SUNNUNTAIPOSTAUS 5 

Kesäkuu koristeli tullessaan kaiken kukillaan, innosti uusiin hankintoihin ja laittoi puutarhan kasvatit vahvaan kasvuun. Lounais-Suomessa kesä on jo kauneimmillaan, ja tästä kotimaisesta kesäparatiisista nautitaan täällä täysin rinnoin ❤ 

Onpas kerrassaan mukava viikko ja viikonloppu takana! Täällä ollaan tavalliseen tapaan hääräilty puutarhan puolella, vaikka kovat helteet hidastivatkin hommaa siten, ettei päiväsaikaan pihalla jaksanut tehdä mitään. Kaikki tarvittava on kuitenkin joudettu tekemään, oma kesäkeitaamme vankkurisaunan kupeella, eli kesäterassi on ehditty laittaa kesäkuntoon peleineen ja aurinkovuoteineen, savustuskaappi on hönkinyt hellät savut kalalle ja tynnyrigrilli on ollut kuumempana kuin ilma.

Kesäkuu tuli kuin yllättäen. Sitä ehti niin tottua kevääseen ja sen etenemisen ihmettelyyn, oli toukokuun helteitä ja kesäisiä päiviä joiden aikana jo unohtui, että kesäkuu aloittaa kalenterissa virallisen kesän. Täällä se nyt on, taas, kesä, ja se on verrattoman ihanaa!
Jos tuossa keväällä jo tuntui siltä, että kaikkialla kasvaa ja kukkii, niin nyt vasta kasvaa ja kukkiikin.

Talvesta hyvin selvinnyt minttu taitaa tehdä ennätyssadon tänä vuonna. Meillä kasvaa neljää minttua eri paikoissa. Kuvassa alla viherminttua orvokin kumppanina, istutuslaatikon nukkapintaista omenaminttua ja risteytynyttä minttua, jossa lienee juurikin viher- ja omenaminttua, noissa terassin kuvissa pöydällä on ruukku, jossa kasvaa inkiväriminttua ja laatikkopuutarhassa kasvaa vielä piparminttua omassa laatikossaan, ettei se risteydy muiden minttujen kanssa.

Nyt näyttäisi siltä, että saamme tänä vuonna ensimmäisen sadon kirsikkaluumuja. Kauniisti kukkinut kirsikkaluumu on tehnyt paljon luumujen alkuja, joista osa on kasvanut jo mantelin kokoisiksi, mutta osa on jäänyt ihan pieniksi, kellastuvat ja putoilevat pois. Jos joku lukija siellä tietää mikä aiheuttaa tuota kehittymättömyyttä, niin vinkkaattehan Täällä iloitaan joka tapauksessa siitä, että ensimmäiset hedelmät nuoressa puussa ovat kehittymässä, mutta olisihan se mukavaa saada kaikista pienistä aluista, tai ainakin suurimmasta osasta kypsiksi kehittyviä hedelmiä.

Uusia tulokkaita


Juuri kun ajattelee, että nyt on puutarhan lajisaldo täynnä tälle vuodelle, pyörtää sanansa. Sellaista se on, ja siitä oppineena, sillä ei tämä ensimmäinen kerta ole, olen oppinut jättämään hieman tilaa niille inspiraatiotulokkaillekin. Uusin tulokas hyötypuutarhassamme tässä kuussa on hasselpähkinää tuottava isopähkinäpensas, jolle hankimme vielä kumppaneitakin. Tarkoituksena on luoda tänne pieni pähkinätarha, ihan oma alue, jossa kasvaa jatkossa pähkinäpensaita ja niiden kaverina tuolla alueella villinä kasvavia perennoja, kuten puna-ailakkia. Pähkinöitähän on kasvanut Pohjolassa jo kivikaudella, ja niitä on arkeologisissa kaivauksissakin löytynyt ravintokäyttöyhteyksin. Isopähkinäpensaita voi kasvattaa meillä kasvuvyöhykkeellä 1-2 (3), suluissa tuo 3, koska lajikeohjeissa virallisesti on alueena 1-2, mutta esimerkiksi meille tullut isopähkinäpensaan taimi on kasvuvyöhykkeeltä 3, Merenkurkun saaristosta. Kirjoitin tässä viikolla hieman juttua pähkinöiden kasvattamisesta ja sieltä löytyy muutama kuva tuosta meidän pähkinätarhan alusta. Jos haluat kurkata juttua, löydät sen täältä.

Japaninruusukvitteni

Toinen uusi tulokas tässä kuussa on japaninruusukvitteni, jota kutsutaan myös Pohjolan sitruunaksi. Hedelmä on oikeasti kotoisin Kaukoidästä, mutta meillä Pohjolassa sitä on kasvatettu jo isoäitien äitien aikaan, ja erikoinen, kova, keltainen, runsaspektiininen ja hapokas hedelmä on ollut suuressa arvossaan mm. hilloissa.  Kvitteniä on käytetty sitruunan korvaajana ja hillojen tiivistäjänä, sillä kvitteni maistuu sitruunaiselle ja sisältää niin paljon pektiiniä, ettei muita hillontiivistäjiä tai säilyttäjiä tarvita. Tästä uudesta tulokkaasta voi syyttää (kiittää) omavaraisuusbloggaajien ringin Tsajutia, jonka omassa kuukausipostauksessa Satu kertoo omasta ruusukvittenistään. Olen pohtinut monta kertaa kvittenien hankkimista meille ja nyt sitten Tsajutin innostamana kävin tuumasta toimeen.  Satoa saadaan kyllä vielä odotella ;)

Niin hupaisan rimpulainen vitsa tuo japaninruusukvitteni vielä tässä vaiheessa on, mutta kasvaa sitten aikanaan n. metrin korkuiseksi puskaksi. Yksi kasvatuslaatikko on nyt varattu neljälle kvittenille, jotka saavat vallata itselleen koko lootan ja kun, toivottavasti, jonain päivänä loota on kokonaan kvittenien valtaama, sitä saa jaettua muuallekin.

Kasvimaalla kasvaa

Kaikkialla kasvaa! On niin ihanaa, kun kaikki taimet on vihdoin ulkona omilla paikoillaan. Uskalsin viedä jopa pesusienikurkun kasvihuoneeseen ja sormet ristissä, parasta toivottuani, voi jo huokaista helpostuksesta, sillä myös pesusienikurkku (isossa saviruukussa) voi hyvin ja jatkaa kasvuaan.

Tässä on vaan pieni vilkaisu ja muistoihin tallettaminen kuvana tämän vuoden tilanteesta kesäkuun alussa, mutta kaikkialla tosiaan kasvaa. Porkkanat ja palsternakat ovat vielä ihan pieniä taimia, mutta tuntuvat olevan vahvalla asenteella liikenteessä, pottujen varret ovat jo laatikoiden reunoja korkeampia, minttulaatikko on kasvamassa umpeen, iisoppi (kaaren alla) on "tusina vihtaa" ja harsokupujen alla lantut taistelevat ötököitä vastaan. Siellä oli joku päässyt nakertamaan lehtiä, joten otettiin taas käyttöön harsokuvut, jotka tuntuvat auttavan asiaa myös lantuilla.

Tässä yleisvilkaisu, kuvamuisto kesäkuun 1. viikolta hyötypuutarhan pääalueelta. Tapaan ottaa aina kuun 1. viikolla kokonaisvilkaisukuvan muistoksi. Kuvia on sitten mukavaa katsella talvella, kun haaveilee tulevasta kesästä ja sen sadoista.

Kuningattaria ja kuninkaita

Lumipalloheisivanhuksemme on taas täydessä kukassa. Tuo valtava puska ei koskaan lakkaa hämmästyttämästä. Puskaa leikattiin aika rankasti tänä keväänä, sillä se ei ole enää vuosiin jaksanut kannatella kukkiaan - eikä jaksa tänäkään vuonna ilman tukisidontaa. Leikkaamisista huolimatta puska teki vähintään yhtä paljon kukkia kuin ennenkin, ellei enemmänkin. Instassa ja viesteissä muutamakin on kysellyt lumipalloheisien yleisestä ötökkäongelmasta, joten laitetaan tännekin ylös, että jos lumipalloheisissäsi on ötököitä, yleensä vissiin mustia kirvoja, kirppoja tai muurahaisia, jotka lypsävät kirvoja, niin laitapa kunnon läjä tuhkaa pensaan juurelle ja tarvittaessa pölläytä tuhkaa pensaalle ennen sen kukintaa. Harmilaiset eivät tykkää, eivät tule ja jos ovat jo paikalla, häipyvät hetkessä. Mikään mainituista ötököistä ei voi sietää tuhkaa ja ötökkähävityksen lisäksi tuhka lannoittaa pensaan, win-win!

Jokakesäinen muistokuva tämäkin, kukkiva vuorikaunokkialue, jota kutsumme sammakkokuninkaan valtakunnaksi. Nuo vuorikaunokit on istutettu tänne joskus vuosikymmeniä sitten ja kukkivat joka vuosi kesän alussa. Olemme hieman rajanneet niiden kasvualueita, sillä niitä kasvoi niin laajalla alueella, ettei siitä päässyt läpi kukkia tallaamatta. Vuorikaunokkia kasvaa nyt sammakkokuninkaan valtakunnassa ja kahdella paikalla tuvan päätyseinän puolella. Taustalla näkyy mustaherukkaa, joka voi niin hyvin, ettei meinaa pysyä aloillaan.

Tuoksuköynnöskuusama leviää leviämistään. Se vyöryy aidan yli, kiipeilee puita pitkin, kukkii kilpaa syreenien kanssa, tuoksuu kuin parfyymitehdas ja houkuttelee luokseen ihmeellisiä otuksia, kuten tällä viikolla auringonlaskun aikaan bongatun mäntykiitäjän. Nimi ei ole yhtä ihmeellinen kuin otus itse. Tyyppi näyttää minilinnulta, ja on valtavan suuri hyöteiseksi. Se ei laskeudu lainkaan, vaan pörrää ilmassa kuin kolibri ja muistuttaa ulkonäöltääkin kolibrin muotoa. Isäntä sai napattua tämän kuvan mäntykiitäjästä, joka imee pitkällä kärsällään parhaillaan mettä kukista. Ihana, ihmeellinen otus. Toivon, että niitä tulisi paljon lisää tänne. Isäntä on käynyt sittemmin joka ilta kuikuilemassa josko bongaisi heitä lisää, mutta tämä oli toistaiseksi ainoa varma bongaus.

Ruususen unia

Siinä missä tuoksuköynnöskuusama parfymoi takapihan, etupihalla saman tekee juhannusruusu, joka aloitti kukinnan tällä viikolla. Juhannusruusukin kasvaa täällä meillä villinä vähän joka nurkalla. Yksi juhannusruusuista on ihan ruusupergolassa, jossa on myös persian parfyymiruusuja. Ne tekevät vasta pikkuruisia nuppuja puhjetakseen kukkaan myöhemmin, mutta juhannusruusu on jo täydessä kukassa.

Täällä nukutaankin kirjaimellisesti ruususten unta, ei ajallisesti, mutta tuoksumaailmaltaan. Toiselta puolelta taloa ikkunoista tulvii sisälle tuoksukuusamien huumaava tuoksu ja toiselta puolelta ruusujen. Ei kuulkaas yhtään hassumpaa!

Tämä on ollut ihana viikko. Olisin toivonut hieman öisiä sateita kastelemaan janoista maata, mutta niitä ei olla saatu kuin yhden lyhyen kuuron verran. Sadettaja on pumpannut vettä porakaivosta, sillä pienimmät taimet eivät kestä tätä paahdetta, ja onhan se mukavaa, että nurmikin olisi keltaisen sijasta vihreä. On myös ollut hauskaa katsella västäräkkien ja muiden lintujen sadetanssia märällä nurmella. Linnut pyrähtelevät sadettajan vesisumussa ja kylpevät nurmella.

Tällä viikolla on tullut pohdittua paljon kesää, elämää, meitä, omavaraisempaa arkea ja ylipäätään kaikkea mukavaa. Luonto on luonut ajatuksille paljon pohjia. Ihmeellinen, ihana luonto, osin meidän luoma, osin sellainen, millainen luonto ilman ihmiskättä on. Onneksi meillä on molempia täällä ihmeteltävänä. Tällä viikolla ollaan saatu kuunnella kettuemon ja poikastensa huudahtelua aitan luona, tervapääskyjen huikeita lentonäytöksiä pihan yllä, kaikista linnunpöntöistämme kuuluvaa poikasten sirkutusta, lukuisia kauniita perhosia, joita tuntuu olevan tänä kesänä ennätysmäärä meidän puutarhassamme, lepakoiden yölentoja, naapurin tuulessa keinuvia vihreitä vilja-aaltoja ja kaikkea sitä, mitä luonto täällä tarjoilee. Olen ollut tällä viikolla tiedostavan kiitollinen siitä mitä meillä on, mitä olemme saaneet aikaiseksi, mitä suunnitelmia meillä on yhdessä ja ylipäätään siitä, että meillä on tämä väärän vänkyrän talo, oma pläntti maata ja kaikki se, mitä tämä paikka tuo tullessaan. Juuri nyt elämä on kaunista ja hyvää. Arjen haasteilta ei kukaan voi välttyä kokonaan, mutta juuri nyt elämä tarjoilee kauneutta, lempeyttä ja uusia iloja, kun vaan avaa silmänsä ja katselee, upottaa kädet multaan ja haaveilee seuraavista omavaraisemman elämän askelista, joita on suunnitteilla paljon.

Niistä lisää taas tulevilla viikoilla. Nyt suljen koneen, avaan kirjan ja nautin isännän kanssa sunnuntai-illasta.

Mitä parhainta alkanutta kesäkuuta kaikille suuntiinne. Tulkoon kesäkuusta mukavin koskaan! Jovelan Johanna

Haluatko kommentoida? Voit tehdä sen alla olevan lomakkeen kautta

VIESTEJÄ

Nimi: Satu - Tsajut
Viesti: Ihanaa, että tekin innostuitte ruusukvittenistä. Meillä ei ole tulossa vielä satoa, mutta tämän kevään varovainen kukinta lupailee hyvää tulevien keväiden kukkaloiston ja syksyn sadon kannalta :)
Vastaus: Innostuin ihan hirmuisesti! Hyvin ovat taimet pärjänneet, mutta satoa saadaan vielä odottaa ainakin ensi vuoden. Mikäs tässä on odotellessa ;)

Ryhdytään puupiheiksi ja poltetaan puuta puhtaasti ja säästeliäästi! Kävimme isännän kanssa puunsäästäjän polttokurssilla, jonka neuvoilla voi säästää polttopuusta ja puulämmityksen aiheuttamista päästöistä jopa 50%. Kurssin vetäjänä toimi Warma-Uunien Vesa Salminen, joka on vetänyt yli 100 puunsäästäjän polttokurssia, ja jonka yritys on Suomessa...

Ihanaa! Kotipuutarhurin puuhien ei tarvitse päättyä sadonkorjuuseen! Syksy on oikeastaan puutarhan toinen kevät, jolloin jopa kannattaa kylvää osa seuraavan vuoden sadosta, sillä syyskylvöt mm. aikaistavat seuraavan vuoden satoa. Syksy on muutenkin mitä mainiointa kylvöaikaa, sillä maaperä on sopivan kosteaa talven jälkeen keväällä, kun siemenet...

Syyskuu on saapunut sateineen. Päivät vuorottelevat lämpimän leutoina ja kolean viileinä. Väliin mahtuu muutama helteinenkin päivä. Ensi viikollekin ennustellaan vielä 23 asteen lämpöä. Kesän ja syksyn taistelua on ilmassa. Maisema täällä meillä on edelleen vihreä, mutta tulevina viikkoina luonto pukee päälleen värikkäimmät vaatteensa ja saamme...

Puutarhan kasvattien siemeniä keräämällä syntyy oma siemenpankki, josta on iloa pitkäksi aikaa Tässä postauksessa tutkitaan mitä, milloin ja millä tavalla eri siemeniä kerätään ja säilötään. Postaus on osana #suuntanaomavaraisuus -blogiringin kuukausipostaussarjaa, jonka aiheena tällä kertaa on kierrätys puutarhassa.

Voi kaunis sadonkorjuun aika Jos jotain olen puutarhuroinnista ja vanhassa miljöössä katuvalottoman tien varrella elämisestä oppinut, niin se on tämä: luonnon kauneus on häkellyttävää. Sitä täytyy pysähtyä katsomaan etäältä niin pitkälle kuin horisonttia riittää ja niin ylös, ettei ylemmäs näe ja niin läheltä, että jokainen pieni yksityiskohta...

Nyt kun helteet ovat väistyneet Jovelassa hurisee kuivuri harva se päivä. Sadon kuivattaminen on hyvä keino säilöä satoa ja kasvattaa kotivaraa, ja samalla säästyy tilaakin, sillä kuivatettu sato vie huomattavasti vähemmän tilaa kuin moni muu säilöntämuoto.