LILAPALKOINEN HERNE

11.04.2021

Lilapalkoiset herneet ovat puutarhan superterveellisiä kaunottaria, joiden herneet ovat maukkaita ja palko täynnä antioksidantteja. Puutarhan helppo kasvatti ilahduttaa upeiden palkojensa lisäksi myös kauniilla kukillaan ja ravitsee
maapohjankin satokautensa päätteeksi

Silloin aikoinaan, kun puutarhahuuma iski Jovelan emäntään, yksi ensimmäisistä kasvateistamme oli lilapalkoiset herneet, joita ei ihan joka puutarhassa vielä nähtykään. En ainakaan tuolloin löytänyt kotimaisista verkkokaupoista siemenherneitä, tosin niiden löytyminenkään ei olisi ollut ihan helppoa, kun lilapalkoisilla herneillä ei ole yhtenäistä tunnistettavaa nimeä ja Hyötykasviyhdistys, josta siemeniä tuolloin innokkaasti tilattiin, ei tarjoa myymistään siemenistä värillisiä lajikekuvia.  Nyttemmin lilapalkoisten herneiden siemeniä on useammalla siemenkauppiaalla ja ne löytää kyllä, kun tietää lajikenimiä.

Upeaksi kukkivaksi viherseinäksi kasvavia lilapalkoisia herneitä myydään Suomessa esimerkiksi lajikenimellä Blauwschokker, joka on silpoherne ja Shiraz, joka on sokeriherne. Silpo- ja sokeriherneen ero on sekä itse herneessä että sen paloissa. Sokeriherne on nimensä mukaisesti hieman makeampi ja sen palko ei ole yhtä sitkeä kuten silpoherneellä, jonka palkoja ei yleensä tämän vuoksi syödä. Blauwschokkerinkin nuoria palkoja voi tosin syödä ja kannattaakin, sillä palot sisältävät runsaasti antioksidantteja. Silpoherneestä tehdään yleensä mm. hernekeittoa ja se kestää hyvin pakkasessa. Sokeriherneet taas syödään yleensä tuoreina ja niiden nuoret palot ovat herkullisia. Lähde: Martat sekä kasvikset.fil

Herne on omasta mielestäni yksi helpoimmista kasvatettavista. Herneet voi kylvää suoraan maahan heti kun maa on lämmennyt. Kylvösyvyys on n. 3-4 cm. Tämän jälkeen maa kastellaan kunnolla. Kylvön pinta kannattaa suojata harsolla, etteivät linnut pääse apajille ennen kun herneet ovat itäneet taimiksi. Herne kasvaa nopeasti ja kaipaa tukea, joten jokin verkko, ritilä tai kepeistä tehty tuki on tarpeen. Meillä herneet kasvavat reilusti yli metriin, usein tuonne puolentoista metrin paikkeille. Herneen kastelu on erityisen tärkeää siinä vaiheessa kun palot alkavat kasvaa. Jos herne ei saa riittävästi vettä, se kellastuu ja herneet eivät kehity kunnolla.

Ainakin meillä lilapalkoherneiden satokausi on ollut pitkä. Joskus niin pitkä, että ensimmäinen pakkasyö on jo joutanut, kun herneet vielä kukkivat viimeisiään, kuten kävi 22. lokakuuta 2017. Toki pääsato oli jo ollut ja mennyt, mutta herneseinämällä riitti vielä palkoja ja kukkiakin pakkasyölle saakka.

Lilapalkoisten herneiden palot ovat vahvan liloja ja ikääntyessään muistuttavat lilaa nahkaa. Itse en ole kokeillut, mutta voisin kuvitella, että lankojen ja kankaiden värjäämisestä pitäville lilapalkoiset herneet toisivat iloa myös sillä saralla, sillä palot vapauttavat upean värinsä keitettäessä muuttuen itse vihreiksi ja muuttaen keitinveden upean purppura-aniliinin sävyiseksi. Tämä on hyvä muistaa myös jos tekee apposia tai muuten kuumentaa herneitä palkoineen. Nopea lämmitys vainen, jotta upea väri ei karkaa.

Kuvassa lienee ensimmäisiä lilapalkoisten herneiden kasvatuskokemuksia, sillä herneet laitettiin kasvamaan kasvatuslaatikkoon. Enää niin ei tehdä, vaan herneillä on omat kasvatuspaikkansa. Näissä kuvissa sato oli oikein hyvin onnistunut, ehkä liiankin hyvin, sillä herneet vyöryivät laatikkopuutarhan käytävillekin, eikä kujia pitkin päässyt enää läpi.

Meillä nykyään kasvatettavat lilapalkoiset herneet ovat sen ensimmäisen sadon jälkeläisiä vuosittain alenevassa polvessa, sillä annamme aina satokauden lopussa osan sadosta kasvaa yliaikaiseksi ja kuivua luontaisesti ulkona.

Lilapalkoisille herneille ei ole ollut omaa nimeä nykyisissä siemenluetteloissa. Silloin kun itse laitoimme ensimmäiset lilapalkoiset herneet maahan, en löytänyt siemeniä lainkaan Suomesta, joten aloin kutsumaan hernettä ulkonäkönsä puolesta lilapalkoherneeksi. Muita kuin vihreäpalkoisia herneitä on kuitenkin ollut ennenkin, myös tässä sävymaailmassa, ja yhdessä kirjahyllymme vanhassa puutarhaoppaassakin mainitaan sinertävä kapusiiniherne. Myös Maatiainen mainitsee sivustollaan siemenlistasta, jossa oli ollut kapusiiniherneeksi oletettua "Ruotsin Violetti" nimistä hernelajiketta, mutta siitä ei ole sen enempää tietoa jäänyt.  Mikään uusi puutarhavillitys ei siis tämäkään ole. Itse asiassa lilapalkoisten herneiden juuret yltävät ainakin keskiajalle..

Kapusiiniherne

Kapusiiniherne olisi varmaan ihan osuva nimi ottaa käyttöön uudelleenkin, sillä ainakin tuo lila Blauwschokkers-herne (blauw = sininen hollanniksi) on tiettävästi peruaan Hollannin kapusiinimunkkien luostaripuutarhoista, jossa se varmuudella tunnettiin jo keskiajalla. Kapusiiniherneen nimi selkeästi juontuu sieltä - kapusiinimunkit, kapusiiniherneet. Shiraz-herne taas on uusi tulokas Briteistä ja sen kehitti 1800-luvulla perustettu puutarha- ja viljely-yritys Thompson & Morgan, joka lanseerasi Shirazinsa maailmalle elokuussa 2011, kehittäjiensä mukaan yli 10 vuoden kehitystyön jälkeen.

Oli nimi mikä tahansa, niin nämä herneet muistuttavat itseäni aina niistä ihanista ensimmäisistä sadoista, joiden äärellä sai ihmetellä ja ihastella, ja joiden jälkeläisistä kasvaa meillä tänäkin vuonna uudet sadot joita ihmetellä ja ihastella.

Herneet sydämeen vetäneenä Jovelan Johanna

Haluatko kommentoida? Löydät meidät instagramista

Basilika on Vuoden vihannes, eli HeVi 2024, mutta tiedätkö, mikä on tulsi, eli pyhäbasilika? Jos lajike ei ole tuttu tai haluat tutustua basilikan erilaisiin lajikkeisiin, käy peremmälle! Tässä julkaisussa puhutaan basilikoista, niiden kasvattamisesta, eri lajikkeista ja tuosta mystisestä pyhäbasilikasta, joka tiedetään erityisen terveelliseksi...

Hyvää päivää puutarhakärpäsen pureman saaneet, ja tervetuloa altistumaan puutarhakuumeelle! Täältä löydät sekä vuoden 2024 puutarhatapahtumia että omia suosikkejani taimien ja siementen hankintaan!

Kannattaako vihannesten ja puutarhaherkkujen kasvattaminen itse? Tämähän on se vuodesta toiseen monissa keskusteluissa puolesta ja vastaan käytävä köydenveto, jota voi tarkastella monelta kantilta. Kun löysin vanhan vihon siltä ajalta, kun vasta aloittelimme omia puutarhapuuhiamme, päätin kirjoittaa aiheesta pienen satomääriä ja siementen...

Garlandin lämmittävässä juurrutusjärjestelmässä taimien esikasvatus on astetta käytännöllisempää. Kun esikasvatukseen yhdistää vielä juuriston kasvua edistävät Air-Pot viljelyruukkukut, taimista ja niiden juurista tulee vahvoja ja satoisia.

Ihanat, lämpimät huopikkaat, eli huopatossut tai vilttitossut onnistuvat ensikertalaiseltakin - niin helppoa ja yksinkertaista niiden valmistus loppupeleissä on, vaikka toki puuha vaatii aavistuksen sinnikkyyttäkin! Kävimme ystäväni kanssa 2 päivän huopikaskurssilla, jonka annin koostan nyt teillekin. Kirjoitus on alun perin julkaistu 10.11.2019.

Kireä pakkanen on paukkunut puissa ja nurkissa, mutta ei aikaakaan, kun ollaan taas keväässä, ja sehän tietää sitä, että uusi satokausi alkaa! Miten ihanan kutkuttavaa!