Ai mikä ihmeen mustikkakoiso? Mustikkakoiso on mm. perunan, tomaatin, paprikan ja munakoison sukulainen, marjakoisokasvi, jonka oikea nimi on hämäävästi pinaattikoiso. Pinaattikoiso on myös ananaskirsikan, eli karviaiskoison sukulainen.
Sukulaisuuden muihin koisokasveihin huomaa esimerkiksi kasvin kukkiessa, sillä sen kukat muistuttavat perunan kukkia. Koska kasvin hedelmät ovat mustikkamaisia marjoja, eikä kasvin lehtiä syödä, pinaattikoiso on saanut lempinimekseen myös mustikkakoiso,
joka kuvaileekin kasvia paremmin.
Kirjoitus on julkaistu alun perin 26.01.202.
Suomeksi tästä marjakoisokasvista on vaikeaa löytää tietoa, mutta tietoa löytyy kyllä englanniksi. Maailmalla pinaattikoisolla onkin monta nimeä ja se tunnetaan yleisesti nimillä ihmemarja (wonderberry) ja aurinkomarja (sunberry) tai (garden huckleberry), tosin oikea garden huckleberry (Solanum nigrum), ei ole pinaattikoiso vaan myrkyllinen mustakoiso.
Pinaattikoison juurien sanotaan yltävän 1900-luvun alkuun, jolloin kuuluisa hortonomi, maatalous- ja kasvitieteilijä Luther Burbank tarinan mukaan keksi risteyttää Guinean koison ja myskikoison. Uuden kasvin virallinen nimi oli tuolloin kehittäjänsä mukaisesti Solanum burbankii, mutta nykyään kasvin virallinen nimi on Solanum retroflexum.
Herra itse ja hänen marjansa, joka ei kuitenkaan ole oikea marjakasvi,
vaan koiso, jolla kuten tomaatillakin on hedelmiä. Selvä kuin pläkki!
Tuolla maailmalla pinaattikoisoa kasvattavat kertovat sen olevan hyvin helppo kasvatettava, yhtä helppo tai helpompi kuin peruna tai tomaatti. Vaikka pinaattikoisoa kasvaakin lämpimissä maissa, se viihtyy myös meidän leveysasteilla yksivuotisena, kunhan saa nauttia elelystään puutarhan lämpimällä paikalla - aivan kuten monen kasvattama ananaskirsikkakin.
Pinaattikoiso kasvaa olosuhteista riippuen jopa metrin korkuiseksi pensasmaiseksi kasviksi, joka pölyttää itse itsensä. Taimia on heikosti saatavilla Suomessa, mutta ainakin yksi myyjä Suomesta löytyy (ks. Myllypellontaimet), ja toki siemenistä kasvattaminen onnistuu, mutta siemeniä saanee toistaiseksi tilattua vain ulkomailta. Siemeniä tilatessa onkin hyvä kiinnittää huomiota siementen alkuperään ja ostaa vain sertifioituja siemeniä kasvitautien leviämisen estämiseksi.
Siemenet itävät kohtuullisen nopeasti, noin viikossa, kunhan lämpöä on vähintään 16 C. Maailmalla sadosta päästään nauttimaan parhaimmillaan jo n. 70 vuorokaudessa, mutta kylmemmillä leveyksillä siemenet suositellaan kylvettäväksi jo lopputalvesta, siis helmikuussa.
Liota siemeniä puolisen tuntia kädenlämpöisessä vedessä. Itämisaika 1-2 viikkoa. Kasvi pitää auringosta ja lämmöstä sekä tasaisesta kastelusta. mustikkakoiso on hallanarka kasvi, jonka voi istuttaa ulos kasvihuoneeseen tai suojaisalle paikalle vasta kun hallanvaara on ohi. Ainakin meillä on huomattu (2022) että mustikkakoison siemenet kaipaavat kylmäkäsittelyä. Kun saa ensimmäisen sadon onnistumaan, muutama hedelmä kannattaa laittaa valmiiksi maahan myöhään syksyllä, jolloin luonto hoitaa kylmäkäsittelyn ja siemenet ovat valmiita itämään kevään saapuessa.
Yksi kasvi voi tuottaa jopa 2-3 litraa marjoja ja usein niistä tehdään hilloa.
Meillä on pinaattikoisojen siemenet laitettu multiin 24.1.2020, joten kirjoituksen kuvituksena on vain kuvapankkikuvia.
Hieman erikoisempi löytämäni vinkki liittyy sadonkirjuuseen. Pinaattikoison marjoja, siis hedelmiä, ei tulisi vetää irti puskasta, vaan pallerot kierretään irti kannastaan. Vetämällä marja menee rikki ja lopputuloksena on sotkua vailla satoa.
Pinaattikoison, eli mustikkakoison marjoja epäillään miedosti myrkyllisiksi raakoina, joten marjoja tulisi syödä vasta kun ne ovat kunnolla kypsyneet ja muuttuneet vihreistä marjoista melkein mustiksi. Nimestään huolimatta pinaattikoison lehtiä ei tulisi syödä, sillä ne ovat myrkyllisiä, aivan kuten tomaatinkin lehdet.
Marja sellaisenaan on ilmeisesti mieto maultaan, mutta sen maku syttyy kypsentäessä. Pinaattikoisoa pidetäänkin herkullisena hillo- ja piirakkamarjana. Makua kuvaillaan suloiseksi, miedosti mustikkaiseksi ja kukkamaisen tuoksun sekoitukseksi.
Tällaista erikoisuutta odotellaan sadoksi Jovelaan satokaudelle 2020. Aina tekee mieli kokeilla jotain uutta ja kun olin jo ajatellut, että ananaskirsikkaa tekisi taas mieli, tämän sukulaiskasvin kokeilu siinä samassa - varsinkin kun pitäisi saada yksi iso palju täytetteyä hyötykasvatettavilla, tuntui kivalta ajatukselta. Meidän kotimaisia marjoja pinaattikoiso tuskin pesee, mutta hauskaahan se on kokeilla uusia ja kasvattaa kokemuksia. Kiitos vielä Tsajutin Sadulle, joka tuossa loppuvuodesta vinkkasi tästä monelle, kuten itsellenikin tuntemattomasta ja mielenkiintoisesta kasvista, josta tietoa ei oikeen kotomaasta sitten löytynytkään. Koska kasvi meni meillä testiin ja jouduin hieman tutkailemaan sen saloja, päätin kirjoittaa muistiinpanot pieneksi jutuksi jos joku toinenkin "nevöhöörd" siellä kasvista kiinnostuu.
Päivitys! Mustikkakoiso on ollut erittäin satoisa, mutta sato kypsyy vasta myöhään syksyllä elokuun lopusta alkaen. Pensaan kuva vasemmalla on otettu lokakuun alussa 2020, jolloin pensas oli edelleen täynnä marjaa ja kukkia. Oikealla rypäs kypsiä, raakoja ja kypsyviä marjoja sekä mustikkakoison kukka syyskuussa 2020. Kesään 2022 mennessä mustikkakoiso on itsekylväytyvä ja omavarainen kasvi Jovelassa, sillä se tuottaa keväisin runsaasti uusia kasveja syksyllä maahan varisseista marjoistaan.
Viherpeukalot syyhyten toivottelee ♥ Jovelan Johanna
Syksyn saapuessa on hyvä katsella satokauden onnistumisia ja oppeja, joita syntyy epäonnistumisten kautta. Joka vuosi oppii jotain uutta yhtälailla kuin saa iloita onnistumisista. Tässä julkaisussa käväistään myös mehuasemalla ja jaetaan muutama vinkki teille, joilla ensimmäinen mehuasemakäynti on vielä edessä.
Kun helteet ovat väistyneet, Jovelassa hurisee kuivuri harva se päivä. Sadon kuivattaminen on hyvä keino säilöä satoa ja kasvattaa kotivaraa, ja samalla säästyy tilaakin, sillä kuivatettu sato vie huomattavasti vähemmän tilaa kuin moni muu säilöntämuoto. Monitasoisen kuivurin hankintavinkin löydät kirjoituksen loppuosasta.
Syyskesä on alkanut ja puutarha tarjoilee parastaan. Satokauden käynnistyttyä kunnolla, omavaraistelijoiden huusholleissa syödään ja säilötään satoa talven varalle kuin hamsterit konsanaan.
Kesäisiä herkkuja suoraan puutarhasta ja makuja maailmalta! Tästä reseptikoosteesta löydät ihanat pikkelöidyt salmiakkifenkolit, lempeän samettiset vanhanajan vaniljavanukkaat kirpeällä twistillä, säilöttyjä herkkuja, kesäisiä salaatteja suoraan kasvimaalta ja maukkaita sieniä ja kasviksia,
jotka vievät kielen mukanaan.
Olen vallan villiintynyt vakumointiin, joka säästää säilytystilaa ja ennen kaikkea pidentää sadon ja elintarvikkeiden säilyvyyttä merkittävästi. Reilussa viikossa olen tullut siihen lopputulokseen, että pakastimen, jääkaapin ja kotivaran aarteiden pidempi säilyvyysaika on helppo saavuttaa. Se on vain kahden painikkeen painalluksen päässä, kun...
Suloinen rohtosuopayrtti ihastuttaa puutarhassa, mutta tämä perinneperenna on myös mainio luomupesuaine, jota monet museotkin käyttävät arvotekstiiliensä puhdistamiseen. Heinä-elokuu onkin ihanaa aikaa tehdä itse suloista suopaa rohtosuopayrtistä, ja pesaista talven villavaatteet valmiiksi odottamaan aikanaan saapuvia viileitä päiviä!
