Näyttävä, herkullinen, nopeasti kasvava ja vähään tyytyvä tarhamaltsa on yksi vanhimmista hyötyviljelykasveistamme, ja se tunnettiin jo muinaisessa Kreikassa. Tarhamaltsan historia pystytään arkealogisten kaivausten perusteella
jäljittämään aina 1100-luvulle saakka Pohjolassakin, kertoo Lena Israelsson kirjassa Keittiöpuutarhuri. Itse tutustuin kasviin Louhisaaren linnan perinnepuutarhassa, josta muutama taimi meillekin päätyi perinnetaimimarkkinoiden tuliaisina. Tuon sadon tuottamista siemenistä meillä kasvaa tarhamaltsaa jatkossakin, sillä kasvi on sekä herkullinen että näyttävä niin puutarhassa kuin lautasellakin ja se tarjoilee kerääjälle runsaasti siemeniä tuleviin satoihin.
Upein tarhamaltsalajike on voimakkaan rubiinin punainen, aavistuksen suolaisen makuinen, mieto hyötykasvi, jonka nuoria lehtiä syödään sellaisenaan esimerkiksi salaateissa. Hieman suurempia lehtiä käytetään pinaatin tapaan ja pinaattina kasvia pidettiinkin vielä keskiajalla. Pinaattiin verrattuna tarhamaltsassa on kuitenkin vähemmän oksaalihappoja.
Tarhamaltsan kukkiessa sen lehdet muuttuvat hieman kitkeriksi. Myös kukintoa pulleine siementaskuineen voi käyttää maltillisissa määrissä ruokien koristeena (siemenet sisältävät vähäisiä määriä saponiinia, joka on miedosti toksiininen). Tarhamaltsan lehdet sisältävät runsaasti mm. C- ja K-vitamiinia, kalsiumia, magnesiumia, fosforia, rautaa, karoteeneja, proteiinia, sinkkiä ja seleeniä.
Italiassa tarhamaltsan vihreää versiota käytettiin yleisesti pastan
värjäämiseen ennen pinaatin
yleistymistä. Nykyään erityisesti täyteläinen punainen tarhamaltsa
viehättää monia. Ranskassa tarhamaltsaa käytetään usein myös keitoissa
ja
pataruoissa juuri sen tuoman upean värin vuoksi. Tarhamaltsa on myös hyvä värjäyskasvi, joka syksyllä valoa vasten hehkuu jopa vahvan pinkkinä kaunokaisena (tästä linkistä aukeaa kuva viime syksyltä).
Tarhamaltsa ei paljon vaadi. Se on helppo kasvatettava, joka kuitenkin menestyy parhaiten aurinkoisella paikalla. Vähään tyytyvä tarhamaltsa sietää kylmyyttä ja kuivuuttakin, ja sen voi kylvää jo aikaisin keväällä. Kasvi saattaa kasvaa jopa 2 metriseksi. Kasvia kannattaa latvoa ja lehtiä kerätä säännöllisesti, jotta kasvi innostuu tuottamaan satoa koko kesän. Tarhamaltsa on yksivuotinen, mutta leviää helposti siementensä varistessa maahan.
Tarhamaltsa tuottaa runsaasti siemeniä, jotka pysyvät elinkelpoisina jopa 4 vuotta. Kun siementaskut ovat menettäneet suurimman osan väristään ja muuttuneet kuiviksi, siemenet voi säästää tulevia satoja varten. Kaupasta hankittavat tarhamaltsan siemenet ovat yleensä siementaskuistaan puhdistettuja pienen pieniä mustia siemeniä. Alla olevassa kuvassa siemenpankkimme putkiloissa olevat siemenet kuitenkin säästettiin kuoritaskuineen, eikä se ole haitannut itävyyttä millään tavalla, enemmänkin helpotti pikkuruisten siementen kylvämistä.
Tarhamaltsan kukintoja käytetään myös leikkokukkien tapaan.
Tarhamaltsa on juuri niitä hurmaavia puutarhan iloja, joihin olen saanut tutustua puutarhaharrastuksen myötä. Tarhamaltsan ravinteikkuus, sen pirtsakka väri, miellyttävä maku, perinteikkyys, kauniit siemenet ja kirsikkana kakussa se, että muun puutarhan alkaessa menettää loistoaan, tarhamaltsan reteän punaiset, täyteen mittaansa kasvaneet varret lehtineen ja tuulessa keinuvat siementaskut ovat kuin piristäviä paraatilippuja puutarhan viimeisinä viikkoina ennen kun vuodenaika kääntyy lähemmäs talvea.
Kevään ensimmäisiä ja syksyn viimeisiä, siinäpä elinkaarta kerrassaan yhdelle kasville!
Pikkuruisia tarhamaltsan taimia testipurkeissa toukokuussa 2020. Omista siemenistä kasvattaminen on aina yhtä jännitystä. Olenko kerännyt siemenet oikeaan aikaan? Kuivattanut ne oikein ja riittävästi? Ovatko siemenet muuten elinvoimiaisia? Nämä tuntuvat olevan!
Historiallisten puutarhaherkkujen lumoissa ❤
Jovelan Johanna
Haluatko kommentoida? Voit tehdä sen alla olevan lomakkeen kautta ❤
Löydät meidät myös instagramista ❤
Lilapalkoiset herneet ovat puutarhan superterveellisiä kaunottaria, joiden herneet ovat maukkaita ja palko täynnä antioksidantteja. Puutarhan helppo kasvatti ilahduttaa upeiden palkojensa lisäksi myös kauniilla kukillaan ja ravitsee maapohjankin satokautensa päätteeksi ❤
Kevät on saapunut puutarhaan ja muuttolinnut pelloille kautta kulmakunnan. Sydämen valtaa sama voimaannuttava riemu, jonka jokainen pienikin kevään merkki sytyttää paloon. Omasta mielestäni yksi tunteikkaimmista elokuvakohtauksista löytyy Timo Koivusalon ohjaamasta elokuvasta Sibelius, jonka loppukohtauksessa jo ikääntynyt Sibelius yhdessä vaimonsa...
Tiesitkö, että ruokakaupan vihanneksista kylvetyt siemenet ja käytetyt trukkilavat tai lavakaulukset sisältävät uhkia kasvitaudeista ja -tuholaisista, jotka voivat aiheuttaa mittavia tuhoja puutarhoillemme, puillemme, maataloudellemme ja koko ekosysteemillemme? Jos et, et ole ainoa, mutta luettuasi ymmärrät mistä kenkä puristaa.
Tällä kertaa heittäydytään iloiseen nuukailuun mm. skräppipuutarhan, kierrätysmateriaalien ja penninvenytyksen merkeissä niin puutarhassa kuin kotona, ja vieläpä useamman omavaraistelevan bloggaajan toimesta! Tervetuloa siis nuukailemaan Tsajut- blogin Sadun ja Korkealan Heikin luotsaaman poppoon tämän kuukauden kimppapostauksen pariin, jonka...
Itse tehdyt pullokasvihuoneet ovat olleet meillä monikäyttöisiä suojia sekä esikasvatuksessa että myöhemmin puutarhassa, kun alkusesongin lämpötilat ovat vielä epävakaita ja ensimmäiset tuholaiset saapuvat apajille nuorten taimien kimppuun.
Reseptejä ja kokemuksia ❤ Harvoin joku kodinkone on saanut tämän emännän niin hurmioon, kuin Philipsin airfryer, jonka hankimme pari kuukatta sitten. Moni mieltää airfryerit friteerauskeittimien korvikkeeksi, mutta ehei! Airfryer on monipuolinen ja sangen mainio ilmauuni, jolla olen nyt valmistanut vaikka mitä, jopa riisipuuroa!