RUUSUKVITTENI 

Mikä historia! Tällä erikoisella kurttuisella hedelmällä, jota Pohjolan sitruunaksikin kutsutaan, tuntuu olevan enemmän jänniä tarinoita kerrottavaan kuin millään muulla hedelmällä. Kauniisti kukkiva ruusukvitteni ilahduttaa puutarhassa keväisin, mutta tuottaa satonsa vasta juuri ennen talvea syys-lokakuussa. Hienostuneen makunsa ja helppohoitoisuutensa vuoksi ruusukvitteni on kasvattamisen arvoinen monivuotinen hyötykasvi, joka viihtyy meillä kasvivyöhykkeellä I-III. Vaan voi mitä tarinoita tähän kurttuposkisten hedelmien kukkivaan pensaaseen liitetäänkään!

Kaunis, tuoksuva kukinta, kypsennettynä mehevät hedelmät ja huikean kauniit herkut - mikä ihanuus tämä entisten isoäitien hilllohedelmä onkaan, myös meillä Pohjolassa!

Paratiisin kielletty hedelmä?

Kvitteni on liitetty esimerkiksi Eedenin puutarhaan, jossa Eeva söi paratiisin kielletyn hedelmän. Ajatus pohjautunee siihen, että kvitteni tunnettiin jo tuhansia vuosia sitten muinaisessa Kaksoisvirranmaassa, eli Mesopotamiassa, jota kutsutaan myös hedelmälliseksi puolikuuksi, sillä maatalouden kehityshistoria juontaa juurensa sinne, mutta kuumuuden ja kuivuuden vuoksi kiellettynä hedelmänä pidetty omena, jota tosin raamattu ei mainitse, ei menestynyt alueella lainkaan. Eedenin puutarha, mikäli sellainen on ollut, on historioitsijoiden mukaan sijainnut juuri tällä Eufratia ja Tigris -joen varrella sijaitsevalla alueella, mutta koska omena ei siellä menestynyt ja kvitteni taas menestyi, kielletyn paratiisin hedelmän on ajateltu ehkä olleen kvitteni - omenaahan se ulkoisesti muistuttaakin.

Raamatun kertomuksen mukaan Jumala kielsi Aatamilta ja Eevalta kielletyn hedelmän nauttimisen. Eeva kuitenkin söi hedelmän käämeen houkuttelemana, ja joutui siten karkoitetuksi paratiisista. Mikäli kielletty hedelmä oli kvitteni, liekö sen syömistä olisi tarvinnutkaan kieltää, sillä paratiisista olisi varmasti löytynyt houkuttelevampiakin hedelmiä kiusauksen koettelemiseksi. Ruusukvittenin hedelmän ulkonäkö ei ole erityisen houkutteleva, se muistuttaa enemmänkin omituista omenaa ja tuoreena kivikovan hedelmän makukin on sangen hapan ja kirpeä. Kypsennettynä hedelmä taas on silkkaa herkkua, mutta paratiisissa taidettiin suosia lähipikaruokailua suoraan puusta.

Sodassa ja rakkaudessa

Kvitteni liitetään myös Troijan sotaan ja kreikkalaiseen mytologiaan. Tarinan mukaan eripuraisuuden jumalatar Eris kiukustui jäätyään vaille paikallisten jumaljulkkisten hääkutsua ja lähetti juhliin häälahjan, "omenan", joka oli osoitettu "kauneimmalle". Sekä Zeuksen puoliso Hera, sodan jumalatar Athene että rakkauden jumalatar Afrodite kukin halusivat omenan itselleen ja saajan valitsijaksi joutui Troijan prinssi Paris. Hän antoi lopulta omenan Afroditelle, joka taas oli luvannut Parisille, että mikäli hän saa omenan, maailman kaunein nainen rakastuisi prinssiin. Hera ja Athene eivät tietenkään hyväksyneet tällaisia muinaisen Kreikan kauneuskilpailun häntäsijoja vaan päättivät kostaa. Punottiin juonia.

Kvitteniä kutsutaan myös rakkauden jumalattaren Afroditen omenaksi, miten sopivaa! Kukkiva ruusukvitteni on satumaisen kaunis ja siitä valmistetut herkut ovat jumalaisen ihastuttavia!

Prinssi tietenkin halusi itselleen maailman kauneimman naisen ja aikalaisen vinkkilinjan mukaan nainen, se kaikista kaunein, ihana Helena löytyisi Spartasta, tosin puolisonsa kanssa. Paris kuitenkin matkusti päättäväisesti Spartaan, jossa hän ja Helena rakastuivat toisiinsa, Afroditen lupauksen mukaisesti. Paris ryösti Helenan itselleen ja palasi Troijaan hänen kanssaan. Helenan puoliso kokosi sotajoukkonsa ja julisti sodan Troijalle saadakseen vaimonsa takaisin. Vuosia kestänyt sota ei tuonut kenellekään mitään hyvää, mutta Troijan legenda ja Troijan Helenan legenda oli syntynyt - ja sen kaiken takana oli yksi hedelmä, jonka ajatellaan mahdollisesti olleen alueella menestynyt kvitteni, jota myös pidettiin häissä seremoniahedelmänä, joka symboloi rakkautta, avioliittoa ja hedelmällisyyttä.

Ruusukvitteni - Pohjolan sitruuuna

Ruusukvitteniä kutsutaan hauskasti myös Pohjolan sitruunaksi sillä sen kuori tuoksuu sitruunaiselle. Ruusukvitteni on ruusunsukuinen, matala pensaskasvi, joka kukkii kauniisti upean oranssinpunasin kukin toukokuussa, mutta hedelmät se tekee vasta syys-lokakuussa, usein meillä niin myöhään, etteivät hedelmät ehdi kypsyä ulkona. Hedelmä on raakana vihreä, kypsänä keltainen. Hedelmät voi kuitenkin kypsyttää myös sisällä, jos ilma menee kovin kylmäksi.

Puutarhan kasvattina ruusukvitteni on helppohoitoinen ja vähään tyytyvä. Se pitää kosteasta mullasta, muttei siedä seisovaa vettä. Ruusukvitteni on ristipölyttyvä, mutta usein taimet ovat jo valmiiksi kasvatettu kahdesta eri lajikkeesta. Muualla kvitteni saattaa kasvaa puun mittoihin, meillä puutarhoissa kasvatetaan usein, n. 0,5-1 m korkeuteen kasvavaa ruusukvitteniä, eli pensasta, joka kannattaa istuttaa lämpimään ja valoisaan paikkaan, sillä ruusukvitteni ei kuki varjossa. Pensaita kannattaa istuttaa muutama (3-5) pölyttämisen tueksi. Ruusukvitteni valtaa tilansa juuriversoillaan ja palkitsee puutarhurin upealla kukkamerellä vauhtiin päästyään.

Monipuolinen herkku

Vaikka ruusukvitteniä kutsutaankin myös Pohjolan sitruunaksi sen kuoren tuoksun vuoksi, rakenteeltaan ja ominaisuuksiltaan hedelmä muistuttaa enemmänkin sangen kovaa omenaa tai päärynää, joiden sukulaiskasvi ruusukvitteni on. 

Tuoreena hedelmä on kivikova ja maistuu niin happamalle ja kirpeälle, että sitä tuskin kukaan ilokseen syö, mutta sen aromit heräävät eloon hedelmää kypsentäessä. Ruusukvittenistä tehdään upean aromaattisia marmeladeja, hyytelöitä ja hilloja, ja se sisältääkin paljon pektiiniä, joka edesauttaa hyytelöiden syntymistä. Ruusukvitteni sisältää myös C-vitamiinia. Ruusukvittenin alkuperäisalueilla hedelmää käytetään hillojen lisäksi jälkiruokiin, likööreihin ja erilaisissa liha- ja pataruoissa, sillä hedelmä kestää kypsennystä hyvin, ja koska ruusukvitteni sisältää myös paljon tanniineja, lihapadassa ruusukvitteni on oiva kumppani lihalle, sillä tanniinit mureuttavat lihaa.

Jos reseptissä lukee omenaa tai päärynää, niiden tilalla voi hyvin käyttää ruusukvitteniä, joka voittaa hienostuneella aromaattisuudellaan molemmat. Hedelmän kypsennysaika on kuitenkin pidempi, joten esikypsennystä suositellaan.

Uunikvitteneitä ja -marmeladimakeisia
Uunikvitteneitä ja -marmeladimakeisia

Muutama ruusukvitteniresepti


Ruusukvittenimarmeladi

1 l paloiteltuja ruusukvitteneitä
5 dl vettä
500 g sokeria /sosekilo

Huuhdo ja paloittele hedelmät, poista siemenkodat. Keitä hedelmäpalat pehmeiksi, säästä neste. Soseuta hedelmät ja punnitse sose, lisää neste. Lisää sokeri ja anna seoksen kiehua 5 min. Kuori vaahto, anna kypsyä vielä minuutin tai pari ja täytä puhtaat säilöntäpurkit soseella. Säilytä viileässä. Voit tehdä marmeladin myös hillosokerilla noudattaen sokeripussin ohjeita. Mikäli käytät hillosokeria, hyytelö säilyy myös huoneenlämmössä.

Ruusukvittenimehu

1 kg ruusukvitteniä
1 l vettä

Huuhdo ja paloittele hedelmät, poista siemenkodat. Keitä hedelmäpalat pehmeiksi. Siivilöi mehu. Lisää sokeria maun mukaan. Koska ruusukvitteni sisältää paljon pektiiniä, sokeria ei kannata lisätä paljon, sillä se sakeuttaa mehua liikaa.

Ruusukvittenihyytelö

1,5 l ruusukvittenimehua
1 kg sokeria

Kuumenna mehu, lisää sokeri ja anna sen sulaa. Keitä seosta hiljalleen n. 20 minuuttia, kunnes hyytelö on kauniin punaista. Poista vaahto ja purkita, säilytä viileässä. Mikäli käytät hillosokeria, hyytelö säilyy myös huoneenlämmössä.

Liha-ruusukvittenipata

3 keltasipulia
3 valkosipulinkynttä
3-8 ruusukvitteniä (koosta riippuen)
öljyä (ja voita)
1,5 kg hyvää naudanpaistia reiluiksi kuutioiksi leikattuna
kourallinen kirsikkatomaatteja (n. 200 g)
4 rkl tomaattipyrettä
2 dl punaviiniä
n. 2 lihaliemikuutiota
vettä
suolaa ja pippuria

1) Kuori sipulit, pilko valkosipuli ja leikkaa tavallisen sipuli lohkoiksi, jonka kerrokset irrotat toisistaan.
2) Pese ja lohko kvittenit, jätä siemenkodat pois.
3) Kuullota sipulit öljy-voiseoksessa ja nosta ne pannulta erilliseen pieneen astiaan.
4) Lisää pannulle tarvittaessa lisää öljy-voiseosta ja paista lihapaloja siinä kymmenisen minuuttia, kunnes lihapalat ovat kauniin ruskeita kaikilta kyljiltään. Mausta liha suolalla ja pippurilla. Lisää sipulit, tomaattipyree, tomaatit, viini ja vesi, joiden tulee juuri ja juuri peittää lihat. Lisää 1 lihaliemikuutio. Anna padan hautua n. 45 min.
5) Lisää kvittenit ja hieman lihaliemikuutiota tarpeen mukaan. Anna padan hautua vielä n. 30 min.

Ruusukvittenimarmeladia ja -jälkiruoka
Ruusukvittenimarmeladia ja -jälkiruoka

Makeat ruusukvittenit -jälkiruoka

3-6 ruusukvitteniä kuorittuna, halkaistuna ja siemenkodat poistettuna. Tee pieni tasoitus puolikkaan pohjaan, jotta puolikkaat seisovat tukevasti paikoillaan.
1 dl sokeria
4 kokonaista neilikkaa
1 kanelitanko
1,5 dl vettä

1) Laita kvittenin puolikkaat kattilaan kupera puoli ylöspäin siten, etteivät hedelmät ole toistensa päällä. Lisää vesi ja mausteet.
2) Anna veden kiehua hiljalleen kannen alla n. 15 min, kunnes hedelmät alkavat olla pehmeitä.
3) Käännä hedelmän puolikkaat varovasti toisin päin ja lisää kunkin siemenkota-aukkoon sokeria, n. 1 rkl/ puolikas.
4) Kypsennä hedelmiä vielä n. 10 min ilman kantta, kunnes sokeri ja neste on siirappimaista ja hedelmät täysin pehmeitä.

Tarjoile jäätelön tai ja sokerilla maustetun kermavaahdon kera.

Omavaraistelevan ihastus

Kun ensikertaa tutustuin ruusukvitteniin, ajattelin sen olevan vain sievä puutarhan erikoisuus ja suloinen hillo- ja marmeladihedelmä, sillä muita reseptejä ei oikeastaan kotimaisissa artikkeleissa ja keittokirjoissa ollut. Ruusukvitteni on kuitenkin paljon monipuolisempi hedelmä kuin vain pelkkää makeaa hyytelöä tai marmeladia. Se todella taipuu moneksi ja mitä parasta, hedelmät säilyvät viileässä kuukausia. Kun ottaa vielä huomioon sen, että saatava sato on puutarhan ihan viimeisiä, onnistuneesta sadosta riittää syötävää pitkäksi aikaa talven puolelle.

Kirjassa Säilö kesän sato (Margit Heikkilä WSOY), kerrotaan, että 1500 luvulla kvitteneitä säilytettiin talvisin kuivassa ja viileässä kannat alaspäin, joka lienee edelleenkin paras tapa säilöä hedelmät silloin, kun niitä ei säilötä reseptien kautta. Joskus hedelmät laitettiin pieniin laatikoihin, joiden pohjalla oli poppeli- tai mäntysahanpurua, mutta hedelmät eivät saaneet koskea puruun, tai erikoisemmalla tavalla laittamalla hedelmät pintanukan puhdistamisen jälkeen leveäsuiseen pulloon, joka täytettiin hunajalla. Paras hedelmien korjuuaika oli hyvän sään aikaan vähenevän kuun aikana, eli aamulla.

Jovelassa kasvaa 5 ruusukvitteniä, mutta ne ovat vasta aivan pieniä rimpuloita. Tänä keväänä kuitenkin olen ehtinyt jo ihastella ensinnäkin sitä, että kaikki selvisivät talvesta, mutta toiseksi sitä, että pilkistäisikö jo oksissa pieniä kukkien alkuja! Jotain punaista oksissa näkyy, eivätkä ne muistuta aiemmin auenneita hiirenkorvia. 

Mikä hedelmä, mitkä tarinat!

Tuolta maailmalta kvitteni päätyi aikojen saatossa Ranskan hovin kautta Britteihin ja meille kvittenit varmaan saapuivat Ruotsista. Matkansa varrella Pohjolaan hedelmään liitettiin monia uusia uskomuksia, kuten esimerkiksi, että kvitteni suojeli rutolta ja onpa sitä pidetty lemmenlääkkeenäkin, jonka puoleen marmeladin muodossa kääntyi jopa itse Kuningatar Mary saadakseen manttelilleen perijän. Vuosituhansien ajan tunnettu hedelmä valloitti maailman ja vielä 100 vuotta sitten oli vaikeaa löytää arvopuutarhaa, jossa ei olisi ollut ruusukvitteniä, jota arvostettiin kovasti. Uudempien aikojen myötä ruusukvitteni sai väistyä puutarhoissa uusien lajien tieltä uinumaan vanhojen keittokirjojen sivuille.

Nyt on hyvä aika nostaa tämä legendaarinen hedelmä jälleen pataan ja tehdä jotain hyvää!

Lisätään tähän loppuun vielä kauniiksi lopetukseksi keskiaikainen ruusukvittenistä kirjoitettu runo. Sen kirjoittaja oli vuonna 982 kuollut espanjalainen Andalusian visiiri, joka selkeästi oli sangen ihastunut tähän Afroditen omenaksikin kutsuttuun mystiseen hedelmään.

It is yellow in colour, as if it wore a daffodil
tunic, and it smells like musk, a penetrating smell.

It has the perfume of a loved woman and the same
hardness of heart, but it has the colour of the
impassioned and scrawny lover.

Its pallor is borrowed from my pallor; its smell
is my sweetheart's breath.

When it stood fragrant on the bough and the leaves
had woven for it a covering of brocade,

I gently put up my hand to pluck it and to set it
like a censer in the middle of my room.

It had a cloak of ash-coloured down hovering over
its smooth golden body,

and when it lay naked in my hand, with nothing more than
its daffodil-coloured shift,

it made me think of her I cannot mention, and I feared
the ardour of my breath would shrivel it in my fingers.

Historiallisen hyviä tulevia satoja sekä kotipuutarhuroinnin ja kokkailujen iloja toivottelee

Jovelan Johanna

Koska omat  ruusukvittenimme ovat vielä niin pieniä, kaikki muut kuin merkitty kuva ovat kuvapankkikuvia. Satoa odotellessa on aikaa haaveilla ja ihastella kauniita kuvia.

Lisää mielenkiintoista historiaa ja tietoa ruusukvitteneistä löytyy ruoanlaiton ja ruoan historiaan erikoistuneen Prospect Booksin julkaisusta.

Haluatko kommentoida? Voit tehdä sen alla olevan lomakkeen kautta 

Löydät meidät myös instagramista

VIESTEJÄ

Nimi: Ulla
Viesti: Nyt minäkin haluan ruusukvitteneitä! Blogisi lukeminen on tällä tavalla vaarallista!! :D
Vastaus: :D Luulen, että ruusukvittenin hankinta ei ihan yllä vaarallisen elämisen tasolle. Enintään saattaa ottaa hieman syrämestä siinä vaiheessa, kun kukkivat kauniisti. Meillä ensimmäistä kukintaa vasta odotellaan.

Nimi: Satu - Tsajut
Viesti: Meillä kasvaa myös ruusukvitteneitä ja mekin odotamme ensisatoa innolla. Täällä 3 vyöhykkeellä sato saattaa olla myöhemminkin epävarma. Onneksi näillä on sadon lisäksi upea kukinta.
Vastaus: Voi kun päästäisiin ensimmäiseen kukintaan! Nämä meidän tyypit on istutettu vasta viime kesänä, joten vielä ei kukkia ole nähty ;)

Käkien kukkuessa ja tuomien kukkiessa Jovelan vanhasta pikkuaitasta tuunailtiin ja nikkaroitiin nollabudjetilla kesähuone, joka sai nimekseen Kesämaja Käenpesä.

Pohjolan mytologian, talonpojan apteekiksikin kutsuttu viikinkien tuliainen mustaselja tunnettiin jo antiikin Kreikassa. Suomessa serkkuaan terttuseljaa harvinaisemman mustaseljan kukista ja marjoista tehdään yleensä juomia, joista seljankukkatuotteet ovat jo meilläkin saavuttaneet trendiruoan statuksen. Trendikäs tai perinteikäs, kummin vaan -...

Näyttävä, herkullinen, nopeasti kasvava ja vähään tyytyvä tarhamaltsa on yksi vanhimmista hyötyviljelykasveistamme, ja se tunnettiin jo muinaisessa Kreikassa. Tarhamaltsan historia pystytään arkealogisten kaivausten perusteella jäljittämään aina 1100-luvulle saakka Pohjolassakin, kertoo Lena Israelsson kirjassa Keittiöpuutarhuri. Itse tutustuin...

Västäräkki on jo keikistellyt pihalla lupaillen vähäsen ja pääskynenkin ollut sitä mieltä, ettei ole päivääkään, kun kesä on taas täällä, mutta sääherra se vaan arpoo antejaan tarjoillen vuorotellen raekuuroja, sadetta ja porottavaa aurinkoa. Saisi jo antaa periksi, sillä Jovelassa alkaa jälleen olla se tavanomainen loppukevään sisäviidakko, jonka...

Mikä historia! Tällä erikoisella kurttuisella hedelmällä, jota Pohjolan sitruunaksikin kutsutaan, tuntuu olevan enemmän jänniä tarinoita kerrottavaan kuin millään muulla hedelmällä. Kauniisti kukkiva ruusukvitteni ilahduttaa puutarhassa keväisin, mutta tuottaa satonsa vasta juuri ennen talvea syys-lokakuussa. Hienostuneen makunsa ja...

KOTIVARAILUA

18.04.2020

Viime vuonna aloitettu bloggaajien kotivara-aiheinen juttusarja saa jälleen jatkoa, kun pohdimme yhdessä sitä, miten 2020 maailmalla levinnyt pandemia ja sitä seurannut poikkeustila Suomessa on vaikuttanut ajatuksiimme kotivarasta ajan tuomine kokemuksineen. Samalla ainakin osa bloggaajista julkaisee #koronakeittokirja jonkun tai joitain...