BAYA® MARISA -OMENA

12.09.2020

Omenalajike, joka mullisti omenamaailman, sanotaan saksalaisesta, Baijerissa kehitetystä Baya® Marisa omenasta, jonka erikoisuutena on punainen malto. Meille tämä kauttaaltaan punainen omena päätyi vahingossa 2015, kun etsimme puutarhaamme uusia omenapuita ikivanhojen omenapuiden rinnalle. Tuolloin olimme jo valinneet haluamamme omenapuulajikkeet ja etsin niiden myyjää päätyen kotimaisen taimiston sivuille, jossa näin myös Baya® Marisa -omenoiden kuvan.

Kirjoitus sisältää *-merkityn affeliatelinkin.

Mikä ihme tuo täysin punainen omena on? Hetken tutkailtuani lajiketietoja aiemmat suunnitelmat saivat väistyä. Ostimme aiottujen omenapuiden sijaan 3 hiukan vitsamaista Baya® Marisan tainta ja istutimme ne puutarhaan.

4 vuotta myöhemmin saimme ensimmäisen kukinnan ja satoa.

Hidas lähtö

Meillä Baya Marisat kasvoivat melko hitaasti, sillä hankitut taimet olivat pieniä vitsoja. Ensimmäiset 2 vuotta näytti siltä, ettei vitsoista tule ikinä puita, mutta kolmantena vuotena puut lähtivät voimakkaaseen kasvuun. Hitaan alkukasvun syynä on saattanut olla tuolloin erittäin kuivat kesät tai sitten lajike vaan on hieman hidaskasvuisempi alussa.

Joka tapauksessa, kaikki pituutta ja kokoa venäyttäneet kolme puuta lähtivät meillä valtaisaan kukintaan neljäntenä vuotenaan. Puut peittyivät melkein kauttaaltaan kukkiin. Baya Marisa kukkii upean fuksian punaisilla kukilla ja aloittaa kukintansa aikaisin. Meillä kukinta ajoittui toukokuulle, mutta ensimmäiset kukkien alut näimme puiden oksilla jo huhtikuun puolella täällä Vakka-Suomessa, kasvuvyöhykkeellä 1b.

Ensin tulee huhtikuussa punaisia hiirenkorvia, sitten jo tummanpunaisia nuppuja ja pian puut ovat yhtä upeaa kukkamerta. Alla olevissa kuvissa ollaan jo toukokuussa ja puut ovat täynnä kukkia.

Kukinta loppui kesäkuun alkuun ja heinäkuussa puissa oli keltuaisen kokoisia omenoita. Ensimmäinen satomme oli alle 10 omenaa. Seuraavana vuonna jo kuutisenkymmentä, vaikka puut olivat edelleen pieniä.

Maku ja koko


Baumann's Reinetten kotisivuilla kerrotaan, että lajikkeen sadonkorjuu on syyskuussa ja omenat säilyvät viileässä säilytettynä jopa tammikuulle saakka. Meillä sadonkorjuu on osunut juurikin syyskuulle, mutta omenoiden säilyvyyttä emme ole päässeet vielä testaamaan, sillä kaikki omenat on syöty suoraan puusta tai omenat ovat pisimmillään olleet pari viikkoa kulhossa.

Omenat ovat olleet meillä keskisuuria. Niiden makua voisin kuvailla kirpeän raikas, maukas ja herkullinen Omenaliha, eli malto on joko kokonaan tai melkein kokonaan punainen ja kiinteä. Baya Marisan väri säilyy käsittelyssä niin leivonnaisissa, mehuissa ja hyytelöissä kuin kuivatuissa omenarenkaissakin (ks. kuva).

Kuvissa ensimmäisen satomme ensimmäisenä puusta otettu ja haukattu omena syyskuussa 2020. Omenan kuori on kauniin syvän punainen ja siinä on pieniä keltaisia pilkkuja.

Punainen väri omenoissa on antosyaaneja eli vesiliukoisia flavonoideja, joita löytyy mm. mustikoista, ja joita pidetään monella tapaa terveydelle edullisina. Baya® Marisassa punaväriä on kuoren lisäksi myös hedelmälihassa, joten omena on lajitovereitaan vieläkin terveellisempi herkkupala.

Omenalajiketta sanotaan myös ruvenkestäväksi. Meillä kirvat löysivät puut, mutta saimme vihulaiset häädettyä.

Eksotiikkaa Pohjolassa

Kotimaisen kasvattajan mukaan lajike viihtyy Suomessa aina kasvuvyöhykkeelle III-IV saakka. Baya® Marisa on heillä sietänyt erittäin kylmääkin talvea ja puut ovat selvinneet vaurioitta jopa 34 asteen pakkasista.

Kuva vasemmalla: kuvituskuva, oikealla oman puumme halkaistu Baya® Marisa -omena.

Allergiaystävällinen omenalajike

Baya® Marisan sanotaan olevan allergiaystävällinen omenalajike. Itselläni ei ole omena-allergiaa, enkä ole ehtinyt kääntämään tätä julkaisua aiheesta, ainostaan ylimalkaisesti lukenut sen, mutta lisään linkin tuohon asiasta kiinnostuneille. Tekstin voi melko helposti kääntää Googlenkin kääntäjällä. Omena-allergisten on kuitenkin hyvä noudattaa varovaisuutta ja keskustella lääkärin kanssa ennen kun syö allergiaystävälliseksi sanottua omenaa.

Upea omenalajike kerrassaan - suosittelen!

Lämpimin terveisin Jovelan Johanna

Haluatko kommentoida? Löydät meidät instagramista

Pitkä on ollut kesäkausi tänä vuonna, kun se alkoi heti toukokuussa helteillä ja päätti aikansa syyskuun lopussa helteillä. Kaikkea siihen väliin on mahtunut, mutta silti vuosi on ollut erikoinen. Lämpöennätyksiä on lyöty tämän tästä ja vuotuisten hellepäivien lukumäärän ennätykset on rikottu muutamaan kertaan. Noh, pitkä kesä oli ja meni, ja nyt...

JOULUMARMELADI

04.10.2024

Runsaasta omenasadosta riittää moneksi. Tämä helppo ja nopea marmeladi maistuu omenalta ja kanelilta, mutta makean mausteisessa herkussa on halutessasi myös pulleiksi hautuneita rusinoita. Lisää tektuuria marmeladi saa omenaraasteesta. Nimensä marmeladi sai siitä, että se kuiskii jo syksyllä joulun lähestyvän hiljalleen.

Ryhdytään puupiheiksi ja poltetaan puuta puhtaasti ja säästeliäästi! Kävimme isännän kanssa vuonna 2019 puunsäästäjän polttokurssilla, jonka neuvoilla voi säästää polttopuusta ja puulämmityksen aiheuttamista päästöistä jopa 50%. Kurssin vetäjänä toimi Warma-Uunien Vesa Salminen, joka on vetänyt yli 100 puunsäästäjän polttokurssia, ja jonka yritys...

Kotipuutarhurin puuhat eivät suinkaan pääty kesään, sillä syksy on omalla tavallaan puutarhan toinen kevät, jolloin jopa kannattaa kylvää osa seuraavan vuoden sadosta, sillä syyskylvöt aikaistavat ja vahvistavat seuraavan vuoden satoa. Kun yksi sadonkorjuu päättyy, toista laitellaan säiden viilentyessä aluilleen. Sellaista se on omavaraistelevan...

Onnellisen omavaraistelijan pihalla tai lähialueella kasvaa hevoskastanjapuita, joiden pähkinöitä voi hyödyntää pesupähkinöiden tapaan pyykinpesussa. Hevoskastanjoiden ja tuontipesupähkinöiden saponiini- eli luontainen saippuapitoisuus onkin likimain sama, joten kaukomailta saakka meille kuljetettavat pesupähkinät voi hyvällä syyllä korvata...

Syksyn saapuessa on hyvä katsella satokauden onnistumisia ja oppeja, joita syntyy epäonnistumisten kautta. Joka vuosi oppii jotain uutta yhtälailla kuin saa iloita onnistumisista. Tässä julkaisussa käväistään myös mehuasemalla ja jaetaan muutama vinkki teille, joilla ensimmäinen mehuasemakäynti on vielä edessä.