MERIKAALI

17.04.2024

Kiinnostuin maultaan samettisen pähkinäiseksi, mutta samalla hieman kirpeäksi kuvaillusta merikaalista muutaman lukijamme vinkkaamana niin paljon, että päätin hankkia sitä myös omaan puutarhaamme. Toisten mielestä kasvi on helppo kasvatettava, joidenkin mielestä se vaatii hieman sirkustemppuja. Tutkailkaamme siis hieman tätä saariston omaa herkkua ja sen vaatimuksia kotipuutarhassa.

Villinä merikaalia kasvaa meillä Suomessa ainoastaan Lounais-Suomen saaristossa, Hangon rannikolla ja Ahvenanmaalla, eli alueilla, joilla meriveden suolapitoisuus on vähintään 6 promillea, mutta toki kasvia näkyy myös puutarhoissakin - se on näet monelle suurta herkkua. Hiekkaisilla rannoilla kasvava merikaali herkuttelee itse simpukoiden kuorista syntyvillä mineraaleilla ja merilevän tuomasta energiasta imeskellen suolaisampaa vettä, joka vaikuttaa merikaalin makuun merkittävästikin. Olosuhteiden luominen kotipuutarhaan siis saattaa vaatia hieman mainittuja sirkustemppujakin, mutta ei onneksi niin paljon, että kasvattaminen olisi työn ja tuskan takana. Hyvällä kasvupaikalla, oikealla kasvualustalla ja sopivalla lannoituksella kasvin saa menestymään ja onneksi merivesikorvikettakin voi sekoitella itse.

Merikaalin kasvattaminen kotipuutarhassa

Merikaalia myydään taimina muutamissa taimistoissa, mutta sitä voi kasvattaa myös siemenistä. Siemeniä myyvä Hyötykasviyhdistys kertoo viljelyn olevan helppoa. Merikaali pitää hiekkapitoisesta, mutta ravinteikkaasta maasta. pH:n tulisi olla noin 6,5. Yleispuutarhamultien pH-arvot vaihtelevat tuotteesta riippuen, mutta esimerkiksi Biolanin Musta multa on tasan tuon 6,5. Hiekkava multaseos syntyy kotikonstein sekoittamalla kauppamultaan multalitraa kohti 1-2 dl hiekkaa.

Siemenet laitetaan multaan 1-2 cm syvyyteen, mutta esikasvatus puolisentoista kuukautta ennen siirtoa ulos aikaistaa sadonkorjuuta mukavasti. Neljä tainta neliömetriä kohti on riittävä aluejako, sillä kasvi levittäytyy ja kasvaa jopa 60 cm korkeuteen. Merikaali viihtyy aurinkoisella paikalla.

Saariston rannikolla kasvava merikaali hyötyy rakkoleväkatteesta ja kaipaa rikkipitoista lannoitetta. Koska rakkolevää ei jokaisen kotipuutarhurin saatavilla ole, lannoitteena voi käyttää esimerkiksi kotimaista luomutuotettua Nekon merileväuutetta, jonka raaka-aineena on merileväjauhe.

Kastelu merivedellä tai korvikkeella

Merikaalin aromit ovat parhaimmillaan, kun kasvia kastellaan merivedellä. Tämähän ei tietenkään ole mahdollista ellei kotipuutarha satu sijaitsemaan meren äärellä, mutta kastelun voi toki tehdä kotitekoisella merisuolavedelläkin. Itämeri.fi:n mukaan rannikollamme meriveden suolapitoisuus on keskimäärin vain 0,7% (7 grammaa suolaa kilogrammassa vettä). Merikaali viihtyy luontaisesti alueella, jossa meriveden suolapitoisuus on vähintään 6 promillea, eli 0,6%. Näin ollen, mikäli oikein laskintani naputtelin, kotitekoisen meriveden sekoitussuhde on 1,5 tl hienoa merisuolaa litraan vettä, sillä teelusikallinen hienoa merisuolaa painaa noin 5 grammaa. 10 litraan kotitekoista merisuolavettä menisi siis 10 litraa vettä ja noin ¾ eli 0,75 dl hienoa merisuolaa.

Merikaalin sadonkorjuu

Hyötykasviyhdistys suosittelee, ettei siemenistä kasvatettua merikaalia kannata korjata kahteen ensimmäiseen vuoteen, jotta se saa kotiutua rauhassa. Kun merikaali on saanut vahvistua ja on ensimmäisen sadon aika, sitä nautitaan nuorina, vaaleanvihreinä lehtinä parsan tapaan tai sellaisenaan tuoreena. Merikaalin kasvuston voi peittää vaikkapa suurilla ruukuilla tai olkikatteella aina sadonkurjuuseen saakka, sillä vaaleat lehdet ovat tekstuuriltaan mureita ja maukkaita. Kesän myötä merikaalin maku muuttuu kitkeräksi, joten paras sato kerätään yleensä toukokuussa. Lehtiä kerätään kasvin ulkoreunoilta, sen sanotaan edistävän kasvin kasvua. 

Kukinta ja siemenet

Jos merikaalin antaa kukkia, se tuottaa uusia siemeniä. Kukinnot voi myös poistaa alkukesästä, jolloin kasvi keskittyy lehtimassansa kasvattamiseen. Kukkiessaan merikaali kuitenkin houkuttelee medellään pölyttäjiä, joten kukinnasta on siementuotannon lisäksi hyötyä myös tässä mielessä.

Odotan innolla ensimmäisiä merikaalin maisteluhetkiä täällä Jovelassa. Omavaraistelijan vinkkelistä kasvi tuo ilahduttavan lisän hyötypuutarhaamme, sillä sen tuottama sato on korjattavissa hyvin varhaisessa vaiheessa satokautta, jolloin muu puutarha tuottaa vielä vähänlaisesti syötävää. Monivuotinen kasvi on tietenkin mukava, sillä sama kasvi tuottaa satoa jopa 6 vuotta ja jatkumoa saa vaivatta antamalla osan kaaleista kukkia ja lisäämällä sitten muutaman niiden tuottaman siemenen kasvualueelle.

Puutarhaherkkujen lumoissa Jovelan Johanna

Haluatko kommentoida?
Löydät meidät instagramista
ja voit laittaa meille postia kirjeet@omavarainen.fi 

UUSIMPIA JULKAISUJA

Silmä silmästä, punkki punkista! Biologinen tuholaistorjunta esimerkiksi leppäkerttujen avulla, on myrkytön vaihtoehto kemiallisille kasvinsuojeluvalmisteille ja herättää kiinnostusta myös kotipuutarhureiden joukossa. Aiemmin torjuntaeliöitä myytiin lähinnä kauppapuutarhoille, mutta onneksi nykyään kotipuutarhurikin voi tilata niin sanottuja...

Nyt saavat rikkaruohot kyytiä ilman ylimääräisiä kyykkimisiä ja kasvit ravintoa onnnistuneiden satojen ja kukkivien silmänilojen tuotantoon.

Kevät etenee ja pian koko maailma on taas niin ihanan vihreänä. Mikä olisikaan parempi raaka-aine esille nostettavaksi, kuin toukokuussa sesongin aloittava, metsän vihreäksi kullaksikin kutsuttu kuusenkerkkä?

Johan on ilmoja pidellyt! Kevääksi muuttunut puolen vuoden talvi teki loikan taaksepäin ja saimme kokea viikon sisällä sekä uuden hangen että käen kukunnan, joista ensimmäisen vierailu kesti onneksi vain vuorokauden. Sellaista se on tänä vuonna ollut, sahaavaa säätä ees ja taas, mutta nyt kevät on ottanut vallan, vaikka uutiset maalailevat vielä...

Toivejulkaisu! Ihanista ihaninta, kirjassamme Vanhassa talossa - Kohti omavaraisempaa elämää, ja sitä ennen, kauan sitten vanhassa blogissamme ollutta palashampoon ohjetta on kyselty useasti, joten julkaisen sen nyt uudelleen myös täällä omavarainen.fi:ssä.

MERIKAALI

17.04.2024

Kiinnostuin maultaan samettisen pähkinäiseksi, mutta samalla hieman kirpeäksi kuvaillusta merikaalista muutaman lukijamme vinkkaamana niin paljon, että päätin hankkia sitä myös omaan puutarhaamme. Toisten mielestä kasvi on helppo kasvatettava, joidenkin mielestä se vaatii hieman sirkustemppuja. Tutkailkaamme siis hieman tätä saariston omaa herkkua...