Kiinnostuin maultaan samettisen pähkinäiseksi, mutta samalla hieman kirpeäksi kuvaillusta merikaalista muutaman lukijamme vinkkaamana niin paljon, että päätin hankkia sitä myös omaan puutarhaamme. Toisten mielestä kasvi on helppo kasvatettava, joidenkin mielestä se vaatii hieman sirkustemppuja. Tutkailkaamme siis hieman tätä saariston omaa herkkua ja sen vaatimuksia kotipuutarhassa.
Villinä merikaalia kasvaa meillä Suomessa ainoastaan Lounais-Suomen saaristossa, Hangon rannikolla ja Ahvenanmaalla, eli alueilla, joilla meriveden suolapitoisuus on vähintään 6 promillea, mutta toki kasvia näkyy myös puutarhoissakin - se on näet monelle suurta herkkua. Hiekkaisilla rannoilla kasvava merikaali herkuttelee itse simpukoiden kuorista syntyvillä mineraaleilla ja merilevän tuomasta energiasta imeskellen suolaisampaa vettä, joka vaikuttaa merikaalin makuun merkittävästikin. Olosuhteiden luominen kotipuutarhaan siis saattaa vaatia hieman mainittuja sirkustemppujakin, mutta ei onneksi niin paljon, että kasvattaminen olisi työn ja tuskan takana. Hyvällä kasvupaikalla, oikealla kasvualustalla ja sopivalla lannoituksella kasvin saa menestymään ja onneksi merivesikorvikettakin voi sekoitella itse.
Merikaalia myydään taimina muutamissa taimistoissa, mutta sitä voi kasvattaa myös siemenistä. Siemeniä myyvä Hyötykasviyhdistys kertoo viljelyn olevan helppoa. Merikaali pitää hiekkapitoisesta, mutta ravinteikkaasta maasta. pH:n tulisi olla noin 6,5. Yleispuutarhamultien pH-arvot vaihtelevat tuotteesta riippuen, mutta esimerkiksi Biolanin Musta multa on tasan tuon 6,5. Hiekkava multaseos syntyy kotikonstein sekoittamalla kauppamultaan multalitraa kohti 1-2 dl hiekkaa.
Siemenet laitetaan multaan 1-2 cm syvyyteen, mutta esikasvatus puolisentoista kuukautta ennen siirtoa ulos aikaistaa sadonkorjuuta mukavasti. Neljä tainta neliömetriä kohti on riittävä aluejako, sillä kasvi levittäytyy ja kasvaa jopa 60 cm korkeuteen. Merikaali viihtyy aurinkoisella paikalla.
Saariston rannikolla kasvava merikaali hyötyy rakkoleväkatteesta ja kaipaa rikkipitoista lannoitetta. Koska rakkolevää ei jokaisen kotipuutarhurin saatavilla ole, lannoitteena voi käyttää esimerkiksi kotimaista luomutuotettua Nekon merileväuutetta, jonka raaka-aineena on merileväjauhe.
Merikaalin aromit ovat parhaimmillaan, kun kasvia kastellaan merivedellä. Tämähän ei tietenkään ole mahdollista ellei kotipuutarha satu sijaitsemaan meren äärellä, mutta kastelun voi toki tehdä kotitekoisella merisuolavedelläkin. Itämeri.fi:n mukaan rannikollamme meriveden suolapitoisuus on keskimäärin vain 0,7% (7 grammaa suolaa kilogrammassa vettä). Merikaali viihtyy luontaisesti alueella, jossa meriveden suolapitoisuus on vähintään 6 promillea, eli 0,6%. Näin ollen, mikäli oikein laskintani naputtelin, kotitekoisen meriveden sekoitussuhde on 1,5 tl hienoa merisuolaa litraan vettä, sillä teelusikallinen hienoa merisuolaa painaa noin 5 grammaa. 10 litraan kotitekoista merisuolavettä menisi siis 10 litraa vettä ja noin ¾ eli 0,75 dl hienoa merisuolaa.
Hyötykasviyhdistys suosittelee, ettei siemenistä kasvatettua merikaalia kannata korjata kahteen ensimmäiseen vuoteen, jotta se saa kotiutua rauhassa. Kun merikaali on saanut vahvistua ja on ensimmäisen sadon aika, sitä nautitaan nuorina, vaaleanvihreinä lehtinä parsan tapaan tai sellaisenaan tuoreena. Merikaalin kasvuston voi peittää vaikkapa suurilla ruukuilla tai olkikatteella aina sadonkurjuuseen saakka, sillä vaaleat lehdet ovat tekstuuriltaan mureita ja maukkaita. Kesän myötä merikaalin maku muuttuu kitkeräksi, joten paras sato kerätään yleensä toukokuussa. Lehtiä kerätään kasvin ulkoreunoilta, sen sanotaan edistävän kasvin kasvua.
Jos merikaalin antaa kukkia, se tuottaa uusia siemeniä. Kukinnot voi myös poistaa alkukesästä, jolloin kasvi keskittyy lehtimassansa kasvattamiseen. Kukkiessaan merikaali kuitenkin houkuttelee medellään pölyttäjiä, joten kukinnasta on siementuotannon lisäksi hyötyä myös tässä mielessä.
Odotan innolla ensimmäisiä merikaalin maisteluhetkiä täällä Jovelassa. Omavaraistelijan vinkkelistä kasvi tuo ilahduttavan lisän hyötypuutarhaamme, sillä sen tuottama sato on korjattavissa hyvin varhaisessa vaiheessa satokautta, jolloin muu puutarha tuottaa vielä vähänlaisesti syötävää. Monivuotinen kasvi on tietenkin mukava, sillä sama kasvi tuottaa satoa jopa 6 vuotta ja jatkumoa saa vaivatta antamalla osan kaaleista kukkia ja lisäämällä sitten muutaman niiden tuottaman siemenen kasvualueelle.
Puutarhaherkkujen lumoissa ♥ Jovelan Johanna
Haluatko kommentoida?
Löydät meidät instagramista ja voit laittaa meille postia kirjeet@omavarainen.fi
UUSIMPIA JULKAISUJA
Olen vallan villiintynyt vakumointiin, joka säästää säilytystilaa ja ennen kaikkea pidentää sadon ja elintarvikkeiden säilyvyyttä merkittävästi. Reilussa viikossa olen tullut siihen lopputulokseen, että pakastimen, jääkaapin ja kotivaran aarteiden pidempi säilyvyysaika on helppo saavuttaa. Se on vain kahden painikkeen painalluksen päässä, kun...
Suloinen rohtosuopayrtti ihastuttaa puutarhassa, mutta tämä perinneperenna on myös mainio luomupesuaine, jota monet museotkin käyttävät arvotekstiiliensä puhdistamiseen. Heinä-elokuu onkin ihanaa aikaa tehdä itse suloista suopaa rohtosuopayrtistä, ja pesaista talven villavaatteet valmiiksi odottamaan aikanaan saapuvia viileitä päiviä!
Öljyjen uuttaminen yrteistä on helppoa ja vaivatonta. Yksinkertaisimmillaan se tapahtuu kylmäuuttamalla. Raaka-aineina tarvitset vain yrttiä ja kasvipohjaista öljyä. Tällä ohjeella on tehty piparminttuöljyä, jota voi käyttää kotikosmetiikassa, lihaskivun helpottajana ja nuhaisen nenän avaajana sekä leivonnassa ja jälkiruokien maustajana. Kannattaa...
Kolean vaihteleva kesä- ja heinäkuu on tarjoillut aurinkoa, sateita ja rakeitakin. Sato on toisaalta hyvällä mallilla, toisaalta koleuden vuoksi kangerteleva, mutta puutarha tarjoilee silti herkkujaan.
Suvisimaa ja juhannuspolkkaa! Juhannuspolkka sai nimensä siitä, että sen maku muistuttaa hieman polkkakarkkeja, vaikkei niitä ole nähnytkään, ja suvisiman salaisuutena on mustaseljankukat. Molemmat reseptit ovat omiani, mutta kolmannen, mustaherukkaisen kesäsiman resepti on alkujaan Louhisaaren linnasta.
Tällä hyttysiä inhottavalla yrttietikalla, jota on käytetty niin karkoitteena, rohtona kuin maustajanakin, on sangen hauska nimi, jonka juuret juontavat keskiajan paikkeille Ranskaan. Itse käytän 4:n varkaan etikkaa sekä hyttyskarkoitteena että salaattikastikkeiden maustajana, mutta joskus myös hiushuuhteena, sillä se saa laimennettuna hiukset...
