Pohjolan mytologian, talonpojan apteekiksikin kutsuttu viikinkien tuliainen mustaselja tunnettiin jo antiikin Kreikassa. Suomessa serkkuaan terttuseljaa harvinaisemman mustaseljan kukista ja marjoista tehdään yleensä juomia, joista seljankukkatuotteet ovat jo meilläkin saavuttaneet trendiruoan statuksen. Trendikäs tai perinteikäs, kummin vaan - mustaselja on puutarhan ravinteikas ja ilmeikäs hienohelma.
Mustaselja tuli itselleni aikoinaan hyvin tutuksi asuessani Tanskassa. Kesäillat täytti makean sakea tuoksu, joka muistutti hieman tuomenkukkaa, mutta ei kuitenkaan aivan. Syyksi paljastui kotipaikkani lähellä villinä ja kaikkialla kasvavat hyldebærit, eli mustaseljat, jotka peittyivät aina heinäkuussa valkoiseen kukkamereen. Loppusyksystä tiesi aina milloin mustaseljat ovat kypsymässä, sillä lintujen ruikulit olivat tumman sinisiä ja tielle parkkeerattujen autojen pellit näyttivät välillä siltä, kuin paikalla olisi käyty värikuulasotaa. Aikaa tästä on jo lähemmäs 20 vuotta, mutta sen verran yliannostuksen sain tanskalaisten kovasti pitämästä seljankukasta erilaisina juomina, että olen vasta viime vuosina alkanut maistella sitä uudelleen. Viime vuonna sieluun iski jo pieni hyldebær-kaipuu, joten istutimme omalle pihalle pari tainta, jotka ovat talvehtineet ja jatkavat kasvuaan. Satoa odotellessa..
Pohjolassa mustaselja on ollut arvokas puutarhan aarre, mutta se tunnettiin jo antiikin Kreikassa, jossa länsimaisen lääketieteen isänä pidetyn Hippokrateen sanottiin arvostaneen mustaseljaa kaikkien sairauksien lääkerasiana. Pohjolaan mustaselja saapui mahdollisesti viikinkien mukana ja sen arvellaan ehkä olleen ensimmäinen tarkoituksella viljelty marjalaji Norjassa. Mustaselja on sittemmin levinnyt lintujen avustamana kaikkialla missä se viihtyy. Suomessa mustaseljaa on tiettävästi ollut 1700-luvulta saakka, jolloin maisteri, talouskasvitutkija Pietari Gadd testasi lajin selviytymismahdollisuuksia joko Turun Akatemian kasvitarhalla tai omalla koetilallaan Turun lähistöllä.
Skandinaavisessa mytologiassa mustaseljalla on ollut vahva suojelija, kissojen vetämässä vaunuissa ajeleva Freya, joka oli rakkauden, hedelmällisyyden ja kauneuden jumalatar. Joidenkin kirjoitusten mukaan yksi Freyan lempinimistä oli Hyllemor, mustaseljaäiti ja Freyan uskottiin asuneen mustaseljassa. Mustaseljasta tuli Skandinavian pyhä puu. Sitä ei sopinut kaataa - siitä seurasi huonoa onnea, eikä mustaseljasta sopinut taittaa oksia tai kerätä satoa puun hengettäreltä lupaa pyytämättä. Tanskalaisen sananlaskun mukaan siellä missä mustaselja ei kasva, ei ihminenkään voi elää.
Pohjolassa ja Manner-Euroopassa mustaseljaan liitetyt uskomukset olivat niin vahvoja, että sitä istutettiin kodin ja talousrakennusten ympärille asukkaiden ja eläinten suojaamiseksi kirouksilta, noidilta, peikoilta, maahisilta ja sairauksilta. Kuivattuja mustaseljakimppuja ripustettiin navettoihin ja latoihin suojaamaan eläimiä ja niiden ruokia. Englantilaiset uskoivat, ettei salama voi iskeä mustaseljaan, joten sen istuttaminen talon kylkeen toi suojaa myös tulipaloilta. Skandinaavisessa mytologiassa Freyan vaunuja vetävät kissat olivat lahja ukkosen jumala Thorilta. Ehkäpä uskomus siintää siitä.
Joissain paikoissa vainajan haudoille saatettiin laittaa mustaseljasta tehty risti. Kun oksat juurtuivat ja lähtivät uuteen kasvuun, sitä pidettiin merkkinä siitä, että vainajan sielu oli kulkenut autuuteen.
Kirjassa Keittiöpuutarhuri (Lena Israelsson, Otava) kerrotaan, kuten monessa muussakin julkaisussa, että mustaselja viihtyy Suomessa ainoastaan kasvuvyöhykkeillä 1 ja 2. Plantagenin mukaan mustaselja lajikkeesta riippuen
pärjäisi myös muualla, aina kasvuvyöhykkeelle 5 saakka, mutta kyllä se pakkasarka on ja usein palelluttaa itsensä talven aikana niin, ettei enää jaksa lähteä uuteen kasvuun. Meillä Jovelassa (kasvuvyöhykkeellä 1) on 2 pientä mustaseljaa, jotka ovat talvehtineet hyvin. Puskat ovat vielä niin pieniä ja sadottomia, ettei niistä vielä esimerkkikuvia saa, joten tässä kirjoituksessa olevat kuvat olen ottanut kuvituskuviksi kuvapankista.
Istutuksen jälkeen pensas ottaa aikansa lähteä kasvuun, mutta vuoden tai parin jälkeen se alkaa kasvaa vauhdikkaasti ja saavuttaa meidän leveysasteilla n. 3 metrin korkeuden nopeasti. Muualla Pohjolassa mustaselja kasvaa helposti puuksi ellei sitä leikata. Pensas kukkii pitsimäisin, huumaavasti tuoksuvin kukkaryppäin heinäkuussa. Kukinta kestää kauan ja varsinainen marjasato kypsyy, mikäli ehtii, syys-lokakuussa.
Pensas on hyvä houkutuskasvi, sillä se houkuttelee puutarhan kirvat luokseen. Mustaseljalle kirvat eivät tunnu juurikaan hallaa tekevän, vaikka pensas saattaakin näyttää riivityltä. Haitta lienee lähinnä puutarhurin visuaalinen harmi ja kirvoja piisaa kyllä, ellei niitä karkota.
Voimakkaasti, jokseenkin imelän makeana heinäkuussa kukkivat seljat levittävät tuoksunsa tuulten mukana niin kauas, että tuoksun erottaa, vaikka itse pensasta ei näkisikään. Kukista tehdään usein erilaisia juomia ja trendiruokana pidettäviä seljankukkatuotteita on viime vuosina ilmestynyt myös meillä kauppojen valikoimiin. Seljankukkaa löytyy niin limonadeista, siidereistä ja viineistä kuin vaikkapa Ikean myymästä seljankukkamehusta ja kotoisesta seljankukkasimasta. Seljankukkaa käytetään myös jälkiruoissa, kuten jäätelössä, leivonnaisissa ja klassisissa seljankukkapannukakuissa tai sellaisenaan friteerattuina seljankukkaterttuina.
Minerva-kustannuksen mainiossa kirjassa Kodin uusi mehukirja kerrotaan, että kukkien paras keruuaika on silloin, kun kukat ovat vasta auenneet ja kukkatertussa on vielä n. 10% nuppuja. Käyttöä varten kerätään ainoastaan kukkatertut, ei tertun paksumpia varsia.
35 seljankukkaterttua
2 sitruunaa (miel. luomu) viipaloituna
1 kg sokeria
2 litraa vettä
Huuhtele kukkatertut ja anna niiden kuivahtaa. Pese sitruunat ja viipaloi ne. Kiehauta vesi ja anna sokerin sulaa siihen. Napsi kukat irti tertuistaan ja laita ne astiaan sitruunaviipaleiden kanssa. Kaada lämmin sokeriliemi kukkien ja sitruunoiden päälle. Peitä astia pyyhkeellä ja laita viileään 4 päiväksi. Sekoita kerran päivässä. Siivilöi mehu ja pullota se. Säilytä viileässä. Jos haluat tehdä simaa, laita kädenlämpöiseen nesteeseen herneen kokoinen pala tuorehiivaa ja anna juoman käydä siman tapaan vuorokauden huoneen lämmössä ennen siivilöintiä ja pullotusta.
Seljankukkapannukakut ovat klassikoita kaikkialla, missä mustaseljaa tavataan yleisesti. Hieman räiskäletaikinaa paksumpaan taikinaan lisätään maltillinen määrä huuhdeltuja seljankukkia ja pienet pyöreät pannukaksut paistetaan runsaassa rasvassa pannulla räiskäleiden tapaan. Ks. video alla!
Seljankukkaterttuja voi myös friteerata upottamalla tertun tyypilliseen frityyritaikinaan ja uppopaistamalla tertut öljyssä. Valmiiden seljankukkafrityyrien päälle sihdataan hieman pölysokeria ja rapeat herkut ovat valmiita nautittaviksi.
II maailmasodan aikaan kaikki herkut olivat kortilla, mutta kansa Briteissä saattoi joskus herkutella seljankukkapannukakuilla. Yllä olevalla videolla entinen kartanon taloudenhoitaja ja emännöitsijä Ruth Mott (1917-2012) valmistaa seljankukkapannukakkuja hurmaavassa The Wartime Kitchen and Garden -sarjassa. Sarjassa on kaiken kaikkiaan 8 osaa, yllä oleva jakso on 8/8 ja se alkaa suunnilleen kohdasta, jossa Ruthin talouteen saapunut sotaevakko Joyce lähtee keräämään seljankukkia ja päättyy siihen, kun Ruth kääntelee seljankukkapannukakkuja tirisevällä pannullaan.
Myöhään syksyllä kypsyvät mustaseljan marjat ovat hieman erikoisen makuisia - ne eivät muistuta mustaviinimarjoja tai mustikkaa, eivätkä kaikki niiden mausta pidä, mutta marjojen ravinteikkuus tekee niistä haluttuja mehumarjoja ja mustaselja-omenamehusta moni pitääkin. Marjoja ei saa syödä raakana, siis ennen kun ne ovat syvän mustia, eikä tuoreita marjoja suositella syötäväksi yleensäkään. Mustaseljan marjat ovat kypsennettäviä marjoja.
Mustaseljan marjat sisältävät runsaasti A- ja C-vitamiinia, E- ja B1 -vitamiinia, kalsiumia, rautaa sekä folaatteja (B9-vitamiini), mutta marjoja ei tule syödä kypsentämättömänä niiden miedon toksiinisuuden vuoksi. Toksiinisuus katoaa kypsennettäessä.
500 g mustaseljan marjoja
1 sitruuna (luomu)
3 omenaa
3-4 dl sokeria
2 litraa vettä
Leikkaa mustaseljanmarjatertut irti varsistaan ja laita ne kattilaan. Pilko sitruuna ja omenat reiluiksi paloiksi ja tipauta marjaterttujen päälle. Lisää sokeri ja vesi, kiehauta kunnes sokeri sulaa. Laske lämpöä ja annan mehun kiehua hiljalleen 30 minuuttia. Nosta tulelta ja anna jäähtyä. Siivilöi mehu ja pullota puhtaisiin pulloihin. Säilytä jääkaapissa. Mehun voi myös pakastaa.
Seljankukkia voi kuivata ja käyttää teessä tai mausteena. Myös tuoreilla kukilla voi maustaa teen. Pakastettaessa kukkien maku voimistuu.
Paskanmarjaksikin haukuttu lievästi myrkyllinen terttuselja on yleinen Suomessa, mustaselja ei ole. Kukinta-aikana ne erottaa toisistaan mm. siten, että terttuselja tekee kartiomaisia kukintoja, mustaseljan kukinto taas on tasainen ja laakea. Terttuseljan pahanmakuiset marjat ovat kypsänä joulun punaisia, mustaseljan taas melkein mustia.
Mustaseljan mehua pidetään terveyttä edistävänä juomana, joka helpottaa vilustumisoireita ja alentaa kuumetta.
Noin! Taas on tehty yksi puutarhan ja keittiön historiamatka, joka tällä kertaa taittui skandinaavisen rakkauden jumalattaren vaunuissa nykyajan puutarhaan. Enpä arvannut silloin, kun omavaraistelevia ensiaskelia otimme Jovelaan muuton myötä, miten mielenkiintoisten tarinoiden äärelle tämä matkamme vielä vie. Ja mitä tulee mustaseljaan, täytyyhän meillä sitäkin olla, ihan jo siksi, että 4 vuotta sitten isäntä löysi talomme alta pienen harmaan kissanpennun, joka sai tuolloin nimekseen Freya ❤ Kuinka ollakaan, nyt mustaseljan mytologiaan perehtyessäni kävi ilmi, että mustaseljan suojelija oli myös Freya ja Freyan vaunuja vetävät kissat olivat sinisen harmaita, aivan kuten meidän suloinen Freyammekin. Hauskoja sattumia kerrassaan!
Perinteiden perässä ♥
Jovelan Johanna
Kiinnostuin maultaan samettisen pähkinäiseksi, mutta samalla hieman kirpeäksi kuvaillusta merikaalista muutaman lukijamme vinkkaamana niin paljon, että päätin hankkia sitä myös omaan puutarhaamme. Toisten mielestä kasvi on helppo kasvatettava, joidenkin mielestä se vaatii hieman sirkustemppuja. Tutkailkaamme siis hieman tätä saariston omaa herkkua...
Upeita leikkokukkaseoksia, erilaisia auringonkukkia, meheviä vihenneksia, luomuyrttejä, hurmaavia koristeheiniä, maukkaita tomaatteja, helppoja huonekasveja, eksotiikkaa lautaselle ja siemensekoituksia pörriäisten iloksi - tätä kaikkea tarjoilee Buzzyn siemensarjat, joihin tämä julkaisu perehtyy ajatuksella.
Kevät näyttää vihdoin ottaneen askeliaan muutenkin kuin sipsutellen, vaikka pakkasherra heittikin vielä viimeiset tumpsaukset lunta pitkin peltoja ja puutarhoja.
Mansikkamarkkinoille on viime vuosina tullut ihastuttavia uusia lajikkeita, joista osa kukkii erityisen kauniisti ja osassa on herkullisen mielenkiintoisia makuvivahteita, kuten ananas ja vadelma. Tässä julkaisussa jutustellaan mansikoista, niiden kasvattamisesta, uudemmista lajikkeista ja hipaistaan hieman mansikoiden historiaakin.
Katse kohti kesää! Tässä julkaisussa laitellaan juhannusperunat kasvamaan ämpäreihin ja tehdään muutama diy-perunaruukku itse. Sertifioidut siemenperunathan ovat juuri saapuneet myymälöihin ja tietyillä varhaisperunalajikkeilla kasvatus onnistuu 60 vuorokaudessa. Alkaa siis olla aika laittaa juhannusperunat itämään, jotta juhannuksena saadaan...
Kuka nakertaa satoasi, entä ketkä mahdollistavat sen? Mistä ötököistä olisi hyvä päästä eroon ja miten? Keitä taas kannattaa houkutella puutarhaan ja millä keinoilla, vai olisiko sittenkin kaikilla paikkansa puutarhassa?
