Nurmikko, kasvimaasta puhumattakaan, on vihreää siellä missä sitä kastellaan, mutta milloin ja kuinka paljon puutarhassa mitäkin kastellaan ja mitä se maksaa? Tästä jutusta löytyy tietoa kastelusta, oli puutarhassa sitten nurmea, kukkia tai hyötypuutarhan kasvatteja.
Heikko pohjavesitilanne vaikuttaa tietenkin erityisesti kaivojen toimintamahdollisuuksiin. Kuivana kesänä rengaskaivot kuivuvat ja puutarhaa joutuu kastelemaan hanavedellä. Hyötypuutarhurin pelastus on usein porakaivo, joka sijoituksena maksaa itseään takaisin tarjoamalla vettä varmemmin ja likimain ilmaiseksi perustamiskustannusten jälkeen.
Niin ihania kun helteet monen mielestä
ovatkin, ne ovat luonnolle tuhoisia, monelle ihmiselle tuskaisia, jopa hengenvaarallisia ja kotipuutarhureille aina hieman haastavia.
Esimerkiksi viime vuonna (11.6.2018)
Satakunnan Kansa -lehti julkaisi Tampereen kaupungin
rakennuttajahortonomi Teemu Kylmäkosken haastattelun, jossa kerrottiin että silloisen
kuivuuden jälkeen pitäisi sataa ainakin pari vuorokautta hiljakseen,
jotta luonto elpyisi, sillä maa oli jo niin kuivaa, ettei se kyennyt imemään kunnolla
vettä. Kertaluontoisesta rankkasateesta ei olisi ollut mitään hyötyä, sillä
vesi valahtaisi tomuisesta maasta läpi ja kasvien juuret eivät saisi vettä. Varsinaiset helteet olivat tuolloin vasta edessä, satoja menetettiin ja ihmishenkiäkin. Ymmärrän auringonpalvojia ja kuumasta kesästä ilahtuvia, mutta viikkoja kestävät helteet ja tomuksi muuttuva maa eivät mielestäni ole kivoja juttuja. Luonto ja sen eläimet tarvitsevat vettä.
Hortonomi suositteli samassa haastattelussa, että helleaikaan pensas- ja
perennaistutuksia tulisi kastella pari kertaa viikossa kunnolla: marjapensaille pari ämpäriä vettä per pensas, hedelmäpuille 50 litraa
kerralla ja mielellään aikaisin aamulla tai myöhään illalla, jotta vesi
ei haihdu takaisin ilmaan. Hän myös suositteli kastelemaan puutarhaa
pikkusateiden aikaan, vaikka naapurit ihmettelisivät. Pikkusateiden aikaan maa on vastaanottavainen vedelle.
Hortonomi Kylmäkoski antoi haastattelussa myös kustannusesimerkin, jonka mukaan 200 m2 kokoisen nurmialueen kertaluontoiseen kunnolliseen kasteluun menee 6 kuutiota vettä ja se Tampereen alueella maksoi n. 8,6 euroa kastelukerralta, mikäli kasteluun käytetään talousvettä.
Paras kasteluvesi on sadevettä, lämmintä ja pehmeää. Porakaivovesi on kylmää, eikä siksi parasta kasteluvettä suoraan kaivosta tulleena, mutta toisaalta vesi on myös ilmaista ja sen voi laskea ensin vesitynnyriin lämpiämään. Sadettimen kautta suihkuava porakaivovesi ei ole ihan yhtä kylmää kuin sankoon laskettu porakaivovesi. Lisäksi porakaivovettä on usein varmemmin saatavilla kuivinakin kesinä rengaskaivoihin verrattuna, sillä kaivojen pohjat sijaitsevat kymmenien metrien syvyydessä. Porakaivoissa riittää vettä silloinkin, kun rengaskaivot ovat jo kuivia.
Vesijohtovedessä on klooria ja kasteluvetenä se on hinnakkainta. Järvi-, -lampi- ja purovesi, mikäli vedessä ei ole levää, on myös hyvää kasteluvettä ja Kotipuutarha-lehden mukaan jopa merivettä voi käyttää tilapäisesti kasteluun, mikäli veden suolapitoisuus on alle 0,50%. Itämeren saaristossa ja meren rannalla oleva merivesi on yleensä käyttökelpoista tilapäiseen kasteluun hedelmäpuille, kaaleille ja punajuurille, mutta marjakasveja, perunaa, porkkanaa ja sipulia ei merivedellä tule kastella.
Tasaista kastelua kaipaavat mm. juurekset, kuten porkkanat ja perunat, kaalit ja salaatit, herneet ja pavut sekä tomaatit, hedelmät ja basilika.
Kuivuudesta kärsivät kaikki satoa tuottavat kasvit ja joidenkin makuun ja rakenteeseen kuivuus vaikuttaa merkittävästi. Esimerkiksi retiisi ja salaatit muuttuvat kitkeriksi, juurekset ja keräkaali halkeilevat, salaatti ja pinaatti lähtevät herkästi kukkimaan ja kurkut nahistuvat nopeasti.
Herukat tarvitsevat kasvukauden aikana n. 200 litraa vettä.
Japaninruusukvitteni
Herne, herukat, karviaiset, kirsikat, latva-artisokka, luumut, maa-artisokka, maissi, mansikat, mesimarja, nauris, omenapuut, palsternakka, paprika, pavut, porkkana, sipulit, sitruspuut, tyrni ja vadelmat.
Kaalit, kurkut, kurpitsat, lakka, munakoiso, pensasmustikka (mustikka on pintajuurinen, täyskasvuinen kasvi kuluttaa vettä 2-4 l /vrk: ProAgria), peruna, pinaatti, raparperi, salaatit
ja tomaatti.
Meillä kastellaan puutarhaa erilaisilla sadettajilla ja kasvatuslaatikoiden läpi vedetyillä kasteluletkuilla, joissa on reikiä. Jäinkin miettimään kuinka paljon oikeastaan sadettimen kautta vettä saadaan kastelualueelle? Sadetin ei ole sama kuin puutarhaletku, sadettimessahan on vain pieniä reikiä. Entä kuinka kauan sadettajaa olisi pidettävä päällä, jotta kasvit saavat tarpeeksi vettä ja kastelu yltää kasvien juuriin saakka? Onhan se hyvä saada jokin käsitys asiasta, että tulee kasteltua riittävästi ja toisaalta taas, ettei tule tuhlanneeksi vettä. Koska en löytänyt mistään vastausta tähän kysymykseen, kysyin sitä Fiskarsilta, joka valmistaa erilaisia sadettimia ja kastelujärjestelmiä.
Veden virtausmäärä sadettimen kautta riippuu tietenkin paineesta, jolla vesi pumpataan sadettimeen. Sain Fiskarsilta kaksi eri esimerkkiä: 4 barin paine ja 2 barin paine.
Esimerkiksi tällainen perusmallinen keinusadetin pystyy 4 barin paineella kastelemaan n. 8 x 9 m, siis n. 72 m2 kokoisen alueen 11,5 litraa per minuutti tahdilla. Puolessa tunnissa vettä siis saa suihkuteltua 345 litraa ja tunnissa 690 litraa. Tunnin sadetus vastaa siis n. 9,5 litraa vettä neliömetriä kohti, mikäli oikein räknäsin. Yksi vajaa ämpärillinen neliömetrille ei kuivaan aikaan taida ihan riittää, ainakaan meillä, joten hyvä kastelu vaatinee sen pari tuntia, jotta kasvimaa on kunnolla kastunut. Näin ainakin meillä on tähän saakka tehty ja tuossa aiemmin mainittiinkin Marttojen vedentarvearvio neliömetriä kohti, joka on 20-30 litraa /m2.
Vastaavasti 2 barin paineella peittoalue on n. 5 x 6 metriä, eli n. 30 m2 ja virtausmäärä on n. 7 litraa minuutissa (210 litraa/ 30 min ja 420 litraa/ tunti). Pienemmästä kastelualueesta johtuen kasvimaa saa tunnissa vettä 14 litraa neliömetriä kohti.
Pyörivällä Fiskarsin sadettimella virtausmäärä on hieman korkeampi: 4 barin paineella n. 13 litraa/ minuutti ja 2 barin paineella n. 9,5 litraa per minuutti.
1. Kerää sadevettä ja investoi porakaivoon jos mahdollista.
2. Kastele säännöllisesti ja riittävän paljon.
3. Tee itse biohiiltä tai osta sitä. Biohiili vähentää kastelun tarvetta ja parantaa maan vedenpidätyskykyä - sade tai kasteluvesi ei hulahda maan läpi kasvien ulottumattomiin. Biohiiltä voi lisätä kasvimaalle istutuksen jälkeenkin.
4. Muista myös luonnon eläimet, jotka eivät aina löydä helteillä vettä. Turvalliset juoma-astiat pihan nurkilla pelastavat myös eläinystävät pulasta.
Kesäisin terveisin ❤
Jovelan Johanna
Haluatko kommentoida? Voit tehdä sen alla olevan lomakkeen kautta ❤
KOMMENTTEJA
Lähettäjä: Mia
Kommentti: KIITOS! Mahtavan tietorikas juttu taas. Selkisi miksei tietyt kasvit ja pensaat kuki meillä kunnolla. Olen kastellut ihan liian vähän :(
Vastaus: Kiitos, ja voi ei! Toivottavasti riittävä kastelu nyt jatkossa pelastaa satoa :)
Lähettäjä: Villa Jörgens
Kommentti: Hieno ja informatiivinen postaus jälleen kerran! Kiitos Johanna! Meillä ei ole kasteltu kuin vastaistutettuja taimia sekä ruukkukasveja.. veden puutteen alkaa todella huomata ympäri puutarhaa. Terkuin Sanna
Vastaus: Me katsellaan kunnolla pari kertaa viikossa. On pakko. Muuten kasvit alkaa nuupahtelemaan kun maa on kuumuudessa muuttunut sahanpuruksi :(
Lähettäjä: Karoliina
Kommentti: Hei, mielenkiintoinen kastelujärjestelmä teillä. Itsekin pitäisi omalle paahteiselle kasvimaalle saada jotain muutakin kastelujärjestelmää kuin meikäläinen letku kädessä seisomaan. :-) Olen ymmärtänyt että teillä ei ole vesijohtovettä, miten saatte veden virtaamaan järjestelmässä?
Vastaus: Meillä ei ole vesijohtovettä vaan oma porakaivo, jonka pumppu nostaa veden maan uumenista. Vedenpaine siis syntyy automaattisella pumpulla ja puutarhaan johtava vesiletku on kiinni pihan kaivossa :)
Nimi: Satu - Tsajut
Viesti: Mielenkiintoinen ja todella ajankohtainen juttu, kiitos tästä.
Vastaus: Kiitos :) Saas nähdä pitääkö sääkartta paikkaansa tänään (6.8.2019) Kovasti tuonne on piirretty sadetta ja salamaa, mutta taivas on ihan sininen. Tulisi se sade..
Nimi: Susa
Viesti: Tämä oli loistava infopaketti. Taidan hylätä kastelukannun ja painua ostamaan sadettimen.
Vastaus: Meillä ei kyllä tulisi hommasta mitään ilman sadettajaa. Vettä saisi kantaa satakunta kastelukannullista kerralla, hui! ;)
Kun mediat uutisoivat lähestyvästä myrskystä, sille kannattaa nykyaikana lotkauttaa korvaansa jo hyvän sään aikaan, asui sitten maalla tai kaupungissa. Kovin tiuhaan tahtiin näitä kovien tuulten päiviä ja myrskyiksi yltyviä säitä nyt tuntuukin esiintyvän, ja siitä se kenkä puristaakin. Myrskyjen määrä tosiaan lisääntyy Pohjois-Euroopassa ja...
Helmikuun sanotaan saavan puiden oksat kimaltelemaan jäähelmistä, mutta omavaraistelevien silmissä siintävät jo kesäiset näkymät puutarhoissa ja tiluksilla. Tänään täällä ja muiden omavaraistelevien blogeissa jutellaan esikasvatuksista, kylvöistä ja hieman puhdetöistäkin!
Ai mikä ihmeen mustikkakoiso? Mustikkakoiso on mm. perunan, tomaatin, paprikan ja munakoison sukulainen, marjakoisokasvi, jonka oikea nimi on hämäävästi pinaattikoiso. Pinaattikoiso on myös ananaskirsikan, eli karviaiskoison sukulainen. Sukulaisuuden muihin koisokasveihin huomaa esimerkiksi kasvin kukkiessa, sillä sen kukat muistuttavat perunan...
Haaveena omavaraisempi ja omatoimisempi elämä? Millaisia taitoja siihen tarvitaan? Tässä kirjoituksessa pohditaan omatoimisemman ja omavaraisemman elämän kulmakiviä taitojen osalta Tsajut-blogin Sadun haastamana. Kirjoituksen lopusta löydät linkkejä myös muiden omavaraisuusbloggaajien näkemyksiin asiasta!
Inkiväärin kasvattaminen itse on helppoa - tarvitaan vain kaupasta ostettu inkiväärin pala ja multaa. Sadostaan voi tehdä mm. aitoa sushi-inkivääripikkelssiä, maustehyllyjen inkiväärijauhetta tai inkiväärijuomia ja -shotteja. Ensimmäistä omaa 2020-satoamme odotellessamme sisällytän tähän juttuun pari kivaa inkiväärireseptiäkin, joita toki voi tehdä...
Vuosi on vaihtunut ja vuorokauden valoisa aika pitenee päivittäin. Ihanaa! Omavaraistelevien kotipuutarhureiden sormet syyhyävät jo kautta valtakunnan. On taas aika tehdä uusia suunnitelmia ja ensimmäisiä pieniä kesään kurottelevia alkuvalmisteluita tulevalle satokaudelle!