1850-luku kohtasi 2010-luvun, kun Jovelaan hankittiin aurinkoenergialla toimiva lämminvesivaraaja. Tässä postauksessa on ensikokemuksia tuosta laitteesta ja muita kuulumisia viikolta.
Takapihan lipstikkalaatikko näyttää ihan aarrearkulta (ja aarrearkku se meille onkin sisältöineen), mutta pahvikatoksella on tarkoituksensa, eikä se ole aarrearkun imitoiminen. Ensi viikolla on taas niin kova paahde ja kuumuus luvassa, että piti tehdä varjostin lipstikalle, joka kellastuu paahteessa.
Basilikaa meillä kuluu todella paljon, joten sitä kasvaa vähän joka nurkalla, ainakin viidessä eri paikassa (ja nyt myös siellä etupihan ryytimaalla pallobasilikan muodossa), mutta nämä tyypit ovat terassilla nauttimassa auringosta. Ruukkuina on viime kesäjuhlilta säästetyt 5 litran oluttynnyrit. Hyvin tuntuvat viihtyvän, koska ensi viikolla pitää jo harventaa. Otan muutaman pistokkaan samalla, sillä basilikasta saa kesän aikana loputtomasti satoa juurruttamalla uusia oksia viikottain.
sai tällä viikolla uuden ahaa-elämyksen kun selvittelin miksi ihmeessä yht'äkkiä suurin osa sitruunan kukista ovat liloja nuppuina ja lilaa jää nupusta kehittyvään kukkaankin. Myös pienet sitruunan alut ovat aivan liloja ensin, kuin pikkuruisia munakoisoja, mutta muuttuvat myöhemmin vihreiksi. Luulin jo, että yöt ovat liian kylmiä, vaikkeivat kylmiä olekaan ja että sitruunapuu sitä oireileilisi moisella tavalla.
Oppia ikä kaikki - syy olikin harmiton, jopa toivottava. Luin amerikkalaisen sitruunan kasvattajan sivustoa ja siellä mainitaan, että terve puu tuottaa usein ensin valkoisia kukkia, mutta ne eivät tuota sitruunoita, vaikka pieniä, myöhemmin putoavia alkuja syntyisikin oksille. Puu säätelee satoaan ja tekee hedelmiä vasta lilaa sisältävistä kukistaan. Juttu lienee tosi, sillä lilaa sisältävät pienet sitruunan alut eivät meidänkään puusta putoile, vaan jatkavat kasvuaan.
Syreenit puhkesivat kukkaan ja varisivat pois jo aikaa sitten. Niin lyhyt on syreenin kukinta, alle 2 viikkoa. Lumipalloheisikin jo luopuu kukistaan. Sen alla näyttää siltä, kun maahan olisi satanut lunta. Juhannusruusut eivät tänäkään vuonna kestäneet juhannukseen saakka, vaan ovat jo varisemassa pois. Nyt on sitten pinkkien vuoro! Ihanat parfyymiruusut aloittelevat kukintaansa ruusupergolassa ja perennalassa pionit ja särkyneetsydämet ovat aloittamassa omaansa. Tuo särkynytsydän on pieni mysteeri, sillä en muista meidän hankkineen sitä, mutta se kasvaa paikassa, jossa se ei takuuvarmasti ole ennen ollut, joten se on varmaan tullut jonkun taimierän mukana, enkä vaan muista sitä.
Eilen kävimme pienellä retkellä Laitilan munamarkkinoilla ja romutorilla. Mukava pieni päiväretki, vaikkei sieltä mitään ihmeellistä mukaan tullutkaan. Yksi kiva löytö kumminkin, tällaiset peltiset savustusrasiat, jotka ovat oikeasti tarkoitettu grilliin. Rasiaan laitetaan savustuspurua, rasia hiilille grilliin ja grilli muuttuu savustimeksi. Meillä on puulla toimiva isohko savustuskaappi, joten savustimia ei tarvita, mutta rasiat (varsinkin kun hinta oli 2,-) olivat kiva löytö, sillä niitä voi käyttää myös hyttyssavuihin. Kirjoitin tuossa kevään loppupuolella sen jutun erilaisista luonnonmukaisista hyttyskarkotteista ja yksi vinkki oli nämä salvia-rosmariini-havu -suitsukkeet, jotka karkottavat hyttysiä siinä missä kaupalliset kaverinsakin.
Savulootan takana siintää sininen kuin aurinkomatkojen lomaesitteessä konsanaan. Se sininen on uima-allas, joka on kasattu ja täytetty taas pihalle lähestyvän juhannuksen kunniaksi.
Allas nostettiin nurmelle vasta tänään ja täytettiin porakaivovedellä, joten vielä sinne ei tohdi mennä polskimaan. Vesi on vasta n. 10-12 -asteista. Huomenna lisätään taas satsi aurinkolämmittimen lämmittämää kuumaa vettä altaaseen ja loput hoitelee aurinko itse. Eipä aikaakaan, kun altaassa voi taas polskia ja nauttia kesästä. Uima-allas on kyllä täällä ollut verrattoman kiva juttu. Altaalla voi virkistäytyä helteillä, viettää aikaa, rentoutua, vetreyttää selkää tavalla, joka onnistuu vain vedessä ja noin muuten olla vaan nauttia kesästä omalla pihalla. Melkoinen vesisyöppöhän tuo vajaan 4 metrin halkaisijan allas tietenkin on, sillä se vetää n. 6500 litraa vettä kerralla, mutta olemme antaneet sille synninpäästön. Vesi tulee kuitenkin omasta porakaivosta ja kun allasta ei mausteta kovilla kemikaaleilla (merisuola + puutarha-altaiden ja kala-altaiden levänestoaineet on yksi vaihtoehto koville kemikaaleille), vesi palautuu kyllä takaisin luontoon ja pitää kovilla helteillä meidän nurmikot hengissä silloin kun vesi vaihdetaan.
Tällaisia kuulumisia tällä viikolla Jovelasta.
Ensi viikolla onkin jo juhannus, joten toivotellaanpa siis mitä parhaita lähestyvää juhannusta
ja suloisinta suven juhlaa suuntiinne ♥
Jovelan Johanna
Kevät etenee ja pian koko maailma on taas niin ihanan vihreänä. Mikä olisikaan parempi raaka-aine esille nostettavaksi, kuin toukokuussa sesongin aloittava, metsän vihreäksi kullaksikin kutsuttu kuusenkerkkä?
Usein kotipuutarhuri huomaa satoa nakertelevat puutarhan vihulaiset siinä vaiheessa, kun tuhoja on jo syntynyt. Ennakointi on ilman muuta tehokkain tapa välttää näitä kutsumattomia vieraita, mutta biologista, myrkytöntä apua on saatavilla silloinkin, kun vauriot ovat jo nähtävillä.
Mitä kaikkea, muutakin kuin havukasveja, alppiruusuja ja hortensioita, voi kasvattaa happamassa maassa? Tässä teemajulkaisussa tehdään sekä silmän että makuhermojen iloa tuottava pieni ikivihreä satokeidas omaan puutarhaan.
Lempipuutarhaohjelmani, Trädgårdstiderin, inspiroimana halusin tehdä meille kaksi kukkivaa palloa, jotka kiinnitettiin korkeisiin tolppiin sisääntuloomme portin molemmin puolin. Kahden puolipalloamppelin yhdistäminen kukkivaksi palloksi oli siis tuon puutarhaohjelman juontajan, Pernillan idea, mutta itse tein kukkivat pallot hieman eri tavalla kuin...
Hunajamarja, haskap, makeasinikuusama, marjasinikuusama, ikuisen nuoruuden marja - rakkaalla pensaalla on monta nimeä. Jos haluat vähällä vaivalla tuottoisan marjapensaan, hunajamarja on sinun juttusi.
Vuoden 2025 HeVit, kurkut ovat helppoja ja satoisia hyötykasveja, mutta muutama pieni niksi niidenkin kasvattamisessa on. Ihan ensiksi mainittakoon, että kurkkuja ei kannata esikasvattaa liian aikaisin, hyvistä syistä. Alueesta riippuen noin 3 viikon esikasvatus riittää mainiosti.
