulkokylvöksien pinnalle tasaista kosteutta vaativiin kylvöksiin.

Hyötykasviyhdistyksen ohjeen mukaisesti maanparannusaineena ja esikasvatuksessa sopiva määrä vermikuliittia multaan sekoitettuna on n. 1 dl / 1 litra multaa.

Muistutus muillekin (ja vahvasti itselle)

Siellä sitä uinutaan lumivaipan ja vermikuliitin alla. Naapurikuva oikealla muistuttelee siitä, että alkaisi olla aika peittää herkät havut lisääntyvältä auringon valolta! Me istutimme ainavihantia sekä etu- että takapihalle viime kesänä, ja nyt täytyy muistaa suojata havut, sillä jo tammikuu aiheuttaa nuorille havuille ongelmia, kun oksat alkavat haihduttaa vettä, mutta kasvi ei saa vielä routaisesta maasta lisää vettä. Lopputuloksena havut kuivuvat ja koko havukasvi saattaa kuolla janoon. Me huputamme nuoret havupuut siihen saakka, kunnes maa on taas roudasta vapaa.

Kuulumisia

Piti tehdä reteästi oma otsikko sille, että pääsee sanomaan, ettei tänne sen kummempia kuulu. Joulukuussa tuli ammatillisia kierrepalloja sen verran, etten ehtinyt joulukuun postaukseenkaan mukaan koronatilanteen vaihdellessa, mutta noin muuten meille kuuluu tasaisen tavallista. Joulu tuli, oli ja meni, ja se oli ihanaa. Vietimme joulua yhdessä ystävämme kanssa täällä Jovelassa kaikessa rauhassa. Kissat ja koirat voivat hyvin, maailma on valkoinen ja uuneissa palavat lämpöiset tulet. Kaikki on hyvin.

Kirjan kanssa ollaan loppusuoralla. Yhdet kuvaukset vielä ja sitten se puoli on kasassa. Tekstien kanssa on aikaa vielä ihan alkukeväälle saakka, ennen kun kustantaja ottaa materiaalit haltuunsa.

Mainittakoon erikseen, että tämän vuoden lakkalikööri on ollut niin upean väristä että! Saatanpa tuossa laittaa vielä yhden erän tulemaan talven kireimpien pakkaspäivien tömpsykäksi.

Kippis ja kulaus sekä auringon säteitä vuodelle 2022!

Vuotta 2022 käynnistelevät myös seuraavat mainiot bloggaajat:

3.1.2022 klo 09 alkaen:

Kasvuvyöhykkeellä 1:
Apilankukka .
Kakskulma .
Multavarpaan maailma .
Kasvuvyöhykkeellä 2:
Kohti laadukkaampaa elämää  .
Sarin puutarhat .
Pilkkeitä Pilpalasta .
Oma tupa, tontti ja lupa .
Omavarainen elämä .
Kasvuvyöhykkeellä 3:
Tsajut .
Mikä Itä .
Caramellia .
Evil Dressmaker .
Rakkautta ja maan antimia .
Kasvuvyöhykkeellä 4:
Korkeala .
Puutarhahetki .
Kasvuvyöhykkeellä 5:
Korpikuusen tila .
Kasvuvyöhykkeellä 7:
Korpitalo .

Mitä parhainta alkanutta vuotta toivotellen  Jovelan Johanna

Haluatko kommentoida? Lähetä meille viestiä instan kautta tai alla olevalla lomakkeella Yritän parhaani mukaan julkaista kommentteja aina kun siihen on ajallisesti mahdollisuuksia. Aina ei ole, mutta jokainen viesti ilahduttaa silti. Mikäli sinulla on kysymys johon haluat vastauksen, voit hihkaista sen Instassa tai laittaa viestiisi sähköpostiosoitteesi, jotta voin vastata sinulle suoraan.

Uusimmat kirjoitukset

MIELENRAUHAA

09.08.2022

Kaupungista maalle muutettuamme olen usein pohtinut onnellisuuteen ja mielenrauhaan liittyviä asioita ja keskustelemme aiheesta säännöllisesti myös samalla tavalla askeettisemmin elävän ystäväni kanssa. Mikä saa ihmisen onnelliseksi ja mikä luo meille mielenrauhaa? Missä tilanteessa me olemme tyytyväisiä? Mitä aistimme valitsevat kun saavat itse...

PARASTA AIKAA

01.08.2022

Kesän viimeinen kuukausi saattelee meitä syksyyn pimentäen illat ja saaden marjoista raskaat oksat taipumaan maata kohti. Tähän näkymään voisi kiteyttää tämän ajan kesästä, kun sadonkorjuu alkaa. Aloitellaan valmistautuminen seuraavaan vuodenaikaan ja talveenkin. Lämpimien päivien viilentyneissä illoissa sytytellään jo kynttilöitäkin. Minä pidän...

SULOINEN SUOPA

24.07.2022

Suloinen rohtosuopayrtti ihastuttaa puutarhassa, mutta tämä perinneperenna on myös mainio luomupesuaine, jota monet museotkin käyttävät arvotekstiiliensä puhdistamiseen. Heinä- elokuu onkin ihanaa aikaa tehdä itse suloista suopaa rohtosuopayrtistä, ja pesaista talven villavaatteet valmiiksi odottamaan aikanaan saapuvia viileitä päiviä!

Nyt kun helteet ovat väistyneet, Jovelassa hurisee kuivuri harva se päivä. Sadon kuivattaminen on hyvä keino säilöä satoa ja kasvattaa kotivaraa, ja samalla säästyy tilaakin, sillä kuivatettu sato vie huomattavasti vähemmän tilaa kuin moni muu säilöntämuoto. Monitasoisen kuivurin hankintavinkin löydät kirjoituksen loppuosasta. Kirjoitus on...

Heinäkuu saapui helteineen ja hyötypuutarhassa on melkein kaikki hyvin! Kuun ensimmäisenä maanantaina omavaraistelevat bloggaajat kokoontuvat jälleen Tsajut-blogin Sadun ja Korkealan Heikin luotsaamana yhteisen aiheen äärelle, joka tällä kertaa on paras oma säilöntäohje sekä itseäni inspiroiva viihde, joka voi olla ohjelma, podcast, mitä tahansa!...

FOODSCAPE

11.06.2022

Vanhaan aikaan hyötypuutarhat ja kasvimaat olivat usein talojen takapihojen suojissa, tarkkaan eroteltuina hienommista kukkaistutuksista, jotka talojen etupihoilla toivottivat vieraat tervetulleiksi peremmälle. Foodscape kääntää tämän asetelman päinvastaiseksi tuoden hyötyistutukset kotien etupihoille. Foodscapelle ei taida olla suuhun yhtä istuvaa...