Kesäkuu koristeli tullessaan kaiken kukillaan, innosti uusiin hankintoihin ja laittoi puutarhan kasvatit vahvaan kasvuun. Lounais-Suomessa kesä on jo kauneimmillaan, ja tästä kotimaisesta kesäparatiisista nautitaan
täällä täysin rinnoin ♥
Nyt näyttäisi siltä, että saamme tänä vuonna ensimmäisen sadon kirsikkaluumuja. Kauniisti kukkinut kirsikkaluumu on tehnyt paljon luumujen alkuja, joista osa on kasvanut jo mantelin kokoisiksi, mutta osa on jäänyt ihan pieniksi, kellastuvat ja putoilevat pois. Jos joku lukija siellä tietää mikä aiheuttaa tuota kehittymättömyyttä, niin vinkkaattehan ♥ Täällä iloitaan joka tapauksessa siitä, että ensimmäiset hedelmät nuoressa puussa ovat kehittymässä, mutta olisihan se mukavaa saada kaikista pienistä aluista, tai ainakin suurimmasta osasta kypsiksi kehittyviä hedelmiä.
Juuri kun ajattelee, että nyt on puutarhan lajisaldo täynnä tälle vuodelle, pyörtää sanansa. Sellaista se on, ja siitä oppineena, sillä ei tämä ensimmäinen kerta ole, olen oppinut jättämään hieman tilaa niille inspiraatiotulokkaillekin. Uusin tulokas hyötypuutarhassamme tässä kuussa on hasselpähkinää tuottava isopähkinäpensas, jolle hankimme vielä kumppaneitakin. Tarkoituksena on luoda tänne pieni pähkinätarha, ihan oma alue, jossa kasvaa jatkossa pähkinäpensaita ja niiden kaverina tuolla alueella villinä kasvavia perennoja, kuten puna-ailakkia. Pähkinöitähän on kasvanut Pohjolassa jo kivikaudella, ja niitä on arkeologisissa kaivauksissakin löytynyt ravintokäyttöyhteyksin. Isopähkinäpensaita voi kasvattaa meillä kasvuvyöhykkeellä 1-2 (3), suluissa tuo 3, koska lajikeohjeissa virallisesti on alueena 1-2, mutta esimerkiksi meille tullut isopähkinäpensaan taimi on kasvuvyöhykkeeltä 3, Merenkurkun saaristosta. Kirjoitin tässä viikolla hieman juttua pähkinöiden kasvattamisesta ja sieltä löytyy muutama kuva tuosta meidän pähkinätarhan alusta. Jos haluat kurkata juttua, löydät sen täältä.
Toinen uusi tulokas tässä kuussa on japaninruusukvitteni, jota kutsutaan myös Pohjolan sitruunaksi. Hedelmä on oikeasti kotoisin Kaukoidästä, mutta meillä Pohjolassa sitä on kasvatettu jo isoäitien äitien aikaan, ja erikoinen, kova, keltainen, runsaspektiininen ja hapokas hedelmä on ollut suuressa arvossaan mm. hilloissa. Kvitteniä on käytetty sitruunan korvaajana ja hillojen tiivistäjänä, sillä kvitteni maistuu sitruunaiselle ja sisältää niin paljon pektiiniä, ettei muita hillontiivistäjiä tai säilyttäjiä tarvita. Tästä uudesta tulokkaasta voi syyttää (kiittää) omavaraisuusbloggaajien ringin Tsajutia, jonka omassa kuukausipostauksessa Satu kertoo omasta ruusukvittenistään. Olen pohtinut monta kertaa kvittenien hankkimista meille ja nyt sitten Tsajutin innostamana kävin tuumasta toimeen. Satoa saadaan kyllä vielä odotella ;)
Niin hupaisan rimpulainen vitsa tuo japaninruusukvitteni vielä tässä vaiheessa on, mutta kasvaa sitten aikanaan n. metrin korkuiseksi puskaksi. Yksi kasvatuslaatikko on nyt varattu neljälle kvittenille, jotka saavat vallata itselleen koko lootan ja kun, toivottavasti, jonain päivänä loota on kokonaan kvittenien valtaama, sitä saa jaettua muuallekin.
Kaikkialla kasvaa! On niin ihanaa, kun kaikki taimet on vihdoin ulkona omilla paikoillaan. Uskalsin viedä jopa pesusienikurkun kasvihuoneeseen ja sormet ristissä, parasta toivottuani, voi jo huokaista helpostuksesta, sillä myös pesusienikurkku (isossa saviruukussa) voi hyvin ja jatkaa kasvuaan.
Tässä on vaan pieni vilkaisu ja muistoihin tallettaminen kuvana tämän vuoden tilanteesta kesäkuun alussa, mutta kaikkialla tosiaan kasvaa. Porkkanat ja palsternakat ovat vielä ihan pieniä taimia, mutta tuntuvat olevan vahvalla asenteella liikenteessä, pottujen varret ovat jo laatikoiden reunoja korkeampia, minttulaatikko on kasvamassa umpeen, iisoppi (kaaren alla) on "tusina vihtaa" ja harsokupujen alla lantut taistelevat ötököitä vastaan. Siellä oli joku päässyt nakertamaan lehtiä, joten otettiin taas käyttöön harsokuvut, jotka tuntuvat auttavan asiaa myös lantuilla.
Tässä yleisvilkaisu, kuvamuisto kesäkuun 1. viikolta hyötypuutarhan pääalueelta. Tapaan ottaa aina kuun 1. viikolla kokonaisvilkaisukuvan muistoksi. Kuvia on sitten mukavaa katsella talvella, kun haaveilee tulevasta kesästä ja sen sadoista.
Lumipalloheisivanhuksemme on taas täydessä kukassa. Tuo valtava puska ei koskaan lakkaa hämmästyttämästä. Puskaa leikattiin aika rankasti tänä keväänä, sillä se ei ole enää vuosiin jaksanut kannatella kukkiaan - eikä jaksa tänäkään vuonna ilman tukisidontaa. Leikkaamisista huolimatta puska teki vähintään yhtä paljon kukkia kuin ennenkin, ellei enemmänkin. Instassa ja viesteissä muutamakin on kysellyt lumipalloheisien yleisestä ötökkäongelmasta, joten laitetaan tännekin ylös, että jos lumipalloheisissäsi on ötököitä, yleensä vissiin mustia kirvoja, kirppoja tai muurahaisia, jotka lypsävät kirvoja, niin laitapa kunnon läjä tuhkaa pensaan juurelle ja tarvittaessa pölläytä tuhkaa pensaalle ennen sen kukintaa. Harmilaiset eivät tykkää, eivät tule ja jos ovat jo paikalla, häipyvät hetkessä. Mikään mainituista ötököistä ei voi sietää tuhkaa ja ötökkähävityksen lisäksi tuhka lannoittaa pensaan, win-win!
Tuoksuköynnöskuusama leviää leviämistään. Se vyöryy aidan yli, kiipeilee puita pitkin, kukkii kilpaa syreenien kanssa, tuoksuu kuin parfyymitehdas ja houkuttelee luokseen ihmeellisiä otuksia, kuten tällä viikolla auringonlaskun aikaan bongatun mäntykiitäjän. Nimi ei ole yhtä ihmeellinen kuin otus itse. Tyyppi näyttää minilinnulta, ja on valtavan suuri hyöteiseksi. Se ei laskeudu lainkaan, vaan pörrää ilmassa kuin kolibri ja muistuttaa ulkonäöltääkin kolibrin muotoa. Isäntä sai napattua tämän kuvan mäntykiitäjästä, joka imee pitkällä kärsällään parhaillaan mettä kukista. Ihana, ihmeellinen otus. Toivon, että niitä tulisi paljon lisää tänne. Isäntä on käynyt sittemmin joka ilta kuikuilemassa josko bongaisi heitä lisää, mutta tämä oli toistaiseksi ainoa varma bongaus.
Siinä missä tuoksuköynnöskuusama parfymoi takapihan, etupihalla saman tekee juhannusruusu, joka aloitti kukinnan tällä viikolla. Juhannusruusukin kasvaa täällä meillä villinä vähän joka nurkalla. Yksi juhannusruusuista on ihan ruusupergolassa, jossa on myös persian parfyymiruusuja. Ne tekevät vasta pikkuruisia nuppuja puhjetakseen kukkaan myöhemmin, mutta juhannusruusu on jo täydessä kukassa.
Täällä nukutaankin kirjaimellisesti ruususten unta, ei ajallisesti, mutta tuoksumaailmaltaan. Toiselta puolelta taloa ikkunoista tulvii sisälle tuoksukuusamien huumaava tuoksu ja toiselta puolelta ruusujen. Ei kuulkaas yhtään hassumpaa!
Mitä parhainta alkanutta kesäkuuta kaikille suuntiinne.
Tulkoon kesäkuusta mukavin koskaan! ♥
Jovelan Johanna
Tässä joulun alla sain tuta oikean kesän kaipuun, kun kävin läpi kuluneen satokauden kuvia ja muistiinpanoja keväästä syksyyn. Ulkomittari näyttää -16 astetta, lintulaudan linnut pörhistelevät lumisessa maisemassa ja torpassa talvisen hiljaisuuden täyttää palavan puun äänet, mutta pienen hetken ajan ajatukset olivat kesässä, sen lämmössä,...
Ryhdytään puupiheiksi ja poltetaan puuta puhtaasti ja säästeliäästi! Kävimme isännän kanssa vuonna 2019 puunsäästäjän polttokurssilla, jonka neuvoilla voi säästää polttopuusta ja puulämmityksen aiheuttamista päästöistä jopa 50%. Kurssin vetäjänä toimi Warma-Uunien Vesa Salminen, joka on vetänyt yli 100 puunsäästäjän polttokurssia, ja jonka yritys...
Ensimmäiset lumet ovat leijailleet taivaalta ja puutarha vaipuu hiljalleen talviuneen. Vanhassa talossa on varauduttu talven saapumiseen, puulämmityskausi on alkanut ja puutarhapuuhien sijaan siirrytään mukaviin pieniin puhteisiin,
usein puuhellan äärelle. On taas villasukkien ja -nuttujen aika!
Tiesitkö, että Virtasen 4 öljyn öljymaalilla voi maalata taloa vaikka talvipakkasilla, mutta Virtasen maalivalikoimasta löytyy monia muitakin mahtavia maaleja sisälle ja ulos? Me kutsumme näitä maaleja luottomaaleiksi!
Kotipuutarhurin puuhat eivät suinkaan pääty kesään, sillä syksy on omalla tavallaan puutarhan toinen kevät, jolloin jopa kannattaa kylvää osa seuraavan vuoden sadosta, sillä syyskylvöt aikaistavat ja vahvistavat seuraavan vuoden satoa. Kun yksi sadonkorjuu päättyy, toista laitellaan säiden viilentyessä aluilleen. Sellaista se on omavaraistelevan...
Jaahas, nyt ollaan päästy jo lokakuulle, keskelle syksyä, joka ei meinaa millään päästää otettaan kesästä. Täällä kasvuvyöhykkeellä 1b syksy on toistaiseksi ollut kovin lämmin, mutta jospa se kesän selkä tässä lokakuussa vihdoin taittuisi, ja pääsisimme syyskylvöille puutarhaan.
