MUINAINEN MALTSA

Näyttävä, herkullinen, nopeasti kasvava ja vähään tyytyvä tarhamaltsa on yksi vanhimmista hyötyviljelykasveistamme, ja se tunnettiin jo muinaisessa Kreikassa. Tarhamaltsan historia  pystytään arkealogisten kaivausten perusteella jäljittämään aina 1100-luvulle saakka Pohjolassakin, kertoo Lena Israelsson kirjassa Keittiöpuutarhuri. Itse tutustuin kasviin aikoinaan Louhisaaren linnan perinnepuutarhassa, josta muutama taimi meillekin päätyi perinnetaimimarkkinoiden tuliaisina. Tuon sadon tuottamista siemenistä meillä kasvaa tarhamaltsaa nykyään omavaraisesti, sillä kasvi on sekä herkullinen että näyttävä niin puutarhassa kuin lautasellakin, ja se tarjoilee kerääjälle runsaasti siemeniä tuleviin satoihin.

Upein tarhamaltsalajike on voimakkaan rubiinin punainen, aavistuksen suolaisen makuinen, mieto hyötykasvi, jonka nuoria lehtiä syödään sellaisenaan esimerkiksi salaateissa. Hieman suurempia lehtiä käytetään pinaatin tapaan ja pinaattina kasvia pidettiinkin vielä keskiajalla. Pinaattiin verrattuna tarhamaltsassa on kuitenkin vähemmän oksaalihappoja.

Tarhamaltsan kukkiessa sen lehdet muuttuvat hieman kitkeriksi. Myös kukintoa pulleine siementaskuineen voi käyttää maltillisissa määrissä ruokien koristeena (siemenet sisältävät vähäisiä määriä saponiinia, joka on miedosti toksiininen). Tarhamaltsan lehdet sisältävät runsaasti mm. C- ja K-vitamiinia, kalsiumia, magnesiumia, fosforia, rautaa, karoteeneja, proteiinia, sinkkiä ja seleeniä. 

Italiassa tarhamaltsan vihreää versiota käytettiin yleisesti pastan värjäämiseen ennen pinaatin yleistymistä. Nykyään erityisesti täyteläinen punainen tarhamaltsa viehättää monia. Ranskassa tarhamaltsaa käytetään usein myös keitoissa ja pataruoissa juuri sen tuoman upean värin vuoksi. Tarhamaltsa on myös hyvä värjäyskasvi, joka syksyllä valoa vasten hehkuu rubiinin punaisena ja vahvan pinkkinä kaunokaisena (tästä linkistä aukeaa kuva viime syksyltä).

Omatoiminen, helppo kasvatti

Tarhamaltsa ei paljon vaadi. Se on helppo kasvatettava, joka kuitenkin menestyy parhaiten aurinkoisella paikalla. Vähään tyytyvä tarhamaltsa sietää kylmyyttä ja kuivuuttakin, ja sen voi kylvää jo myöhään syksyllä (kun lämpötila on pysyvästi enintään +5 C) tai aikaisin keväällä. Kasvi saattaa kasvaa jopa  yli 2 metriseksi.  Kasvia kannattaa latvoa ja lehtiä kerätä säännöllisesti, jotta kasvi innostuu tuottamaan satoa koko kesän. Tarhamaltsa on yksivuotinen, mutta leviää helposti siementensä varistessa maahan.

Tarhamaltsa tuottaa runsaasti siemeniä, jotka pysyvät elinkelpoisina jopa 4 vuotta. Kun siementaskut ovat menettäneet suurimman osan väristään ja muuttuneet kuiviksi, siemenet voi säästää tulevia satoja varten. Kaupasta hankittavat tarhamaltsan siemenet ovat yleensä siementaskuistaan puhdistettuja pienen pieniä mustia siemeniä. Itse tapaan kuitenkin säästää siemenet kuoritaskuineen, eikä se ole haitannut itävyyttä millään tavalla, enemmänkin helpottaa pikkuruisten siementen kylvämistä.

Tarhamaltsan kukintoja käytetään myös leikkokukkien tapaan.

Tarhamaltsa on juuri niitä hurmaavia puutarhan iloja, joihin olen saanut tutustua puutarhaharrastuksen myötä. Tarhamaltsan ravinteikkuus, sen pirtsakka väri, miellyttävä maku, perinteikkyys, kauniit siemenet ja kirsikkana kakussa se, että muun puutarhan alkaessa menettää loistoaan, tarhamaltsan reteän punaiset, täyteen mittaansa kasvaneet varret lehtineen ja tuulessa keinuvat siementaskut ovat kuin piristäviä paraatilippuja puutarhan viimeisinä viikkoina ennen, kun vuodenaika kääntyy lähemmäs talvea.

Kevään ensimmäisiä ja syksyn viimeisiä, siinäpä elinkaarta kerrassaan yhdelle kasville!

Historiallisten puutarhaherkkujen lumoissa ♥ Jovelan Johanna