Niin se aika vain hurahti, suorastaan loikkasi keväästä keskikesään, mutta jouten emme mekään ole olleet. Kantovesi-kuivavessataloudessamme on tehty arkisia toimia helpottavia parannuksia ja tuotu kukkivaa puutarhaa myös sisustukseen.
Kerron tässä kirjoituksessa kuulumisiamme touko- ja kesäkuulta, sillä Jovelassa on tapahtunut parissa kuukaudessa kaikenlaista myös sisätiloissa.
Tänään on myös Tsajut-blogin Sadun luotsaaman omavaraistelijoiden poppoon yhteisaiheen ja kuulumisten päivä, mutta koska itse olen muutamastakin syystä ollut poissa porukan puuhista 2 edeltävää kuukautta, kerron vain pienistä rempoistamme ja yleiskuulumisista tällä kertaa.
Poissaoloon ei liity se kummempaa dramatiikkaa. On ollut hieman työkiireitä ennen lomaa, puutarha on vaatinut osansa ajasta, selkä-olka ja nivelet -kiukuttelu on ollut turhankin paljon läsnä ja sitten meillä on ollut näitä perusparannusremontteja, jotka nekin ovat ottaneet aikansa.
Mennään siis asiaan!
Teen tästä aiheesta oman jutun tässä kesän aikana, joten kerron tässä vain pintapuolisesti mitä muutoksia ja uutta tupaan tuli.
Muutoksen pääsyitä oli kaksi. Ensinnäkin on asia, johon ei voi vaikuttaa. Selkäni ja olkapääni ei enää kestä painavien nostelua. Raja alkaa mennä tuossa 5 kilon paikkeilla, kun muutkin nivelet ovat alkaneet oireilla. Vesikanisterien siirtely on omalta osaltani loppu ja vaikka miten olen nauttinutkin viimeisen 10 vuotta käsin tiskaamisesta, myös sen osalta - lähinnä juuri veden siirtämisen vuoksi, ollaan tultu tien päähän. Tämä on ollut tiedossa alusta alkaen, sillä kyseessä on etenevä vamma ja sairaus. Mitäs sitä sitten murehtimaan, kun asiaan voi vaikuttaa pienillä muutoksilla ilman, että talo menettää kantovesitalous-luokituksen. Toinen syy oli tuvan toiminnallisuuden vahvistaminen. 10 vuoden aikana sitä kyllä tietää mitä missä tehdään ja millä tavalla, joten saatoimme tehdä pieniä päivittäisiä toimintojamme tukevia muutoksia ja selkeyttää tupaa niiden mukaisesti. Tästä esimerkkinä vaikkapa se, että saarekkeen ympäri täytyy päästä kulkemaan, tietyt asiat tulee olla siten, etten joudu kumartelemaan niiden vuoksi, eikä jotkut asiat toisaalta voi olla liian korkeallakaan.
Näitä sitten lähdettiin toteuttamaan seuraavasti.
Pitkää saareketta lyhennettiin 60 cm, jotta sen ympäri voi kulkea. Samalla seinustalle luotiin lisää työskentelytilaa menetetyn tilalle. Muutos toteutettiin saarekkeessa jo olleilla alakaapeilla + kahdella uudella yläkaapilla ja yhdellä uudella alakulmakaapilla. Samalla luovuttiin suuresta posliinialtaasta ja tilalle tuli pienempi tiskiallas.
Kaapit järjestettiin siten, että toisella seinustalla kahden kaapin väliin jää verholla eristetty tila, jossa on säilytystilaa ja se tärkein uusi asia. Nyt tiskitason alla on imuvarrellinen vesipumppu, joka toimii sähköllä. Pumpun imuvarren suoja osuu nappiinsa 30 litran vesikanisterin kanssa. Vesi tulee tässä kesän aikana nousemaan keittiöhanaan pumpun avulla, mutta vielä hana ei toimi, koska tarvitsemme pumpun letkuun liittimen, jota ei ollut rautakaupassa viimeksi tarjolla. Nyt, kun olemme lomalla, ehdimme käydä putkiliikkeessä ostamassa sellaisen. Jatkossa meillä tulee siis olemaan vesihana, josta tulee vettä. Sellaista ei tässä talossa ole ollut koskaan. Vesi tosin tulee tuosta isosta kanisterista, mutta tavallisesta hanasta kuitenkin.
Toinen merkittävä muutos on tässä, pieni astianpesukone, joka ei vaadi vesiliitäntää. Astianpesukone on riittävä meille tässä kahden ihmisen, kahden kissan ja yhden koiran taloudessa. Toki paistinpannut ja suuret asiat joutuu tiskaamaan edelleen käsin, mutta arkiset muut astiat voi pestä koneella, joka käyttää 6 litraa vettä pesukertaa kohti. Vesi annostellaan koneeseen 1,8 litraisella kannulla koneen päältä tai kuten me, ottamalla ohuen letkun verhokaapista ja painamalla vesikanisteriin kytketyn vesipumpun päälle.
Seuraava parannus on tuo söpöinen tönterö astianpesukoneen vieressä. Se on laadukkaista termoksista ja kestävistä työkaluista tunnetun Stanleyn valmistava fast flow -juoma-astia, jonka vetoisuus on 7,5 litraa, ja joka pitää veden tai juomat kaatolämpötilassa 13 tuntia tai mikäli veden tai juoman sekaan lisätään jäätä, 2 vuorokautta.
Tuo juoma-astia on todella hyvä. Se fast flow siinä tarkoittaa sitä, että lasi tai astia täyttyy vauhdilla tukevan hanan päältä painettaessa. Astia on tiivis ja todella pitää luvatut ajat vettä kylmänä. Tämä astia on meillä siis juoma- ja ruoanlaittokäyttöä varten. Verhokaapissa oleva kanisteri on talousvettä lavuaariin ja astianpesukoneeseen, tämä on sitä vettä varten, joka päätyy tavalla tai toisella suuhun.
Lämmintä vettä varten meillä on edelleen tuo sama, uskollinen 25-litrainen kattila puuhellalla, mutta kesäisin emme lämmitä vettä kattilassa. Sen vähäisen lämpimän veden, jota arjessa tarvitsemme, voi kesällä lämmittää vedenkeittimelläkin.
Siinäpä tuo remonttimme tuvan osalta sitten onkin. Muutamat mööpelit vaihtoivat paikkaa ja tupaa muokattiin vastaamaan paremmin arkisia puuhiamme ja helpottamaan arkea. Nyt on taas hyvä jatkaa elelyä tässä askeettisten mukavuuksien kantovesitaloudessa.
Teen toisiaan tästä vesiasiasta tarkemman oman jutun kesän aikana, joten palaan tähän vielä, kun hanakin saadaan toimimaan.
Meillä on edelleen sama Separettin erotteleva vessa, joka on ollut käytössä jo 12 vuotta, mutta nyt haluttiin toteuttaa se suunnitelma, joka meillä oli alun perin, mutta joka jäi aikoinaan aikapulan vuoksi toteuttamatta. Lempinimeltään penthuussissa siis kaunisteltiin nurkkia ja jaettiin tila kahteen osaan, joista toinen on vedettömälle vessalle.
Aiemmin paljaana olleita hirsiä peitettiin, seinien vanhat paneelit maalattiin, tummaa puuta ollut katto maalattiin myös, kuten pönttöuunikin. Maalina käytimme Virtasen maalitehtaan sisustusmaaleja, jotka sopivat myös pönttöuunin maalaamiseen. Maali peitti hienosti pönttöuunin aiemman maalin, joka olisi sävyltään sopinut mainiosti uudistettuun penthuussiin, mutta toissa talvena sattunen ilmalukon vuoksi pönttis tupsautteli niin sakeat savut nielustaan, että se värjäsi pönttiksen maalipintaakin, eikä se tummuma suostunut edes pesemällä irtoamaan. Pönttis sai siis uuden maalin sävyssä okra. Sävy vaihtelee valon mukaan syvästä currystä jaffamaiseen. Voin kuvitella, että tuo on talvella ihanan lämmin olemukseltaankin, kun päivät ovat taas lyhyitä ja koleita.
Tuo teline saliin johtavan oviaukon päällä on lakanapyykkiteline, mutta koska toinen kissoistamme tykkää nokostella sen päällä, telineellä on lampaantalja silloin, kun telinettä ei käytetä pyykille.
Väliseinä tehtiin kakkoskakkosesta ja vanerista. Sen päälle laitettiin kukkaketotapettia. Tummansininen senkki on kaunistautumista varten. Joskus sitä on peiliinkin katsottava. Maalaan tuon nyt valkoiseksi jääneen pikkukaapin myöhemmin paremmin huoneen sävuihin sopivaksi.
Ensin tarkoituksena oli sulkea tuo vessaosio verholla, mutta meillä oli turhana kolmiosainen sermi, joka istui kokonsa puolesta niin hyvin tuohon vessakoppiin, että otimme sen käyttöön tähän. Sermi on kiinni seinässä, joten se ei kaatuile, mutta sen saa avattua ja suljettua kätevästi.
Jotain uuttakin tuli hankittua. Nämä Ikean kätevät Gårdsbutik-kippiastiat ovat mitä mainioimmat likapyykkejä varten! Niihin mahtuu 21 litraa tavaraa. Meillä toinen on valkovaatepyykkiä ja toinen tummia vaatteita varten. Tuon kippaavan osan saa vedettyä vaivattomasti irti, joten tyhjennyskin on helppoa kuin mikä.
Jos muuten ihmettelet miksi meillä on verkkoväliovia, se johtuu lemmikeistä. Meillä oli kaksi rescue-rottaterrieriä, jotka jahtasivat kaikkea liikkuvaa. Rottaterriereiden rotukäyttäytymiseen kuuluu napata toinen eläin kiinni ja nitkauttaa niskat nurin. Se ei ollut turvallista kahdelle kissalle, eikä myöskään haluttu kissan kynsiä koirien silmiin. Nyt meillä on enää toinen koirista, melkein 18-vuotias seniori, joka ei enää jahtaa ketään, mutta kun kissat ovat aina eläneet erillään koirista, emme enää lähde muuttamaan heille luontaista reviirimallia. Ovet ovat siksi verkkoa, että lämpö ja valo liikkuvat painovoimaisen ilmastoinnin ja puulämmityksen talossa, eikä eläimet ole olleet täysin eristettyinä toisistaan, vaikka turvallisuussyistä ovatkin eläneet aina eri puolilla taloa.
Materiaalit penthuussissa:
Tapetti: Rusta: Together: Flower meadow
Seinien maali: Virtasen maalitehdas: sisustusmaali, sävy Ruissalo.
Katto ja listat: Virtasen maalitehdas: sisustusmaali, sävy Vårlax.
Vanha pönttöuuni: Virtasen maalitehdas: sisustusmaali, sävy okra.
Kun nyt ollaan tehty pieniä muutoksia ja kaunistuksia porstuan molemmin puolin, niin tehtiinpä sitten samalla porstuaankin, ettei se siinä kahden parannetun välissä vallan huomiotta jää. Toteutimme siis alkuperäisen haaveeni palauttaa porstua, eli eteinen unikkotapetille, kuten se oli kertaalleen talohistorian aikana ennen meitä ollut.
Tämä porstuan ja nykyisen penthuussin välinen väliseinä on tehty taloon vasta sodan loputtua. Sitä ennen tila oli avoin ja sitä kutsuttiin porstuakammariksi, sillä kesähelteillä tuvassa oli liian kuuma syödä ja talon väki söi talon välitilassa, jossa sijaitsee myös ulko-ovi.
Sähkötakan paneelin yläpuolella oleva seinä oli kuorittu paljaalle hirrelle ennen meitä. Nyt se peitettiin ohuella vanerilla ja tapetoitiin perinnetapetilla. Sähkötakka on meillä aiemman kotimme peruja, mutta siitä ei olla luovuttu, sillä se sopii mainiosti porstuaan ja ottaa vieraan vastaan heidän astuessa sisälle. Käytännöllisempikin syy takalle on, kun pakkaset ovat oikein kireät, sillä voi lämmittää talon välitilan, joka porstua on.
Tykäistyin niin paljon vessatilassa oleviin kippiastioihin, että niitä tuli porstuaankin. Osassa on kenkiä, yhdessä klapi- ja kestokasseja ja yhdessä talvisia asusteita tumpuista kaulaliinoihin. Pitkä naulakko on talon alkuperäinen.
Paneelittomat seinäkohdat, jotka olivat paljaalla hirrellä, peitettiin, sillä niistä irtosi aina turhan paljon roskaa (vanhaa sammalta) ja vanhat paneelit maalattiin yhteneväisiksi muiden seinäosien kanssa. Samalla peitettiin myös porstuan lautakatto. Se ei ole ollut erityisen kaunis ja juuri se osa on aikoinaan saanut kosteusvaurioitakin. Kaikki on ollut kuivaa jo toistakymmentä vuotta, mutta kattolankut ovat väljääntyneet ja lautojen välistä karisee välillä hiekkaa. Ennenhän välikaton päälle laitettiin kunnon kerros hiekkaa eristeeksi. Emme lähteneet tekemään sen suurempaa välikattoremonttia, vaan tyydyimme levyttämään kuusilevyllä välikaton, joka sitten maalattiin raikkaaksi. Tila sai lisää valoa ja roskaaminen loppui siihen. Tämä on meille sopiva ratkaisu nyt. Hoidimme homman pois tieltä heti loman aluksi, jotta loppuloma saadaan keskittyä nauttimaan elämästä ja toki tekemällä muutaman muunkin pienen puuhan myöhemmin loman aikana.
Tuo seinämaali (Mussalo) on jännä. Välillä se on utuisen khaki, harmahtavan beigen vihertävä, välillä hyvinkin vaalea, mutta kamera vääristi sen liian valkoiseksi joissain kuvissa.
Materiaalit
Tapetti: Boråstapeter: Vallmo
Maalit: Virtasen Maalitehdas, sisustusmaali, sävy Kuutsalo (katto) ja Mussalo (seinät).
Kesä 2025 on toistaiseksi ollut aiempia viileämpi täällä Jovelassa, mutta eipä tuo haittaa. Olen enemmänkin onnellinen siitä, että olemme välttyneet niistä järkyttävistä, jopa 45 asteen helteistä, joista muualla Euroopassa ollaan saatu kärsiä.
Satoa tulee hitaammin, mutta eipä tässä kiire olekaan. Itselleni sopii mainiosti, jos marja- ja hedelmäsadot loikkaavat kuukauden myöhemmäksi tänä kesänä.
Tässä olin ihailemassa ruukkutarhan yrttejä ja kasveja.
Ja tässä olen ihan haljeta ilosta, kun pikkuruinen viiniköynnöksemme ei enää ole ihan baby, vaan tuottaa jo runsaasti niitä ihanan pieniä viinirypäleterttuja, joissa rypäleet ovat vain hieman mustikkaa suurempia.
Iznik-napostelukurkku tuottaa jo satoa ja vieressä viidakkokurkku aloittelee sitä.
Tomaatit vasta kukkivat kasvihuoneessa, mutta ananaskirsikat ja mustikkakoisot ovat raaoilla hedelmillä.
Tuuheaa on laatikkopuutarhoissa niin taka- kuin etupihallakin.
Tänä vuonna olen kylvänyt viljelylaatikoihin aivan sekaisin kaikkia, jotka toisilleen sopivat. Siellä on tilliä, salaatteja, fenkolia, persiljaa, pillisipuleita, tarhamaltsaa ja lehtikaalia sekä porkkanaa sulassa sovussa toinen toisistaan huolehtien.
Tässä etenee piparminttumeri niin tuuheana ja oikealla on ihanaa omenaminttua.
Terassin edessä olevalla uudella porkkanamaallakin on tuheaa, mutta ihan vielä ei ylletä satopituuteen tai -väriin. Koenosto paljasti vasta pienen ja hennosti punertavan porkkanan.
Kauniita hyötykukkijoita juuri nyt. Karhuvademat kukkivat ja tekevät satoa samaan aikaan. Joissain on vasta kukkia, toisissa jo kunnon alut marjoille. Oikealla kukkii tavanomaista myöhempään mustaselja. Sillä voi maustaa erilaisia juomia jäävedestä siideriin ja teestä simaan.
Tähän loppuun vielä suositus! Olen ollut niin tyytyväinen näihin kahteen Strolleriin, että hankin niitä juuri lisää. Tuon insect stopin avulla sain muurahaiset pois viljelylaatikoista ja ruukuista ja etanarakeet ovat toimineet hurjan hyvin! Se viime vuonna pahaksi äitynyt kotilo-ongelma on selätetty, eikä puutarhassa ole enää näkynyt kuin pari kotiloa! Toinen tuotteista on kasviöljypohjainen ja toinen rautafosfaattia. Ei siis mitään kamalaa myrkkyä, vaikka tehoavat niin hyvin! Suosittelen!
Haluatko kommentoida? Onko asiaa? Tule piipahtamaan instassa!
Voit laittaa meille myös postia: kirjeet@omavarainen.fi
UUSIMPIA JULKAISUJA
Niin se aika vain hurahti, suorastaan loikkasi keväästä keskikesään, mutta jouten emme mekään ole olleet. Kantovesi-kuivavessataloudessamme on tehty arkisia toimia helpottavia parannuksia ja tuotu kukkivaa puutarhaa myös sisustukseen.
Suloinen rohtosuopayrtti ihastuttaa puutarhassa, mutta tämä perinneperenna on myös mainio luomupesuaine, jota monet museotkin käyttävät arvotekstiiliensä puhdistamiseen. Heinä-elokuu onkin ihanaa aikaa tehdä itse suloista suopaa rohtosuopayrtistä, ja pesaista talven villavaatteet valmiiksi odottamaan aikanaan saapuvia viileitä päiviä!
Sadon kuivattaminen on hyvä keino säilöä satoa ja kasvattaa kotivaraa, ja samalla säästyy tilaakin, sillä kuivatettu sato vie huomattavasti vähemmän tilaa kuin moni muu säilöntämuoto. Monitasoisen kuivurin hankintavinkin löydät kirjoituksen loppuosasta.
Kevät etenee ja pian koko maailma on taas niin ihanan vihreänä. Mikä olisikaan parempi raaka-aine esille nostettavaksi, kuin toukokuussa sesongin aloittava, metsän vihreäksi kullaksikin kutsuttu kuusenkerkkä?
Usein kotipuutarhuri huomaa satoa nakertelevat puutarhan vihulaiset siinä vaiheessa, kun tuhoja on jo syntynyt. Ennakointi on ilman muuta tehokkain tapa välttää näitä kutsumattomia vieraita, mutta biologista, myrkytöntä apua on saatavilla silloinkin, kun vauriot ovat jo nähtävillä.
Mitä kaikkea, muutakin kuin havukasveja, alppiruusuja ja hortensioita, voi kasvattaa happamassa maassa? Tässä teemajulkaisussa tehdään sekä silmän että makuhermojen iloa tuottava pieni ikivihreä satokeidas omaan puutarhaan.
Lempipuutarhaohjelmani, Trädgårdstiderin, inspiroimana halusin tehdä meille kaksi kukkivaa palloa, jotka kiinnitettiin korkeisiin tolppiin sisääntuloomme portin molemmin puolin. Kahden puolipalloamppelin yhdistäminen kukkivaksi palloksi oli siis tuon puutarhaohjelman juontajan, Pernillan idea, mutta itse tein kukkivat pallot hieman eri tavalla kuin...
Hunajamarja, haskap, makeasinikuusama, marjasinikuusama, ikuisen nuoruuden marja - rakkaalla pensaalla on monta nimeä. Jos haluat vähällä vaivalla tuottoisan marjapensaan, hunajamarja on sinun juttusi.
