MUSTIKKAKOISO

Ai mikä ihmeen mustikkakoiso? Mustikkakoiso on mm. perunan, tomaatin, paprikan ja munakoison sukulainen, marjakoisokasvi, jonka oikea nimi on hämäävästi pinaattikoiso. Pinaattikoiso on myös ananaskirsikan, eli karviaiskoison sukulainen. Sukulaisuuden muihin koisokasveihin huomaa esimerkiksi kasvin kukkiessa, sillä sen kukat muistuttavat perunan kukkia. Koska kasvin hedelmät ovat mustikkamaisia marjoja, eikä kasvin lehtiä syödä, pinaattikoiso on saanut lempinimekseen myös mustikkakoiso, joka kuvaileekin kasvia paremmin.

Tänä vuonna Jovelassa testataan omaksi iloksi siemenistä kasvatettavia mustikkakoisoja sekä muutaman vuoden tauon jälkeen ananaskirsikkaa. Kasviserkukset pääsevät kasvamaan tiensä päähän ehtineeseen paljuun!

Suomeksi tästä marjakoisokasvista on vaikeaa löytää tietoa, mutta tietoa löytyy kyllä englanniksi. Maailmalla pinaattikoisolla onkin monta nimeä ja se tunnetaan yleisesti nimillä ihmemarja (wonderberry) ja aurinkomarja (sunberry) tai (garden huckleberry), tosin oikea garden huckleberry (Solanum nigrum), ei ole pinaattikoiso vaan myrkyllinen mustakoiso.

Pinaattikoison juurien sanotaan yltävän 1900-luvun alkuun, jolloin kuuluisa hortonomi, maatalous- ja kasvitieteilijä Luther Burbank tarinan mukaan keksi risteyttää Guinean koison ja myskikoison. Uuden kasvin virallinen nimi oli tuolloin kehittäjänsä mukaisesti Solanum burbankii, mutta nykyään kasvin virallinen nimi on Solanum retroflexum.

Herra itse ja hänen marjansa, joka ei kuitenkaan ole oikea marjakasvi,
vaan koiso, jolla kuten tomaatillakin on hedelmiä. Selvä kuin pläkki!

Helppo kasvatti, väittävät

Tuolla maailmalla pinaattikoisoa kasvattavat kertovat sen olevan hyvin helppo kasvatettava, yhtä helppo tai helpompi kuin peruna tai tomaatti. Vaikka pinaattikoisoa kasvaakin lämpimissä maissa, se viihtyy myös meidän leveysasteilla yksivuotisena, kunhan saa nauttia elelystään puutarhan lämpimällä paikalla - aivan kuten monen kasvattama ananaskirsikkakin.

Pinaattikoiso kasvaa olosuhteista riippuen 30-60 cm korkeaksi pensasmaiseksi kasviksi, joka pölyttää itse itsensä. Taimia on heikosti saatavilla Suomessa (ks. Myllypellontaimet), mutta siemenistä kasvattaminen onnistuu kyllä, ja siemeniä saa tilattua ulkomailta, esimerkiksi Etsyn luotettavilta heirloom-siemeniä myyviltä yrityksiltä. Sieltä mekin siemenet hankimme, toimituskuluineen muutamalla eurolla. Siemenet itävät kohtuullisen nopeasti, noin viikossa, kunhan lämpöä on vähintään 16 C. Maailmalla sadosta päästään nauttimaan parhaimmillaan jo n. 70 vuorokaudessa, mutta kylmemmillä leveyksillä siemenet suositellaan kylvettäväksi jo lopputalvesta, siis helmikuussa.

Kasvatusohje

Liota siemeniä puolisen tuntia kädenlämpöisessä vedessä. Itämisaika 1-2 viikkoa. Kasvi pitää auringosta ja lämmöstä sekä tasaisesta kastelusta. Pinaattikoiso on hyvin hallanarka kasvi, jonka voi istuttaa ulos kasvihuoneeseen tai suojaisalle paikalle vasta kun hallanvaara on ohi. Olen toiveikas pinaattikoison kasvattamiseen täällä meillä, sillä meillä on ananaskirsikkakin voinut hyvin puutahassa, mutta sato on ollut syytä laittaa aluilleen ajoissa, jotta hedelmät ehtivät kypsyä kesän aikana. Hieman erikoisempi löytämäni vinkki liittyy sadonkirjuuseen. Pinaattikoison marjoja, siis hedelmiä, ei tulisi vetää irti puskasta, vaan pallerot kierretään irti kannastaan. Vetämällä marja menee rikki ja lopputuloksena on sotkua vailla satoa.

Yksi kasvi voi tuottaa jopa 2-3 litraa marjoja ja usein niistä tehdään hilloa.  Meillä on pinaattikoisojen siemenet laitettu multiin 24.1.2020, joten kirjoituksen kuvituksena on vain kuvapankkikuvia.

Pinaattikoison, eli mustikkakoison marjoja epäillään miedosti myrkyllisiksi raakoina, joten marjoja tulisi syödä vasta kun ne ovat kunnolla kypsyneet ja muuttuneet vihreistä marjoista melkein mustiksi. Nimestään huolimatta pinaattikoison lehtiä ei tulisi syödä, sillä ne ovat myrkyllisiä, aivan kuten tomaatinkin lehdet.

Marja sellaisenaan on ilmeisesti mieto maultaan, mutta sen maun sanotaan syttyvän kypsentäessä. Pinaattikoisoa pidetäänkin herkullisena hillo- ja piirakkamarjana. Makua kuvaillaan suloiseksi, miedosti mustikkaiseksi ja kukkamaisen tuoksun sekoitukseksi.

Viherpeukut pystyssä, sormet ristissä!

Tällaista erikoisuutta odotellaan sadoksi Jovelaan satokaudelle 2020. Aina tekee mieli kokeilla jotain uutta ja kun olin jo ajatellut, että ananaskirsikkaa tekisi taas mieli, tämän sukulaiskasvin kokeilu siinä samassa - varsinkin kun pitäisi saada yksi iso palju täytetteyä hyötykasvatettavilla, tuntui kivalta ajatukselta. Meidän kotimaisia marjoja pinaattikoiso tuskin pesee, mutta hauskaahan se on kokeilla uusia ja kasvattaa kokemuksia. Kiitos vielä Tsajutin Sadulle, joka tuossa loppuvuodesta vinkkasi tästä monelle, kuten itsellenikin tuntemattomasta ja mielenkiintoisesta kasvista, josta tietoa ei oikeen kotomaasta sitten löytynytkään. Koska kasvi meni meillä testiin ja jouduin hieman tutkailemaan sen saloja, päätin kirjoittaa muistiinpanot pieneksi jutuksi jos joku toinenkin "nevöhöörd" siellä kasvista kiinnostuu.

Valoa ja iloa lopputalven päiviin viherpeukalot syyhyten toivottelee ❤
Jovelan Johanna

Haluatko kommentoida? Voit tehdä sen alla olevan lomakkeen kautta  ❤

Löydät meidät myös instagramista ❤