FIINIT MAKUSOKERIT!

03.07.2020

Ripaus kaunista sokeria kruunaa monen herkun niin maullaan kuin ulkonäölläänkin. Ruususokeri onkin monelle tuttu herkku, ja ihanaa se onkin, mutta sokeria voi maustaa monella muullakin tavalla yrteistä marjoihin ja hedelmiin. 

Meillä on vuosien saatossa tehty makusokereita monella eri tavalla. Oma suosikkini on piparminttusokeri, sitrussokerit ja herukkasokeri, joista ensimmäistä ja viimeistä käytän eniten talven kylminä päivinä teen maustajana, mutta makusokereista on moneksi muuksikin kuin juomien makeuttajiksi. Siinä missä tarvitaan sokeria, makusokeri tuo lisävivahteen reseptiin. Makusokerilla voi maustaa niin leivonnaisia, jälkiruokia kuin juomiakin, tällä sokerin fiinillä muodolla.

Koska ruususokeri on selkeästi vuoden 2020 suosikkeja monen kotikokin keittiössä, aloitetaan sillä, sillä ruususokerin valmistuksessa on oma pieni niksinsä sen maun säilyvyyden kannalta.

Ruususokeri

Ruusut ovat myrkyttömiä, mutta elintarvikekäytössä tulee käyttää ainoastaan puhtaassa paikassa kasvaneita ruusuja, joita ei ole ruiskutettu haitallisilla torjunta-aineilla.

Itse teen ruususokerin siten, että kerään n. 8 monikerroksista ruusua ja laitan niiden puhtaat terälehdet tehosekoittimeen n. 2,5 dl sokeria kanssa. Jauhan sokerin ja terälehdet massaksi, jonka kaavin kulhosta ohueksi kerrokseksi leivinpaperille. Tämän jälkeen siirrän seoksen kuivuriin leivinpaperillaan. Sokerin voi kuivata ilman kuivuriakin (esim uunissa 50C n. 2-3h), mutta suosittelen kuivurin käyttöä, sillä hitaasti omillaan kuivuessaan ruusun nesteillä on taipumus muuttua tunkkaiseksi, joka vaikuttaa ruususokerin makuun ja maun säilyvyyteen myöhemmin. Parin viikon kuluttua ruususokerin maku voi muistuttaa halpaa ruusuparfyymiä, jos kuivatusvaihetta ei ole tehty kunnolla ja sokeri on saanut olla kosteana liian kauan.

Jos käytössä ei ole kuivuria, käytä uunia tai mikäli ilma on lämmin (eikä kostea) anna sokerin kuivahtaa liinalla peitettynä kunnes sokeri on jälleen kovaa, esimerkiksi yön yli. Tämän jälkeen sokeri ajetaan uudelleen tehosekoittimessa ja kuivataan lisää tarpeen mukaan. Jos kuivatus on tehty kuivurilla, jatkokuivatusta ei tarvita. Nopeasti kuivatussa, terälehtineen ajetussa ruususokerissa maku säilyy suloisena ja pitkään.

Piparminttusokeri

Tämä on yksi suurista suosikeistani ja ilahduttaa meitä, joilla minttusadot ovat ylitsevuotavia. Piparmintusta saa maukkaimman makusokerin, mutta kaikki mintut ajavat asiansa . Piparminttu tuo ruokiin ja juomiin raikkautta ja se toimii ihanasti teen ja juomien maustajana, mutta yhtälailla piparminttu sopii leivontaan, jälkiruokiin tai vaikkapa kermavaahdon maustajaksi.

Minttusokerit tehdään kuten ruususokerikin. Mintun lehtiä kannattaa laittaa runsaasti. Itse laitan 2,5 dl sokeria arvolta 2-3 kunnon kourallista minttua.

Herukkasokeri, marja- ja hedelmämakusokerit

Herukkasokeri on silkkaa nannaa! Olen tehnyt marja- tai hedelmämakusokeria kahdella eri tavalla. Silloin kun uusi sato ei ole vielä kypsä, teen makusokeria edellisen vuoden kuivatuista marjoista. Sekoitussuhde on n. 2:1, eli kaksi osa sokeria, yksi osa kuivattua marjaa tai hedelmää.

Samalla periaatteella voi tehdä mitä tahansa marja- tai hedelmäsokeria: murskaa kypsät marjat tai hedelmät massaksi ja kuivaa massa kuivurissa, sekoita kuivatettu massa sokeriin ja aja seos tehosekoittimessa. Marjoista tai hedelmistä tehtyä makusokeria voi tehdä myös sekoittamalla tuoreita marjoja sokeriin, seos ajetaan tehosekottimessa ja kuivataan kuivurissa. Viimeksi mainittu tapa tekee makusokerista erityisen maistuvaa.

Sitrussokerin teen siten, että puristan 2-3 appelsiinia ja 1 sitruunan mehuksi 2,5 dl sokeria kohti ja ajan massan yleiskoneella tasaiseksi seokseksi, jonka laitan kuivuriin. Kun sokeri on kuivunut rapeaksi levyksi, ajan sokerin uudelleen tehosekoittimessa ja tarkistan maun. Jos sokeri ei mielestäni ole riittävän appelsiinista, lisään tuorepuristettua appelsiinimehua ja käytän sokerin uudelleen kuivurissa ja tehosekoittimessa. Joskus lisään seokseen kuivattua kehäkukkaa, jotta saan sokerista erityisen pirtsakan keltaista.

Kuvassa piparminttusokeria (vihreä), ruususokeria (vaaleanpunainen) sekä kidesokerina että tomusokerina ja mustaherukkasokeria (lila).

Vinkki! Aja maustettua ja kuivattua sokeria tehosekoittimessa niin kauan, että se muuttuu tomusokeriksi. Ihan kaikkea tehosekoittimeen kerralla laitettua sokeria ei välttämättä samalla ajolla saa tomusokeriksi, mutta siivilöi pidempään ajettu sokeri siten, että sen hienoin osa erottuu rouheisemmasta sokerista, jolloin saat molempia yhdestä ajosta.

Makutomusokerista tehdyt marengit, marenkikakut (kuten Pavlova tai Brita) ja macaron-leivokset ovat aivan omaa luokkaansa!

Makeaa kesää toivotellen Jovelan Johanna

Haluatko kommentoida? Lähetä meille viestiä instan kautta

Öljyjen uuttaminen yrteistä on helppoa ja vaivatonta. Yksinkertaisimmillaan se tapahtuu kylmäuuttamalla. Raaka-aineina tarvitset vain yrttiä ja kasvipohjaista öljyä. Tällä ohjeella on tehty piparminttuöljyä, jota voi käyttää kotikosmetiikassa, lihaskivun helpottajana ja nuhaisen nenän avaajana sekä leivonnassa ja jälkiruokien maustajana. Kannattaa...

Kolean vaihteleva kesä- ja heinäkuu on tarjoillut aurinkoa, sateita ja rakeitakin. Sato on toisaalta hyvällä mallilla, toisaalta koleuden vuoksi kangerteleva, mutta puutarha tarjoilee silti herkkujaan.

SUVISIMAT 

16.06.2024

Suvisimaa ja juhannuspolkkaa! Juhannuspolkka sai nimensä siitä, että sen maku muistuttaa hieman polkkakarkkeja, vaikkei niitä ole nähnytkään, ja suvisiman salaisuutena on mustaseljankukat. Molemmat reseptit ovat omiani, mutta kolmannen, mustaherukkaisen kesäsiman resepti on alkujaan Louhisaaren linnasta.

Tällä hyttysiä inhottavalla yrttietikalla, jota on käytetty niin karkoitteena, rohtona kuin maustajanakin, on sangen hauska nimi, jonka juuret juontavat keskiajan paikkeille Ranskaan. Itse käytän 4:n varkaan etikkaa sekä hyttyskarkoitteena että salaattikastikkeiden maustajana, mutta joskus myös hiushuuhteena, sillä se saa laimennettuna hiukset...

Kuluneen kuukauden voisi kiteyttää kolmeen sanaan: kuumaa, kuivaa ja kaunista. Kun puolen vuoden talvi vihdoin taittui, meidät heitettiin suoraan sateettomaan hellekauteen lööppien rakastaman käristyskupolin alle. Koko kuun kärvisteltyämme saimme lopulta pari runsasta, vaikkakin lyhyttä sadekuuroa touko- ja kesäkuun taitteeseen. Se on kovin vähän...

Tässä julkaisussa puhutaan monivuotisista ruokakasveista, jotka tuottavat satoa useita vuosia ja niin sanotuista kaksivuotisista hyötykasveista, kuten juureksista, jotka tekevät toisena vuotenaan siemeniä tuleville sadoille. Samalla katsellaan hieman uutta viljelyaluettamme, jossa kasvaa näitä molempia.