LILAPALKOINEN HERNE

11.04.2021

Lilapalkoiset herneet ovat puutarhan superterveellisiä kaunottaria, joiden herneet ovat maukkaita ja palko täynnä antioksidantteja. Puutarhan helppo kasvatti ilahduttaa upeiden palkojensa lisäksi myös kauniilla kukillaan ja ravitsee
maapohjankin satokautensa päätteeksi

Silloin aikoinaan, kun puutarhahuuma iski Jovelan emäntään, yksi ensimmäisistä kasvateistamme oli lilapalkoiset herneet, joita ei ihan joka puutarhassa vielä nähtykään. En ainakaan tuolloin löytänyt kotimaisista verkkokaupoista siemenherneitä, tosin niiden löytyminenkään ei olisi ollut ihan helppoa, kun lilapalkoisilla herneillä ei ole yhtenäistä tunnistettavaa nimeä ja Hyötykasviyhdistys, josta siemeniä tuolloin innokkaasti tilattiin, ei tarjoa myymistään siemenistä värillisiä lajikekuvia.  Nyttemmin lilapalkoisten herneiden siemeniä on useammalla siemenkauppiaalla ja ne löytää kyllä, kun tietää lajikenimiä.

Upeaksi kukkivaksi viherseinäksi kasvavia lilapalkoisia herneitä myydään Suomessa esimerkiksi lajikenimellä Blauwschokker, joka on silpoherne ja Shiraz, joka on sokeriherne. Silpo- ja sokeriherneen ero on sekä itse herneessä että sen paloissa. Sokeriherne on nimensä mukaisesti hieman makeampi ja sen palko ei ole yhtä sitkeä kuten silpoherneellä, jonka palkoja ei yleensä tämän vuoksi syödä. Blauwschokkerinkin nuoria palkoja voi tosin syödä ja kannattaakin, sillä palot sisältävät runsaasti antioksidantteja. Silpoherneestä tehdään yleensä mm. hernekeittoa ja se kestää hyvin pakkasessa. Sokeriherneet taas syödään yleensä tuoreina ja niiden nuoret palot ovat herkullisia. Lähde: Martat sekä kasvikset.fil

Herne on omasta mielestäni yksi helpoimmista kasvatettavista. Herneet voi kylvää suoraan maahan heti kun maa on lämmennyt. Kylvösyvyys on n. 3-4 cm. Tämän jälkeen maa kastellaan kunnolla. Kylvön pinta kannattaa suojata harsolla, etteivät linnut pääse apajille ennen kun herneet ovat itäneet taimiksi. Herne kasvaa nopeasti ja kaipaa tukea, joten jokin verkko, ritilä tai kepeistä tehty tuki on tarpeen. Meillä herneet kasvavat reilusti yli metriin, usein tuonne puolentoista metrin paikkeille. Herneen kastelu on erityisen tärkeää siinä vaiheessa kun palot alkavat kasvaa. Jos herne ei saa riittävästi vettä, se kellastuu ja herneet eivät kehity kunnolla.

Ainakin meillä lilapalkoherneiden satokausi on ollut pitkä. Joskus niin pitkä, että ensimmäinen pakkasyö on jo joutanut, kun herneet vielä kukkivat viimeisiään, kuten kävi 22. lokakuuta 2017. Toki pääsato oli jo ollut ja mennyt, mutta herneseinämällä riitti vielä palkoja ja kukkiakin pakkasyölle saakka.

Lilapalkoisten herneiden palot ovat vahvan liloja ja ikääntyessään muistuttavat lilaa nahkaa. Itse en ole kokeillut, mutta voisin kuvitella, että lankojen ja kankaiden värjäämisestä pitäville lilapalkoiset herneet toisivat iloa myös sillä saralla, sillä palot vapauttavat upean värinsä keitettäessä muuttuen itse vihreiksi ja muuttaen keitinveden upean purppura-aniliinin sävyiseksi. Tämä on hyvä muistaa myös jos tekee apposia tai muuten kuumentaa herneitä palkoineen. Nopea lämmitys vainen, jotta upea väri ei karkaa.

Kuvassa lienee ensimmäisiä lilapalkoisten herneiden kasvatuskokemuksia, sillä herneet laitettiin kasvamaan kasvatuslaatikkoon. Enää niin ei tehdä, vaan herneillä on omat kasvatuspaikkansa. Näissä kuvissa sato oli oikein hyvin onnistunut, ehkä liiankin hyvin, sillä herneet vyöryivät laatikkopuutarhan käytävillekin, eikä kujia pitkin päässyt enää läpi.

Meillä nykyään kasvatettavat lilapalkoiset herneet ovat sen ensimmäisen sadon jälkeläisiä vuosittain alenevassa polvessa, sillä annamme aina satokauden lopussa osan sadosta kasvaa yliaikaiseksi ja kuivua luontaisesti ulkona.

Lilapalkoisille herneille ei ole ollut omaa nimeä nykyisissä siemenluetteloissa. Silloin kun itse laitoimme ensimmäiset lilapalkoiset herneet maahan, en löytänyt siemeniä lainkaan Suomesta, joten aloin kutsumaan hernettä ulkonäkönsä puolesta lilapalkoherneeksi. Muita kuin vihreäpalkoisia herneitä on kuitenkin ollut ennenkin, myös tässä sävymaailmassa, ja yhdessä kirjahyllymme vanhassa puutarhaoppaassakin mainitaan sinertävä kapusiiniherne. Myös Maatiainen mainitsee sivustollaan siemenlistasta, jossa oli ollut kapusiiniherneeksi oletettua "Ruotsin Violetti" nimistä hernelajiketta, mutta siitä ei ole sen enempää tietoa jäänyt.  Mikään uusi puutarhavillitys ei siis tämäkään ole. Itse asiassa lilapalkoisten herneiden juuret yltävät ainakin keskiajalle..

Kapusiiniherne

Kapusiiniherne olisi varmaan ihan osuva nimi ottaa käyttöön uudelleenkin, sillä ainakin tuo lila Blauwschokkers-herne (blauw = sininen hollanniksi) on tiettävästi peruaan Hollannin kapusiinimunkkien luostaripuutarhoista, jossa se varmuudella tunnettiin jo keskiajalla. Kapusiiniherneen nimi selkeästi juontuu sieltä - kapusiinimunkit, kapusiiniherneet. Shiraz-herne taas on uusi tulokas Briteistä ja sen kehitti 1800-luvulla perustettu puutarha- ja viljely-yritys Thompson & Morgan, joka lanseerasi Shirazinsa maailmalle elokuussa 2011, kehittäjiensä mukaan yli 10 vuoden kehitystyön jälkeen.

Oli nimi mikä tahansa, niin nämä herneet muistuttavat itseäni aina niistä ihanista ensimmäisistä sadoista, joiden äärellä sai ihmetellä ja ihastella, ja joiden jälkeläisistä kasvaa meillä tänäkin vuonna uudet sadot joita ihmetellä ja ihastella.

Herneet sydämeen vetäneenä Jovelan Johanna

Haluatko kommentoida? Löydät meidät instagramista

SUVISIMAT 

16.06.2024

Suvisimaa ja juhannuspolkkaa! Juhannuspolkka sai nimensä siitä, että sen maku muistuttaa hieman polkkakarkkeja, vaikkei niitä ole nähnytkään, ja suvisiman salaisuutena on mustaseljankukat. Molemmat reseptit ovat omiani, mutta kolmannen, mustaherukkaisen kesäsiman resepti on alkujaan Louhisaaren linnasta.

Tällä hyttysiä inhottavalla yrttietikalla, jota on käytetty niin karkoitteena, rohtona kuin maustajanakin, on sangen hauska nimi, jonka juuret juontavat keskiajan paikkeille Ranskaan. Itse käytän 4:n varkaan etikkaa sekä hyttyskarkoitteena että salaattikastikkeiden maustajana, mutta joskus myös hiushuuhteena, sillä se saa laimennettuna hiukset...

Kuluneen kuukauden voisi kiteyttää kolmeen sanaan: kuumaa, kuivaa ja kaunista. Kun puolen vuoden talvi vihdoin taittui, meidät heitettiin suoraan sateettomaan hellekauteen lööppien rakastaman käristyskupolin alle. Koko kuun kärvisteltyämme saimme lopulta pari runsasta, vaikkakin lyhyttä sadekuuroa touko- ja kesäkuun taitteeseen. Se on kovin vähän...

Tässä julkaisussa puhutaan monivuotisista ruokakasveista, jotka tuottavat satoa useita vuosia ja niin sanotuista kaksivuotisista hyötykasveista, kuten juureksista, jotka tekevät toisena vuotenaan siemeniä tuleville sadoille. Samalla katsellaan hieman uutta viljelyaluettamme, jossa kasvaa näitä molempia.

Silmä silmästä, punkki punkista! Biologinen tuholaistorjunta esimerkiksi leppäkerttujen avulla, on myrkytön vaihtoehto kemiallisille kasvinsuojeluvalmisteille ja herättää kiinnostusta myös kotipuutarhureiden joukossa. Aiemmin torjuntaeliöitä myytiin lähinnä kauppapuutarhoille, mutta onneksi nykyään kotipuutarhurikin voi tilata niin sanottuja...

Nyt saavat rikkaruohot kyytiä ilman ylimääräisiä kyykkimisiä ja kasvit ravintoa onnnistuneiden satojen ja kukkivien silmänilojen tuotantoon, kun säätkin suosivat kotipuutarhureita