Kalenterilehti on käännetty kevääseen, ja tänään #suuntanaomavaraisuus -poppoolaiset suuntaavat huomionsa omaan kulutukseen, ruokaturvaan, oman pienviljelyn vaikutukseen arjessa ja siihen, miten olemme tahoillamme pyrkineet ratkaisemaan ruoan ja energian hintojen voimakkaankin nousun haasteita omavaraistelunäkökulmasta katsottuna. Poppoolaiset kertovat tietenkin kuulumisiaankin ja nostavat esille muitakin aiheita siemenpankeista maatiaislajelihin. Lisäksi puhumme hieman kestävästä kehityksestä. Niin paljon asiaa on Tsjaut-blogin Sadun ja Korkealan Heikin luotsaaman poppoon ajatussammioissa tarjolla tänä kuukauden ensimmäisenä maanantaina!
Kestävä kehitys on YK:n maailmanlaajuinen ohjelma, jonka toteutuksesta kukin maa vastaa itse, ja sillä tarkoitetaan ihmisten hyvinvoinnin mahdollistamista maapallon realistiset resurssit huomioiden, sekä tasapuolinen balanssi niin ihmisten kuin luonnonkin välillä. Toimintaohjelma sisältää 17 eri osa-aluetta, jotka kattavat monia tärkeitä aiheita mm. vastuullisesta kuluttamisesta, köyhyyden ja nälän poistamisesta, ihmisarvoisesta elämästä ja luonnon suojelemisesta, rauhaa, oikeudenmukaisuutta ja yhteistyötä unohtamatta. Ohjelmalle on asetettu tavoitteita, joihin kuuluu mm. maatalouden tuottavuuden tuplaaminen kestävin keinoin vuoteen 2030 mennessä, taata kestävät ruoantuotantojärjestelmät, jotka auttavat ekosysteemien suojelussa ja vahvistavat kykyä sopeutua ilmastonmuutokseen sekä säilyttää siementen, viljelykasvien ja tuotantoeläinten sekä niiden sukuisten villien lajien geneettinen monimuotoisuus. Lyhyesti voisi siis sanoa, että tavoitteena on jakaa maapallon resursseja tasapuolisemmin ja ylläpitää elämää maapallolla mahdollisimman kestävin keinoin, eikä elää kuin viimeistä päivää omaan napaan tuijotellen kulutushuuman ehdoilla. Kestävästä kehityksesta voit lukea lisää täältä.
Vaan mitä kuuluu Jovelaan? Ihan hyvää kuuluu, touhua riittää! Uutta kirjaa kirjoitellaan ja voin jo paljastaa sen nimenkin, Hurmaava hyötypuutarha & vinkkejä omavaraisempaan arkeen. Kirja lähtee painoon kesän kynnyksellä ja se julkaistaan elokuussa. Sen ja omavarainen.fi uuden osaston Suositukset kanssa meneekin parhaillaan aika joutuisasti, mutta onhan tässä hieman muutakin puuhaa..
Esikasvatukset! Oi, miten ihanaa onkaan upottaa taas sormet multaan. Monet taimet ovatkin täällä jo vauhdissa, ja ne kytkeytyvät vahvasti päivän aiheeseen, eli omaan ruokaturvaamme. Jos ei esikasvateta, ei saada itse tuotettuja taimia, jotka tuottavat meille uutta satoa. Syy ja seuraus on selkeä!
Tässä on näytillä kaksi ensimmäisenä itänyttä tomaattia. Lajike on meille uusi. Tomaatteja meille tulee tänä vuonna 3-4 eri lajiketta, joista suurin osa syödään tuoreena, mutta osa päätyy ruokakomeroon ruokakotivaraksi. Yksi tomaattilajikkeista on avomaan tomaatti, muut kasvihuonetomaatteja. Oikealla on muutama vanhoilla siemenillä tehty testikylvö ahomansikoista. Tämän vuoden suunnitelmiin kuuluu reipas määrä ahomansikkaa hieman erikoisemmalla tavalla puutarhaan sijoitettuna, ja näyttäisi siltä, että ahomansikkaa saadaan runsaasti. Osa esikasvatetaan, osa kylvetään kun sää sen sallii.
Onhan se taas, nyt voi jo sanoa jokavuotiseen tapaan vilautettava 2023-satokauden ensimmäiset luffatkin. Laitan tänä vuonna vain 3 pesusienikurkkua, ja toivon parasta, sillä meillä on edellisistä sadoista vielä pesusieniä jäljellä omiin tarpeisiimme. Trooppiset ystävämme saavat pääosin olla lasikuvun alla tasaisemman lämmön takaamiseksi, mutta välillä haukkaavat kuvutontakin happea.
Tässä siirrellään muoteissa itäneitä paprikoita soil blockerilla tehtyihin käteviin multakuutioihin. Käy se näinkin! Ilokseni huomasin myös, pienen testin merkeissä, että kuutioita voi tehdä ennalta valmiiksi. Vaikka ne kuivahtavat, kuutiot voi laittaa veteen ja ne imevät itsensä märiksi parissa minuutissa kuution rikkoutumatta. Näin tehdessä laadukkaan kylvömullan osuus on tärkeä, jotta kuutio on tiivis. Meillä ei ole mennyt ainuttakaan kuivaa kuutiota rikki, vaikka tipauttelin niitä tarkoituksella alustalleen. Hyvin sietivät siirron kastelun jälkeenkin, silloin toki hellävaraisemmin.
Maailman terveysjärjestö WHO, määrittelee ruokaturvan seuraavasti "kaikilla ihmisillä on kaikkina aikoina riittävästi turvallista ja ravitsevaa ruokaa elääkseen terveellisen ja aktiivisen elämän". Oma kotiviljelymme perustuu osittain tähän. Muita itselleni tärkeitä seikkoja ovat tietenkin kiinnostus ruokakasveihin, niiden historiaan ja erilaisiin makuelämyksiin, joita itse kasvatettu ruokakasvi tuo tullessaan. Kotiviljelyn kautta lautaselta löytyy monia sellaisia ruokakasveja, joita ei perusruokakaupoista yleensä löydy, jos löytyy lainkaan. Ruoan alkuperä ja olosuhteet, joissa ruokakasvit on kasvatettu, ovat yhtälailla tärkeitä, mutta näiden lisäksi kotiviljely edustaa meille ruokaturvaakin. Itse kasvattamalla voi vaikuttaa omaan ruokaan enemmän kuin pelkästään ruokatarpeita ostamalla.
Samoilla linjoilla tuntuu olevan moni muukin. Kekkilän teettämistä kyselyistä käy ilmi, että oman ruoan kasvattamisen koetaan luovan turvallisuuden tunnetta. 65% vastaajista haluaa kasvattaa ainakin osan omasta ruoastaan itse. 80% vastaajista aikoo kasvattaa salaatteja, yrttejä, marjoja ja vihanneksia. 50% vastaajista kertoi kasvattavansa syötävää aiempaa enemmän. 20%:lle vastaajista oman ruoan kasvattamisen tärkeä kriteeri oli ympäristövaikutusten vähentäminen. 25% kasvattaa ruokaa puhtauden ja tuoreuden varmistamiseksi.
Lukisin henkilökohtaiseen ruokaturvaamme myös kykymme varautua ja pantrymme, eli ruokakomeromme, jossa on aina pitkäksi aikaa ruokaa niin meille kuin lemmikeillemmekin. Esimerkiksi nyt, kun ruoan hinta on noussut niihin lukemiin, joista kansalaisia varoiteltiin jo hyvissä ajoin, oma peruskauppalaskumme ei ole noussut kohtuuttomasti, sillä varauduimme tiettyjen tuotteiden osalta jo hyvissä ajoin hintojen nousuun. Toisaalta olemme jättäneet joitain tuotteita nyt poiskin, koska ne eivät ole välttämättömiä tai edes sellaisia, että niiden puute tuntuisi kurjalta. Kun lempileikkeleen hinta nousi 2,59 eurosta lopulta yli 4 euroon pikkupaketin osalta, olimme jo luopuneet moisesta aikaisemmin. Sen sijaan jääkaapissa oli useita tarjouksista eri aikoina ostettuja Oltermanneja, joiden päiväiväykset kestivät reilusti yli puoli vuotta. Osa ajatuksesta "kaikkina aikoina" toteutuukin monella tavalla myös ennakoiden, kotitalouksissakin.
Omaa ruokaturvaa voi lisätä tietenkin myös luonnon tarjoamin herkuin ja pidentämällä satokautta talven kynnykselle saakka. Kuvassa on kuivattuja ruusunmarjoja, itse kasvatettuja laakerinlehtiä, katajanmarjoja sekä myöhäissyksyn herkkua, vuonankaalia, josta paras sato tulee usein vasta kesän loppupuolella kylvettynä. Vuonankaali on niitä ruokakasveja, joiden aikainen kylvö ei ole satoa ajatellen hyväksi, sillä taimi lähtee herkästi kukkimaan ja jättää herkulliset lehtensä tuottamatta.
Vaikka me emme elä omavaraistaloudessa, vaan ostamme osan ruoasta kaupasta, syömme me ravintoloissakin, eikä noutoruokakaan ole meille tuntematon käsite, ruokaomavaraistelu on tärkeä osa elämäämme. On vaikeaa sanoin kuvailla kaikkea sitä iloa ja uusia elämyksiä, joita itse kasvatettu ruoka tarjoaa, mutta on helppoa samaistua kiinalaisiin sananlaskuihin ja zen-mielentilamestareiden ajatuksiin puutarhasta ja sen vaikutuksista ihmismieleen.
Elämä alkaa sinä päivänä, jona perustat puutarhan.
Hän joka istuttaa puutarhan, istuttaa onnellisuuden.
Miten ihania ovatkaan omat sitrukset, vaikkei niillä vielä koko vuoden tarvetta katetakaan. Juuri nyt, kun kirjoitan tätä, kuvan pomeranssipuu on alkanut tehdä uusia lehtiä talvella pudottamiensa tilalle. Vanhimmassa sitruunapuussamme on noin 15 sitruunaa, vaikka puu tipauttikin kaikki vanhat lehtensä jättäen muuten kaljuille oksilleen vain edellisen vuoden uudet lehdet ja nyt jo melkein kypsät hedelmänsä. Odotan taas kevään ensimmäisiä kukintoja yhtä kovasti kuin kevään etenemistäkin. Oi, kukkikaa pian sitrukset ja huumatkaa meidät taas tuoksullanne!
Edellisessä kuukausipostauksessa näkyikin uusin siemenpankkimme, se kirjastakin tuttu musta pikkulipasto, jonka olen tuunannut Ebba Masalinin printillä somaksi, ja jonka laatikoista löytyy jos mitä siementä, omaa ja ostettua. Rakastan siementen keräämistä. Kuin Roope Ankka konsanaan kolikoitaan, minä hypistelen ja ihastelen
keräämiämme siemeniä, jotka nekin edustavat meille henkilökohtaista
ruokaturvaa. Siemenet ovat monasti niin kauniita, ja onhan siinä aivan oma tunnelmansa, kun saa kasvattaa puutarhaansa myös omilla siemenillä.
Kuvassa alla on kuivunut ruohosipulin kukka, josta vielä pilkistelee pieniä mustia siemeniä ja valkoisessa paperivuoassa on tarhamaltsan siemeniä.
Jos pohdit siementen keräämiseen tai säilyvyyteen liittyviä asioita, käypä kurkkaamassa julkaisu Oma siemenpankki, josta löytyy tietoa mm. siitä, kauanko itse kerätyt siemenet pysyvät elinkelpoisina.
Pienistä asioistahan ne säästöt monasti syntyvät, mutta yhdistyessään niillä on merkitystä, ja mitä tiukempi budjetti on, sen suurempi merkitys pienilläkin säästöillä on. Tämän talven ja koko viime vuoden suurin säästömme on syntynyt energiasta. Salissamme, joka on kooltaan noin 36 m2, ei ole tänä talvena laitettu kertaakaan sähköpattereita päälle, vaan lämmitys on toteutettu päivisin kaasulämmittimellä ja loppuillasta aamuun sali on ollut suljettuna. Se on näkynyt sähkönkulutuksessamme merkittävästi ja sen kautta myös sähkölaskussamme. Tämä muutos on konkreettisesti näkynyt siten, että esimerkiksi tammikuussa energiankulutuksemme oli vain 112,3 kWh ja sähkölasku sen mukaisesti 14,14 €. Tähän alle 15 euron laskuun omalta osaltaan vaikutti myös se, että heitimme itsemme kalliin sähkösopimuksen sijaan pörssisähkön armoille, ja se on kannattanut. Helmikuussa energiankulutuksemme kasvoi hieman ollen kokonaisuutena 131,8 kWh, sillä tammikuuhun verrattuna käytössä oli lisäkasvilamppu ja 3 taimien lämpöalustaa.
Eikä aina ole kyse rahan säästämisestä, vaan periaatteesta. Eikä sen periaatteenkaan tarvitse olla absolutismia. On mukavaa kokeilla uusia asioita ja tehdä itse. Haastaa hieman itseään, ajatella suurempiakin asioita, esimerkiksi tehdä itse pesupähkinöitä hevoskastanjoista sen sijaan, että lennättää pesupähkinät toiselta puolelta maailmaa. Tai kuivata pyykki ulkona kuivurin sijaan. Mutta tosiaan, ei tarvitse mennä ääripäähän ja olla absolutisti. Saakoon kukin toteuttaa hyvää arkeaan parempi yhtenen tulevaisuus mielessä juuri siinä määrin, mihin kykenee, tekemättä puuhasta itselleen ahdistavaa. Meillä pestään käsipyykkiä hevoskastanjoilla ja itse tehdyllä rohtosuopayrttisuovalla, jolla pestään tosin suurempaakin pyykkiä, koska se on hauskaa, mutta yhtälailla voimme käyttää joitain luontoa säästäviä valmiitakin aineita. Aina sään salliessa pyykki kuivuu ulkona kuivurilaitteiden sijaan jo siitäkin syystä, ettei meillä ole pyykkikuivuria - eikä tule. Luonnon kuivaaman pyykin tuoksua ei voita mikään! Se on luksusta.
Jaahas, se alkaisi olla jorinoiden loppu käsillä, kuten on mullanvaihtoaikakin. Aloemme, joka kasvaa meillä hyötykasvina, on ainakin sitä mieltä, että ruukussa alkaa olla ahdasta. Ystäväni löysi Hankkijan poistomyynnistä tuollaisen ihanan neitoruukun, johon ensin ajattelin laittaa jotain kivaa yrttiä, sillä neito on menossa uuteen yrttilään kun kevät sallii, mutta tulinkin tässä miettineeksi, josko jakaisinkin osan aloesta neidolle oikeaksi meduusatukaksi. Aloeta meillä on tosiaan ihan hyötytarkoituksessa, en oikein ole huonekasvien perään, mutta aloeta täytyy olla. Sen ihana, kosteuttava ja virkistävä jääkaappikylmä geeli tuntuu niin hyvältä iholla, eritoten saunan jälkeen ja kesän helteillä tai jos aamu-uni ei ota lähteäkseen kasvoilta.
Vaan nyt päästän teidät muiden kirjoitusten pariin. Käypä lukaisemassa mitä ajatuksia näillä mainioilla bloggaajilla on tänään 6.3.2023 klo 09:00 alkaen.
Kasvuvyöhykkeeltä 1🌱
Kakskulma .
Krutbacken .
Maijalassa .
Kasvuvyöhykkeeltä 2 🌱
Pilkkeitä Pilpalasta .
Päivänpesän elämää .
Kasvuvyöhykkeeltä 3 🌱
Tsajut .
Rakkautta ja maanantimia .
Villa Varmo .
Caramellia .
Harmaa torppa .
Evil Dressmaker .
Sininen tupa .
Kasvuvyöhykkeeltä 4 🌱
Puutarhahetki .
Korkeala .
Kasvuvyöhykkeeltä 7 🌱
Korpitalo .
Ps. Kiinalaisen sananlaskun mukaan paras aika istuttaa puu oli kaksikymmentä vuotta sitten. Toiseksi paras aika on nyt. Mennään istuttamaan puita, kun routa taas antaa periksi ja kevät puskee itseään kohti kesää. Se on kestävää kehitystä, josta on iloa kaikille tasapuolisesti, ja se on aina kotiin päin kaikille.
Haluatko kommentoida? Lähetä meille viestiä instan kautta ♥
Kiinnostuin maultaan samettisen pähkinäiseksi, mutta samalla hieman kirpeäksi kuvaillusta merikaalista muutaman lukijamme vinkkaamana niin paljon, että päätin hankkia sitä myös omaan puutarhaamme. Toisten mielestä kasvi on helppo kasvatettava, joidenkin mielestä se vaatii hieman sirkustemppuja. Tutkailkaamme siis hieman tätä saariston omaa herkkua...
Upeita leikkokukkaseoksia, erilaisia auringonkukkia, meheviä vihenneksia, luomuyrttejä, hurmaavia koristeheiniä, maukkaita tomaatteja, helppoja huonekasveja, eksotiikkaa lautaselle ja siemensekoituksia pörriäisten iloksi - tätä kaikkea tarjoilee Buzzyn siemensarjat, joihin tämä julkaisu perehtyy ajatuksella.
Kevät näyttää vihdoin ottaneen askeliaan muutenkin kuin sipsutellen, vaikka pakkasherra heittikin vielä viimeiset tumpsaukset lunta pitkin peltoja ja puutarhoja.
Mansikkamarkkinoille on viime vuosina tullut ihastuttavia uusia lajikkeita, joista osa kukkii erityisen kauniisti ja osassa on herkullisen mielenkiintoisia makuvivahteita, kuten ananas ja vadelma. Tässä julkaisussa jutustellaan mansikoista, niiden kasvattamisesta, uudemmista lajikkeista ja hipaistaan hieman mansikoiden historiaakin.
Katse kohti kesää! Tässä julkaisussa laitellaan juhannusperunat kasvamaan ämpäreihin ja tehdään muutama diy-perunaruukku itse. Sertifioidut siemenperunathan ovat juuri saapuneet myymälöihin ja tietyillä varhaisperunalajikkeilla kasvatus onnistuu 60 vuorokaudessa. Alkaa siis olla aika laittaa juhannusperunat itämään, jotta juhannuksena saadaan...
Kuka nakertaa satoasi, entä ketkä mahdollistavat sen? Mistä ötököistä olisi hyvä päästä eroon ja miten? Keitä taas kannattaa houkutella puutarhaan ja millä keinoilla, vai olisiko sittenkin kaikilla paikkansa puutarhassa?
