Ai mikä ihmeen mustikkakoiso? Mustikkakoiso on mm. perunan, tomaatin, paprikan ja munakoison sukulainen, marjakoisokasvi, jonka oikea nimi on hämäävästi pinaattikoiso. Pinaattikoiso on myös ananaskirsikan, eli karviaiskoison sukulainen.
Sukulaisuuden muihin koisokasveihin huomaa esimerkiksi kasvin kukkiessa, sillä sen kukat muistuttavat perunan kukkia. Koska kasvin hedelmät ovat mustikkamaisia marjoja, eikä kasvin lehtiä syödä, pinaattikoiso on saanut lempinimekseen myös mustikkakoiso, joka kuvaileekin kasvia paremmin.
Tänä vuonna Jovelassa testataan omaksi iloksi siemenistä kasvatettavia mustikkakoisoja sekä muutaman vuoden tauon jälkeen ananaskirsikkaa. Kasviserkukset pääsevät kasvamaan tiensä päähän ehtineeseen paljuun!
Suomeksi tästä marjakoisokasvista on vaikeaa löytää tietoa, mutta tietoa löytyy kyllä englanniksi. Maailmalla pinaattikoisolla onkin monta nimeä ja se tunnetaan yleisesti nimillä ihmemarja (wonderberry) ja aurinkomarja (sunberry) tai (garden huckleberry), tosin oikea garden huckleberry (Solanum nigrum), ei ole pinaattikoiso vaan myrkyllinen mustakoiso.
Pinaattikoison juurien sanotaan yltävän 1900-luvun alkuun, jolloin kuuluisa hortonomi, maatalous- ja kasvitieteilijä Luther Burbank tarinan mukaan keksi risteyttää Guinean koison ja myskikoison. Uuden kasvin virallinen nimi oli tuolloin kehittäjänsä mukaisesti Solanum burbankii, mutta nykyään kasvin virallinen nimi on Solanum retroflexum.
Herra itse ja hänen marjansa, joka ei kuitenkaan ole oikea marjakasvi,
vaan koiso, jolla kuten tomaatillakin on hedelmiä. Selvä kuin pläkki!
Tuolla maailmalla pinaattikoisoa kasvattavat kertovat sen olevan hyvin helppo kasvatettava, yhtä helppo tai helpompi kuin peruna tai tomaatti. Vaikka pinaattikoisoa kasvaakin lämpimissä maissa, se viihtyy myös meidän leveysasteilla yksivuotisena, kunhan saa nauttia elelystään puutarhan lämpimällä paikalla - aivan kuten monen kasvattama ananaskirsikkakin.
Pinaattikoiso kasvaa olosuhteista riippuen jopa metrin korkuiseksi pensasmaiseksi kasviksi, joka pölyttää itse itsensä. Taimia on heikosti saatavilla Suomessa (ks. Myllypellontaimet), mutta siemenistä kasvattaminen onnistuu kyllä, ja siemeniä saa tilattua ulkomailta, mutta siemeniä tilatessa on hyvä kiinnittää huomiota siementen alkuperään ja ostaa vain sertifioituja siemeniä kavitautien leviämisen estämiseksi.
Siemenet itävät kohtuullisen nopeasti, noin viikossa, kunhan lämpöä on vähintään 16 C. Maailmalla sadosta päästään nauttimaan parhaimmillaan jo n. 70 vuorokaudessa, mutta kylmemmillä leveyksillä siemenet suositellaan kylvettäväksi jo lopputalvesta, siis helmikuussa.
Liota siemeniä puolisen tuntia kädenlämpöisessä vedessä. Itämisaika 1-2 viikkoa. Kasvi pitää auringosta ja lämmöstä sekä tasaisesta kastelusta. Pinaattikoiso on hyvin hallanarka kasvi, jonka voi istuttaa ulos kasvihuoneeseen tai suojaisalle paikalle vasta kun hallanvaara on ohi. Olen toiveikas pinaattikoison kasvattamiseen täällä meillä, sillä meillä on ananaskirsikkakin voinut hyvin puutahassa, mutta sato on ollut syytä laittaa aluilleen ajoissa, jotta hedelmät ehtivät kypsyä kesän aikana. Hieman erikoisempi löytämäni vinkki liittyy sadonkirjuuseen. Pinaattikoison marjoja, siis hedelmiä, ei tulisi vetää irti puskasta, vaan pallerot kierretään irti kannastaan. Vetämällä marja menee rikki ja lopputuloksena on sotkua vailla satoa.
Yksi kasvi voi tuottaa jopa 2-3 litraa marjoja ja usein niistä tehdään hilloa.
Meillä on pinaattikoisojen siemenet laitettu multiin 24.1.2020, joten kirjoituksen kuvituksena on vain kuvapankkikuvia.
Pinaattikoison, eli mustikkakoison marjoja epäillään miedosti myrkyllisiksi raakoina, joten marjoja tulisi syödä vasta kun ne ovat kunnolla kypsyneet ja muuttuneet vihreistä marjoista melkein mustiksi. Nimestään huolimatta pinaattikoison lehtiä ei tulisi syödä, sillä ne ovat myrkyllisiä, aivan kuten tomaatinkin lehdet.
Marja sellaisenaan on ilmeisesti mieto maultaan, mutta sen maun sanotaan syttyvän kypsentäessä. Pinaattikoisoa pidetäänkin herkullisena hillo- ja piirakkamarjana. Makua kuvaillaan suloiseksi, miedosti mustikkaiseksi ja kukkamaisen tuoksun sekoitukseksi.
Tällaista erikoisuutta odotellaan sadoksi Jovelaan satokaudelle 2020. Aina tekee mieli kokeilla jotain uutta ja kun olin jo ajatellut, että ananaskirsikkaa tekisi taas mieli, tämän sukulaiskasvin kokeilu siinä samassa - varsinkin kun pitäisi saada yksi iso palju täytetteyä hyötykasvatettavilla, tuntui kivalta ajatukselta. Meidän kotimaisia marjoja pinaattikoiso tuskin pesee, mutta hauskaahan se on kokeilla uusia ja kasvattaa kokemuksia. Kiitos vielä Tsajutin Sadulle, joka tuossa loppuvuodesta vinkkasi tästä monelle, kuten itsellenikin tuntemattomasta ja mielenkiintoisesta kasvista, josta tietoa ei oikeen kotomaasta sitten löytynytkään. Koska kasvi meni meillä testiin ja jouduin hieman tutkailemaan sen saloja, päätin kirjoittaa muistiinpanot pieneksi jutuksi jos joku toinenkin "nevöhöörd" siellä kasvista kiinnostuu.
Valoa ja iloa lopputalven päiviin viherpeukalot syyhyten toivottelee ❤
Jovelan Johanna
Päivitys 3.10.2020: Mustikkakoiso on ollut erittäin satoisa, mutta sato kypsyy vasta myöhään syksyllä elokuun lopusta alkaen. Pensaan kuva vasemmalla on otettu lokakuun alussa 2020, jolloin pensas oli edelleen täynnä marjaa ja kukkia. Oikealla rypäs kypsiä, raakoja ja kypsyviä marjoja sekä mustikkakoison kukka syyskuussa 2020.
Haluatko kommentoida? Voit tehdä sen alla olevan lomakkeen kautta ❤
Löydät meidät myös instagramista ❤
AJANKOHTAISTA! Puutarhan kasvattien siemeniä keräämällä syntyy oma siemenpankki, josta on iloa pitkäksi aikaa ❤ Tässä postauksessa tutkitaan mitä, milloin ja millä tavalla eri siemeniä kerätään ja säilötään. Postaus on osana #suuntanaomavaraisuus -blogiringin kuukausipostaussarjaa, jonka aiheena tällä kertaa on kierrätys puutarhassa. Kirjoitus...
Jos kesä ei sateita suonut, alkusyksy on ollut niiden suhteen sangen antelias. Vettä on valunut taivaalta tasaiseen tahtiin päivästä toiseen. Maailma on ollut kuin mikäkin märkä ja harmaa, viluinen villasukka. Vaan mikäs sen mukavampaa onkaan, kuin sytytellä uuneihin tulet sadepäivinä ja hääräillä oman sadon parissa täytellen talvivarastoja...
Sileät, pehmeät ja kiiltävät hiukset ja puhdas pyykki saadaan aikaiseksi yksinkertaisella etikkahuuhteella, johon voi hyödyntää myös puutarhan yrttejä, ja jos viimeisen päälle haluaa tehdä itse, täältä löytyy summittainen vanha etikkaohjekin ajalta 1790-1800 ❤
Tämä kesä ei toden totta ole ollut helppo. Ensimmäistä kertaa hyötypuutarhamme sato on jäämässä sangen surkeaksi kokonaismäärältään. Toki ilon aiheitakin on paljon, ainahan niitä on kun vaan osaa katsella, mutta tällä satokaudella niihin iloihin melkein takertuu, kun viikkoja paahtanut aurinko on näivettänyt hyötykasvit ja yli 8 viikkoa jatkunut...
Tomaattisadot kypsyvät - tässä kolme hieman erilaista ohjetta sadon hyödyntämiseen ja säilöntään ❤ Tehdään tomaattiyrttisuolaa, tomaattisipsejä ja säilötään tomaatteja aurinkokuivattujen tomaattien tapaan, astetta helpommalla! Kirjoitus on julkaistu alun perin 30.6.2019.
Kuivurilla valmistuvat marjaremmit ovat kuin makeisia tai marjaisia välipalaherkkuja, jotka tuovat mukavaa vaihtelua monimuotoiseen sadon säilöntään! Tällä kertaa testailimme punaherukkaa, josta tuli upeita, kirpeän herkullisia marjaremmejä, mutta marjaremmejä voi tietenkin valmistaa erilaisten marjojen lisäksi myös hedelmistä ja makuyhdistelmiä on...