Syksyn saapuessa on hyvä katsella satokauden onnistumisia ja oppeja, joita syntyy epäonnistumisten kautta. Joka vuosi oppii jotain uutta yhtälailla kuin saa iloita onnistumisista. Tässä julkaisussa käväistään myös mehuasemalla ja jaetaan muutama vinkki teille, joilla ensimmäinen mehuasemakäynti on vielä edessä.
Kuukauden ensimmäisenä sunnuntaina Tsajut-blogin Sadun ja Korkealan Heikin luotsaaman omavaraistelijoiden poppoon kuulumisten lisäksi yhteisenä aiheenamme on onnistumiset ja epäonnistumiset sekä ajankohtaiset maanparannusasiat.
Elokuussa täällä Jovelassa on ollut tahatonta hiljaiseloa, sillä meillä tuli hieman haasteita vastaan. Olen ollut kipeänä kuin mikäkin lasaretin leidi. Sain joko koronan tai sen varuskuntiakin riivanneen flunssapöpön. Oli mitä oli, mutta sitkeässä on tauti. Viimeiset 2 viikkoa olen ollut ensin tosi kipeänä ja sen jälkeen jälkioireisena niin, että lämpöilyä on harva se päivä, voimat ovat aivan loppu ja pieninkin puuhastelu aiheuttaa kylmän hien nousun otsalle. Tästä kirjoituksesta ei siis tule kovinkaan pitkä, mutta kerronpa kuitenkin kuulumisia ja niitä onnistumisia sekä kantapääoppeja tarinoinnin lomassa.
Aloitetaan muutamilla mehuasemavinkeillä, jotka pohjautuvat seikkoihin, joita itse ensikertalaisena pohdiskelin ennen vierailua.
Käväisimme
isännän kanssa perjantaina Marttojen ylläpitämällä mehuasemalla.
Vihdoinkin Baya Marisa -omenapuut ovat tehneet niin suuren sadon, ettei sitä enää kahteen pekkaan syödä, vaikka omenoita miten hilloaisi,
paistaisi ja kuivaisi. Osan omenoista jätimme vielä puihin tuoreherkuksi ja säilöntää varten. Mehuja varten keräsimme torstaina kaksi isoa laatikollista omenaa. Perjantaina ne huuhtaistiin ja vietiin mehuasemalle.
Omenat odottelevat lähtöä Gerdan edustalla. Toisessa kuvassa ollaan jo mehuasemalla. Rouhimen kautta ajettu omenamassa putoaa kankaalla suojattuun laariin pussiputkea pitkin.
Eri kerrosten välissä on levyt, joita laite painaa alas puristaen mehut kankaalla suojatusta omenamassasta. Sen jälkeen mehu siirrettiin kuumentimeen, joka tuhoaa raakamehusta säilyvyyden kannalta haitalliset mikrobit. Toisessa kuvassa mehuaseman Martta täyttää 3 litran hanallisia pusseja kuumalla pastöroidulla mehulla. Mehupussit käytettiin vielä vesialtaassa täytön jälkeen. Näin mahdollinen pussin päälle hulahtanut mehu huuhtoutui pois ja hanasuu on puhdas.
Näin kaunista mehua tuli punamaltoisista Baya Marisa -omenista. Meillä oli 48 kiloa omenaa, joista tuli 13 kolmen litran pussia mehua. Yhteensä mehua tuli noin 38 litraa, sillä viimeinen pussi jäi vajaaksi. Omenamehun hinnaksi tuli 43,20 € (pastöroituna 0,90 € per omenakilo) + 1,20 € per kolmen litran hanapussi. Pastöroidulle mehulle tuli siis kokonaishinnaksi 58,80 €, eli hieman yli 1,5 euroa per litra.
En malta odottaa, että pääsen tekemään tästä kauniista joulunpunaisesta omenamehusta glögiä ja pienen erän talvisiideriä, jossa maistuu hennosti kaneli, neilikka, anis ja vanilja. Loput mehut juodaan sitten ihan sellaisenaan tästä ensimmäisestä testimehuerästä.
Kuten aina, jokaisena satovuotena yhdet onnistuvat ja toiset epäonnistuvat. Joskus syynä ovat olosuhteet, joskus huono tuuri ja aika usein kasvattajan hölmöilyt. Saldo on kuitenkin aina siellä ilon puolella ja haasteet ne vasta opettavatkin tekemään jotain toisin ja siten myös paremmin.
Jestas, että meillä on ollut kaunista ruokaa taas tällä satokaudella. Ei voi kuin ihastella. Kasvihuoneen satokausi on vielä kesken, mutta kurkkusato on nyt saatettu päätökseen. Kyllä sitä piisasikin, herranen aika! Hieman kieltämättä alkoi kurkut jo tulla korvistakin, niin satoisia epeleitä meillä on ollut.
Kasvihuoneen paras juttu 2024: Kasteluruukut kasvatuslaatikoissa! Voi jukra sentään! Meillä on kasvarissa riittänyt kerran tai 2 kertaa viikossa kastelu koko kesän läpi, koska laitoimme 2,5 litran keraamiset kasteluruukut kasvatuslaatikoihin! Ne ovat ihan oikeasti niin hyvä juttu, että oksat pois! Taimet ja kasvit saavat tasaista kastelua, eikä haittaa jos kastelu unohtuu pariksi päiväksi. Meillä oli 1 kasteluruukku ja 4 tomaattia, paprikaa tai tomaattia per kasvatuslaatikko.
Parannettavaa: Tomaatteja voisi harventaa ja latvat typistää. Jokavuotisesta viidakosta ei ole helppo korjata satoa.
Tässä on kesän kauneimpia tomaatteja. Raidalliset ovat herkullista Tigerellaa, munan muotoiset Pink Thai Egg -lajiketta ja mehevän väriset tomskut ovat Indigo Rosea.
Patty pan -kiekkokurpitsat ovat niin söpöjä ja hyvän makuisia. Lajikkeen sanotaan olevan super satoisa, mutta meillä ei tänä kesänä tätä määräänsä enempää tule. Onpahan kuitenkin tullut sen verran, että olen osan pikkelöinyt ja loput ovat menneet suuhun sellaisenaan. On meinaan mukavan makuinen minikurpitsa ihan tuoreenakin.
Tänä punakuorinen ja monipuolinen Mozart-peruna on noussut suosikkiperunoitteni kolmen kärkeen. Peruna on tosiaan monikäyttöinen, todella maukas ja säilyykin mainiosti.
Onnistumisten osastolle voidaan taas kirjata myös porkkanat. Niitä on paljon, ne ovat pääasiassa ihan suoria ja jestas minkä kokoisia! Valkoiset ja keltaiset porkkanat ovat sen verran muhkeita, ettei monta tarvita yhdelle aterialle. Uskoisin, että meillä porkkanoiden laadukkuuden salaisuutena on vermikuliitti. Sehän on luonnollista materiaalia, rouhetta, joka tekee maasta ilmavan, mutta samalla myös kosteutta ylläpitävän. Vermikuliitin ansiosta pötköjuuresten ei tarvitse puskea maan halki, joten niistä tulee mukavan suoria ja rotevia. Vermikuliitti on siis mainio maanparannusaine.
Basilika oli vuoden Hevi ja hevisti sitä meillä on ollutkin. Tässä olen surauttelemassa basilikaa, omia valkosipulinkynsiä ja öljyä pestoksi, jota pakastin kelmulla vuoratussa matalassa vuoassa. Jäätynyt levy on helppo leikata kertakäyttöisiksi paloiksi ja säilöä ne pakastimeen odottamaan käyttöä.
Karhunvadelmat alkavat vihdoin olla siinä iässä, että niistä alkaa tulla ihan kunnolla satoa. Tänä vuonna sato on kypsynyt hassusti pienissä erissä. Melkein joka päivä viikojen ajan olen saanut käydä keräämässä kunnon kourallisen tai 3 desin mukin täyteen. Marjat pakastan heti irtonaisina ja kun sellainen sopiva määrä on kasassa, pussitan ne sitten sopivan määrän pussillisina.
Mitä tekisin toisin: No, en istuttaisi hätäpäissäni karhunvadelmia kiemurtelemaan syreenikaarta pitkin. Unelmamielikuvissa keräilin marjoja syreenikaaren pinnalta, mutta todellisuudessa kaivelen marjoja syreenien seasta ja kaaren sisältä, koska eihän ne karhunvadelmat siinä ulkosyrjässä kasva, vaan luikertelevat minne lystäävät ja tosi korkeallekin. Kaikkien oksien lomasta on sitten hieman kivuliasta hamuta niitä marjoja, sillä nämä karhunvadelmat ovat sitä piikikäsoksaista lajiketta.
Niin, ei niiden nimi tosiaan ole yhtään liioittelua. Tuossa isäntä on vertailukumppanina jättien edessä. Toiset jätit ovat sekä korkeita että suurikukkaisia, toiset matalia ja valtavakukkaisia. Näistä opimme sen, että nuo jätit tarvitsevat aitatolpat ja kunnon sidonnan tuekseen. Mikään ritiläviritelmä ei riitä. Tuossa on muuten pientä maanparannustakin meneillään, sillä auringonkukkien kumppanina oli hernettä, joka ravitsee maata. Ensi vuonna siinä sitten kasvatetaan sellaisia vihanneksia, jotka hyötyvät herneiden vapauttamista ravinteista.
Kun upea kukinta on ohi, keskiöstä voi rapsutella pintanukan pois ja alta paljastuu auringonkukan siemeniä. Tänä vuonna teen valmiita siemensekoituksia, joissa on auringonkukkaa ja lilapalkoisten herneiden siemenherneitä. Auringonkukat ovat hyviä kasvutukia herneille, kunhan kukilla itsellään on hyvät tuet.
Ystävä käväisi tässä viikolla tuomassa lainassa olleen painepesurin takaisin ja otti samalla kanoilleen pienen aktivointiherkun mukaan.
Kaikki ei todellakaan ole suurta, eikä satoisaa, mutta silti ilahduttavaa. Näille voi silti jo nauraa ääneen. Meidän suuret sadot!
Pähkinäpensas suunnilleen kymmenkertaistaa satonsa tänä vuonna, mutta silti hasselpähkinöitä tulee vain kolmisenkymmentä. Täytyy ensi keväänä vihdoinkin hommata tuolle puskalle kaveri, jotta oma pähkinätuotanto saadaan sille mallille, että voi edes sen yhden purkin Nutellaa tehdä.
Viinimarjasato on kuvassa. En tiedä mikä siinä on, ettei tuon enempää satoa tule. Köynnös on nyt 3-vuotias ja edelleen tekee vain yhden tuollaisen nukkekotitertun, vaikka kasvatuspaikka on hyvä (oma lasinen kasvihuone), on saanut lannoitetta ja vettä, tosin kastelu on välillä unohtunutkin, joten olisiko siitä sitten kiinni. Viinimarjojen maku on todella hyvä, niin makeita ovat. Jospa ensi vuonna sitten vähän enemmänkin... Saa vinkata kasvatusohjeita!
Kantapääopeista puhuttaessa on mainittava tämä viheliäinen muumiotauti, joka riivaa luumupuutamme. Olisi pitänyt keväällä karsia puuta enemmän, jotta se olisi ilmavampi, mutta noin muuten olemme tehneet kuten ammattipuutarhurit ovat neuvoneet:
Vaurioita luumuissa - sienitauti itkettää vaurioitunutta hedelmää - muumioitunut hedelmä.
Pihlajanmarjat ovat hauskoja ennusteita, kun sama asia on eri alueilla ennustanut aivan vastakkaista talvea. Toisaalla pihlaja "ei kahta taakkaa samana vuotena kanna," eli suurta marjasatoa ja paljon lunta talvella. Toisaalla taas runsas marjasato on enteillyt ankaraa talvea, jota varten pihlajat valmistavat apetta linnuille ja muille eläimille.
Tänä vuonna monella on se hyvä pihlajasatovuosi ja puut ovat aivan täynnä marjoja. Meilläkin kaksi kolmesta pihlajasta on runsaassa marjassa, mutta yksi on melkein marjaton. Kumpi ennuste siis on oikeassa? Voisi sanoa, että molemmat voivat yhtälailla olla oikeassa tai väärässä. Pihlaja näet tekee suuren marjasadon vain joka toinen vuosi ja joka toinen vuosi se lepäilee. Millainen talvi sitten osuukin kohdalle, on silkkaa tuuria. Meille sopisi se leudompi talvi parilla pakkasasteella, puulämmitteisessä talossa kun asumme.
Eikö olekin suloisia nuo vihreät tupsut, joita kasvoi koristeheinäsekoituspussin siemenistä? Selvitin jo kertaalleen mitä ne ovat, mutta ehdin jo unohtaa nimen. Täytynee kysyä kasvitunnistussovellukselta asiaa uudelleen jonain päivänä.
Tällaista tänne Jovelaan kuuluu syyskuun ensimmäisenä sunnuntaina 2024. Jospa ensi viikolla alkaisi vointi jo olla voiton puolella ja makuaisti palaua. On ollut kovin kurjaa olla ilman haju- ja makuaistia kesken parhaan satokauden, mutta jospa ne tästä pian palautuisivat. Kuulumisiin siis täältä Jovelasta. Käypä joutessasi kurkkaamassa mitä muile mainioille omavarastelijoille kuuluu tahoillaan, ja millaisia onnistumisia ja kantapään oppeja siellä on saatu puutarhapuuhissa.
Haluatko kommentoida? Onko asiaa? Tule piipahtamaan instassa!
Voit laittaa meille myös postia: kirjeet@omavarainen.fi
UUSIMPIA JULKAISUJA
Jovelan joulukalenteri on tehty kirjan kansiin ja sen sisällä on 24 pientä rasiaa, joissa on erilaisia siemeniä tulevalle vuodelle, siemenjoulukalenteri siis! Toki rasioihin voi laittaa muutakin mielensä mukaisesti, mutta itse päädyin taas kasvimaan ja puutarhan siemeniin jatkumona viime vuoden siemenjoulukalenterille.
Ihanat, lämpimät huopikkaat, eli huopatossut tai vilttitossut onnistuvat ensikertalaiseltakin - niin helppoa ja yksinkertaista niiden valmistus loppupeleissä on, vaikka toki puuha vaatii aavistuksen sinnikkyyttäkin! Kävimme ystäväni kanssa 2 päivän huopikaskurssilla, jonka annin koostan nyt teillekin. Kirjoitus on alun perin julkaistu 10.11.2019.
Pitkä on ollut kesäkausi tänä vuonna, kun se alkoi heti toukokuussa helteillä ja päätti aikansa syyskuun lopussa helteillä. Kaikkea siihen väliin on mahtunut, mutta silti vuosi on ollut erikoinen. Lämpöennätyksiä on lyöty tämän tästä ja vuotuisten hellepäivien lukumäärän ennätykset on rikottu muutamaan kertaan. Noh, pitkä kesä oli ja meni, ja nyt...
Runsaasta omenasadosta riittää moneksi. Tämä helppo ja nopea marmeladi maistuu omenalta ja kanelilta, mutta makean mausteisessa herkussa on halutessasi myös pulleiksi hautuneita rusinoita. Lisää tektuuria marmeladi saa omenaraasteesta. Nimensä marmeladi sai siitä, että se kuiskii jo syksyllä joulun lähestyvän hiljalleen.
Ryhdytään puupiheiksi ja poltetaan puuta puhtaasti ja säästeliäästi! Kävimme isännän kanssa vuonna 2019 puunsäästäjän polttokurssilla, jonka neuvoilla voi säästää polttopuusta ja puulämmityksen aiheuttamista päästöistä jopa 50%. Kurssin vetäjänä toimi Warma-Uunien Vesa Salminen, joka on vetänyt yli 100 puunsäästäjän polttokurssia, ja jonka yritys...
Kotipuutarhurin puuhat eivät suinkaan pääty kesään, sillä syksy on omalla tavallaan puutarhan toinen kevät, jolloin jopa kannattaa kylvää osa seuraavan vuoden sadosta, sillä syyskylvöt aikaistavat ja vahvistavat seuraavan vuoden satoa. Kun yksi sadonkorjuu päättyy, toista laitellaan säiden viilentyessä aluilleen. Sellaista se on omavaraistelevan...
Onnellisen omavaraistelijan pihalla tai lähialueella kasvaa hevoskastanjapuita, joiden pähkinöitä voi hyödyntää pesupähkinöiden tapaan pyykinpesussa. Hevoskastanjoiden ja tuontipesupähkinöiden saponiini- eli luontainen saippuapitoisuus onkin likimain sama, joten kaukomailta saakka meille kuljetettavat pesupähkinät voi hyvällä syyllä korvata...
Syksyn saapuessa on hyvä katsella satokauden onnistumisia ja oppeja, joita syntyy epäonnistumisten kautta. Joka vuosi oppii jotain uutta yhtälailla kuin saa iloita onnistumisista. Tässä julkaisussa käväistään myös mehuasemalla ja jaetaan muutama vinkki teille, joilla ensimmäinen mehuasemakäynti on vielä edessä.
