Sileät, pehmeät ja kiiltävät hiukset ja puhdas pyykki saadaan aikaiseksi yksinkertaisella etikkahuuhteella, johon voi hyödyntää myös puutarhan yrttejä, ja jos viimeisen päälle haluaa tehdä itse, täältä löytyy summittainen vanha etikkaohjekin ajalta 1790-1800 ♥
Etikkahuude ei tietenkään ole mikään uusi keksintö, vaikka se onkin noussut uuteen suosioon viime vuosina. Etikka on tunnettu ainakin 5000 vuotta ennen ajanlaskua ja hiushuuhteenakin sitä on käytetty jo antiikin Rooman aikana, eikä suotta. Etikkahuuhde sulkee pesussa auenneet hiussuomut ja kankaiden kuidut. Hiuksista tulee välittömästi helposti selvitettävät, pehmeät, ilmavat ja sileät. Antibakteerinen etikka myös ylläpitää hiusten kosteutta, poistaa ylimääräistä talia ja lisää hiusten kiiltoa, täysin ilman muita hoitoaineita. Ihan tavallinen etikka ilman lisukkeita toimii yhtä hyvin kuin hieman hifistellymmät vaihtoehdotkin, mutta kun voi tehdä ihanaista etikkahuudetta, niin miksipäs ei!
Tämä etikkahuuhde, jota tänä vuonna käytämme eniten niin hiuksiin kuin pyykkiinkin, sisältää iisoppia ja piparmintun kukkia. Muita etikkahuuhteisiin sopivia yrttejä ovat mm. rosmariini, laventeli ja rosmariini sekä erilaiset mintut. Mikään ei estä tekemästä vaikkapa timjamietikkahuuhdetta - mikä itseä vaan miellyttää! Etikkahuuhteeseen voi lisätä myös eteerisiä tai tuoksuöljyjä oman mieltymyksen mukaan. Itsekin lisään yleensä jotain lisätuoksua etikkahuuhteeseen. Etikka ei kuivuneissa hiuksissa tai pyykissä tuoksu, mutta tuoksu- tai eteerinen öljy jättää jälkeensä miedon, suloisen tuoksun.
Etikkahuude syntyy yksinkertaisesti kaatamalla suljettavaan lasipurkkiin etikkaa haluamiensa lisukkeiden kanssa. Tässä kuvassa iisopin ja piparmintun kukkien lisäksi on myös parfyymiruusun terälehtiä. Toiset laimentavat etikkahuuhdetta vedellä jo valmistusvaiheessa, mutta itse en ole sitä tehnyt, sillä huude laimenee joka tapauksessa käytössä.
Olen jättänyt huuhteen tekeytymään luonnonvaloon 2-3 päiväksi, joka on mielestäni ollut riittävä aika. Sen jälkeen yrtit voi siivilöidä pois ja etikkahuuhde pullotetaan.
Lilakukkainen iisoppi tekee näin suloisen väristä etikkahuuhdetta, joka pääsee oikeuksiinsa kierrätykseskuksesta hankitussa lasipullossa. Etikkahuuhde on sekoitus vanhaa roosaa ja hunajaa, mikä kaunotar! Tässä vaiheessa lisään kymmenisen tippaa eteeristä öljyä etikkahuuhteeseen, tuoksun voimakkuudesta riippuen.
Yleinen suositus on ollut, että etikkahuuhdetta käytettäisiin n. 2 tl per 2,5 dl vettä. Itse käytän hiushuuhdetta saunassa normaalin pesun jälkeen annostelemalla noin 1/2 dl etikkahuuhdetta litran vetoiseen vesikauhaan. Pesun jälkeen hiukset valellaan vesi-etikkahuuhteella, annetaan vaikuttaa muutaman minuutin ja huuhdellaan uudelleen vedellä. Etikan tuoksu ei tosiaan jää hiuksiin niiden kuivuttua. Hiushuude on oiva hiushoito myös palashampoon käyttäjille jos palashampoon jälkeen hiukset tuntuvat raskailta. Etikkahuuhde tekee hiuksista sileät, tuuhean tuntuiset, mutta kepeät ja poistavat samalla staattisen sähkön hiuksista. Etikkahuuhde siis pelastaa hiukset myös talven sähköisyydeltä!
Etikkahuuhde on mitä loistavin huuhteluaine pyykille. Etikkahuuhde kirkastaa värejä, vähentää tekstiilien pölyisyyttä ja tuo tullessaan vielä pidempää käyttöikääkin, sillä, pesun avaamat, etikan sulkemat
tekstiilikuidut kestävät kulutusta pidempään. Myös tekstiilipölyn määrä vähenee samasta syystä.
Me käytämme samaa etikkahuuhdetta sekä hiuksille
että pyykille, yhdellä poikkeuksella. Pyykkietikkaan ei tulisi laittaa
sitrusperäisiä eteerisiä öljyjä, joiden sanotaan haperruttavan
pesukoneiden kumiosia. Toiset käyttävät valkopyykille ainoastaan väritöntä pyykkietikkaa, mutta itse en ole huomannut yrttilisukkeisten etikkahuuhteiden värjäävän pyykkiä millään tavalla ja meillä on käytössä vanhat pitsilakanat, joissa värin luulisi näkyvän. Koneellista kohti pyykkietikkaa laitetaan n. 1/2 dl huuhteluaineen tapaan.
Etikkaakin voi valmistaa itse. Jos oikein historian havinaa haluaa tähänkin puuhaan, etikan voi valmistaa vaikkapa Louhisaaren linnan talousreseptien ohjeen mukaisesti, ajalta 1790-1800.
Kannullinen (vanha mitta, joka vastaa 2,6 litraa) karviaisia survotaan ja survoksen päälle kaadetaan 3 kannullista kiehautettua, mutta jäähdytettyä vettä. Seosta seisotetaan vuorokausi, jonka jälkeen se siivilöidään. Jokaista kertynyttä mehukannullista (2,6 l) kohti otetaan naula (vanha mitta, vastaa 425 g eli 5 dl) ruskeaa tomusokeria (viitannee ruokotomusokeriin), joka sekoitetaan mehuun hyvin. Säilytysastian annetaan tekeytyä kellarissa 9 kuukautta, jonka jälkeen etikka on valmis.
Huom! Etikka vaatii käymisen onnistuakseen, joten astiaa ei ainakaan tulisi peittää ilmatiiviiksi.
Louhisaaren linna sijaitsee n. puolen tunnin ajomatkan päässä meiltä ja olemme vierailleet siellä ja sen kalmilaisessa hyötypuutarhassa useita kertoja. Ehdottomasti suosituksen arvoinen historiallinen kohde! Louhisaaren linnan myymälästä ostin myös aikoinaan tuon talousreseptikirjan, joka on mitä mainioin katsaus elämään 1770-1860 -luvulla, keittiön kautta!
Parfyymiruusun terälehtiä ja piparmintun kukkia sisältävä huuhteluetikka värjäytyy hennon pinkiksi muutamassa tunnissa. Hunajaisen iisoppihuuhteluetikkapullon alla on Louhisaaren kartanolinnan talousreseptikirja - ihana aikamatka menneisyyteen.
Haluatko kommentoida? Lähetä meille viestiä instan kautta ♥
Niin se aika vain hurahti, suorastaan loikkasi keväästä keskikesään, mutta jouten emme mekään ole olleet. Kantovesi-kuivavessataloudessamme on tehty arkisia toimia helpottavia parannuksia ja tuotu kukkivaa puutarhaa myös sisustukseen.
Suloinen rohtosuopayrtti ihastuttaa puutarhassa, mutta tämä perinneperenna on myös mainio luomupesuaine, jota monet museotkin käyttävät arvotekstiiliensä puhdistamiseen. Heinä-elokuu onkin ihanaa aikaa tehdä itse suloista suopaa rohtosuopayrtistä, ja pesaista talven villavaatteet valmiiksi odottamaan aikanaan saapuvia viileitä päiviä!
Sadon kuivattaminen on hyvä keino säilöä satoa ja kasvattaa kotivaraa, ja samalla säästyy tilaakin, sillä kuivatettu sato vie huomattavasti vähemmän tilaa kuin moni muu säilöntämuoto. Monitasoisen kuivurin hankintavinkin löydät kirjoituksen loppuosasta.
Kevät etenee ja pian koko maailma on taas niin ihanan vihreänä. Mikä olisikaan parempi raaka-aine esille nostettavaksi, kuin toukokuussa sesongin aloittava, metsän vihreäksi kullaksikin kutsuttu kuusenkerkkä?
Usein kotipuutarhuri huomaa satoa nakertelevat puutarhan vihulaiset siinä vaiheessa, kun tuhoja on jo syntynyt. Ennakointi on ilman muuta tehokkain tapa välttää näitä kutsumattomia vieraita, mutta biologista, myrkytöntä apua on saatavilla silloinkin, kun vauriot ovat jo nähtävillä.
Mitä kaikkea, muutakin kuin havukasveja, alppiruusuja ja hortensioita, voi kasvattaa happamassa maassa? Tässä teemajulkaisussa tehdään sekä silmän että makuhermojen iloa tuottava pieni ikivihreä satokeidas omaan puutarhaan.
