TEE ITSE BIOHIILTÄ

Biohiilen valmistus on ekoteko, joka torjuu ilmastonmuutosta ja valmistuksessa syntyvä tuote, biohiili, on puutarhan kasvattien ravinnepankki, joka estää kuivuutta, parantaa maan laatua, aktivoi mikrobeja, sitoo itseensä maaperän haitallisia aineita ja lisää viljavuutta tuottaen suurempia satoja. Niin monta hyvää syytä tehdä itse biohiiltä, eikä se vaikeaa olekaan!

Biohiilen käytön etuja

Ei ne meidän viisaat esi-isät ihan hölmöjä olleet, kun polttivat ensin viljelysmaansa ja ryhtyivät vasta sen jälkeen viljelyspuuhiin. Kaskeamisen myötä maa lannoittui tuhkasta ja maahan jäi hiiltä, joka paransi maan laatua ja auttoi pitämään maa-aineksen kosteutta yllä kuivempinakin kausina.

Biohiilen käytön hyödyt ovat uskomattoman monipuolisia. Esimerkiksi Hyötykasviyhdistys listaa biohiilen eduiksi maaperän kuohkeutumisen, maa-aineksen tasaisen kosteuden, maan vedenpidätyskyvyn lisääntymisen, mikrobien aktiivisuuden lisääntymisen, pH:n tasapainottumisen, haitta-aineiden (kuten raskasmetallien) sitoutumisen hiileen, maaperän rikastumisen, ravinteiden pysymisen kasvien ulottuvilla, kasvien tautivastustuskyvyn lisääntymisen, maantumisajan lyhenemisen kompostimullassa, kasvihuonekaasujen syntymisen vähenemisen ja satomäärien parantumisen. Lisäksi biohiili parantaa veden latua ja sitä käytetäänkin biologisena vedenpuhdistajana. Biohiilen valmistus on myös merkittävä ekoteko, joka hidastaa ilmastonmuutosta, sillä yhden biohiilikilon valmistus sitoo biohiileen ilmasta 3,5 kiloa hiilidioksidia. Biotalous.fi:n  julkaisussa kerrotaan, että biohiilen lisääminen viljelyksiin voi muuttaa pellot (ja toki kasvimaatkin) hiilensitojiksi ja että biohiili myös vähentää peltojen ravintopäästöjä estämällä typen huuhtoutumista vesistöihin. Biohiili on käytännössä ikuista, samassa julkaisussa kerrotaan.

Biohiili, sen valmistus ja käyttö on kirjaimellisesti ekoteko, josta hyötyy kaikki osalliset, niin tekijä, käyttäjä kuin käyttökohdekin ja laajemmassa mittakaavassa koko arvokas maapallomme.

Biohiilen valmistus itse tehden

Biohiilen polttoastiaa kutsutaan biohiilettimeksi ja sen muoto on yleensä kartiomainen. Mitään varsinaista polttoastiaa ei kuitenkaan tarvita, vaan biohiiltä voi valmistaa vaikkapa maakuopassa, joka on kaivettu kartiomalliin, kuten Ylen julkaisussakin mainitaan. Meillä täällä Jovelassa hiilettimen virkaa toimittaa isännän pajalleen tekemä peltinen huuva.

Biohiilen valmistus perustuu pyrolyysiin, eli orgaanisen materiaalin kuumentamiseen siten, ettei polttoastian pohjasta pääse kulkeutumaan ilmaa palavaan materiaaliin. Polttoastian pohjan tulee siis olla ilma-aukoton. Koska tässä pajahuuvassa reunalaidat ovat korkeammalla kuin päätylaidat, ilma-aukot täytettiin soralla.

Polttoastian pohjalle laitetaan ensin sytykkeitä ja nopeasti palavaa puumateriaalia noin 10 cm paksuudelta. Sytykkeet sytytetään ja kun tuli on levinnyt pohjalle kauttaaltaan, lisätään ohuempaa risua ja niiden päälle paksumpaa oksaa, mahdollisimman tiiviisti. Mitä tiiviimmin ladonnan saa tehtyä, sitä enemmän syntyy hiiltä. Kovin ilmavasti kasattu palomateriaali synnyttää hiilen sijaan paljon tuhkaa, mikä tietenkään ei ole toivottavaa, kun lopputuloksen on tarkoitus olla hiiltä.

Kun sytykekerros ja ohuet oksat sekä paksummat oksat ovat palaneet siten, että palomateriaalin pinta muuttuu valkoiseksi, uutta puumateriaalia lisätään edellisen kerroksen päälle. Puuta voi halutessaan lisätä kerros kerrokselta edellisen kerroksen hiillostuttua aina siihen saakka, kun astiassa on enää kymmenisen senttiä laitaa näkyvillä.

Riittävästi palanut puu on harmaan valkeaa. Hiilloksen voi sammuttaa esimerkiksi kaatamalla hiillokseen vettä, kunnes hiillos on varmasti sammunut. Toinen vaihtoehto on tehdä kuten mekin teimme, lapioida hiilet vesisammioon, jonka virkaa tässä toimittaa laastipalju.

Hiilten kannattaa antaa olla vedessä hyvän tovin, jotta hiillos on varmasti sammunut ja hiilet viilenneet. Märkä biohiili on kevyttä, mustaa ja kiiltävää.

Tämän jälkeen nostimme hiilet kuivamaan aurinkoon, sillä emme käytä biohiiltä juuri nyt, vaan teemme sitä varastoon. Jos hiilet jättää suuremmiksi paloiksi, niitä voi kuivatuksen jälkeen käyttää myös grillaamiseen, aivan kuten kaupasta ostettuja grillihiiliäkin.

Puutarhakäytössä hienojakoisempi biohiili toimii suurempia paloja paremmin, joten laitoimme jäähtyneet ja kuivahtaneet hiilenpalat muovipussiin ja taputtelimme palaset murskaksi.

Biohiilen käyttö

Biohiiltä ei voi lisätä multaan sellaisenaan, vaan hiilet tulee "ladata" ennen käyttöä. Tämä tapahtuu liottamalla hiiltä muutamia päiviä vedessä, johon voi halutessaan lisätä esimerkiksi kanankakkaa tai muuta lannoitetta. Tällöin biohiilestä tulee kasvien ravinnepankki, josta ravinteet vapautuvat tasaisen hitaasti kasvien käyttöön. Kasvit ehtivät hyödyntää ravinteet sen sijaan, että ne painuvat syvempiin maakerroksiin sateen tai kastelun myötä. Pelkällä vedelläkin ladatut biohiilet toimivat puutarhassa suurena apuna, sillä ne lisäävät tärkeiden mikrobien aktiivisuutta, lisäävät maan kuohkeutta, imevät itseensä kosteutta sateella tai kastelun yhteydessä ja vapauttavat sitomaansa kosteutta tasaisesti uudelleen ja uudelleen, joka taas vähentää puutarhan kastelutarvetta. Yksi gramma biohiiltä pystyy sitouttamaan itseensä 5 grammaa vettä. Biohiilen voi ladata myös kompostissa kirjoitukseni loppuun lisätyn Kotikaski-hiilettimen linkin neuvoilla.

Mikäli biohiiltä lisää multaan ilman lataamista, ne valitettavasti aluksi toimivat sangen epätoivotulla tavalla. Sen sijaan, että biohiilet luovuttaisivat niihin kertyvää kosteutta ja niihin ladattua lannoitetta, kuiva biohiili toimii kuin pesusieni ja imee itseensä maasta niin kosteuden kuin ravinteitakin, joka aiheuttaa kasvimaalle kuivuutta ja hidastaa hyötykasvien kasvua.

Biohiilen menekki

Kotimainen biohiilen valmistaja Carbons, jonka biohiiltä voi ostaa esimerkiksi Viherpeukaloiden verkkokaupasta, kertoo biohiilen menekiksi n. 250 grammaa neliömetriä kohti. Yhteen peruskasvatuslaatikkoon (0,80x120 cm) biohiiltä kuluu siis noin yksi litra.

Syksyn viileiden päivien saapuessa biohiiltä voi valmistaa varastoon, jotta keväällä puutarhan maanparannuksen aikaan on riittävästi biohiiltä saatavana. Itse tehden säästyy pitkä penni, mutta mikäli biohiiltä ei voi valmistaa itse, ei sen ostaminen valmiinakaan huono valinta ole. Ekoteko yhtälailla ja biohiili on niin verrattoman mainio tuote niin maaseudun puutarhoissa kuin kaupungeissakin. Biohiilen turvin voi kaupunkilainenkin lomailla tovin murehtimatta parvekkeensa janoisia asukkeja. Biohiiltä voi ilman muuta valmistaa myös talvellakin, ja sangen hauskaahan sekin voi olla, kun talvisen kuulaana päivänä samaan aikaan syntyy sekä biohiiltä, että tikun nokassa grillattuja makkaroita. Mikäs siinä on talvipäivästä nautiskellessa tulen loimuja katsellen ja sitten kun kevät taas koittaa, puutarhassa on kaikki hyvin!

Lisää tietoa biohiilestä ja biohiilettimistä mm. Biotalous.fi, Kotikaski-biohiiletin, Hyötykasviyhdistys, Yle sekä Carbons.

Teidät kaikki biohiilihaasteeseen haastaen
Jovelan Johanna

Haluatko kommentoida? Voit tehdä sen alla olevan lomakkeen kautta
Löydät meidät myös
instagramista

VIESTEJÄ

Nimi: Villa Jörgens
Viesti: Kiitos mielenkiintoisesta postauksesta ja hyvästä ohjeesta😊 /Sanna villajorgens.blogspot.fi
Vastaus: Kiitos :) Tulevia kuivia kesiä varten kannattaa tehdä biohiiltä jo valmiiksi, niin on mistä ottaa taas keväällä. Meillä jatkuu biohiiletykset taas tässä elokuussa.

Touko- ja kesäkuun kuivuus ja kuumuus ovat vaihtuneet alati valuvaan sateeseen. Jos kesäkuussa maa ei pystynyt pitämään vettä kuivuuden vuoksi, nyt se ei jaksa imeä kaikkea taivaalta valuvaa vettä, ja pihamaalla kierrellään lätäköitä. Voisi olla hieman tasaisemmin molempia, käy mielessä, mutta niin tai näin, nyt on kesä!

Ripaus kaunista sokeria kruunaa monen herkun niin maullaan kuin ulkonäölläänkin. Ruususokeri onkin monelle tuttu herkku, ja ihanaa se onkin, mutta sokeria voi maustaa monella muullakin tavalla yrteistä marjoihin ja hedelmiin.

Käkien kukkuessa ja tuomien kukkiessa Jovelan vanhasta pikkuaitasta tuunailtiin ja nikkaroitiin nollabudjetilla kesähuone, joka sai nimekseen Kesämaja Käenpesä.

Pohjolan mytologian, talonpojan apteekiksikin kutsuttu viikinkien tuliainen mustaselja tunnettiin jo antiikin Kreikassa. Suomessa serkkuaan terttuseljaa harvinaisemman mustaseljan kukista ja marjoista tehdään yleensä juomia, joista seljankukkatuotteet ovat jo meilläkin saavuttaneet trendiruoan statuksen. Trendikäs tai perinteikäs, kummin vaan -...

Näyttävä, herkullinen, nopeasti kasvava ja vähään tyytyvä tarhamaltsa on yksi vanhimmista hyötyviljelykasveistamme, ja se tunnettiin jo muinaisessa Kreikassa. Tarhamaltsan historia pystytään arkealogisten kaivausten perusteella jäljittämään aina 1100-luvulle saakka Pohjolassakin, kertoo Lena Israelsson kirjassa Keittiöpuutarhuri. Itse tutustuin...

Västäräkki on jo keikistellyt pihalla lupaillen vähäsen ja pääskynenkin ollut sitä mieltä, ettei ole päivääkään, kun kesä on taas täällä, mutta sääherra se vaan arpoo antejaan tarjoillen vuorotellen raekuuroja, sadetta ja porottavaa aurinkoa. Saisi jo antaa periksi, sillä Jovelassa alkaa jälleen olla se tavanomainen loppukevään sisäviidakko, jonka...