SUNNUNTAIPOSTAUS 6 

1850-luku kohtasi 2010-luvun, kun Jovelaan hankittiin aurinkoenergialla toimiva lämminvesivaraaja. Tässä postauksessa on ensikokemuksia tuosta laitteesta ja muita kuulumisia viikolta.

Aurinkoenergialla toimiva lämminvesivaraaja / vedenlämmitin


Kesän helteet ovat taas tulossa pienen tauon jälkeen. Edellisten kesien piinaavan kuumia viikkoja muistellessa tulee mieleen mitä helleviikkoina ei halua tehdä: nimittäin lämmittää tuvan puuhellaa tiskivesiä varten. Saahan sitä lämmintä vettä vedenkeittimellä kiehauttamalla ja saunastakin, mutta toisaalta saunan jälkeen sitä haluaa olla vaan ja laiskotella, ei tiskata. Päätimme siis hankkia alesta kuvassa näkyvän aurinkokäyttöisen lämminvesivaraajan, eli vedenlämmittimen jolla pitäisi olla kykyä tuottaa viemärittömään kantovesitalouteemme aurinkoenergialla tuotettua lämmintä vettä alkukeväästä syysmyöhäiseen.

Laitteen kasaaminen oli vissiinkin selkeää ja helppoa, sillä isännällä ei mennyt sen kanssa kuin tovi. Pieni yllätys laitteen varustuksessa oli se, että siihen tuli hankkia muutama lisäosa ennen kun laitetta päästiin testaamaan. Vedenotto- ja poistoputken suihin ei ollut erikseen sulkimia, joita ilman vesi valuu pois laitteesta. Isäntä ajeli sitten hakemaan rautakaupasta ylemmässä kuvassa näkyvät kupariosat, täyttösylinterin puutarhaletkuliittimen ja alemmassa kuvassa näkyvän hanan.
Ei tuo nyt suurempi harmi ollut, eikä iso lisäinvestointi, mutta hieman yllättävä kuitenkin ettei aukoissa ollut edes sulkijoita, jotta vesitankin olisi voinut täyttää testiä varten. Pientä hilpeyttä aiheutti sekin, että kun täällä ei sadepäiviä tai harmaita päiviä ole juurikaan nähty, niin eikös sellaiset tule juuri silloin, kun palaa halusta testata kuinka lämpimäksi vesi kuumenee tällaisella lämmittimellä. Tuohon säiliöön mahtuu muuten n. 110 litraa vettä. Parin päivän odottelun jälkeen aurinko palasi tavalliseen tapaan mollottamaan taivaalle ja tänään otimme testivedet hanasta. Mittari näytti veden olevan pilkulleen 75 °C iltapäivällä, joten polttavan kuumaa se oli. Vertailuna vesijohtoverkkoon kytketyt lämminvesivaraajat, joissa veden lämpötila on yleensä 55-65 °C ja astianpesukoneet, joissa pesuvesilämpötila on yleensä n. 60-70 °C.

Kirjoitan lisää tästä laitteesta ja sen käyttökokemuksista myöhemmin, kun sitä kokemusta on takana enemmän, mutta näin muutaman päivän kokemuksella voimme todeta, että laite toimii hyvin, käyttö on helppoa ja vesi on todella kuumaa.

Pieni huomio: kannattaa hankkia ämpärit, jotka kestää kuumaa vettä. Perusämpärit kestää ainoastaan +65 C lämpöä. Ei ämpäri siinä sula, kun äkkiä vedet kantaa, mutta selvästi materiaali muuttuu pehmeämmäksi, jolloin roiskevaara on olemassa.

Fuskaava puutarhuri


Etupihan tupaseinän edessä on köökkiryytimaa, josta napsin yrttejä suoraan käyttöön. Ei tarvitse kirmata takapihalle, jossa kasvaa säilöttävät yrtit. Tuo ryytimaa, jonka takana on koivun runkopalaan tehty sieniviljelmä, on joka vuosi hieman erilainen ja vaikka siellä kasvaakin pääasiassa itse kasvatettuja ja monivuotisia yrttejä, tällä ryytimaalla on puutarhurina myös fuskaava puutarhuri, sillä istutan sinne joskus kivoja kaupan yrttejä. Esimerkiksi Järvikylällä on usein valtavan laadukkaita, kivoja yrttejä, jotka ovat edullisia ja niin hyvin kasvatettuja myyntiruukkuissaan, että ne juurtuvat maahan ja lähtevät vahvaan kasvuun. Eilen näin kaupassa Järvikylän pallobasilikan ja se oli niin hauska ja iso, että ostin pois. Samalla ostimme samaisen yrttikasvattajan hauskan idean "Provencen yrtit" joka on kolmen yritin: oreganon, salvian ja timjamin yhdistelmäyrttiruukku, joka on kooltaan niitä yleisimmin myytäviä yrtteja monta kertaa suurempi. Tosi kiva idea yhdistää kolme eri yrttiä yhteen kasvatusruukkuun.

Tuossa kuvassa kanaverkkohuput ovat kissanminttujen suojana, ettei tontilla vierailevat kisut innostu ja hotkaise Pipan ja Freyan herkkuja suihinsa.

Takapihan lipstikkalaatikko näyttää ihan aarrearkulta (ja aarrearkku se meille onkin sisältöineen), mutta pahvikatoksella on tarkoituksensa, eikä se ole aarrearkun imitoiminen. Ensi viikolla on taas niin kova paahde ja kuumuus luvassa, että piti tehdä varjostin lipstikalle, joka kellastuu paahteessa.

Basilikaa meillä kuluu todella paljon, joten sitä kasvaa vähän joka nurkalla, ainakin viidessä eri paikassa (ja nyt myös siellä etupihan ryytimaalla pallobasilikan muodossa), mutta nämä tyypit ovat terassilla nauttimassa auringosta. Ruukkuina on viime kesäjuhlilta säästetyt 5 litran oluttynnyrit. Hyvin tuntuvat viihtyvän, koska ensi viikolla pitää jo harventaa. Otan muutaman pistokkaan samalla, sillä basilikasta saa kesän aikana loputtomasti satoa juurruttamalla uusia oksia viikottain.

Sitruunan kasvattaminen

sai tällä viikolla uuden ahaa-elämyksen kun selvittelin miksi ihmeessä yht'äkkiä suurin osa sitruunan kukista ovat liloja nuppuina ja lilaa jää nupusta kehittyvään kukkaankin. Myös pienet sitruunan alut ovat aivan liloja ensin, kuin pikkuruisia munakoisoja, mutta muuttuvat myöhemmin vihreiksi. Luulin jo, että yöt ovat liian kylmiä, vaikkeivat kylmiä olekaan ja että sitruunapuu sitä oireileilisi moisella tavalla.

Oppia ikä kaikki - syy olikin harmiton, jopa toivottava. Luin amerikkalaisen sitruunan kasvattajan sivustoa ja siellä mainitaan, että terve puu tuottaa usein ensin valkoisia kukkia, mutta ne eivät tuota sitruunoita, vaikka pieniä, myöhemmin putoavia alkuja syntyisikin oksille. Puu säätelee satoaan ja tekee hedelmiä vasta lilaa sisältävistä kukistaan. Juttu lienee tosi, sillä lilaa sisältävät pienet sitruunan alut eivät meidänkään puusta putoile, vaan jatkavat kasvuaan.

Kesäkuun puolenvälin kukkijoita


Syreenit puhkesivat kukkaan ja varisivat pois jo aikaa sitten. Niin lyhyt on syreenin kukinta, alle 2 viikkoa. Lumipalloheisikin jo luopuu kukistaan. Sen alla näyttää siltä, kun maahan olisi satanut lunta. Juhannusruusut eivät tänäkään vuonna kestäneet juhannukseen saakka, vaan ovat jo varisemassa pois. Nyt on sitten pinkkien vuoro! Ihanat parfyymiruusut aloittelevat kukintaansa ruusupergolassa ja perennalassa pionit ja särkyneetsydämet ovat aloittamassa omaansa. Tuo särkynytsydän on pieni mysteeri, sillä en muista meidän hankkineen sitä, mutta se kasvaa paikassa, jossa se ei takuuvarmasti ole ennen ollut, joten se on varmaan tullut jonkun taimierän mukana, enkä vaan muista sitä.

Hyttyssavurasia

Eilen kävimme pienellä retkellä Laitilan munamarkkinoilla ja romutorilla. Mukava pieni päiväretki, vaikkei sieltä mitään ihmeellistä mukaan tullutkaan. Yksi kiva löytö kumminkin, tällaiset peltiset savustusrasiat, jotka ovat oikeasti tarkoitettu grilliin. Rasiaan laitetaan savustuspurua, rasia hiilille grilliin ja grilli muuttuu savustimeksi. Meillä on puulla toimiva isohko savustuskaappi, joten savustimia ei tarvita, mutta rasiat (varsinkin kun hinta oli 2,-) olivat kiva löytö, sillä niitä voi käyttää myös hyttyssavuihin. Kirjoitin tuossa kevään loppupuolella sen jutun erilaisista luonnonmukaisista hyttyskarkotteista ja yksi vinkki oli nämä salvia-rosmariini-havu -suitsukkeet, jotka karkottavat hyttysiä siinä missä kaupalliset kaverinsakin.

Savulootan takana siintää sininen kuin aurinkomatkojen lomaesitteessä konsanaan. Se sininen on uima-allas, joka on kasattu ja täytetty taas pihalle lähestyvän juhannuksen kunniaksi.

Allas nostettiin nurmelle vasta tänään ja täytettiin porakaivovedellä, joten vielä sinne ei tohdi mennä polskimaan. Vesi on vasta n. 10-12 -asteista. Huomenna lisätään taas satsi aurinkolämmittimen lämmittämää kuumaa vettä altaaseen ja loput hoitelee aurinko itse. Eipä aikaakaan, kun altaassa voi taas polskia ja nauttia kesästä. Uima-allas on kyllä täällä ollut verrattoman kiva juttu. Altaalla voi virkistäytyä helteillä, viettää aikaa, rentoutua, vetreyttää selkää tavalla, joka onnistuu vain vedessä ja noin muuten olla vaan nauttia kesästä omalla pihalla. Melkoinen vesisyöppöhän tuo vajaan 4 metrin halkaisijan allas tietenkin on, sillä se vetää n. 6500 litraa vettä kerralla, mutta olemme antaneet sille synninpäästön. Vesi tulee kuitenkin omasta porakaivosta ja kun allasta ei mausteta kovilla kemikaaleilla (merisuola + puutarha-altaiden ja kala-altaiden levänestoaineet on yksi vaihtoehto koville kemikaaleille), vesi palautuu kyllä takaisin luontoon ja pitää kovilla helteillä meidän nurmikot hengissä silloin kun vesi vaihdetaan.

Tällaisia kuulumisia tällä viikolla Jovelasta. Ensi viikolla onkin jo juhannus, joten toivotellaanpa siis mitä parhaita lähestyvää juhannusta ja suloisinta suven juhlaa suuntiinne

Jovelan Johanna

Haluatko kommentoida? Voit tehdä sen alla olevan lomakkeen kautta

VIESTEJÄ

Nimi: Leena
Viesti: Olen ihmetellyt miksi tuollaisia aurinkopaneeli lämminvesivaraajia ei Suomessa näe missään, eikä niitä mainosteta.. Kunnon eristyksellä varustettuna luulisin sellaisen olevan jopa rantasaunalla hyvä laite. Asuinrakennuksista puhumattakaan. Kesäaikaan lämmityslaitteitaan moni käyttää vain lämmintä vettä saadakseen. Kreikassa ja Kyproksella lähes joka talossa on kuuman veden tuottamiseen katoilla aurinkopaneelit olleet jo kymmeniä vuosia, Tekniikka on yksinkertainen, ja vaikka ei Suomessa ympärivuotinen olisikaan, monta kuukautta sentään käyttökelpoinen. Onnittelen viisaasta valinnasta.
Vastaus: Sanos muuta! Tuo lämminvesivaraaja on osoittautunut hyväksi hankinnaksi (viestien katoamisen vuoksi vastaan tähän pari viikkoa myöhässä). Vesi on ollut todella kuumaa ja mitään käyttöepämukavuuksia ei olla havaittu. Meiltä tämä aurinkolämmitin on ilahduttanut erityisesti helleviikkojen aikaan, kun tuvan puuhellaan ei halua tehdä tulia tiskivesiä varten.

Nimi: Johanna Porvoosta
Viesti: Moikka! Toimiiko vedenlämmitin vain hellesäällä, vai onko siitä ollut iloa vielä syksyllä? Aurinkokeräin on harkinnassa.
Vastaus: Moi kaima siellä! Hellettä tuo vesilämmitin ei tarvitse, mutta aurinkoa kyllä. Nyt tässä lokakuussa lämmitin on jo talviteloilla, sillä sen lasiputket voivat mennä rikki -5C pakkasella jos lämmittimen vesi pääsee jäätymään ja meillä on ollut jo pari miinusastetta muutamana yönä. Talvisin lämmittimestä ei siis ole iloa, mutta hankintana se on ollut kannattava. Kuumimmillaan vesi on ollut yli 70C, eikä silloin ollut hellettä, aurinkoista kylläkin. Maaliskuussa, kun pakkasyöt ovat taas takana, lämmitin otetaan taas täällä käyttöön :)

KOTIVARA 

17.11.2019

Kotivara on viranomaissuositus kotitalouden turvaksi poikkeustilanteissa, mutta kotivaralla voi myös säästää rahaa arjessa ja hädän hetkellä omalta osaltaan helpottaa yhteiskunnan kriisipaineita Kolme hyvää syytä kotivarailla! Yksinkertaisuudessaan kotivara on tervehenkistä varautumista, turva, jonka avulla selviää helpommalla esimerkiksi pitkän...

Ihanat, lämpimät huopikkaat, eli huopatossut tai vilttitossut onnistuvat ensikertalaiseltakin - niin helppoa ja yksinkertaista niiden valmistus loppupeleissä on, vaikka toki puuha vaatii aavistuksen sinnikkyyttäkin! Kävimme ystäväni kanssa 2 päivän huopikaskurssilla, jonka annin koostan nyt teillekin.

TALVI SAAPUU

04.11.2019

Sadot on korjattu, puutarha nukkuu ja talvi saapuu hiljalleen vanhaan taloon tuoden mukanaan pieniä puhteitaan. Omavaraistelijoilla on aika varautua talveen, kotoilla ja nauttia satokauden annista. Tämä postaus on osana omavaraisemmasta elämästä kirjottelevien blogien kerran kuussa julkaistavaa juttusarjaa, jonka aiheena tällä kertaa on katsaus...

Kun kerran kaupoista ei löydy siemenjoulukalentereita, niin tehdään sellainen itse! Tässä meidän siemenjoulukalenterissamme ideana on se, että kalenteri on saajalleen myös arvoituksellinen (kerron myöhemmin jutussa miten) ja eritoten, että joulukalenterin tarvikkeille on käyttöä tulevinakin vuosina, eikä mikään mene hukkaan. Esimerkiksi nuo...

Ryhdytään puupiheiksi ja poltetaan puuta puhtaasti ja säästeliäästi! Kävimme isännän kanssa puunsäästäjän polttokurssilla, jonka neuvoilla voi säästää polttopuusta ja puulämmityksen aiheuttamista päästöistä jopa 50%. Kurssin vetäjänä toimi Warma-Uunien Vesa Salminen, joka on vetänyt yli 100 puunsäästäjän polttokurssia, ja jonka yritys on Suomessa...

Ihanaa! Kotipuutarhurin puuhien ei tarvitse päättyä sadonkorjuuseen! Syksy on oikeastaan puutarhan toinen kevät, jolloin jopa kannattaa kylvää osa seuraavan vuoden sadosta, sillä syyskylvöt mm. aikaistavat seuraavan vuoden satoa. Syksy on muutenkin mitä mainiointa kylvöaikaa, sillä maaperä on sopivan kosteaa talven jälkeen keväällä, kun siemenet...