PEHR KALMIN JÄLJILLÄ

02.05.2022

Toukokuu ❤ Ihana, ihana toukokuu on täynnä kasvun voimaa ja lupauksia kesästä. Tänä vuonna talven kynnet pitivät meitä jäisessä otteessaan tavanomaista pidempään, mutta nyt kevät on vihdoin päässyt kunnolla käyntiin.  Linnut laulavat, aurinko kutittelee varpaita jos niille uskaltaa jo valoa näyttää ja mullasta nousee voimalla vihreää elinvoimaa. Toukokuussa me ihmiset täällä pääsemme myös ensimmäisiin puutarhatapahtumiin kahteen vuoteen. Voin sanoa, että ilo on ylimmillään, monestakin syystä!

Tänään, kuukauden ensimmäisenä maanantaina on taas Tsajutin Sadun ja Korkealan Heikin luotsaaman omavaraistelevien bloggaajien poppoon yhteisen aiheen kimppapostauspäivä. Kerromme tuttuun tapaan menneen kuukauden kuulumisia ja siinä samalla pohdiskelemme miten lähipiirimme ovat suhtautuneet kunkin omavaraistelevaan elämäntyyliin. Sen lisäksi kerromme puutarhainspiraatioista, jotka liittyvät esimerkiksi henkilöön tai tiettyyn paikkaan - ei niinkään puutarhaohjelmiin tai julkaisuihin, mutta ehkä niihinkin.

Hiirenkorvat aukeavat jo niin tuoksuköynnöskuusamissa kuin mustaseljassakin.

Puutarhahullut

Me olemme olleet tällä omalla omavaraistelun tiellä jo sen verran kauan, ettei kukaan enää mitään ihmettele, jos meitä yhtään tuntevat, eikä sitä kyllä suuresti hämmästelty aikoinaankaan, kun tälle tielle lähdimme. Kotivarakin alkaa olla kaikille jo niin tuttu, ettei meitä enää pidetä maailmanlopun haaveilijoina, vaikka ruokakomerossa onkin useampi kuin yksi makaroonipussi. Tästä ei siis jutun juurta oikein meidän taholtamme saa, mutta olettekos huomanneet, että tuolla ulkona on niin ihana kevät?!

Täällä ovat viimeiset lumet  ja jäät kadonneet pääsiäisen tienoilla ja nyt on jo niin sulaa ja roudatonta, että ollaan päästy siirtelemään muutamia kasveja ja istuttamaan puitakin. Viljelylaatikoiden mullat on käännelty ja uutta multaa sekä lannotteita on lisätty. Nurkkia on koluttu, ruukkuja puhdistettu ja pieniä puuhia piisaa joka suunnalla, tavalliseen tapaan.

Yhtenä iltana puutarhaan laskeutui niin sankka sumu, että kasvihuoneen edustalla näytti sangen erikoiselta. Tuohon vanhalle penkille ja sen vierellä olevalle tasolle tulee tänä vuonna "herbalicious yrttitarha" uusine ihanuuksineen vanhojen tuttujen yrttien lisäksi.

Jos tammikuussa siemensokka pääsi irti, niin se oli vasta alkusoittoa sille, mihin nirvanaan olen ajautunut yrttien kanssa. Ainahan meillä on ollut paljon yrttejä. Tänä vuonna niitä on enemmän kuin koskaan. Jokin eksoottinen yrttihulluus taisi iskeä, enkä pistänyt hanttiin. Uusimmat hurahdukseni ovat wasabi-yrtti, valkosipuliyrtti, curry-yrtti, appelsiinitimjami, mustaherukkasalvia, oliiviyrtti ja pronssifenkoli. Ei lopu yrtit meiltä tänäkään vuonna.

Etupihalla ollaan möyritty sen mitä olemme joutaneet. Alueita on siistitty, yksi uusi klapisuoja kasattu, tuijia siirretty toisen istutusalueen tieltä ja kärryissä odottaa rikkinäisten ruukkujen paloja, jotka ovat tulossa uudelle istutusalueelle hyötykäyttöön. Näytän sitten ensi kuun postauksessa mitä näille on tehty, jos se näyttää säädylliseltä.

On kai turhaa edes erikseen mainita, että siemeniä on kylvetty. No, tuli mainittua. On kylvetty, ja paljon. Ei yllätä.

Kirjan kanssa ollaan kuulkaas sitten edetty jo niin pitkälle, että käsikirjoitus on mennyt kustannustoimittajan syynin läpi hyväksytysti ja kirja on tällä hetkellä taitossa! Tunnelmat sen suhteen ovat tietenkin rajattoman iloiset. Ensinnäkin, että tämä projekti on ylipäätään ollut mahdollinen ja toiseksi, että se on nyt edennyt siihen vaiheeseen, että kirjaa pian jo painetaan syksyn kirjauutuuksien joukkoon.

Onnekseni sain myös varmaankin maailman parhaan kustannutoimittajan itselleni. Mitään vertailukohdettahan minulla ei ole, kun esikoiskirjasta on kyse, mutta muutama asiantunteva ihminen hieman ennalta varoitteli, että on hyvä varautua siihen, että käsikirjoituksia usein muokataan aika paljonkin ja ammattilaiset tietävät mitä tekevät. Oma kustannustoimittajani Lotta Leppälä on aivan huikea ammattilainen. Sitä sitoutumisen ja paneutumisen määrää on vaikeaa käsittää, mutta omaa käsikirjoitustani ei lopulta muuteltu kovalla kädellä. Pientä viilausta sieltä ja täältä, korrektuuria, ei poistoja, ei hylkyjä. Editointi sujui kuin tanssi. Ensimmäinen kirja on siis nyt taputeltu ja sen myötä toista aloitellaan. Ensimmäinen kirja kertoo matkastamme tänne ja syistä joiden vuoksi teimme elämänmuutoksen. Lisäksi kirjassa on erilaisia reseptejä ja diy-juttuja (paljon uusia), olikohan niitä rapian 40. Kirjan tuon osuuden äärellä liikumme aikajanalla sadonkorjuusta jouluun. Kakkoskirjassa eletään sitten puutarha-aikaa ja omavaraistellaan keväästä kesään. Siksi kakkoskirjan työstäminen on ollut pakko aloittaa nyt heti ykkösen jälkeen, jotta sen aikajanan kuvaukset ovat mahdollisia.

1. kirja tulee ulos syyskuussa ja sen nimeksi kustantamo antoi Vanhassa talossa - kohti omavaraisempaa elämää. Ja se siitä kirjasta! Nyt mennään asiaan.

Louhisaaren kalmilainen puutarha

Tänä keväänä on kulunut 8 vuotta siitä, kun muutimme kaupungista maalle. Sitä on hiljalleen oppinut kasvattamaan omaa ruokaansa ja oppinut mitä kannattaa kasvattaa ja mitä ei, mutta silti aina haluaa kokeilla jotain uutta. Joskus se itselle uusi onkin vanhaa.

Itselleni yksi suurimmista puutarhaelämyksistä omavaraistelumme taipaleella oli käynti Louhisaaren linnan kalmilaisessa hyötypuutarhassa jokunen vuosi sitten. Puutarha avattiin muistaakseni 2017 ja siellä järjestettiin kerran vuodessa erikoistaimimarkkinat ennen kun pandemia tuli ja esti yleisötapahtumat. Tänä vuonna tapahtuma tekee kauan odotetun paluun nimellä maalaismarkkinat. Ilmeisesti tapahtuman tarjontaa on laajennettu myös syötävien puolelle. Tapahtuma ei ole ollut suuren suuri, mutta sitäkin mielenkiintoisempi, sillä kyseessä on museopuutarha ja sen kasveilla on historiansa ja tarinansa..

Kalmin kantapäillä

Puolisen tuntia Turusta, Askaisissa sijaitseva Louhisaaren kartanolinna on upea paikka. Ensinnäkin rakennukset ovat sangen upeita ja ainutlaatuisia ja paikan historia on mielenkiintoinen - suosittelen lämpimästi opastettua kierrosta. Tosin ainakin ennen opastettu kierros on ollut siinä mielessä pakollinen, ettei ylempiin kerrokseen ole ollut pääsyä omatoimisesti. Joka tapauksessa opastettu kierros kannattaa, sillä se vie tilojen lisäksi vierailijan toinen toistaan huikeampien tarinoiden äärelle. En kirjoita paikan historiasta sen enempää - siihen voi kukin tutustua helposti jos asia kiinnostaa, mutta totean sen verran, että kartanolinnan historia yltää 1400-luvulle ja paikka on ollut myöhemmin myös presidentti Mannerheimin lapsuudenkoti.

Louhisaaren puutarhasta löytyvää 1700-luvun tyyliin perustettua hyötypuutarhaa kutsutaan kalmilaiseksi hyötypuutarhaksi 1700-luvulla eläneen Pehr Kalmin mukaan. Puutarha perustuu hänen oppeihinsa. Kalmin näkemysten noudattaminen on ollut mahdollista vielä tänäkin päivänä, sillä Kalmin kasvitutkimuksista on paljon kirjallisia tallenteita ja uskomatonta kyllä, hänen pitämästään puutarhan perustamista käsittelevästä luennostakin on vielä jäljellä muistiinpanot, jotka luennolla ollut opiskelija oli kirjannut ylös vuonna 1769.

Pehr Kalm

Nykyään ilmeisesti pitää olla pari koulutusta ja muutama ammatti, mutta osattiin sitä ennenkin. Pehr Kalm oli pappi, talousopin professori ja akatemian rehtori, mutta myös kasviasiantuntija,  tutkimusmatkailija ja Turun kasvitieteellisen puutarhan perustaja, jonka tutkimusmatkat ylsivät aina Pohjois-Amerikkaan saakka. Kalmia pidetäänkin Suomessa hyötypuutarhan ja puutarhakulttuurin isänä, jonka oppien mukaan puutarhassa kaiken tulee olla hyödynnettävissä ravinnoksi tai lääkkeeksi. Louhisaaren kalmilainen puutarha noudattaa tätä periaatetta, vaikka kasvin käyttötarkoitus olisi vuosisatojen aikana muuttunut. Esimerkiksi pioni on nykyään vain silmänilo, mutta aikoinaan sekin oli hyötykasvi, sillä pionin juurta käytettiin lääkkeenä.

Kalm toi Suomeen lukuisia eksoottisia kasveja - joskus eläimiäkin, ja teki mittavaa tutkimustyötä sen saralla, mitä ja miten erilaisia hyötykasveja voidaan kasvattaa Suomen olosuhteissa. Kerrotaan, että Kalm toi eräältä matkaltaan mukanaan jopa opossumin, joka piikojen kauhuksi teki pesän Kalmin kirjaston kakluuniin. Kaiken kaikkiaan Pehr Kalm toi Suomeen nelisensataa enemmän tai vähemmän eksoottista hyötyäkasvia, joita koeviljeltiin akateemisessa puutarhassa Turussa.

Mikäli silmiinne osuu Pehr Kalmin matkoista kertova pieni kirjanen, se kannattaa lukea! Kirja on hyvin ohut, mutta sangen hurmaava iloisine kuvituksineen.

Louhisaaren kalmilaisessa hyötypuutarhassa ei nykyajan ihmiselle niinkään eksotiikka näy, vaan viljelylaatikoissa kasvaa meidän ajassamme perinnekasveiksi ajateltuja hyötykasveja, joista osa on monelle tuttuja ja osa toisille aivan uusia tuttavuuksia. Kalmin aikaan meille yleiset kasvit, kuten peruna, parsa tai maa-artisokka olivat vielä harvinaisuuksia, mutta Kalmin puutarhassa niitä viljeltiin jo, ja viljellään edelleen Louhisaaressakin. Harvinaisempia kasveja lienevät mm. kresendat, aitotupakat ja ilmasipulit. Meidän omassa puutarhassammekin on joitain Louhisaaresta taimina ostettuja kasveja ja niiden siemenistä kasvatettuja jälkeläisiä. Esimerkiksi  omat salviamme ja ihanat tarhamaltsat ovat alun perin Louhisaaresta.

Taidan olla siinä mielessä kalmilainen itsekin, että omassa puutarhassamme kasvatettavien pääpaino on kaikella sillä mitä voi syödä, "medisiinata" tai hyödyntää muulla tavalla. Olen vasta aloittelemassa muiden kuin tässä mielessä hyötykasvien kanssa elelyä. Toki kukatkin ovat hyötykasveja ihan jo sillä tavalla, että ne tuovat iloa, eikä iloja ole koskaan liikaa.

Louhisaaren kartanilinnassa on myös museomyymälä, josta voi ostaa mm. vanhojen pohjapiirustusten kopioita. Louhisaaren oma talousreseptikirja, jonka aikoinaan museokaupasta ostin, on sangen mukavaa luettavaa. Kirjassa on aivan käypiä ohjeita jos ymmärtää ja jaksaa laskea menneiden aikojen erikoisia mittoja nykyaikaan sopiviksi, mutta joidenkin niksien kohdalla saattavat kulmakarvat nousta. Ellen ihan väärin muista, eräässä ohjeessa esimerkiksi opastetaan peräpukamista kärsiviä työntämään palanutta korkkia sisältävä pellavatuppo sinne itseensä tai ainakin ottamaan hevosenkakkakylpyjä omaan peräpäähänsä. Vaikka pidänkin vanhoista ajoista, niin on asioita, joissa nykyaika on paikallaan.

Museovirasto, Historian kuvakokoelma, Paludan & Stenius Åbo 1873 ja 1874. Kuvaaja: Bäckman, Ritva
Museovirasto, Historian kuvakokoelma, Paludan & Stenius Åbo 1873 ja 1874. Kuvaaja: Bäckman, Ritva

Voi kunpa tämän vuoden markkinoilla olisi jälleen myytävänä Linnéen tupakan (nicotiana glutinosa) taimia. Meillä oli tuota aitotupakkaa puutarhassa aiemmin, ja siitä on tehty tehokasta luonnonmukaista torjunta-ainetta kirvoja vastaan. Kaikki aiemmat kuivatut lehdet ovat jo loppu, joten uusi sato olisi tarpeen.

Linnéen tupakka kukkii puutarhassamme muistaakseni vuonna 2017. Samasta sadosta kuivatettiin tupakan lehtiä, joita fermentoimalla voisi halutessaan kääriä oikeita tupakoita.

Louhisaaren maalaismarkkinat 29.5.2022 klo. 11-15.

Tapahtumassa myydään mm. "siemeniä ja kasveja joita et muualta saa." En tiedä onko maalaismarkkinapäivänä hyötypuutarhassa opastettuja kierroksia omatoimisen kiertelyn lisäksi, mutta jos on, suosittelen sellaista lämpimästi. Vaikka moni kasvi on aivan tuttu, sen tarina ehkä ei ole ja tämä puutarha on täynnä tarinoita.

Nimensä mukaisesti

Ennen kun pääsemme jälleen Louhisaareen, käväisemme isännän ja ystävämme kanssa Turussa toisessa puutarhatapahtumassa jo ensi viikonloppuna, kun Villi Puutarhuri -messut aukeavat ensimmäistä kertaa. On se outoa mennä ihmisten ilmoille kahden vuoden eristäytymisen jälkeen. Kivoja juttuja siellä kuitenkin näyttäisi olevan tarjolla, joten sinne mielii tämä villi puutarhuri.

Merkkipäiviä

Jovela täyttää tänä vuonna 154 vuotta ja meillä tuli maaliskuussa 8 vuotta täyteen Jovelan asukkaina. Kanssamme muuttaneet kakkoset, eli koirasisarukset Milo ja Maya ovat jo senioreja ja täyttävät tänä vuonna 15 vuotta. Meidän ensimmäinen yhteinen kissamme, voimaeläimeni Pippa Pipperström täyttää jo 7 vuotta tässä toukokuussa ja jengimme nuorin jäsen, talon alta löytynyt villikissanpentu Freya 6 vuotta.

Tuollainen tuosta tuli. Hoivakatti, jollaista ei ole toista.

Aika kuluu. Vuodet vierivät, sanotaan. Juuri nyt elämä tuntuu siltä kuin sen tulisi aina tuntua. Joka päivä on merkityksellinen, joka päivässä on paljon hyvää ja paljon iloa. On asioita joista iloita, asioita joita odottaa, huomisia, joille tänään luvataan kivoja asioita ja muutama puutarhatapahtumakin.

Maailma on levoton ja epävakaa, täynnä surua ja murheita, huolia ja synkkiä pilviä, mutta juuri nyt on myös toukokuu ja meillä on lupa nauttia siitä mitä meillä on ja haaveilla siitä mitä meillä voisi olla. Nautitaan elämästä, kun meillä sellainen on.

Ja käykäähän Louhisaaressa armaat kanssakulkijat, jos matkanne osuu sopivasti nurkille.

Museovirasto, Historian kuvakokoelma
Museovirasto, Historian kuvakokoelma

Seuraavat bloggaajat ilahduttavat teitä tarinoillaan tänään, 2.5.2022, klo. 09 alkaen:

Kasvuvyöhykkeellä 2:
Sarin puutarhat .
Pilkkeitä Pilpalasta .
Oma tupa, tontti ja lupa .
Kohti laadukkaampaa elämää .
Kasvuvyöhykkeellä 3:
Tsajut .
Villa Varmo .
Caramellia .
Sanni ja farmi .
Rakkautta ja maan antimia .
Kasvuvyöhykkeellä 4:
Korkeala .
Puutarhahetki .
Kasvivyöhykkeellä 5:
Korpikuusen tila .
Kasvuvyöhykkeellä 7:
Korpitalo .

Mitä parhainta toukokuuta toivotellen  Jovelan Johanna

Haluatko kommentoida? Lähetä meille viestiä instan kautta tai alla olevalla lomakkeella ❤ 

Uusimmat kirjoitukset

MIELENRAUHAA

09.08.2022

Kaupungista maalle muutettuamme olen usein pohtinut onnellisuuteen ja mielenrauhaan liittyviä asioita ja keskustelemme aiheesta säännöllisesti myös samalla tavalla askeettisemmin elävän ystäväni kanssa. Mikä saa ihmisen onnelliseksi ja mikä luo meille mielenrauhaa? Missä tilanteessa me olemme tyytyväisiä? Mitä aistimme valitsevat kun saavat itse...

PARASTA AIKAA

01.08.2022

Kesän viimeinen kuukausi saattelee meitä syksyyn pimentäen illat ja saaden marjoista raskaat oksat taipumaan maata kohti. Tähän näkymään voisi kiteyttää tämän ajan kesästä, kun sadonkorjuu alkaa. Aloitellaan valmistautuminen seuraavaan vuodenaikaan ja talveenkin. Lämpimien päivien viilentyneissä illoissa sytytellään jo kynttilöitäkin. Minä pidän...

SULOINEN SUOPA

24.07.2022

Suloinen rohtosuopayrtti ihastuttaa puutarhassa, mutta tämä perinneperenna on myös mainio luomupesuaine, jota monet museotkin käyttävät arvotekstiiliensä puhdistamiseen. Heinä- elokuu onkin ihanaa aikaa tehdä itse suloista suopaa rohtosuopayrtistä, ja pesaista talven villavaatteet valmiiksi odottamaan aikanaan saapuvia viileitä päiviä!

Nyt kun helteet ovat väistyneet, Jovelassa hurisee kuivuri harva se päivä. Sadon kuivattaminen on hyvä keino säilöä satoa ja kasvattaa kotivaraa, ja samalla säästyy tilaakin, sillä kuivatettu sato vie huomattavasti vähemmän tilaa kuin moni muu säilöntämuoto. Monitasoisen kuivurin hankintavinkin löydät kirjoituksen loppuosasta. Kirjoitus on...

Heinäkuu saapui helteineen ja hyötypuutarhassa on melkein kaikki hyvin! Kuun ensimmäisenä maanantaina omavaraistelevat bloggaajat kokoontuvat jälleen Tsajut-blogin Sadun ja Korkealan Heikin luotsaamana yhteisen aiheen äärelle, joka tällä kertaa on paras oma säilöntäohje sekä itseäni inspiroiva viihde, joka voi olla ohjelma, podcast, mitä tahansa!...

FOODSCAPE

11.06.2022

Vanhaan aikaan hyötypuutarhat ja kasvimaat olivat usein talojen takapihojen suojissa, tarkkaan eroteltuina hienommista kukkaistutuksista, jotka talojen etupihoilla toivottivat vieraat tervetulleiksi peremmälle. Foodscape kääntää tämän asetelman päinvastaiseksi tuoden hyötyistutukset kotien etupihoille. Foodscapelle ei taida olla suuhun yhtä istuvaa...