Sanoiko joku Nutella? Nyt kasvatetaan itse pähkinöitä, sillä omavaraisemman talouden uuden osa-alueen valloitus alkoi, kun pihallemme istutettiin ensimmäiset pähkinäpensaat, jotka tuottavat meille myöhemmin hasselpähkinää.
Puutarhakirjoista löytyy tietoa pähkinöiden kasvattamisesta yllättävän vähän ja ylimalkaisesti, jos lainkaan. Ajattelinkin kirjoittaa pienen jutun siitä, mitä tietoa olen itse saanut haalittua kasaan, jotta pääsemme pähkinäkasvatuksen kanssa alkuun. Tuo tiedon vähyys oli yllättävää, sillä Suomessa on kuitenkin syöty pähkinäpensaiden pähkinöitä jo kivikaudella ja nimenomaan hasselpähkinöistä on löytynyt ravintokäyttöviitteitä eri kaivauksilla, mutta että edes nuo ylistetyt omavaraisuusideakirjat maailmalta eivät juurikaan pähkinöistä kerro - se on outoa.
Päivitys 2021 - suomalainen pähkinäkirja on julkaistu! ❤ Lisään esittelyn jutun loppuun!
Tämä meidän pieni pähkinätarha sai alkunsa 2019 isopähkinäpensaasta, joka tuottaa hasselpähkinöitä, joten kirjoitan tämän jutun lähinnä tuota pähkinäpensaslajiketta ajatellen. Lisäys hyötypuutarhaamme on vielä niin tuore ettei omia kuviakaan ole käytettävissä, joten jutun kuvat ovat kuvituskuvia ellei toisin mainita.
Oman pähkinätarhamme seuraava lisäys on saksanpähkinät vuonna 2021.
Kaupassa myytävät hasselpähkinät ovat yleensä isopähkinäpensaan pähkinöitä ja ne ovat kooltaan suurempia kuin euroopanpähkinäpensaan hasselpähkinät.
- tuottaa hasselpähkinöitä
- meille ensimmäisenä tullut lajike on Nottingham ja se saapui Niittytilan taimistolta Bergön saarelta Merenkurkusta.
- Nottingham
on brittilajike, joka Suomessa pärjää kasvuvyöhykkeellä 1-2, jopa vyöhykkeellä 3, josta meillekin taimet tulevat.
- kasvaa 3-4 metriä korkeaksi pensaaksi (meidän pensas on yli metrin korkuinen nyt)
- keskinopea kasvaja
- pähkinät kasvavat ryppäissä
- satoisa jo nuorena, ensimmäinen pieni sato jo 3-4 -vuotiaana
- satokausi syyskuusta marraskuuhun
- yksi aikuinen pensas voi tuottaa jopa 14 kg pähkinää
- itsepölytteinen, mutta hyötyy ristipölytyksestä
- hyvä pölyttäjä myös muille pähkinälajikkeille
- paras pölytystilanne luodaan istuttamalla pensaat tuulensuuntaisesti sen mukaan mikä alueen vallitsevin tuulensuunta
on.
- viihtyy aurinkoisella ja suojaisalla paikalla
- varjoisemmalla paikalla pensaan kasvu on hitaampaa ja pähkinä kukkii huonosti
- syvämultainen ja ravinteikas kasvualusta
- arka kuivuudelle
- hyötyy maltillisesta kalkituksesta (puutuhka parasta)
-
sato korjataan ravistelemalla pensasta. Jos mahdollista, pensaan alle
kannattaa levittää keruukangasta, jonka päälle pähkinät putoavat.
- pähkinät jälkikypsytetään muutaman viikon ajan sadonkorjuun jälkeen.
Hasselpähkinä on mitä mainioin mutustelupähkinä ja sitä käytetään paljon myös suklaissa, mysleissä ja leivonnassa. Pähkinöistä voi myös jauhaa jauhoa. Tunnetuimpia kaupallisia hasselpähkinätuotteita meilläkin lienee Nutella, jossa kaakaon ja pähkinöiden osuus tahnasta näyttäisi olevan n. 20%. Koska kyseessä on hasselpähkinä-suklaatahna lisäaineineen, vastaavan voi tehdä itsekin ilman lisäaineita.
.. sai alkunsa 2019 yhdestä taimesta, joka on sittemmin saanut jo uusia lajitovereita seurakseen.
Kylläpä tätä onkin odotettu! Opas suomalaisten pähkinöiden kasvattamiseen meidän leveysasteillamme maailmaa! Kirjasta huomaa, että sen eteen on nähty vaivaa, niin seikkaperäinen opas tämä on. Kirjassa käydään läpi pähkinöiden historiaa ja eurooppalaisia lajeja 1700-luvulta alkaen koristelajikkeita unohtamatta. Kirja kertoo kuitenkin nimenomaan syötäväksi tarkoitettujen pähkinöiden kasvattamisesta Suomen olosuhteissa. Aihe on selkeästi kirjoittajalleen rakas. Johdannossa pähkinöiden kasvattaisesta puhutaan jopa luonnonpääoman istuttamisesta ja pähkinöistä kotitalouden sijoitustoimintana!
Kirja on juuri niin tietorikas kuin spesifioidun aiheen kirja parhaimmillaan voi olla. Sivu sivulta kirjoittaja vie lukijansa pähkinänkasvatuksen saloihin yksityiskohta kerrallaan, kunnes lukijalle on saatettu tietoon kaikki mahdollinen kasvatuksen perusteista, lajikkeiden valinnasta, optimaalisesta istutuspaikasta, kastelusta, lannoituksesta, pähkinäpuiden ja pensaiden leikkaamisesta, pölytyksestä, pähkinöiden taudeista ja tuholaisista sekä sadonkurjuusta unohtamatta sitä mitä sen jälkeen tapahtuu. Isot plussat kirjoittajalle myös siitä, että kirjaan on lisätty kotimaisia taimistoja, joista pähkinätaimia voi ostaa!
Kuvassa vasemmalla ihastuttava, sydämenmuotoisia pähkinöitä tuottava herttajalopähkinä, jonka kasvatukseen Suomessa kirjailija houkuttelee lukijoitaan pioneerihengessä. Onneksi kirjassa on kotimainen taimistolista. Kyllähän se nyt tuollainenkin on jostain löydyttävä puutarhaamme!
Suosittelen lämpimästi hankkimaan tämän kirjan jos pähkinöiden kasvattaminen kiinnostaa. Pähkinöitä omasta puutarhasta on jo yli kymmenen vuotta pähkinöitä kasvattaneen suomalaisen metsäpuutarhuri Joel Rosenbergin kirja ja samalla ensimmäinen suomenkielinen pähkinäopas.
Ihan pähkinöinä, kuten nykyään tavataan sanoa ♥
Jovelan Johanna
Haluatko kommentoida? Löydät meidät instagramista ♥
Lähteet ja kuvat ellei toisin merkitty: ympäristö.fi/jokamiehenoikeudet, Omasta maasta: Bella Linde ja Lena Granfelt, Pexels, Into Kustannus (Pähkinöitä omasta puutarhasta), Maatiainen ry, The Backyard Homestead: Carleen Madigan, Niittytilan Taimisto, Hyvä terveys, Anyday nuts
Niin se aika vain hurahti, suorastaan loikkasi keväästä keskikesään, mutta jouten emme mekään ole olleet. Kantovesi-kuivavessataloudessamme on tehty arkisia toimia helpottavia parannuksia ja tuotu kukkivaa puutarhaa myös sisustukseen.
Suloinen rohtosuopayrtti ihastuttaa puutarhassa, mutta tämä perinneperenna on myös mainio luomupesuaine, jota monet museotkin käyttävät arvotekstiiliensä puhdistamiseen. Heinä-elokuu onkin ihanaa aikaa tehdä itse suloista suopaa rohtosuopayrtistä, ja pesaista talven villavaatteet valmiiksi odottamaan aikanaan saapuvia viileitä päiviä!
Sadon kuivattaminen on hyvä keino säilöä satoa ja kasvattaa kotivaraa, ja samalla säästyy tilaakin, sillä kuivatettu sato vie huomattavasti vähemmän tilaa kuin moni muu säilöntämuoto. Monitasoisen kuivurin hankintavinkin löydät kirjoituksen loppuosasta.
Kevät etenee ja pian koko maailma on taas niin ihanan vihreänä. Mikä olisikaan parempi raaka-aine esille nostettavaksi, kuin toukokuussa sesongin aloittava, metsän vihreäksi kullaksikin kutsuttu kuusenkerkkä?
Usein kotipuutarhuri huomaa satoa nakertelevat puutarhan vihulaiset siinä vaiheessa, kun tuhoja on jo syntynyt. Ennakointi on ilman muuta tehokkain tapa välttää näitä kutsumattomia vieraita, mutta biologista, myrkytöntä apua on saatavilla silloinkin, kun vauriot ovat jo nähtävillä.
Mitä kaikkea, muutakin kuin havukasveja, alppiruusuja ja hortensioita, voi kasvattaa happamassa maassa? Tässä teemajulkaisussa tehdään sekä silmän että makuhermojen iloa tuottava pieni ikivihreä satokeidas omaan puutarhaan.
