LILAPALKOINEN HERNE

11.04.2021

Lilapalkoiset herneet ovat puutarhan superterveellisiä kaunottaria, joiden herneet ovat maukkaita ja palko täynnä antioksidantteja. Puutarhan helppo kasvatti ilahduttaa upeiden palkojensa lisäksi myös kauniilla kukillaan ja ravitsee maapohjankin satokautensa päätteeksi

Silloin 8 vuotta sitten, kun puutarhahuuma iski Jovelan emäntään, yksi ensimmäisistä kasvateistamme oli lilapalkoiset herneet, joita ei ihan joka puutarhassa vielä nähtykään. En ainakaan tuolloin löytänyt kotimaisista verkkokaupoista siemenherneitä, tosin niiden löytyminenkään ei olisi ollut ihan helppoa, kun lilapalkoisilla herneillä ei ole yhtenäistä tunnistettavaa nimeä ja Hyötykasviyhdistys, josta siemeniä tuolloin innokkaasti tilattiin, ei tarjoa myymistään siemenistä värillisiä lajikekuvia.  Nyttemmin lilapalkoisten herneiden siemeniä on useammalla siemenkauppiaalla ja ne löytää kyllä, kun tietää lajikenimiä.

Upeaksi kukkivaksi viherseinäksi kasvavia lilapalkoisia herneitä myydään Suomessa esimerkiksi lajikenimellä Blauwschokker, joka on silpoherne ja Shiraz, joka on sokeriherne. Silpo- ja sokeriherneen ero on sekä itse herneessä että sen paloissa. Sokeriherne on nimensä mukaisesti hieman makeampi ja sen palko ei ole yhtä sitkeä kuten silpoherneellä, jonka palkoja ei yleensä tämän vuoksi syödä. Blauwschokkerinkin nuoria palkoja voi tosin syödä ja kannattaakin, sillä palot sisältävät runsaasti antioksidantteja. Silpoherneestä tehdään yleensä mm. hernekeittoa ja se kestää hyvin pakkasessa. Sokeriherneet taas syödään yleensä tuoreina ja niiden nuoret palot ovat herkullisia. Lähde: Martat sekä kasvikset.fil

Herne on omasta mielestäni yksi helpoimmista kasvatettavista. Herneet voi kylvää suoraan maahan heti kun maa on lämmennyt. Kylvösyvyys on n. 3-4 cm. Tämän jälkeen maa kastellaan kunnolla. Kylvön pinta kannattaa suojata harsolla, etteivät linnut pääse apajille ennen kun herneet ovat itäneet taimiksi. Herne kasvaa nopeasti ja kaipaa tukea, joten jokin verkko, ritilä tai kepeistä tehty tuki on tarpeen. Meillä herneet kasvavat reilusti yli metriin, usein tuonne puolentoista metrin paikkeille. Herneen kastelu on erityisen tärkeää siinä vaiheessa kun palot alkavat kasvaa. Jos herne ei saa riittävästi vettä, se kellastuu ja herneet eivät kehity kunnolla.

Hernettä voi toki myös esikasvattaa. Tänä vuonna aion kokeilla mainion brittipuutarhuri Huw Richardsin loistavalta tuntuvaa ideaa esikasvattaa herneitä sadevesikourussa, josta nuoret taimet saa valutettua kasvatuspaikalle siistiin riviin.

Meillä sattuu olemaan juuri sopivasti muutama parimetrinen vesikouru, joiden päät sulkemalla esikasvatus onnistunee siististi. Kiva idea kerrassaan tämäkin!

Ainakin meillä lilapalkoherneiden satokausi on ollut pitkä. Joskus niin pitkä, että ensimmäinen pakkasyö on jo joutanut, kun herneet vielä kukkivat viimeisiään, kuten kävi 22. lokakuuta 2017. Toki pääsato oli jo ollut ja mennyt, mutta herneseinämällä riitti vielä palkoja ja kukkiakin pakkasyölle saakka.

Lilapalkoisten herneiden palot ovat vahvan liloja ja ikääntyessään muistuttavat lilaa nahkaa. Itse en ole kokeillut, mutta voisin kuvitella, että lankojen ja kankaiden värjäämisestä pitäville lilapalkoiset herneet toisivat iloa myös sillä saralla, sillä palot vapauttavat upean värinsä keitettäessä muuttuen itse vihreiksi ja muuttaen keitinveden upean purppura-aniliinin sävyiseksi. Tämä on hyvä muistaa myös jos tekee apposia tai muuten kuumentaa herneitä palkoineen. Nopea lämmitys vainen, jotta upea väri ei karkaa.

Kuvassa lienee ensimmäisiä lilapalkoisten herneiden kasvatuskokemuksia, sillä herneet laitettiin kasvamaan kasvatuslaatikkoon. Enää niin ei tehdä, vaan herneillä on omat kasvatuspaikkansa. Näissä kuvissa sato oli oikein hyvin onnistunut, ehkä liiankin hyvin, sillä herneet vyöryivät laatikkopuutarhan käytävillekin, eikä kujia pitkin päässyt enää läpi.

Meillä nykyään kasvatettavat lilapalkoiset herneet ovat sen ensimmäisen sadon jälkeläisiä vuosittain alenevassa polvessa, sillä annamme aina satokauden lopussa osan sadosta kasvaa yliaikaiseksi ja kuivua luontaisesti ulkona.

Lilapalkoisille herneille ei ole ollut omaa nimeä nykyisissä siemenluetteloissa. Silloin kun itse laitoimme ensimmäiset lilapalkoiset herneet maahan, en löytänyt siemeniä lainkaan Suomesta, joten aloin kutsumaan hernettä ulkonäkönsä puolesta lilapalkoherneeksi. Muita kuin vihreäpalkoisia herneitä on kuitenkin ollut ennenkin, myös tässä sävymaailmassa, ja yhdessä kirjahyllymme vanhassa puutarhaoppaassakin mainitaan sinertävä kapusiiniherne. Myös Maatiainen mainitsee sivustollaan siemenlistasta, jossa oli ollut kapusiiniherneeksi oletettua "Ruotsin Violetti" nimistä hernelajiketta, mutta siitä ei ole sen enempää tietoa jäänyt.  Mikään uusi puutarhavillitys ei siis tämäkään ole. Itse asiassa lilapalkoisten herneiden juuret yltävät ainakin keskiajalle..

Kapusiiniherne

Kapusiiniherne olisi varmaan ihan osuva nimi ottaa käyttöön uudelleenkin, sillä ainakin tuo lila Blauwschokkers-herne (blauw = sininen hollanniksi) on tiettävästi peruaan Hollannin kapusiinimunkkien luostaripuutarhoista, jossa se varmuudella tunnettiin jo keskiajalla. Kapusiiniherneen nimi selkeästi juontuu sieltä - kapusiinimunkit, kapusiiniherneet. Shiraz-herne taas on uusi tulokas Briteistä ja sen kehitti 1800-luvulla perustettu puutarha- ja viljely-yritys Thompson & Morgan, joka lanseerasi Shirazinsa maailmalle elokuussa 2011, kehittäjiensä mukaan yli 10 vuoden kehitystyön jälkeen.

Oli nimi mikä tahansa, niin nämä herneet muistuttavat itseäni aina niistä ihanista ensimmäisistä sadoista, joiden äärellä sai ihmetellä ja ihastella, ja joiden jälkeläisistä kasvaa meillä tänäkin vuonna uudet sadot joita ihmetellä ja ihastella.


Herneet sydämeen vetäneenä
Jovelan Johanna

Haluatko kommentoida? Voit tehdä sen alla olevan lomakkeen kautta 

Löydät meidät myös instagramista

Uusimmat julkaisut

Ekologisuuteen suhtaudutaan joskus yhtä kiihkeästi kuin omavaraisteluunkin. Joko ihminen on muka liian paljon asialleen uppoutunut, siis jotenkin vähän vinksahtanut tai ei riittävän kokonaisvaltaisesti asiaan suhtautuva, eli ei uskottava. Itse ajattelen molempien kohdalla niin, että suuret hyödyt syntyvät pienistä teoista ja pienet teot tuovat...

Kun energian hinnan nousulta ja sähkön säännöstelyn uhalta emme pääse karkuun vaikka miten haluaisimme, ryhtykäämme yhteistuumin tuumasta toimeen ja säästetään sähköä! Kun ei voi vaikuttaa sähkön hintaan, voi vaikuttaa - ainakin hieman siihen paljonko sähköä kuluttaa ja siten myös siihen, mitä se omakohtaisesti tulee maksamaan. Samalla vähennämme...

Hildur on Jovelan kuvitteellinen sisäkkö, joka lähti aikoinaan suureen maailmaan monen muun suomalaisen tapaan ja kirjoitti sieltä kirjeitä entiselle emännälleen. Kirjeiden kirjoittaja on monivuotinen lukijamme, Keekis, jonka luoman hurmaava tarina on alun perin julkaistu täällä koosteena. 14.4.2019

Puutarhan kasvattien siemeniä keräämällä syntyy oma siemenpankki, josta on iloa pitkäksi aikaa Tässä postauksessa tutkitaan mitä, milloin ja millä tavalla eri siemeniä kerätään ja säilötään. Postaus on osana #suuntanaomavaraisuus -blogiringin kuukausipostaussarjaa, jonka aiheena tällä kertaa on kierrätys puutarhassa. Kirjoitus on julkaistu...

MIELENRAUHAA

09.08.2022

Kaupungista maalle muutettuamme olen usein pohtinut onnellisuuteen ja mielenrauhaan liittyviä asioita ja keskustelemme aiheesta säännöllisesti myös samalla tavalla askeettisemmin elävän ystäväni kanssa. Mikä saa ihmisen onnelliseksi ja mikä luo meille mielenrauhaa? Missä tilanteessa me olemme tyytyväisiä? Mitä aistimme valitsevat kun saavat itse...

PARASTA AIKAA

01.08.2022

Kesän viimeinen kuukausi saattelee meitä syksyyn pimentäen illat ja saaden marjoista raskaat oksat taipumaan maata kohti. Tähän näkymään voisi kiteyttää tämän ajan kesästä, kun sadonkorjuu alkaa. Aloitellaan valmistautuminen seuraavaan vuodenaikaan ja talveenkin. Lämpimien päivien viilentyneissä illoissa sytytellään jo kynttilöitäkin. Minä pidän...