Tiesitkö, että ruokakaupan vihanneksista kylvetyt siemenet ja käytetyt trukkilavat tai lavakaulukset sisältävät uhkia kasvitaudeista ja -tuholaisista, jotka voivat aiheuttaa mittavia tuhoja puutarhoillemme, puillemme, maataloudellemme ja koko ekosysteemillemme? Jos et, et ole ainoa, mutta luettuasi ymmärrät mistä kenkä puristaa.
Kirjoitus on alun perin julkaistu 3.3.2021
Tunnen oloni melkein ilonpilaajaksi tällä postauksella, mutta aihe on kovin tärkeä ja vakavakin. Kaupan vihannesten siemenet, kaupan perunoiden käyttäminen siemenperunoina, kuljetuskäytössä olleet trukkilavat ja lavakaulukset ovat kaikki sellaisia, jotka uhkaavat ekosysteemiämme. Nyt kun olemme saaneet omakohtaisesti tahoillamme tuta mitä ihmispandemia voi aiheuttaa, sellaista toden totta ei kaivata myös puutarhoihimme, maataloutemme riesaksi tai tuhoamaan ainutlaatuista luontoamme.
Kirjoituksen tarkoituksena ei ole syyllistää ketään - nostan itse heti käteni ylös, sillä olen itsekin aikoinaan langennut samoihin houkutuksiin tietämättömyyttäni, ja kun moni taho jopa kannustaa kaupasta ostetun hedelmän tai vihanneksen siementen käyttöön (jopa Martat, mutta puhuvat huonekasveiksi kasvattamisesta), ei ole ihme, jos tavallinen tallaja ei tiedä niihin liittyvistä riskeistä puutarhassa. Minäkin olen kerran kasvattanut suippopaprikasta taimia ja pihallamme on vuosia sitten trukkilavoista tehty ruohokompostikehikko.
Märkäkorvapuutarhurina ei tullut mieleenkään, että ruokakaupan ihmisravinnoksi myytävän kotimaisenkin vihanneksen siemenet voivat uhata luontoamme ja silloin kun kompostikehikon kasasimme, puhuttiin vain trukkilavojen ja lavakaulusten mahdollisista myrkyistä, siis riskistä saada kasvisten mukana myrkyllisiä aineita omaan elimistöönsä.
Mikä näissä, kuitenkin aika yleisissäkin jutuissa sitten mättää ja miksi niitä tulisi välttää? Siitä kerron seuraavassa, niin tiedät sinäkin. Aloitetaan siemenistä, siemenperunoista ja istukassipuleista.
Ruokavirasto (kasvinterveys.fi) kertoo sivustollaan seuraavasti kaupasta ostetun vihanneksen tai hedelmän siemenistä ja niiden käytöstä muussa kuin huonekasvitarkoituksessa: "Siemenet voivat näyttää päällepäin hyviltä, kasvu voi olla aluksi hyvä,
mutta yhtäkkiä lepotilassa olleet tuholaiset iskevät. Taimet, joita
olemme hoitaneet, kuolevat tai pahimmillaan tuhooja leviää lähimmälle
ammattiviljelmälle". Kasvinterveysyksikön jaostopäällikkö Annika Wickström ottaa kirjoituksessaan esimerkiksi ruskokurttuviruksen, joka leviää myös siementen kautta, ja joka kehittyessään tuhoaa viljelmän kaikki tomaatit ja paprikat, sillä siinä vaiheessa kun tauti on huomattavissa, se on jo levinnyt kaikkiin ko. kasveihin. Wickströmin kirjoituksessa muistutetaan myös siitä, että kaupan kasvikset ovat usein hybridilajikkeita, jotka eivät välttämättä tee uutta satoa ja hybridin risteytyessä niiden sato saattaa poiketa emokasvistaan monella tavalla. Taimen ja kasvin vastustuskyky kasvitauteja vastaan saattaa myös heikentyä. Lisäksi huomionarvoista on sekin, että kaupasta ostettu vihannes tai hedelmä on usein jalostettu tiettyihin olosuhteisiin, ja kun ne eivät kotipuutarhassa toteudu, lopputulos voi olla surkea ja satoa ei tule lainkaan. Kauppajalosteisissa vihanneksissa kasvuolosuhdetarve voi olla hassultakin kuulostava, esimerkiksi, että kasvi tarvitsee pimeän- eli lepoaikaa enemmän mitä Suomen suvi tarjoilee yöttömässä yössään. Tällöin kauppalajike stressaantuu, eikä jaksa tehdä satoa. Suurin huoli on kuitenkin kasvitautien ja -tuholaisten leviämisessä.
Kuvassa vasemmalla mm. tuulten ja puutavaran mukana leviävä perunaviljelyksiä tuhoava koloradonkuoriainen, << havainnoista tulee ilmoittaa ruokavirastolle.
Monia on ihastuttanut ruokakaupan vihannesosaston värikkäät perunat, ja niitä tekisi mieli istuttaa omaan puutarhaankin. Myös valkosipulin kynsiä käytetään usein puutarhoissa, mutta molempien viljelykäyttö sisältää riskejä. Niin sipulit kuin perunatkin tulisi aina kasvattaa sertifioiduista siemenperunoista ja istukassipuleista, joita on tarjolla puutarhamyymälöissä ja valtuutetuilla myyjillä. Väriperunat eivät tokikaan ole sen riskialttiimpia kuin tavallisetkaan ruokaperunat, mutta väriperunoiden siemenperunoiden ollessa ruokakaupan perunoita hinnakkaampia, moni on ajatellut säästävänsä käyttämällä viljelykäyttöön kasvatettujen siemenperunoiden sijaan ruokakaupassa myytäviä väriperunoita. Se ei ole hyvä idea, vaikka usein ajatellaan, että kotimainen ruokaperuna olisi turvallinen myös puutarhassa. Näin ei kuitenkaan ole. Ruokaperunoissa on usein esimerkiksi oireetonta maltokaarivirusta, jota sertifioiduissa siemenperunoissa ei esinny. Maltokaarivirus aiheuttaa perunoihin mustia renkaita ja mustumia. Oireeton peruna saastuttaa maan ja tauti leviää, jolloin samassa maassa ei voi viljellä perunaa vuosiin.
Perunarutto on helposti leviävä tauti ja sen aiheuttavan sienen itiöt voivat säilyä maassa pitkään. Siksi on tärkeää käyttää sertifioituja, tutkittuja siemenperunoita, jotka eivät nekään ole 100% turvassa perunarutolta. Riski on kuitenkin pienempi. Perunarutto on hankala häädettävä ja se onkin maailmanlaajuisesti kaikista tuhoisin perunatauti, joka on historiansa aikana aiheuttanut jopa nälänhätää Euroopassa. Perunarutto tuhoaa satoja Suomessa vuosittain. Perunamaa, johon perunarutto pääsee, on saastunut jopa 4 vuodeksi eteenpäin, eikä samassa maassa voi kasvattaa perunaa.
Perunatautien vaikeasta kitkemisestä kertoo myös se työ, jota Suomessa jouduttiin tekemään perunasyövän taltuttamiseksi. Perunasyöpä pääsi leviämään tavallisten kotipuutarhureiden keskuudessa ihmisten jakaessa omia perunoitaan toisille. Tilanne äityi niin pahaksi, että Suomeen säädettiin ensimmäinen kasvinterveyslaki, mutta taudin kitkemiseen meni silti 80 vuotta. Viimeiset tapaukset todettiin 1980-luvulla.
Valkosipulia meille tulee mm. Espanjasta, Hollannista ja Kiinasta. Ruokakaupan valkosipuli on tarkoitettu ruoaksi, mutta jos haluat kasvattaa esimerkiksi valkosipuliruohoa, se kannattaa tehdä vain sisätiloissa. Valkosipulin kynsien mukana saattaa tulla tuholaisia, jotka eivät ole lainkaan tarkoitettu meidän leveysasteillemme, eikä tuholaisia saati kasvitauteja aina kykene näkemään silmävaraisesti.
Aiemmin on tosiaan puhuttu paljonkin siitä, että käytettyihin trukki- ja lavakauluksiin liittyy riskejä puutarhassa, sillä niitä on voitu käsitellä aineilla, jotka ovat myrkyllisiä. Vähemmän on puhuttu siitä, että tuontituholaiset viihtyvät puumateriaalissa ja niiden munat voivat säilyä puussa jopa 5 vuotta talviolosuhteidemme vuoksi. Puumateriaalin mukana matkustavat tuholaiset ja niiden munista kehittyvät sukupolvet uhkaavat puustoamme merkittävällä tavalla.
Ruokavirasto tiedotti 2015 ensimmäisestä luonnossa havaitusta aasianrunkojäärästä Suomessa. Tuholainen oli saapunut Suomeen kiinalaistaustaisessa trukkilavassa. Aasianrunkojäärä tuhoaa tehokkaasti lehtipuita ja tässäkin tapauksessa Vantaan Kuninkaanmäessä tehdyn löydöksen vuoksi alueella jouduttiin kaatamaan puita sadan metrin alueella ja 5 vuoden seurannan aikana kaikkien uusien puiden alut jouduttiin tuhoamaan. Mikäli kivilaattoja kannatellut trukkilava olisi teollisuusalueen sijaan päätynyt ostoksen mukana kotipuutarhaan tai mökkipuutarhaan, tuho olisi voinut olla valtava.
Lavakaulusten käyttö saavutti nopeasti huikean suosion kotipuutarhureiden keitaissa kymmenisen vuotta sitten. Näidenkin kohdalla oli paljon puhetta siitä, että tulisi selvittää millä lavakaulukset on käsitelty, jotta ruokavihannesten kasvatus niissä olisi ravintokäyttöön sopivaa. Valitettavasti lavakaulukset kantavat samoja riskejä kuin trukkilavatkin. Kuljetuskäyttöön valmistettu tai käytetty lavakaulus on saattanut matkustella ympäri maailmaa ennen kun se on saapunut Suomeen ja salamatkustajana saattaa olla tuholaisia, jotka levitessään tuhoavat ekosysteemiämme.
Lavakaulus on kuitenkin vain tiettyyn käyttöön tarkoitettu malli, jollaisia nykyään on tarjolla myös nimenomaan viljelylavoiksi valmistettuna.
Jos laatikoita ei ole mahdollista valmistaa itse ja tavoitteena on helppous ja nopeus, nimenomaan viljelykäyttöön tarkoitetut ja valmistetut viljelylaatikkokehykset ovat edullisia (jopa alle 10 eur) ja nopeasti käyttöön saatavia, joten onneksi enää ei ole pakottavaa syytäkään ostaa kuljetuskäytössä olleita kauluksia puutarhakäyttöön.
Raakapuusta tehdyt viljelylaatikkomme on käsitelty Osmo EcoGardenilla Samaa suosittelemme myös viljelykauluksille.
Monessa lomakohteessa, tuolla maailmalla, on tarjolla niin paljon vaikka mitä puutarhaihanuuksia. Ihaillaan niitä siellä maailmalla ja tuodaan tuliaisina vain sellaisia ihanuuksia, joita on luvallista ja turvallista tuoda. Taimien ja siementen tuonnista ja niiden tilaamisesta ulkomaisista verkkokaupoista voi lukea lisää ruokaviraston sivuilta.
Suojellaan yhdessä tätä meidän ainutlaatuista luontoamme, omia ja muiden puutarhoja, maatalousyrittäjien elinkeinoa ja ekosysteemiämme ♥
Lisää tietoa kasvinterveydestä, kasvitaudeista ja -tuholaisista sekä niiden tunnistamisesta ja siitä, miten voimme torjua yhdessä uhkia, löytyy ruokaviraston sivuilta osoitteesta kasvinterveys.fi.
Aiheesta on oivaltavan ja silmiä avaavan kirjoituksen kirjoittanut myös mm. Lähiömutsi. Suosittelen lämpimästi lukemaan jutun.
Turvallista puutarhurointia toivotellen
♥ Jovelan Johanna
Lähteet: linkitetty suoraan kirjoitukseen - kuvat, ellei toisin merkitty, kuvituskuvia pix/pex.
Haluatko kommentoida? Löydät meidät instagramista ♥
Niin se aika vain hurahti, suorastaan loikkasi keväästä keskikesään, mutta jouten emme mekään ole olleet. Kantovesi-kuivavessataloudessamme on tehty arkisia toimia helpottavia parannuksia ja tuotu kukkivaa puutarhaa myös sisustukseen.
Suloinen rohtosuopayrtti ihastuttaa puutarhassa, mutta tämä perinneperenna on myös mainio luomupesuaine, jota monet museotkin käyttävät arvotekstiiliensä puhdistamiseen. Heinä-elokuu onkin ihanaa aikaa tehdä itse suloista suopaa rohtosuopayrtistä, ja pesaista talven villavaatteet valmiiksi odottamaan aikanaan saapuvia viileitä päiviä!
Sadon kuivattaminen on hyvä keino säilöä satoa ja kasvattaa kotivaraa, ja samalla säästyy tilaakin, sillä kuivatettu sato vie huomattavasti vähemmän tilaa kuin moni muu säilöntämuoto. Monitasoisen kuivurin hankintavinkin löydät kirjoituksen loppuosasta.
Kevät etenee ja pian koko maailma on taas niin ihanan vihreänä. Mikä olisikaan parempi raaka-aine esille nostettavaksi, kuin toukokuussa sesongin aloittava, metsän vihreäksi kullaksikin kutsuttu kuusenkerkkä?
Usein kotipuutarhuri huomaa satoa nakertelevat puutarhan vihulaiset siinä vaiheessa, kun tuhoja on jo syntynyt. Ennakointi on ilman muuta tehokkain tapa välttää näitä kutsumattomia vieraita, mutta biologista, myrkytöntä apua on saatavilla silloinkin, kun vauriot ovat jo nähtävillä.
Mitä kaikkea, muutakin kuin havukasveja, alppiruusuja ja hortensioita, voi kasvattaa happamassa maassa? Tässä teemajulkaisussa tehdään sekä silmän että makuhermojen iloa tuottava pieni ikivihreä satokeidas omaan puutarhaan.
