Kuuden kesän kotipuutarhuroinnin jälkeen on myönnettävä, ettei hajuakaan. Täällä ollaan menty pitkälti mututuntumalla ja tuurilla. Oli siis ihan paikallaan viettää kokonainen päivä tutkaillen aihetta multa, ja jotta ei ihan metsään menisi multavuuksineen ja hiekkavuuksineen, soitin vielä Kekkilän ja Biolanin multa-asiantuntijoille ja kysyin mitä niillä konkreettisesti tarkoitetaan. Olipa multava päivä kerrassaan, ja sen parasta antia oli tietenkin se, että opin jotain uutta. Toivottavasti tästä koosteesta on iloa muillekin!

Mitä multa on?

Multavaksi  kutsutaan multaisaa maata, joka sisältää runsaasti orgaanista eli eloperäistä ainesta, kuten turvetta tai kompostia. Puutarhan omaa maa-ainesta voi multavoittaa lisäämällä siihen ostomultaa, kompostia tai turvetta. Multa on sitä rikkaampaa, siis multavampaa, mitä tummempaa se on.

Kuohkea multa on ilmavaa. Mullan korkea turvepitoisuus voi kiinteyttää multaa sitä kastellessa, mutta lisäämällä multaan hiekkaa ja kompostimassaa, mullan saa kuohkeutettua. Lisäksi kompostimassan madot avustavat mullan kuohkeuden ylläpidossa.

Hiekkavalla mullalla tarkoitetaan multaa, jossa nimensä mukaisesti on hiekkaa tai soraa. Sekoittamalla kauppamultaan multalitraa kohti 1-2 dl hiekkalaatikkohiekkaa, syntyy kotitekoinen hiekkava multa, josta esimerkiksi useat yrtit pitävät.

Multatyypit

Taimimullat
Eivät yleensä sisällä juurikaan tai lainkaan lannoitteita, mutta niihin on saatettu lisätä luontaisia mikrobeja, jotka vahvistavat taimen kasvua.

Yrttimulta
Hiekkapitoista multaa, jossa on hieman lannoitetta.

Puutarhamulta
Yleismulta likimain kaikelle mahdolliselle puutarhassa. Yleensä peruslannoitettu ja kalkittu.

Kasvuturve ja turvemulta
Yleiskasvualusta niin taimille kuin kukille ja kasvihuoneen kasvateillekin, myös maanparannusaine. Usein valmiiksi kalkittu ja lannoitettu.

Musta multa ja mustamulta
On olemassa Mustaa multaa (Biolan) ja mustamultaa. Musta multa on kotimaista kompostoitua multaseosta, jossa on broilerinlantaa ja kalkkia, kun taas mustamulta, eli tšernoseemi on ravinteikas maannos, jota syntyy mm. Venäjän pitkäruohoisilla aroilla.

Erikoismullat
Lisäksi on olemassa erilaisia erikoismultalaatuja erimerkiksi hapanta multaa havuille, rodoille (alppiruusuille) ja pensasmustikoille (sekä mesimarjoille), luomuviljelyyn sopivaa multaa, omaa multaa perennoille ja kesäkukille, ja onpa tomaateillekin kehitetty ikioma multa parhaan mahdollisen sadon saavuttamiseksi kasvumaan osalta.

Ahaa-elämys

Meillä Jovelan keittiöpuutarhassa on yritetty kasvattaa sekä pensasmustikkaa että mesimarjaa, joista pensasmustikka on onnistunut vaihtelevasti, ei kuitenkaan mainiosti ja mesimarja hyvin vaatimattomasti. Mesimarjahan kaipaa hapanta maata siinä missä happamasta erikoismullasta nauttivat havut, rodot ja pensasmustikatkin. Ilmeisesti pelkkä kalkitsematon multa ei ole riittänyt tuomaan maahan tarvittavaa happamuutta, joten pitänee nyt keväällä perusparantaa tämän kaksikon kasvatusaluetta happamalla mullalla. Oppia ikä kaikki!

Mullan menekki

Keittiöpuutarhaa suunnitellessa ja rakennellessa saattaa yllättyä siitä kuinka paljon multaa hyötypuutarhaan kuluu. Itse ainakin aikoinaan arvelin laskukoneeni seonneen, kun laskeskelin meidän 60 cm korkeiden kasvatuslaatikoiden multavetoisuutta.

Näin lasket: Multaa myydään kaupoissa litramitalla, esimerkiksi 40-50 litran pusseissa. Suuremmat erät myydään yleensä irtomultana kuutiomitalla (m3 = 1 metri × 1 metri × 1 metri). 1 m3 multaa on 1000 litraa ja se painaa multalaadusta (ja vuodenajasta) riippuen 800-1000 kg. Varhain keväällä multa on painavaa, koska se on märkää. Sama tietenkin syksyllä.

Kasvatuslaatikon tai kasvimaan multamenekin voi  laskea seuraavalla tilavuuslaskukaavalla: 

Kasvatuslaaatikot ja kasvatuspenkit

leveys x syvyys x korkeus : 1000 = litramenekki

Esimerkiksi tyypillinen lavakauluskokoinen kasvatuslaatikko on 120 cm leveä, 80 cm syvä ja 20 cm korkea, laskukaava on siten 120x80x20 = 192000 joka muunnetan litroiksi jakamalla tuhannella = 192 litraa. Multamenekki on siis 192 litraa, eli hieman vajaa 4 kpl 50 litran puutarhamultasäkkejä.

Jos teet korkeamman kasvatuslaatikon (40 cm = kaksikertainen lavareunus), joudut tuplaamaan määrän ja jos teet korkeita kasvatuslaatikoita (60 cm), kuten meillä, multamäärä on jo triplattava. Korkean kasvatuslaatikon pohjalle kannattaakin laittaa muuta maa-ainesta kuin ravinteikasta ostomultaa, Meillä esimerkiksi kasvatuslaatikon pohjalle laitettiin olkea ja puutarhajätettä, jotka hiljalleen maantuu kasvatuslaatikon pohjalla ja ovat myöhemmin käännettävissä muun maa-aineksen sekaan.

Maanparannus

Olet perustanut ihanan hyötypuutarhan, mutta puutarha ei ole koskaan valmis, vaan vaatii vuosittain hieman huoltoa. Satokauden jälkeen maa köyhtyy ravinteista ja uusi sato tulee tarvitsemaan lisää ravinteita, joita voi lisätä maahan esimerkiksi kompostilla ja tuhkalla. Sekä uutta kasvimaata perustaessa, että vanhaa rikastaessa saattaa olla tarpeen parantaa maan rakennetta muutenkin.

Saviseen maahan lisätään kompostia ja/tai turvetta sekä kalkkia. Kovin jauhomaiseen savimaahan kannattaa lisätä myös hieman hiekkaa tai soraa, jotta maa ei kovetu sateiden myötä. Savimaa sisältää luontaisesti paljon kaliumia ja magnesiumia, mutta savimaa on monille taimille liian tiivis kasvualusta, se kuivuu kovaksi ja liejuuntuu sateella. Lisäksi savinen maa on routa-altis. Savinen maa on usein vaaleaa ja harmahtavaa.

Hiekkaiseen maahan lisätään kompostia ja/tai turvetta. Hiekkainen maa on taimille ja kasveille usein turhan kuuma ja kuivaa. Kuivuutta voi helpottaa lisäämällä maahan biohiiltä tai savirouhetta, jota myydään puutarhaliikkeissä.

Turvemaa on keväisin kylmä kasvualusta taimille ja kasveille, sillä se lämpiää hitaasti. Turve myös pölyää kuivana. Savirouheella, soralla tai hiekalla sekä kalkilla voi parantaa liian turvepitoisen maa-aineksen rakennetta. Turvemaa on tummaa.

Marttojen mukaan kasvimaalla maan rakennetta parannetaan lisäämällä  n. 5 cm kutakin lisättävää maalajia, joka sekoitetaan vanhaan multaan.

Jos taas käytät pussitettua puutarhamultaa tai turvemultaa, sopiva virkistys syntyy 10-20 litralla uutta maa-ainesta per m2.

Kalkitus. Väkilainnoitteet happavoittavat maata ja suomalainen maaperä on luontaisesti hapanta. Maan happamuutta voi hillitä kalkilla, jota lisätään maa-ainekseen 100-300 grammaa 1 m2 kohti. Litra kalkkia painaa n. 1,2 kg. Kalkkia ei kuitenkaan kannata lisätä ennen kun mittaa kasvimaansa happamuuden. pH-testiliuskoja voi ostaa puutarhamyymälöiden lisäksi apteekista. Useimmat hyötypuutarhan kasvikset viihtyvät kasvualustalla, jonka happamuus on n. 6-7 pH. Jos kalkitset maata lehtipuutuhkalla, 1 dl/m2 on sopiva määrä. Lehtipuutuhka on mitä mainioin ravitsija ja kalkitsija, josta kirjoitin lisää tänne.

Kasvimaan vuosihuolto

Keväisin, roudan sulettua kasvimaa ja kasvatuslaatikoiden mullat käännetään talikolla. Samalla voi poistaa maahan mahdollisesti jääneitä rikkakasvien juuria. Multaa virkistetään tarpeen mukaan uudella mullalla, turpeella, kalkilla/tuhkalla ja hiekalla tai soralla. Maanparannusta voi tehdä myös syksyllä, kun sato on korjattu ja maa käännetään. Syksyllä kasvimaalle ja kasvatuslaatikoihin voi levittää myös talven yli lepääviä, maantuvia, puista varisseita lehtiä,  jotka käännetään mullan sekaan keväällä.

Taimikauppiaan taimet

Jos et kasvata itse taimia, vaan ostat taimet valmiina, istutusmaan ravinteikkuus on tärkeää. Toki se on tärkeää muutenkin, mutta taimitarhalla taimet ovat saaneet mahdollisimman lajikekohtaista ravintoa mullastaan, ja jos taimi laitetaan täysin erilaiseen multaan, taimi saattaa pelästyä. Pienet taimet eivät kuitenkaan lisäravintoa juurikaan kaipaa, liian ravinteikas multa jopa hidastaa kasvua ja on muutenkin haitaksi, mutta istutusmittaansa ehtineet taimet tarvitsevat jo ravintoa menestyäkseen uudessa kodissaan.

Multa toden totta on maan kultaa!

Opin multaan perehtyessäni ja omia kokemuksia miettiessäni sen, että hyvä sato todellakin alkaa mullasta. Nyt olen ainakin itse askelta multavampi kotiviljelijä ja yritän jatkossa kiinnittää enemmän huomiota myös siihen missä hyötypuutarhamme kasvatit kasvavat, sen lisäksi mitä siellä kasvaa. Tuurilla ei aina tule paras lopputulos, niin se vaan on.

Toivottavasti näistä vinkeistä on iloa muillekin kotipuutarhureille, joilla ei vielä ole ihan kaikki hommat hallussa juuritasolla kasvimaataa

Jutun lähteinä on käytetty mm. seuraavia julkaisuja: Kaikki kompostoinnista ja maanparannuksesta: Kirsi Tuominen, Keittiöpuutarhuri: Lena Israelsson, Kodin puutarha: WSOY 1945, Komposti: Ken Thompson, Tuottava maa: Marttayhdistyksen julkaisu, Kekkilä, Biolan, GreenCare, Nelson Garden Kuvat: Pixbay