NOPEA KOHOPENKKI 

31.05.2023

Yksi tämän kevään projekteistamme on ollut perunamaan luominen kohopenkkinä etupihallemme, jota olemme muokanneet viime vuodesta alkaen osaksi hyötypuutarhaamme. Hyötypuutarhalla tarkoitan kirjaimellisesti sitä, että olemme laajentamassa syötävien kasvien puutarhaamme myös etupihan puolelle.

Artikkeli on julkaistu kaupallisena yhteistyönä Kekkilä Gardenin kanssa lukuun ottamatta saman valmistajan multaa.

Kun kevään saavuttua vihdoin pääsee kunnolla puutarhapuuhiin, samaan aikaan onkin sitten yleensä monta projektia ja paljon laitettavaa, eivätkä tunnit tunnu aina kaikkeen tarpeelliseen riittävänkään. Tänä vuonna meillä oli tarve saada perunamaa siirrettyä etupihamme puolelle - puuha, jota en varsinaisesti odottanut kivisen maapohjamme vuoksi. Ratkaisu löytyi kuitenkin helposti. Hiellä ja irvistyksillä uurastamisen sijaan Kekkilän kanssa tehdyn kaupallisen yhteistyön puitteissa saimme puutarhaamme testiin turveharkkoja, joiden raaka-aineena on maatunut sammal. Reippaan kokoisilla ja kevyillä harkoilla kohopenkki syntyikin sangen nopesti ja vaivattomasti!

Ensin maapohja peitettiin kompostoituvalla suodatinkankaalla, jota meillä oli jäljellä viime vuoden puutarhapuuhistamme. Tämän jälkeen ladoimme harkkoja haluttuun muotoon ja jätimme penkin ensimmäiseen kerrokseen reippaan kulkuaukon, jonka kautta kohopenkin täyttö kompostilla, ruohonleikkuujätteellä ja uudella mullalla sujui suoraan kottikärrystä kippaamalla, eli helpommin, kuin lapioimalla kaikkea harkkoreunuksen yli. Kun kohopenkin sisälle oli saatu ajettua riittävästi kompostia, reunus suljettiin ja harkot ladottiin kahteen kerrokseen limittäin. Lopputäyttö tehtiin viimeistelevällä mullalla.

Perunalannoite on saatu, mullat ostettu.

Kun kohopenkki oli täytetty maa-aineksilla, sekoitimme siihen vielä Kekkilän Perunalannoite PLUS+ -rakeita, jotka pakkauksen mukaan sisältävät kaikki perunoiden hyödyntämät hivenravinteet, kuten typpeä ja kaliumia. Kalium onkin tärkeä ravinnesuolo perunoille, sillä se parantaa mukuloiden laatua ja myös perunoiden makua. Kun maa-aines oli ruokittu, kiinnitimme harkot toisiinsa kaltevasti upotetuilla bambukepeillä, jotka olivat nekin ylijäämää aiemmista puuhistamme. Kepit uppoavat harkkoihin suhteellisen helposti. Koska omat keppimme olivat jo hieman elämää nähneitä, ne taottiin harkkoihin kumivasaralla, jotta keppien rakenne ei rikkoutuisi. Harkkojen kiinnittäminen toisiinsa silloin, kun kerroksia on useampi kuin yksi, on tärkeä toimi, sillä harkot kutistuvat ja turpoavat hieman sen mukaan, kuinka paljon kohopenkissä on kosteutta. Sateen jälkeen harkot turpoavat ja kuivana aikana ne kutistuvat.

Hauskat ruukkukepit on ostettu Tigeristä.

Vaikka kepit oli leikattu summittaisesti sopiviin mittoihin, niitä joutui hieman lyhentelemään, sillä harkot eivät ole aivan presiis saman paksuisia. Lyhennys sujui vaivatta oksaleikkureilla.

Harkkoja voi leikata ja muotoilla vaikkapa sahalaitaisella veitsellä. Harkoista voikin luoda mitä ihmeellisempiä istutuspohjia puutarhaansa! Olen nähnyt hienoja kuvia turveharkoista tehdyistä, elävistä patsaista ja mielikuvitusrikkaista puutarhaelementeistä mm. kasvitieteellisessä puutarhassa ja Luonnontieteellisen keskusmuseon, Luomuksen kotisivuilla. Hieman omiakin sormia syyhyttäisi kokeilla jonkinlaista pientä patsasta parista ylijääneestä harkosta, mutta noin muuten emme halunneet leikellä tämän kohopenkin harkkoja, sillä niiden pieni epätasaisuus sopii vatupassilla varmistettuja muotoja paremmin miljööseemme.

Harkkojen väleihin jää aina hieman rakoja, joita voi saumata tarvittaessa laastilla, joka tehdään murustamalla harkko ja mahdollisia leikkuuylijäämiä, ja lisäämällä niihin vettä, kunnes seos on muovattavissa laastin tapaan harkkojen saumoihin.

Harkkojen päälle voi myös tehdä sammalpuuroa, jolloin harkkopenkistä tule erityisen kaunis pinnan peittyessä sammaleella. Nämä harkot ovat tosiaan itsessäänkin maatunutta sammalta, joten kasvualustana ne ovat omiaan sammaleelle. Happamuuden vuoksi ihan kaikki rikkakasvit taas eivät helposti idä harkon pinnalla - etu sekin.

Aion tässä alkukesän aikana itsekin laittaa sammalpuuroa harkkojen päälle. Sammalta meillä kasvaa runsaasti omalla tontillamme, mutta noin yleisesti on hyvä muistaa, ettei sammaleen kerääminen kuulu jokamiehenoikeuksiin, joten ilman maanomistajan lupaa ei sammalta saa metsistä kerätä.

Kuvissa vilahtaneet pienet vihreät tupsut mullassa ovat perunan kumppanuuskasveja; piparminttua, jonka sanotaan parantavan perunan makua.

Kuvissa näkyy myös kevään saapumisen voima ja todellinen vihreän vallankumous, sillä kohopenkin äärellä puuhastelun aikana puhelimeni meni rikki ja osa kuvista on siten otettu noin 2 viikkoa ensimmäisiä myöhemmin. Mikä kevään voima! Tähän aikaan keväästä pihallamme näkyy myös eri puiden ja pensaiden eriaikaisuus. Kun muu luonto on jo vihreänä puita myöten, vanhat saarnet nakuilevat edelleen. Saarnipuut ovatkin tunnettuja siitä, ainakin meillä, että ne pukevat melkein yhdessä yössä vihreän palttoon päälleensä, kun siihen vaiheeseen vihdoin joutavat. 

Mielestäni tämä harkkokohopenkki sopii kuin piste i:n päälle tällaiseen vanhaan maalaismiljööseen ja sammaloituessaan kohopenkistä taitaa tulla yksi etupihan kauneimmista elementeistä. Tänä vuonna kohopenkissä tosiaan kasvaa neljää eri perunalajiketta, mutta ensi vuonna penkki saa uudet asukkaat. Ehkäpä pensasmustikkaa ja mesimarjaa, jotka molemmat pitävät happamasta maasta, kuten havukasvitkin, joilla saisimme etupihalle ikivihreää talveksi. Tällöin tosin joudumme happamoittamaan kohopenkin maa-ainesta, sillä tällä hetkellä ainoastaan sen reunus on hapanta materiaalia.

Puutarhaterveisin Jovelan Johanna

Tuotteet (ellei toisin mainita): Kekkilä Garden

Haluatko kommentoida? Löydät meidät instagramista

UUSIMMAT JULKAISUT

Öljyjen uuttaminen yrteistä on helppoa ja vaivatonta. Yksinkertaisimmillaan se tapahtuu kylmäuuttamalla. Raaka-aineina tarvitset vain yrttiä ja kasvipohjaista öljyä. Tällä ohjeella on tehty piparminttuöljyä, jota voi käyttää kotikosmetiikassa, lihaskivun helpottajana ja nuhaisen nenän avaajana sekä leivonnassa ja jälkiruokien maustajana. Kannattaa...

Kolean vaihteleva kesä- ja heinäkuu on tarjoillut aurinkoa, sateita ja rakeitakin. Sato on toisaalta hyvällä mallilla, toisaalta koleuden vuoksi kangerteleva, mutta puutarha tarjoilee silti herkkujaan.

SUVISIMAT 

16.06.2024

Suvisimaa ja juhannuspolkkaa! Juhannuspolkka sai nimensä siitä, että sen maku muistuttaa hieman polkkakarkkeja, vaikkei niitä ole nähnytkään, ja suvisiman salaisuutena on mustaseljankukat. Molemmat reseptit ovat omiani, mutta kolmannen, mustaherukkaisen kesäsiman resepti on alkujaan Louhisaaren linnasta.

Tällä hyttysiä inhottavalla yrttietikalla, jota on käytetty niin karkoitteena, rohtona kuin maustajanakin, on sangen hauska nimi, jonka juuret juontavat keskiajan paikkeille Ranskaan. Itse käytän 4:n varkaan etikkaa sekä hyttyskarkoitteena että salaattikastikkeiden maustajana, mutta joskus myös hiushuuhteena, sillä se saa laimennettuna hiukset...

Kuluneen kuukauden voisi kiteyttää kolmeen sanaan: kuumaa, kuivaa ja kaunista. Kun puolen vuoden talvi vihdoin taittui, meidät heitettiin suoraan sateettomaan hellekauteen lööppien rakastaman käristyskupolin alle. Koko kuun kärvisteltyämme saimme lopulta pari runsasta, vaikkakin lyhyttä sadekuuroa touko- ja kesäkuun taitteeseen. Se on kovin vähän...

Tässä julkaisussa puhutaan monivuotisista ruokakasveista, jotka tuottavat satoa useita vuosia ja niin sanotuista kaksivuotisista hyötykasveista, kuten juureksista, jotka tekevät toisena vuotenaan siemeniä tuleville sadoille. Samalla katsellaan hieman uutta viljelyaluettamme, jossa kasvaa näitä molempia.