Yksi tämän kevään projekteistamme on ollut perunamaan luominen kohopenkkinä etupihallemme, jota olemme muokanneet viime vuodesta alkaen osaksi hyötypuutarhaamme. Hyötypuutarhalla tarkoitan kirjaimellisesti sitä, että olemme laajentamassa syötävien kasvien puutarhaamme myös etupihan puolelle.
Artikkeli on julkaistu kaupallisena yhteistyönä Kekkilä Gardenin kanssa lukuun ottamatta saman valmistajan multaa.
Ensin maapohja peitettiin kompostoituvalla suodatinkankaalla, jota meillä oli jäljellä viime vuoden puutarhapuuhistamme. Tämän jälkeen ladoimme harkkoja haluttuun muotoon ja jätimme penkin ensimmäiseen kerrokseen reippaan kulkuaukon, jonka kautta kohopenkin täyttö kompostilla, ruohonleikkuujätteellä ja uudella mullalla sujui suoraan kottikärrystä kippaamalla, eli helpommin, kuin lapioimalla kaikkea harkkoreunuksen yli. Kun kohopenkin sisälle oli saatu ajettua riittävästi kompostia, reunus suljettiin ja harkot ladottiin kahteen kerrokseen limittäin. Lopputäyttö tehtiin viimeistelevällä mullalla.
Perunalannoite on saatu, mullat ostettu.
Kun kohopenkki oli täytetty maa-aineksilla, sekoitimme siihen vielä Kekkilän Perunalannoite PLUS+ -rakeita, jotka pakkauksen mukaan sisältävät kaikki perunoiden hyödyntämät hivenravinteet, kuten typpeä ja kaliumia. Kalium onkin tärkeä ravinnesuolo perunoille, sillä se parantaa mukuloiden laatua ja myös perunoiden makua. Kun maa-aines oli ruokittu, kiinnitimme harkot toisiinsa kaltevasti upotetuilla bambukepeillä, jotka olivat nekin ylijäämää aiemmista puuhistamme. Kepit uppoavat harkkoihin suhteellisen helposti. Koska omat keppimme olivat jo hieman elämää nähneitä, ne taottiin harkkoihin kumivasaralla, jotta keppien rakenne ei rikkoutuisi. Harkkojen kiinnittäminen toisiinsa silloin, kun kerroksia on useampi kuin yksi, on tärkeä toimi, sillä harkot kutistuvat ja turpoavat hieman sen mukaan, kuinka paljon kohopenkissä on kosteutta. Sateen jälkeen harkot turpoavat ja kuivana aikana ne kutistuvat.
Hauskat ruukkukepit on ostettu Tigeristä.
Vaikka kepit oli leikattu summittaisesti sopiviin mittoihin, niitä joutui hieman lyhentelemään, sillä harkot eivät ole aivan presiis saman paksuisia. Lyhennys sujui vaivatta oksaleikkureilla.
Harkkoja voi leikata ja muotoilla vaikkapa sahalaitaisella veitsellä. Harkoista voikin luoda mitä ihmeellisempiä istutuspohjia puutarhaansa! Olen nähnyt hienoja kuvia turveharkoista tehdyistä, elävistä patsaista ja mielikuvitusrikkaista puutarhaelementeistä mm. kasvitieteellisessä puutarhassa ja Luonnontieteellisen keskusmuseon, Luomuksen kotisivuilla. Hieman omiakin sormia syyhyttäisi kokeilla jonkinlaista pientä patsasta parista ylijääneestä harkosta, mutta noin muuten emme halunneet leikellä tämän kohopenkin harkkoja, sillä niiden pieni epätasaisuus sopii vatupassilla varmistettuja muotoja paremmin miljööseemme.
Harkkojen väleihin jää aina hieman rakoja, joita voi saumata tarvittaessa laastilla, joka tehdään murustamalla harkko ja mahdollisia leikkuuylijäämiä, ja lisäämällä niihin vettä, kunnes seos on muovattavissa laastin tapaan harkkojen saumoihin.
Harkkojen päälle voi myös tehdä sammalpuuroa, jolloin harkkopenkistä tule erityisen kaunis pinnan peittyessä sammaleella. Nämä harkot ovat tosiaan itsessäänkin maatunutta sammalta, joten kasvualustana ne ovat omiaan sammaleelle. Happamuuden vuoksi ihan kaikki rikkakasvit taas eivät helposti idä harkon pinnalla - etu sekin.
Aion tässä alkukesän aikana itsekin laittaa sammalpuuroa harkkojen päälle. Sammalta meillä kasvaa runsaasti omalla tontillamme, mutta noin yleisesti on hyvä muistaa, ettei sammaleen kerääminen kuulu jokamiehenoikeuksiin, joten ilman maanomistajan lupaa ei sammalta saa metsistä kerätä.
Kuvissa vilahtaneet pienet vihreät tupsut mullassa ovat perunan kumppanuuskasveja; piparminttua, jonka sanotaan parantavan perunan
makua.
Kuvissa näkyy myös kevään saapumisen voima ja todellinen vihreän vallankumous, sillä kohopenkin äärellä puuhastelun aikana puhelimeni meni rikki ja osa kuvista on siten otettu noin 2 viikkoa ensimmäisiä myöhemmin. Mikä kevään voima! Tähän aikaan keväästä pihallamme näkyy myös eri puiden ja pensaiden eriaikaisuus. Kun muu luonto on jo vihreänä puita myöten, vanhat saarnet nakuilevat edelleen. Saarnipuut ovatkin tunnettuja siitä, ainakin meillä, että ne pukevat melkein yhdessä yössä vihreän palttoon päälleensä, kun siihen vaiheeseen vihdoin joutavat.
Mielestäni tämä harkkokohopenkki sopii kuin piste i:n päälle tällaiseen vanhaan maalaismiljööseen ja sammaloituessaan kohopenkistä taitaa tulla yksi etupihan kauneimmista elementeistä. Tänä vuonna kohopenkissä tosiaan kasvaa neljää eri perunalajiketta, mutta ensi vuonna penkki saa uudet asukkaat. Ehkäpä pensasmustikkaa ja mesimarjaa, jotka molemmat pitävät happamasta maasta, kuten havukasvitkin, joilla saisimme etupihalle ikivihreää talveksi. Tällöin tosin joudumme happamoittamaan kohopenkin maa-ainesta, sillä tällä hetkellä ainoastaan sen reunus on hapanta materiaalia.
Puutarhaterveisin ♥ Jovelan Johanna
Tuotteet (ellei toisin mainita): Kekkilä Garden
Haluatko kommentoida? Löydät meidät instagramista ♥
Pitkä on ollut kesäkausi tänä vuonna, kun se alkoi heti toukokuussa helteillä ja päätti aikansa syyskuun lopussa helteillä. Kaikkea siihen väliin on mahtunut, mutta silti vuosi on ollut erikoinen. Lämpöennätyksiä on lyöty tämän tästä ja vuotuisten hellepäivien lukumäärän ennätykset on rikottu muutamaan kertaan. Noh, pitkä kesä oli ja meni, ja nyt...
Runsaasta omenasadosta riittää moneksi. Tämä helppo ja nopea marmeladi maistuu omenalta ja kanelilta, mutta makean mausteisessa herkussa on halutessasi myös pulleiksi hautuneita rusinoita. Lisää tektuuria marmeladi saa omenaraasteesta. Nimensä marmeladi sai siitä, että se kuiskii jo syksyllä joulun lähestyvän hiljalleen.
Ryhdytään puupiheiksi ja poltetaan puuta puhtaasti ja säästeliäästi! Kävimme isännän kanssa vuonna 2019 puunsäästäjän polttokurssilla, jonka neuvoilla voi säästää polttopuusta ja puulämmityksen aiheuttamista päästöistä jopa 50%. Kurssin vetäjänä toimi Warma-Uunien Vesa Salminen, joka on vetänyt yli 100 puunsäästäjän polttokurssia, ja jonka yritys...
Kotipuutarhurin puuhat eivät suinkaan pääty kesään, sillä syksy on omalla tavallaan puutarhan toinen kevät, jolloin jopa kannattaa kylvää osa seuraavan vuoden sadosta, sillä syyskylvöt aikaistavat ja vahvistavat seuraavan vuoden satoa. Kun yksi sadonkorjuu päättyy, toista laitellaan säiden viilentyessä aluilleen. Sellaista se on omavaraistelevan...
Onnellisen omavaraistelijan pihalla tai lähialueella kasvaa hevoskastanjapuita, joiden pähkinöitä voi hyödyntää pesupähkinöiden tapaan pyykinpesussa. Hevoskastanjoiden ja tuontipesupähkinöiden saponiini- eli luontainen saippuapitoisuus onkin likimain sama, joten kaukomailta saakka meille kuljetettavat pesupähkinät voi hyvällä syyllä korvata...
Syksyn saapuessa on hyvä katsella satokauden onnistumisia ja oppeja, joita syntyy epäonnistumisten kautta. Joka vuosi oppii jotain uutta yhtälailla kuin saa iloita onnistumisista. Tässä julkaisussa käväistään myös mehuasemalla ja jaetaan muutama vinkki teille, joilla ensimmäinen mehuasemakäynti on vielä edessä.
