RUUSUKVITTENI 

23.04.2020

Mikä historia! Pohjolan sitruunaksikin kutsutun ruusukvittenin serkulla kvittenillä tuntuu olevan enemmän jänniä tarinoita kerrottavaan kuin millään muulla hedelmällä. Kotimaisissa  puutarhoissa yleensä kasvava ja kauniisti kukkiva ruusukvitteni ilahduttaa puutarhassa keväisin, mutta tuottaa satonsa vasta juuri ennen talvea syys-lokakuussa. Hienostuneen makunsa ja helppohoitoisuutensa vuoksi ruusukvitteni on kasvattamisen arvoinen monivuotinen hyötykasvi, joka viihtyy meillä kasvivyöhykkeellä I-III.

Vaan voi mitä tarinoita tähän kurttuposkisten hedelmien kukkivaan pensaaseen ja sen serkkuun liitetäänkään!

Kaunis, tuoksuva kukinta, kypsennettynä mehevät hedelmät ja huikean kauniit herkut - mikä ihanuus tämä entisten isoäitien hilllohedelmä onkaan, myös meillä Pohjolassa!

Paratiisin kielletty hedelmä?

Ruusukvitteni ja kvitteni eivät ole sama lajike, mutta koska kvittenin historiaan liittyy niin vivahtekkaita tarinoita, onhan sekin mainittava! Kvitteni on liitetty esimerkiksi Eedenin puutarhaan, jossa Eeva söi paratiisin kielletyn hedelmän. Ajatus pohjautunee siihen, että kvitteni tunnettiin jo tuhansia vuosia sitten muinaisessa Kaksoisvirranmaassa, eli Mesopotamiassa, jota kutsutaan myös hedelmälliseksi puolikuuksi, sillä maatalouden kehityshistoria juontaa juurensa sinne, mutta kuumuuden ja kuivuuden vuoksi kiellettynä hedelmänä pidetty omena, jota tosin raamattu ei mainitse, ei menestynyt alueella lainkaan. Eedenin puutarha, mikäli sellainen on ollut, on historioitsijoiden mukaan sijainnut juuri tällä Eufratia ja Tigris -joen varrella sijaitsevalla alueella, mutta koska omena ei siellä menestynyt ja kvitteni taas menestyi, kielletyn paratiisin hedelmän on ajateltu ehkä olleen kvitteni - omenaahan se ulkoisesti muistuttaakin.

Raamatun kertomuksen mukaan Jumala kielsi Aatamilta ja Eevalta kielletyn hedelmän nauttimisen. Eeva kuitenkin söi hedelmän käämeen houkuttelemana, ja joutui siten karkoitetuksi paratiisista. Mikäli kielletty hedelmä oli kvitteni, liekö sen syömistä olisi tarvinnutkaan kieltää, sillä paratiisista olisi varmasti löytynyt houkuttelevampiakin hedelmiä kiusauksen koettelemiseksi. Kvittenin, kuten ruusukvitteninkin hedelmän ulkonäkö ei ole erityisen houkutteleva, se muistuttaa enemmänkin omituista omenaa ja tuoreena kivikovan hedelmän makukin on sangen hapan ja kirpeä. Kypsennettynä hedelmä taas on silkkaa herkkua, mutta paratiisissa taidettiin suosia lähipikaruokailua suoraan puusta.

Sodassa ja rakkaudessa

Kvitteni liitetään myös Troijan sotaan ja kreikkalaiseen mytologiaan. Tarinan mukaan eripuraisuuden jumalatar Eris kiukustui jäätyään vaille paikallisten jumaljulkkisten hääkutsua ja lähetti juhliin häälahjan, "omenan", joka oli osoitettu "kauneimmalle". Sekä Zeuksen puoliso Hera, sodan jumalatar Athene että rakkauden jumalatar Afrodite kukin halusivat omenan itselleen ja saajan valitsijaksi joutui Troijan prinssi Paris. Hän antoi lopulta omenan Afroditelle, joka taas oli luvannut Parisille, että mikäli hän saa omenan, maailman kaunein nainen rakastuisi prinssiin. Hera ja Athene eivät tietenkään hyväksyneet tällaisia muinaisen Kreikan kauneuskilpailun häntäsijoja vaan päättivät kostaa. Punottiin juonia.

Kvitteniä, joka lajina ei ole sama kuin ruusukvitteni, kutsutaan myös rakkauden jumalattaren Afroditen omenaksi, miten sopivaa! Myös kukkiva ruusukvitteni on satumaisen kaunis ja siitä valmistetut herkut ovat jumalaisen ihastuttavia!

Prinssi tietenkin halusi itselleen maailman kauneimman naisen ja aikalaisen vinkkilinjan mukaan nainen, se kaikista kaunein, ihana Helena löytyisi Spartasta, tosin puolisonsa kanssa. Paris kuitenkin matkusti päättäväisesti Spartaan, jossa hän ja Helena rakastuivat toisiinsa, Afroditen lupauksen mukaisesti. Paris ryösti Helenan itselleen ja palasi Troijaan hänen kanssaan. Helenan puoliso kokosi sotajoukkonsa ja julisti sodan Troijalle saadakseen vaimonsa takaisin. Vuosia kestänyt sota ei tuonut kenellekään mitään hyvää, mutta Troijan legenda ja Troijan Helenan legenda oli syntynyt - ja sen kaiken takana oli yksi hedelmä, jonka ajatellaan mahdollisesti olleen alueella menestynyt kvitteni, jota myös pidettiin häissä seremoniahedelmänä, joka symboloi rakkautta, avioliittoa ja hedelmällisyyttä.

Ruusukvitteni - Pohjolan sitruuuna

Kvittenin serkkua, ruusukvitteniä kutsutaan hauskasti myös Pohjolan sitruunaksi sillä sen kuori tuoksuu sitruunaiselle. Ruusukvitteni on ruusunsukuinen, matala pensaskasvi, joka kukkii kauniisti upean oranssinpunasin kukin toukokuussa, mutta hedelmät se tekee vasta syys-lokakuussa, usein meillä niin myöhään, etteivät hedelmät ehdi kypsyä ulkona. Hedelmä on raakana vihreä, kypsänä keltainen. Hedelmät voi kuitenkin kypsyttää myös sisällä, jos ilma menee kovin kylmäksi.

Puutarhan kasvattina ruusukvitteni on helppohoitoinen ja vähään tyytyvä. Se pitää kosteasta mullasta, muttei siedä seisovaa vettä. Ruusukvitteni on ristipölyttyvä, mutta usein taimet ovat jo valmiiksi kasvatettu kahdesta eri lajikkeesta. Muualla kvitteni saattaa kasvaa puun mittoihin, meillä puutarhoissa kasvatetaan usein, n. 0,5-1 m korkeuteen kasvavaa ruusukvitteniä, eli pensasta, joka kannattaa istuttaa lämpimään ja valoisaan paikkaan, sillä ruusukvitteni ei kuki varjossa. Pensaita kannattaa istuttaa muutama (3-5) pölyttämisen tueksi. Ruusukvitteni valtaa tilansa juuriversoillaan ja palkitsee puutarhurin upealla kukkamerellä vauhtiin päästyään.

Monipuolinen herkku

Vaikka ruusukvitteniä kutsutaankin myös Pohjolan sitruunaksi sen kuoren tuoksun vuoksi, rakenteeltaan ja ominaisuuksiltaan hedelmä muistuttaa enemmänkin sangen kovaa omenaa tai päärynää, joiden sukulaiskasvi ruusukvitteni on. 

Tuoreena hedelmä on kivikova ja maistuu niin happamalle ja kirpeälle, että sitä tuskin kukaan ilokseen syö, mutta sen aromit heräävät eloon hedelmää kypsentäessä. Ruusukvittenistä tehdään upean aromaattisia marmeladeja, hyytelöitä ja hilloja, ja se sisältääkin paljon pektiiniä, joka edesauttaa hyytelöiden syntymistä. Ruusukvitteni sisältää myös C-vitamiinia. Ruusukvittenin alkuperäisalueilla hedelmää käytetään hillojen lisäksi jälkiruokiin, likööreihin ja erilaisissa liha- ja pataruoissa, sillä hedelmä kestää kypsennystä hyvin, ja koska ruusukvitteni sisältää myös paljon tanniineja, lihapadassa ruusukvitteni on oiva kumppani lihalle, sillä tanniinit mureuttavat lihaa.

Jos reseptissä lukee omenaa tai päärynää, niiden tilalla voi hyvin käyttää ruusukvitteniä, joka voittaa hienostuneella aromaattisuudellaan molemmat. Hedelmän kypsennysaika on kuitenkin pidempi, joten esikypsennystä suositellaan.

Uunikvitteneitä ja -marmeladimakeisia
Uunikvitteneitä ja -marmeladimakeisia

Muutama ruusukvitteniresepti


Ruusukvittenimarmeladi

1 l paloiteltuja ruusukvitteneitä
5 dl vettä
500 g sokeria /sosekilo

Huuhdo ja paloittele hedelmät, poista siemenkodat. Keitä hedelmäpalat pehmeiksi, säästä neste. Soseuta hedelmät ja punnitse sose, lisää neste. Lisää sokeri ja anna seoksen kiehua 5 min. Kuori vaahto, anna kypsyä vielä minuutin tai pari ja täytä puhtaat säilöntäpurkit soseella. Säilytä viileässä. Voit tehdä marmeladin myös hillosokerilla noudattaen sokeripussin ohjeita. Mikäli käytät hillosokeria, hyytelö säilyy myös huoneenlämmössä.

Ruusukvittenimehu

1 kg ruusukvitteniä
1 l vettä

Huuhdo ja paloittele hedelmät, poista siemenkodat. Keitä hedelmäpalat pehmeiksi. Siivilöi mehu. Lisää sokeria maun mukaan. Koska ruusukvitteni sisältää paljon pektiiniä, sokeria ei kannata lisätä paljon, sillä se sakeuttaa mehua liikaa.

Ruusukvittenihyytelö

1,5 l ruusukvittenimehua
1 kg sokeria

Kuumenna mehu, lisää sokeri ja anna sen sulaa. Keitä seosta hiljalleen n. 20 minuuttia, kunnes hyytelö on kauniin punaista. Poista vaahto ja purkita, säilytä viileässä. Mikäli käytät hillosokeria, hyytelö säilyy myös huoneenlämmössä.

Liha-ruusukvittenipata

3 keltasipulia
3 valkosipulinkynttä
3-8 ruusukvitteniä (koosta riippuen)
öljyä (ja voita)
1,5 kg hyvää naudanpaistia reiluiksi kuutioiksi leikattuna
kourallinen kirsikkatomaatteja (n. 200 g)
4 rkl tomaattipyrettä
2 dl punaviiniä
n. 2 lihaliemikuutiota
vettä
suolaa ja pippuria

1) Kuori sipulit, pilko valkosipuli ja leikkaa tavallisen sipuli lohkoiksi, jonka kerrokset irrotat toisistaan.
2) Pese ja lohko kvittenit, jätä siemenkodat pois.
3) Kuullota sipulit öljy-voiseoksessa ja nosta ne pannulta erilliseen pieneen astiaan.
4) Lisää pannulle tarvittaessa lisää öljy-voiseosta ja paista lihapaloja siinä kymmenisen minuuttia, kunnes lihapalat ovat kauniin ruskeita kaikilta kyljiltään. Mausta liha suolalla ja pippurilla. Lisää sipulit, tomaattipyree, tomaatit, viini ja vesi, joiden tulee juuri ja juuri peittää lihat. Lisää 1 lihaliemikuutio. Anna padan hautua n. 45 min.
5) Lisää kvittenit ja hieman lihaliemikuutiota tarpeen mukaan. Anna padan hautua vielä n. 30 min.

Ruusukvittenimarmeladia ja -jälkiruoka
Ruusukvittenimarmeladia ja -jälkiruoka

Makeat ruusukvittenit -jälkiruoka

3-6 ruusukvitteniä kuorittuna, halkaistuna ja siemenkodat poistettuna. Tee pieni tasoitus puolikkaan pohjaan, jotta puolikkaat seisovat tukevasti paikoillaan.
1 dl sokeria
4 kokonaista neilikkaa
1 kanelitanko
1,5 dl vettä

1) Laita kvittenin puolikkaat kattilaan kupera puoli ylöspäin siten, etteivät hedelmät ole toistensa päällä. Lisää vesi ja mausteet.
2) Anna veden kiehua hiljalleen kannen alla n. 15 min, kunnes hedelmät alkavat olla pehmeitä.
3) Käännä hedelmän puolikkaat varovasti toisin päin ja lisää kunkin siemenkota-aukkoon sokeria, n. 1 rkl/ puolikas.
4) Kypsennä hedelmiä vielä n. 10 min ilman kantta, kunnes sokeri ja neste on siirappimaista ja hedelmät täysin pehmeitä.

Tarjoile jäätelön tai ja sokerilla maustetun kermavaahdon kera.

Omavaraistelevan ihastus

Kun ensikertaa tutustuin ruusukvitteniin, ajattelin sen olevan vain sievä puutarhan erikoisuus ja suloinen hillo- ja marmeladihedelmä, sillä muita reseptejä ei oikeastaan kotimaisissa artikkeleissa ja keittokirjoissa ollut. Ruusukvitteni on kuitenkin paljon monipuolisempi hedelmä kuin vain pelkkää makeaa hyytelöä tai marmeladia. Se todella taipuu moneksi ja mitä parasta, hedelmät säilyvät viileässä kuukausia. Kun ottaa vielä huomioon sen, että saatava sato on puutarhan ihan viimeisiä, onnistuneesta sadosta riittää syötävää pitkäksi aikaa talven puolelle.

Kirjassa Säilö kesän sato (Margit Heikkilä WSOY), kerrotaan, että 1500 luvulla kvitteneitä säilytettiin talvisin kuivassa ja viileässä kannat alaspäin, joka lienee edelleenkin paras tapa säilöä myös ruusukvittenin hedelmät silloin, kun niitä ei säilötä reseptien kautta. Joskus hedelmät laitettiin pieniin laatikoihin, joiden pohjalla oli poppeli- tai mäntysahanpurua, mutta hedelmät eivät saaneet koskea puruun, tai erikoisemmalla tavalla laittamalla hedelmät pintanukan puhdistamisen jälkeen leveäsuiseen pulloon, joka täytettiin hunajalla. Paras hedelmien korjuuaika oli hyvän sään aikaan vähenevän kuun aikana, eli aamulla.

Mikä hedelmä, mitkä tarinat!

Tuolta maailmalta kvitteni päätyi aikojen saatossa Ranskan hovin kautta Britteihin saakka.  Matkansa varrella hedelmään liitettiin monia uusia uskomuksia, kuten esimerkiksi, että kvitteni suojeli rutolta ja onpa sitä pidetty lemmenlääkkeenäkin, jonka puoleen marmeladin muodossa kääntyi jopa itse Kuningatar Mary saadakseen manttelilleen perijän. Vuosituhansien ajan tunnettu hedelmä valloitti maailman ja vielä 100 vuotta sitten oli vaikeaa löytää arvopuutarhaa, jossa ei olisi ollut kvitteniä, jota arvostettiin kovasti. Meille paremmin ilmastoon sopivat ruusukvittenit saapuivat mahdollisesti Ruotsista, mutta uudempien aikojen myötä ruusukvitteni sai väistyä puutarhoissa uusien lajien tieltä uinumaan vanhojen keittokirjojen sivuille.

Nyt on hyvä aika nostaa tämä kaunis hedelmäkasvi jälleen pataan ja tehdä jotain hyvää!

Historiallisen hyviä tulevia satoja sekä kotipuutarhuroinnin ja kokkailujen iloja
toivottelee Jovelan Johanna
Haluatko kommentoida? Löydät meidät instagramista

Öljyjen uuttaminen yrteistä on helppoa ja vaivatonta. Yksinkertaisimmillaan se tapahtuu kylmäuuttamalla. Raaka-aineina tarvitset vain yrttiä ja kasvipohjaista öljyä. Tällä ohjeella on tehty piparminttuöljyä, jota voi käyttää kotikosmetiikassa, lihaskivun helpottajana ja nuhaisen nenän avaajana sekä leivonnassa ja jälkiruokien maustajana. Kannattaa...

Kolean vaihteleva kesä- ja heinäkuu on tarjoillut aurinkoa, sateita ja rakeitakin. Sato on toisaalta hyvällä mallilla, toisaalta koleuden vuoksi kangerteleva, mutta puutarha tarjoilee silti herkkujaan.

SUVISIMAT 

16.06.2024

Suvisimaa ja juhannuspolkkaa! Juhannuspolkka sai nimensä siitä, että sen maku muistuttaa hieman polkkakarkkeja, vaikkei niitä ole nähnytkään, ja suvisiman salaisuutena on mustaseljankukat. Molemmat reseptit ovat omiani, mutta kolmannen, mustaherukkaisen kesäsiman resepti on alkujaan Louhisaaren linnasta.

Tällä hyttysiä inhottavalla yrttietikalla, jota on käytetty niin karkoitteena, rohtona kuin maustajanakin, on sangen hauska nimi, jonka juuret juontavat keskiajan paikkeille Ranskaan. Itse käytän 4:n varkaan etikkaa sekä hyttyskarkoitteena että salaattikastikkeiden maustajana, mutta joskus myös hiushuuhteena, sillä se saa laimennettuna hiukset...

Kuluneen kuukauden voisi kiteyttää kolmeen sanaan: kuumaa, kuivaa ja kaunista. Kun puolen vuoden talvi vihdoin taittui, meidät heitettiin suoraan sateettomaan hellekauteen lööppien rakastaman käristyskupolin alle. Koko kuun kärvisteltyämme saimme lopulta pari runsasta, vaikkakin lyhyttä sadekuuroa touko- ja kesäkuun taitteeseen. Se on kovin vähän...

Tässä julkaisussa puhutaan monivuotisista ruokakasveista, jotka tuottavat satoa useita vuosia ja niin sanotuista kaksivuotisista hyötykasveista, kuten juureksista, jotka tekevät toisena vuotenaan siemeniä tuleville sadoille. Samalla katsellaan hieman uutta viljelyaluettamme, jossa kasvaa näitä molempia.