Näyttävä, herkullinen, nopeasti kasvava ja vähään tyytyvä tarhamaltsa on yksi vanhimmista hyötyviljelykasveistamme, ja se tunnettiin jo muinaisessa Kreikassa. Tarhamaltsan historia pystytään arkealogisten kaivausten perusteella
jäljittämään aina 1100-luvulle saakka Pohjolassakin, kertoo Lena Israelsson kirjassa Keittiöpuutarhuri. Itse tutustuin kasviin Louhisaaren linnan perinnepuutarhassa, josta muutama taimi meillekin päätyi perinnetaimimarkkinoiden tuliaisina. Tuon sadon tuottamista siemenistä meillä kasvaa tarhamaltsaa jatkossakin, sillä kasvi on sekä herkullinen että näyttävä niin puutarhassa kuin lautasellakin ja se tarjoilee kerääjälle runsaasti siemeniä tuleviin satoihin.
Upein tarhamaltsalajike on voimakkaan rubiinin punainen, aavistuksen suolaisen makuinen, mieto hyötykasvi, jonka nuoria lehtiä syödään sellaisenaan esimerkiksi salaateissa. Hieman suurempia lehtiä käytetään pinaatin tapaan ja pinaattina kasvia pidettiinkin vielä keskiajalla. Pinaattiin verrattuna tarhamaltsassa on kuitenkin vähemmän oksaalihappoja.
Tarhamaltsan kukkiessa sen lehdet muuttuvat hieman kitkeriksi. Myös kukintoa pulleine siementaskuineen voi käyttää maltillisissa määrissä ruokien koristeena (siemenet sisältävät vähäisiä määriä saponiinia, joka on miedosti toksiininen). Tarhamaltsan lehdet sisältävät runsaasti mm. C- ja K-vitamiinia, kalsiumia, magnesiumia, fosforia, rautaa, karoteeneja, proteiinia, sinkkiä ja seleeniä.
Italiassa tarhamaltsan vihreää versiota käytettiin yleisesti pastan
värjäämiseen ennen pinaatin
yleistymistä. Nykyään erityisesti täyteläinen punainen tarhamaltsa
viehättää monia. Ranskassa tarhamaltsaa käytetään usein myös keitoissa
ja
pataruoissa juuri sen tuoman upean värin vuoksi. Tarhamaltsa on myös hyvä värjäyskasvi, joka syksyllä valoa vasten hehkuu jopa vahvan pinkkinä kaunokaisena (tästä linkistä aukeaa kuva viime syksyltä).
Tarhamaltsa ei paljon vaadi. Se on helppo kasvatettava, joka kuitenkin menestyy parhaiten aurinkoisella paikalla. Vähään tyytyvä tarhamaltsa sietää kylmyyttä ja kuivuuttakin, ja sen voi kylvää jo aikaisin keväällä. Kasvi saattaa kasvaa jopa 2 metriseksi. Kasvia kannattaa latvoa ja lehtiä kerätä säännöllisesti, jotta kasvi innostuu tuottamaan satoa koko kesän. Tarhamaltsa on yksivuotinen, mutta leviää helposti siementensä varistessa maahan.
Tarhamaltsa tuottaa runsaasti siemeniä, jotka pysyvät elinkelpoisina jopa 4 vuotta. Kun siementaskut ovat menettäneet suurimman osan väristään ja muuttuneet kuiviksi, siemenet voi säästää tulevia satoja varten. Kaupasta hankittavat tarhamaltsan siemenet ovat yleensä siementaskuistaan puhdistettuja pienen pieniä mustia siemeniä. Alla olevassa kuvassa siemenpankkimme putkiloissa olevat siemenet kuitenkin säästettiin kuoritaskuineen, eikä se ole haitannut itävyyttä millään tavalla, enemmänkin helpotti pikkuruisten siementen kylvämistä.
Tarhamaltsan kukintoja käytetään myös leikkokukkien tapaan.
Tarhamaltsa on juuri niitä hurmaavia puutarhan iloja, joihin olen saanut tutustua puutarhaharrastuksen myötä. Tarhamaltsan ravinteikkuus, sen pirtsakka väri, miellyttävä maku, perinteikkyys, kauniit siemenet ja kirsikkana kakussa se, että muun puutarhan alkaessa menettää loistoaan, tarhamaltsan reteän punaiset, täyteen mittaansa kasvaneet varret lehtineen ja tuulessa keinuvat siementaskut ovat kuin piristäviä paraatilippuja puutarhan viimeisinä viikkoina ennen kun vuodenaika kääntyy lähemmäs talvea.
Kevään ensimmäisiä ja syksyn viimeisiä, siinäpä elinkaarta kerrassaan yhdelle kasville!
Pikkuruisia tarhamaltsan taimia testipurkeissa toukokuussa 2020. Omista siemenistä kasvattaminen on aina yhtä jännitystä. Olenko kerännyt siemenet oikeaan aikaan? Kuivattanut ne oikein ja riittävästi? Ovatko siemenet muuten elinvoimiaisia? Nämä tuntuvat olevan!
Historiallisten puutarhaherkkujen lumoissa ❤
Jovelan Johanna
Haluatko kommentoida? Voit tehdä sen alla olevan lomakkeen kautta ❤
Löydät meidät myös instagramista ❤
Omavaraistelevat bloggaajat käynnistävät tänään uutta tarinavuotta kertoen oman omavaraisemman elämän ideologiastaan ja miten se näkyy omassa elämässä. Koska takana on sangen erikoinen vuosi, pohdiskelemme tahoillamme myös sitä, miten mennyt erikoinen vuosi on ehkä vaikuttanut ajatuksiin ja omaan elämään omavaraistelun näkökulmasta ja tietenkin...
Joulukalentereiden ensimmäiset luukut on avattu ja itsenäisyyspäivää on vietetty kodeissa kautta Suomenmaan. Jouluun on enää muutama viikko ja pienet jouluvalmistelut ovat alkaneet. Tämän postauksen myötä saadaan päätökseen omavaraistelevien bloggaajien vuoden 2020 yhteispostaussarja, jossa ollaan voitu seurata Tsajut-blogin Sadun ja...
Jos pidät täyteläisen lohkeavasta jogurtista, ilahdut siitä, miten vaivatonta ja edullista sen valmistaminen kotona on. Itse tehty samettinen jogurtti valmistuu yön yli ja säästää pitkän pennin kukkarosta. Koska itse pidän suuresti esimerkiksi Lidlin uuniomenajogurtista, laitan jogurttiohjeen lisäksi tähän juttuun uuniomenahillokkeen reseptin.
Tänä vuonna Jovelan joulukalenteri on tehty kirjan kansiin ja sen sisällä on 24 pientä rasiaa, joissa on erilaisia siemeniä tulevalle vuodelle, siemenjoulukalenteri siis! Toki rasioihin voi laittaa muutakin mielensä mukaisesti, mutta itse päädyin taas kasvimaan ja puutarhan siemeniin jatkumona viime vuoden siemenjoulukalenterille.
Lokakuu. Lähestyvä talvi viilentää maailman ikkunoiden ulkopuolella. Aamuhämärä saapuu myöhemmin ja iltahämärä aikaisemmin. Lämmityskausi on alkanut, palavan puun äänet tulevat osaksi arkea. Sadonkorjuuta on enää vähän. Luonto riisuu vaatteitaan, me lisäämme niitä. On aika kääriytyä lämpimiin vaatteisiin, nauttia hiljaisuudesta ja elää...
Katajaisen kansan perinnemauste maustaa ruokia alkupaloista jälkiruokaan ainutlaatuisen upealla aromillaan! Kataja on meille suomalaisille rakas puu, jonka sitkeys ja elinvoimaisuus on antanut symboliikkansa koko kansan luonteelle. Katajanmarjojen ainutlaatuisista aromeista ja katajaan liitetyistä kansantarinoista inspiroituneena tämän kertaisen...