MUINAINEN MALTSA

12.05.2020

Näyttävä, herkullinen, nopeasti kasvava ja vähään tyytyvä tarhamaltsa on yksi vanhimmista hyötyviljelykasveistamme, ja se tunnettiin jo muinaisessa Kreikassa. Tarhamaltsan historia  pystytään arkealogisten kaivausten perusteella jäljittämään aina 1100-luvulle saakka Pohjolassakin, kertoo Lena Israelsson kirjassa Keittiöpuutarhuri. Itse tutustuin kasviin Louhisaaren linnan perinnepuutarhassa, josta muutama taimi meillekin päätyi perinnetaimimarkkinoiden tuliaisina. Tuon sadon tuottamista siemenistä meillä kasvaa tarhamaltsaa jatkossakin, sillä kasvi on sekä herkullinen että näyttävä niin puutarhassa kuin lautasellakin ja se tarjoilee kerääjälle runsaasti siemeniä tuleviin satoihin.

Upein tarhamaltsalajike on voimakkaan rubiinin punainen, aavistuksen suolaisen makuinen, mieto hyötykasvi, jonka nuoria lehtiä syödään sellaisenaan esimerkiksi salaateissa. Hieman suurempia lehtiä käytetään pinaatin tapaan ja pinaattina kasvia pidettiinkin vielä keskiajalla. Pinaattiin verrattuna tarhamaltsassa on kuitenkin vähemmän oksaalihappoja.

Tarhamaltsan kukkiessa sen lehdet muuttuvat hieman kitkeriksi. Myös kukintoa pulleine siementaskuineen voi käyttää maltillisissa määrissä ruokien koristeena (siemenet sisältävät vähäisiä määriä saponiinia, joka on miedosti toksiininen). Tarhamaltsan lehdet sisältävät runsaasti mm. C- ja K-vitamiinia, kalsiumia, magnesiumia, fosforia, rautaa, karoteeneja, proteiinia, sinkkiä ja seleeniä. 

Italiassa tarhamaltsan vihreää versiota käytettiin yleisesti pastan värjäämiseen ennen pinaatin yleistymistä. Nykyään erityisesti täyteläinen punainen tarhamaltsa viehättää monia. Ranskassa tarhamaltsaa käytetään usein myös keitoissa ja pataruoissa juuri sen tuoman upean värin vuoksi. Tarhamaltsa on myös hyvä värjäyskasvi, joka syksyllä valoa vasten hehkuu jopa vahvan pinkkinä kaunokaisena (tästä linkistä aukeaa kuva viime syksyltä).

Omatoiminen, helppo kasvatti

Tarhamaltsa ei paljon vaadi. Se on helppo kasvatettava, joka kuitenkin menestyy parhaiten aurinkoisella paikalla. Vähään tyytyvä tarhamaltsa sietää kylmyyttä ja kuivuuttakin, ja sen voi kylvää jo aikaisin keväällä. Kasvi saattaa kasvaa jopa 2 metriseksi.  Kasvia kannattaa latvoa ja lehtiä kerätä säännöllisesti, jotta kasvi innostuu tuottamaan satoa koko kesän. Tarhamaltsa on yksivuotinen, mutta leviää helposti siementensä varistessa maahan.

Tarhamaltsa tuottaa runsaasti siemeniä, jotka pysyvät elinkelpoisina jopa 4 vuotta. Kun siementaskut ovat menettäneet suurimman osan väristään ja muuttuneet kuiviksi, siemenet voi säästää tulevia satoja varten. Kaupasta hankittavat tarhamaltsan siemenet ovat yleensä siementaskuistaan puhdistettuja pienen pieniä mustia siemeniä. Alla olevassa kuvassa siemenpankkimme putkiloissa olevat siemenet kuitenkin säästettiin kuoritaskuineen, eikä se ole haitannut itävyyttä millään tavalla, enemmänkin helpotti pikkuruisten siementen kylvämistä.

Tarhamaltsan kukintoja käytetään myös leikkokukkien tapaan.

Rakkaudesta lajiin


Tarhamaltsa on juuri niitä hurmaavia puutarhan iloja, joihin olen saanut tutustua puutarhaharrastuksen myötä. Tarhamaltsan ravinteikkuus, sen pirtsakka väri, miellyttävä maku, perinteikkyys, kauniit siemenet ja kirsikkana kakussa se, että muun puutarhan alkaessa menettää loistoaan, tarhamaltsan reteän punaiset, täyteen mittaansa kasvaneet varret lehtineen ja tuulessa keinuvat siementaskut ovat kuin piristäviä paraatilippuja puutarhan viimeisinä viikkoina ennen kun vuodenaika kääntyy lähemmäs talvea.

Kevään ensimmäisiä ja syksyn viimeisiä, siinäpä elinkaarta kerrassaan yhdelle kasville!

Pikkuruisia tarhamaltsan taimia testipurkeissa toukokuussa 2020. Omista siemenistä kasvattaminen on aina yhtä jännitystä. Olenko kerännyt siemenet oikeaan aikaan? Kuivattanut ne oikein ja riittävästi? Ovatko siemenet muuten elinvoimiaisia? Nämä tuntuvat olevan!

Historiallisten puutarhaherkkujen lumoissa

Jovelan Johanna

Haluatko kommentoida? Voit tehdä sen alla olevan lomakkeen kautta 

Löydät meidät myös instagramista

ARMAITA AIKOJA

07.06.2021

Kaikkialla kukkii ja suvi on mitä suloisin! Taas pääsimme tähän ihanaan alkukesään, joka on vyörynyt kukkamerinä puutarhoihin, puista pensaisiin ja maan matalimmista kukkasista nenut tukkiviin siitepölytupsauttelijoihin. Ajat ovat armaita kerrassaan ja suvivirret tai -laulut ovat soineet kautta valtakunnan koulujaan päättävien lapsosten kirmatessa...

..vanhan talon ostajalle ja remontoijalle Vanhat talot ovat aarteita, oman aikakautensa helmiä, joita on suotavaa vaalia talon ominaishistoriaa kunnioittaen myös remontoidessa. Kaikkien remontoijien onneksi, remontoidaan sitten rintamamiestaloa tai hyvinkin vanhoja taloja, Suomessa on todella paneuduttu tähän asiaan myös kirjojen saralla. Ohessa...

Jälleen yksi huikealla historiallaan hauskuuttava perinnehyötykasvi, jonka kasvatukseen ja historiaan olen perehtynyt nimismiehen tarkastuskäyntiä jännityksellä odottaen, sillä vallitsevan lainsäädännön mukaan olemme humalarikollisia herran vuonna 2021!

Kärryllinen vanhoja ikkunoita, kivinen maa ja sitäkin kovempi tahto kohtasivat. Kaikkia taiteen ja muutamia rakennusteknisiä sääntöjä rikottiin, mutta siinä se nyt seisoo, kauan haaveiltu ja odotettu, vanhoista ikkunoista nikkaroitu kunnon kasvihuone, ja me olemme tyytyväisiä.

Saisiko olla colaa, salmiakkia, tai vaniljaa hitusella kanelia, vai maistuisiko minttusuklaa? Yrtteinä tietenkin! Uuden kasvihuoneen lumoissa tämä kotipuutarhuri innostui taas kaikenlaisesta uudesta ja vaikkakin meillä on ihanaa, vahvasti salmiakkista lakritsiyrttiä ollut jo usean vuoden ajan, cola-juomille reilusti tuoksuva colayrtti (kolayrtti),...

Lilapalkoiset herneet ovat puutarhan superterveellisiä kaunottaria, joiden herneet ovat maukkaita ja palko täynnä antioksidantteja. Puutarhan helppo kasvatti ilahduttaa upeiden palkojensa lisäksi myös kauniilla kukillaan ja ravitsee maapohjankin satokautensa päätteeksi