MUSTIKKAKOISO

26.01.2020

Ai mikä ihmeen mustikkakoiso? Mustikkakoiso on mm. perunan, tomaatin, paprikan ja munakoison sukulainen, marjakoisokasvi, jonka oikea nimi on hämäävästi pinaattikoiso. Pinaattikoiso on myös ananaskirsikan, eli karviaiskoison sukulainen. Sukulaisuuden muihin koisokasveihin huomaa esimerkiksi kasvin kukkiessa, sillä sen kukat muistuttavat perunan kukkia. Koska kasvin hedelmät ovat mustikkamaisia marjoja, eikä kasvin lehtiä syödä, pinaattikoiso on saanut lempinimekseen myös mustikkakoiso, joka kuvaileekin kasvia paremmin.

Tänä vuonna Jovelassa testataan omaksi iloksi siemenistä kasvatettavia mustikkakoisoja sekä muutaman vuoden tauon jälkeen ananaskirsikkaa. Kasviserkukset pääsevät kasvamaan tiensä päähän ehtineeseen paljuun!

Suomeksi tästä marjakoisokasvista on vaikeaa löytää tietoa, mutta tietoa löytyy kyllä englanniksi. Maailmalla pinaattikoisolla onkin monta nimeä ja se tunnetaan yleisesti nimillä ihmemarja (wonderberry) ja aurinkomarja (sunberry) tai (garden huckleberry), tosin oikea garden huckleberry (Solanum nigrum), ei ole pinaattikoiso vaan myrkyllinen mustakoiso.

Pinaattikoison juurien sanotaan yltävän 1900-luvun alkuun, jolloin kuuluisa hortonomi, maatalous- ja kasvitieteilijä Luther Burbank tarinan mukaan keksi risteyttää Guinean koison ja myskikoison. Uuden kasvin virallinen nimi oli tuolloin kehittäjänsä mukaisesti Solanum burbankii, mutta nykyään kasvin virallinen nimi on Solanum retroflexum.

Herra itse ja hänen marjansa, joka ei kuitenkaan ole oikea marjakasvi,
vaan koiso, jolla kuten tomaatillakin on hedelmiä. Selvä kuin pläkki!

Helppo kasvatti, väittävät

Tuolla maailmalla pinaattikoisoa kasvattavat kertovat sen olevan hyvin helppo kasvatettava, yhtä helppo tai helpompi kuin peruna tai tomaatti. Vaikka pinaattikoisoa kasvaakin lämpimissä maissa, se viihtyy myös meidän leveysasteilla yksivuotisena, kunhan saa nauttia elelystään puutarhan lämpimällä paikalla - aivan kuten monen kasvattama ananaskirsikkakin.

Pinaattikoiso kasvaa olosuhteista riippuen jopa metrin korkuiseksi pensasmaiseksi kasviksi, joka pölyttää itse itsensä. Taimia on heikosti saatavilla Suomessa (ks. Myllypellontaimet), mutta siemenistä kasvattaminen onnistuu kyllä, ja siemeniä saa tilattua ulkomailta, mutta siemeniä tilatessa on hyvä kiinnittää huomiota siementen alkuperään ja ostaa vain sertifioituja siemeniä kavitautien leviämisen estämiseksi.

Siemenet itävät kohtuullisen nopeasti, noin viikossa, kunhan lämpöä on vähintään 16 C. Maailmalla sadosta päästään nauttimaan parhaimmillaan jo n. 70 vuorokaudessa, mutta kylmemmillä leveyksillä siemenet suositellaan kylvettäväksi jo lopputalvesta, siis helmikuussa.

Kasvatusohje

Liota siemeniä puolisen tuntia kädenlämpöisessä vedessä. Itämisaika 1-2 viikkoa. Kasvi pitää auringosta ja lämmöstä sekä tasaisesta kastelusta. Pinaattikoiso on hyvin hallanarka kasvi, jonka voi istuttaa ulos kasvihuoneeseen tai suojaisalle paikalle vasta kun hallanvaara on ohi. Olen toiveikas pinaattikoison kasvattamiseen täällä meillä, sillä meillä on ananaskirsikkakin voinut hyvin puutahassa, mutta sato on ollut syytä laittaa aluilleen ajoissa, jotta hedelmät ehtivät kypsyä kesän aikana. Hieman erikoisempi löytämäni vinkki liittyy sadonkirjuuseen. Pinaattikoison marjoja, siis hedelmiä, ei tulisi vetää irti puskasta, vaan pallerot kierretään irti kannastaan. Vetämällä marja menee rikki ja lopputuloksena on sotkua vailla satoa.

Yksi kasvi voi tuottaa jopa 2-3 litraa marjoja ja usein niistä tehdään hilloa.  Meillä on pinaattikoisojen siemenet laitettu multiin 24.1.2020, joten kirjoituksen kuvituksena on vain kuvapankkikuvia.

Pinaattikoison, eli mustikkakoison marjoja epäillään miedosti myrkyllisiksi raakoina, joten marjoja tulisi syödä vasta kun ne ovat kunnolla kypsyneet ja muuttuneet vihreistä marjoista melkein mustiksi. Nimestään huolimatta pinaattikoison lehtiä ei tulisi syödä, sillä ne ovat myrkyllisiä, aivan kuten tomaatinkin lehdet.

Marja sellaisenaan on ilmeisesti mieto maultaan, mutta sen maun sanotaan syttyvän kypsentäessä. Pinaattikoisoa pidetäänkin herkullisena hillo- ja piirakkamarjana. Makua kuvaillaan suloiseksi, miedosti mustikkaiseksi ja kukkamaisen tuoksun sekoitukseksi.

Viherpeukut pystyssä, sormet ristissä!

Tällaista erikoisuutta odotellaan sadoksi Jovelaan satokaudelle 2020. Aina tekee mieli kokeilla jotain uutta ja kun olin jo ajatellut, että ananaskirsikkaa tekisi taas mieli, tämän sukulaiskasvin kokeilu siinä samassa - varsinkin kun pitäisi saada yksi iso palju täytetteyä hyötykasvatettavilla, tuntui kivalta ajatukselta. Meidän kotimaisia marjoja pinaattikoiso tuskin pesee, mutta hauskaahan se on kokeilla uusia ja kasvattaa kokemuksia. Kiitos vielä Tsajutin Sadulle, joka tuossa loppuvuodesta vinkkasi tästä monelle, kuten itsellenikin tuntemattomasta ja mielenkiintoisesta kasvista, josta tietoa ei oikeen kotomaasta sitten löytynytkään. Koska kasvi meni meillä testiin ja jouduin hieman tutkailemaan sen saloja, päätin kirjoittaa muistiinpanot pieneksi jutuksi jos joku toinenkin "nevöhöörd" siellä kasvista kiinnostuu.

Valoa ja iloa lopputalven päiviin viherpeukalot syyhyten toivottelee
Jovelan Johanna

Päivitys 3.10.2020: Mustikkakoiso on ollut erittäin satoisa, mutta sato kypsyy vasta myöhään syksyllä elokuun lopusta alkaen. Pensaan kuva vasemmalla on otettu lokakuun alussa 2020, jolloin pensas oli edelleen täynnä marjaa ja kukkia. Oikealla rypäs kypsiä, raakoja ja kypsyviä marjoja sekä mustikkakoison kukka syyskuussa 2020.

Haluatko kommentoida? Voit tehdä sen alla olevan lomakkeen kautta 

Löydät meidät myös instagramista

Ihanat, lämpimät huopikkaat, eli huopatossut tai vilttitossut onnistuvat ensikertalaiseltakin - niin helppoa ja yksinkertaista niiden valmistus loppupeleissä on, vaikka toki puuha vaatii aavistuksen sinnikkyyttäkin! Kävimme ystäväni kanssa 2 päivän huopikaskurssilla, jonka annin koostan nyt teillekin. Kirjoitus on alun perin julkaistu 10.11.2019.

JOULUKALENTERI

17.11.2022

Jovelan joulukalenteri on tehty kirjan kansiin ja sen sisällä on 24 pientä rasiaa, joissa on erilaisia siemeniä tulevalle vuodelle, siemenjoulukalenteri siis! Toki rasioihin voi laittaa muutakin mielensä mukaisesti, mutta itse päädyin taas kasvimaan ja puutarhan siemeniin jatkumona viime vuoden siemenjoulukalenterille. Tämä joulukalenteri on alun...

Saapuihan se ensimmäinen kuuran maahan puhaltava yöpakkanen vihdoin Jovelaankin, vaikkakin vain lyhyen vierailun verran. Kovin ovatkin olleet leutoja ja märkiä niin yöt kuin päivätkin, ja maisema on enemmänkin peittynyt sumuun kuin kuuraan. Vaan saimmepa silti sen ensimmäisen kuura-aamun ja lupauksen talvesta tallennettua kuvien muistokirjaan...

Onnellisen omavaraistelijan pihalla tai lähialueella kasvaa hevoskastanjapuita, joiden pähkinöitä voi hyödyntää pesupähkinöiden tapaan pyykinpesussa. Hevoskastanjoiden ja tuontipesupähkinöiden saponiini- eli luontainen saippuapitoisuus onkin likimain sama, joten kaukomailta saakka meille kuljetettavat pesupähkinät voi hyvällä syyllä korvata...

Ryhdytään puupiheiksi ja poltetaan puuta puhtaasti ja säästeliäästi! Kävimme isännän kanssa vuonna 2019 puunsäästäjän polttokurssilla, jonka neuvoilla voi säästää polttopuusta ja puulämmityksen aiheuttamista päästöistä jopa 50%. Kurssin vetäjänä toimi Warma-Uunien Vesa Salminen, joka on vetänyt yli 100 puunsäästäjän polttokurssia, ja jonka yritys...

Ihanaa! Kotipuutarhurin puuhien ei tarvitse päättyä sadonkorjuuseen! Syksy on oikeastaan puutarhan toinen kevät, jolloin jopa kannattaa kylvää osa seuraavan vuoden sadosta, sillä syyskylvöt mm. aikaistavat seuraavan vuoden satoa. Syksy on muutenkin mitä mainiointa kylvöaikaa, sillä maaperä on sopivan kosteaa talven jälkeen keväällä, kun siemenet...