KESÄKYLVÖJÄ 

03.07.2023

Kesä on jättänyt taakseen vasta yhden kolmesta kuukaudestaan, joten on aika tehdä hieman kesäkylvöjä nyt, kun tukalan kuuma ja kuiva kesäkuu vaihtui kuurosateiseen heinäkuuhun! Heinäkuun alussa on hyvä kylvää lisää satoa itselleen ja samalla pidentää satokauttaan syksyllä. Muun muassa näistä aiheista kirjoittelemme Tsajut-blogin Sadun ja Korkealan Heikin luotsaaman #suuntanaomavaraisuus -poppoolaisten yhteisenä aiheena tämän kuun ensimmäisen maanantain myötä.

Salaatteja, tarhamaltsaa ja aasialaisia lehtivihanneksia.

Mitä kaikkea voi kylvää vielä heinäkuussa?

Sitä luulisi, että heinäkuussa olisi kylvöhommelit jo ohi, mutta joitain kasveja on jopa parempi kylvää vasta hieman myöhemmin, jolloin ne eivät lähde kukkimaan niin herkästi ja välttyvät pahimmalta tuholaisaalloltakin. Heinäkuussa syödään satoa ja kylvetään sitä lisää - toki maantieteelliset eroavaisuudet huomioiden.

Meillä täällä kasvuvyöhyke 1b:ssä heinäkuu on mainio kuukausi kylvää erilaisia lehtivihanneksia kuten mangoldia, pinaattia, vuonan- ja kiinankaalia, tarhamaltsaa, sekä retiisiä, yrttejä, aasialaisia vihanneksia, kuten amsoita, paksoita, kähäräsinappia ja komatsunaa. Myös varhaisia porkkana- ja punajuurilajikkeita voi vielä kylvää, vaikkei niiden juurekset välttämättä joudakaan kovin suuriksi. Nyt kun kaupat myyvät pikkurahalla vihon viimeisiä siemensipuleita pois tieltä, niitäkin voi vielä laittaa maahan. Sipulit eivät kaikkialla ehdi suuren suuriksi, mutta niistä saa maukkaita varsia, joita voi käyttää ruoissa ruohosipulin tapaan.

Salaattiakin voi toki kylvää vielä ja kannattaakin, mutta salaatti ei piittaa yli 20 asteen lämpötilosta ja saattaa oikutella. Hellelukemiin yltävinä aikoina salaatti ei idä lainkaan. Tuoresalaattia voi lisätä kasvimaalleen myös vaikkapa herneillä, jotka eivät ehkä ehdi tehdä kunnon herneitä enää, mutta herkullisia versoja niistä saa ja alkusyksyn säiden salliessa myös mehukkaita palkoja, joita voi käyttää ruoissa monella tapaa, vaikkapa sulaan voihin kastettavina apposina, salaateissa, wokeissa tai ruokien lämpiminä lisukkeina.

Heinäkuu on mitä mainioin aika kylvää salaattifenkolia, joka lähtee liian aikaisin kylvettynä jatkuvasta valosta pillastuneena herkästi kukkimaan ja tekee muutenkin vain komeaa vartta varsinaisen kantapalan sijaan.

Heinäkuussa piparmintut ovat kasvaneet jo niin reippaiksi, että niistä voi ottaa pistokkaita. Piparminttuhan serkuistaan poiketen ei tee lainkaan siemeniä, vaan leviää juuriston kautta. Kun mielin lisätä piparminttua varsinaisen kasvatusalueensa ulkopuolelle, leikkaan muutaman oksan, laitan ne veteen ja annan oksien luoda juuria, joiden kasvettua riittävän vahvoiksi pääsen istuttamaan oksat toisaalle, ja ne ehtivät hyvin vielä juurtua uinuakseen talvella.

Jos kätköistä löytyy vielä porkkanan, palsternakan tai ruohosipulin siemeniä, multiin vaan! Kaikki kolme kukkivat ja tekevät siemeniä vasta toisena vuonna. Kun kylvää ne nyt ja jättää talveksi maahan sellaisenaan, ensi vuonna voikin saada jo ihka omia siemeniä itselleen.

Mansikoiden lisääminen rönsyillä

Kun mansikkamaalla alkaa rönsyily, voi laajentaa omaa mansikkamaataan kätevästi myös nykyisen kasvatuspaikan ulkopuolelle. Olen tehnyt tätä heinäkuussa, jolloin uudet mansikkataimet ehtivät vielä juurtua ja valmistautua talveen uudella kasvupaikallaan.

Ensin tehdään rivi mullalla täytetyillä matalilla ruukuilla, mikäli rönsyissä riittää pituutta. Mansikan pitkä rönsy ohjataan ruukkujen päälle. Kunkin ruukun rönsyosan päälle laitetaan jokin paino, vaikkapa kivi, joka pitää rönsyn kiinni oman ruukkunsa mullassa. Sitten kastellaan normaaliin tapaan, kunnes rönsy on kiinnittynyt tukevasti kuhunkin ruukkuun. Kun rönsy on kunnolla juurtunut multaan, se katkaistaan emokasvista ja toisiin ruukkuihin johtavasta osasta. Taimien annetaan vahvistua omissa ruukuissaan, joista ne istutetaan maahan elokuussa.

Kasvuvauhdin huumaa!

Ajattelin, että olisi hauskaa ottaa viime kuun kuukausipostauksesta muutama kuva ja yhdistää ne tämän kuun vastaaviin kuviin, kun kuvien välillä on melko tarkalleen yksi kuukausi kesäkuun ensimmäisistä päivistä heinäkuun ensimmäisiin päiviin.

Vumpsistalallaa! Pikku-Aasia on toden totta kokenut suorastaan räjähdysmäisen kasvun ja etenee harvennussyönnistä (me ja vihulaiset) huolimatta sellaista tahtia, ettei suu pysy mukana! Heinäkuun kuvassa näkyy vilaus myös tuosta puutarhakaaresta, jolla lilapalkoisten herneiden varret yltävät jo päähäni.

Kassipuutarhan kasvuvauhti on melkoinen. Kesäkuun alussa ei kuvassa näkynyt mitään, heinäkuun alussa tullaan jo laitojen yli. Neljässä vajaa 80-litraisessa jättikassissa on kesäporkkanaa ja harlekiiniporkkanaseosta, jossa on violettia, keltaista, oranssia ja valkoista porkkanaa, yhdessä pussissa on palsternakkaa ja yhdessä Violet Queen -lilaa perunaa.

Päivälleen kuukausi sitten turveharkoista veistellyt Kuutar ja Päivätär saivat seisoa alastoman perunamaan valtiattarina ypöyksin vihreissä hiuksissaan. Kuukautta myöhemmin kumpaakaan ei enää erota perunoiden varsien vyöryessä hahmojen yli. Kaksikko muuttikin viikonloppuna toiseen paikkaan puutarhassa.

Tässä on ihan normaalia edistymistä. Ensin oltiin pieniä, sitten pullisteltiin ja parhaillaan käynnistellään kypsymisvaihetta.

Hunajamarjojen kesäkuun kukkiin on tullut marjoja, jotka sinertyvät ja kypsyvät hiljalleen. Hunajamarja kypsyttelee marjojaan melko pitkään, joten malttia pitää olla ennen, kun pääsee herkuttelemaan.

Baya Marisa -omenpuut kukkivat kauniisti kesäkuun alussa ja nyt puissa on pieniä omenia. Heinäkuun alku on muuten hyvä aika napsia selkeästi muita pienemmiksi jääneitä omenoita pois puista. Näin puu voi käyttää kaiken energiansa parhaimpien yksilöiden kasvuun.

Kuuma ja kuiva kesäkuu verotti kastelusta huolimatta ruusupapujen kasvuintoa, mutta on tuolla kaarella kuitenkin muutama varsi kietoutunut tuelleen suunnilleen leuan korkeudelle. Ylös on vielä matkaa!

Tältä näyttää hyötypuutarhan laatikkolassa kesä- ja heinäkuun taittavana viikonloppuna. Korkeuksiin yltävät vasemmalla lipstikan ne varret, joihin annan tulla siemeniä, keskirivin sikurijuuret, jotka aloittavat kukinnan pian ja niiden takana takarivissä viime vuoden palsternakkaa, jotka myös ovat siellä tekemässä tulevien satojen siemeniä. Viime vuosi oli maltsavuosi, tänä vuonna paahde vauroitti taimia niin, että osa paloi vallan karrelle. Kyllä maltsaakin saadaan tänä vuonna syödä, mutta uusintakylvöjä on tehtävä vielä.

Muita kuulumisia

Voi hyvät hyssyrät, mikä tuholaisvuosi nyt on! Ensin oli karmea kuumuus ja sateettomien viikkojen letka, sitten saapuivat tuholaiset. Lehtivihanneksia nakerrellaan, kirvaa on kaikkialla paitsi omenapuissa, joissa oli liimanauhat rungoissa ja mustaseljassa, jossa pääsin ruiskuttelemaan niitä pois. Tuomen toukat harsopusseineen levisivät niin omena- kuin luumupuihin ja kotilotkin ovat löytäneet sateiden myötä meille. Harva se päivä on saanut nakella, ruikkia ja ruiskia jos mitä tuholaista.

Olen yrittänyt sietää näitä luumupuun vieraita, koska ne tarjoavat linnuille ruokaa, mutta kylläpä ovat ärsyttäviä. Luumusato jää vaisuksi tänä vuonna. Ensin puut kukkivat liian aikaisin ennen, kun pörriäisiä oli riittävästi ja sitten tuli raju toukosade, joka hakkasi kukat irti vain muutama päivä kukinnan aloituksen jälkeen.

Kirsikkapuista on saanut ihan kaivovesisuihkulla pestä pois kirvoja, kun ne eivät tyydy peittämään vain lehtien alaosaa, vaan ovat mustana mattona myös lehtien päällä ja puut kärsivät silmin nähden tipautellen raakoja kirsikoita maahan. Huvinsa kullakin, Jovelaska sanoi kun kirsikkapuitaan pesi. Kirvoja on myös 2-vuotisissa palsternakoissa, eikä leppäkerttuja näy missään. Ne harvat, joita olen nähnyt, ovat päätyneet kirvoja lypsävien muurahaisten hyökkäysten uhreiksi. Tänä vuonna on myös ollut tavattoman huono pölyttäjävuosi, vaikka ruokaa olisi tarjolla paljon. Jopa hyttyset, pölyttäjiä nekin, ovat loistaneet poissaolollaan tässä meidän tontin alueella, vaikka vesipisteitäkin on ollut linnuille ja vesisaavit on pidetty täysinä kaivoveden voimin.

Kuten tuli mainittua, kesäkuu oli sekä tukalan kuuma että kuiva. Kurpitsaparkojen taimet melkein paistuivat hengiltä, mutta elpyivät, kun teimme niille paahteen puoleisen harsoameeban. Se koostuu muutamasta lyhdyille tarkoitetusta paimensauvasta, joiden varassa on läpinäkyvä sateenvarjo pyykkipojilla kiinnitettyine harsoineen, jotka on maadoitettu parilla lankulla, etteivät lepata ympäriinsä joka tuulenvireestä.

Kuvassa kukkii myös ihana karhunvadelma, jonka sato näyttää tänä vuonna runsaimmalta koskaan. Taisimme muutama vuosi sitten istuttaa kolme tai neljä karhunvadelmaa syreenikaaren juurelle ja nyt ne alkavat olla sen verran suuria, että satoakin tulee kuppia enemmän. Nuo kuvan kukkijat ovat viime vuonna nousseita uusia versoja, jotka kukkivat ensimmäistä kertaa tänä vuonna.

Pensasmustikkaa ja valkoherukkaa raakileineen. Satoa tulossa taas!

Tässä on lilapalkoisten herneiden ensimmäisiä kukkia ja oikealla näkyy hauskan parsaherneen taimia. Parsaherne on hieman erikoisempi hernekasvi, sillä sen palko on muodoltaan karambolamainen pötkylä. Jos parsaherneen viipaloi, viipaleet ovat tähden muotoisia.

Omavaraistelevaa ruokaa

Tässä kuussa omavaraisteleville poppoolaisille ehdotettiin oman, mahdollisimman omavaraistelevan reseptin julkaisua. Nyt on myönnettävä, että itselläni loppui aika kesken. Olisin halunnut kokkailla ja ottaa kuvan yhdestä lempikesäruoastani, jota Ines-mummoni teki silloin, kun olin lapsi, mutta kun herneitä ei vielä ole, arvaamattomasti alkaneet toistuvat ukkoskuurot saapuivat ja estivät onkireissun ja meillä on kuukausitäytön kauppareissukin vasta tällä viikolla, aika loppui kesken. Kerron kuitenkin millainen se resepti on ja laitan tähän julkaisuun kahden toisen lempiruokiini kuuluvan reseptin, joiden raaka-aineet tulevat pääasiassa omasta maasta ja ystäväni kotikanalasta.

Ines-mummon kesäruoka

Ensin laitetaan puhtaat varhaisperunat kiehumaan hyvin suolattuun veteen, kunnes ne ovat kypsiä. Perunoiden kypsyessä veteen lisätään muutama kananmuna siten, että munat ja perunat ovat kypsiä samaan aikaan. Samaan aikaan pienemmässä kattilassa kiehautetaan muutama desi satotuoreita sokeriherneitä. Näiden kiehuessa valmistetaan perinteinen vanhan ajan maitokastike, laittamalla kolmanteen kattilaan lusikallinen voita ja pari lusikallista vehnäjauhoja, joihin sekoitetaan maitoa, kunnes seos on sakean pehmeää. Paksu kastike maustetaan suolalla, valkopippurilla ja runsaalla määrällä sipulien varsista leikattuja renkaita. Kattila nostetaan lämmöltä, sekaan lisätään perunat, herneet ja kuorittujen kananmunien puolikkaat. Lopuksi pinnalle laitetaan vielä lisää sipulinvarsisilppua. Tämä on kesäruokaa kerrassaan ja maistuu huikean hyvälle vaikkapa savustettujen ahvenien tai muun kalan kanssa, nam!


Kuohkeat kukkakaali-fetapihvit ja paahdetut perunat

Nämä alla olevat kuvat ovat kirjastamme (Vanhassa talossa), sillä en löytänyt kuvakansiostani yhtään kuvaa paahdetuista perunoista. Tuo kukkakaalipihvien resepti löytyy myös täältä. Kukkakaalipihveissä on fetaa, mutta sen voi toki jättää poiskin. Pihvit ovat tarjolla vuonankaalin ja paprikaviipaleiden sekä majoneesi-kermaviilikastikkeen kanssa.

Kuvan paahdettuina perunoina käytin oman maan varhaisperunaa ja lilaa perunaa, jotka saavat paistoksen näyttämään ihan makkaraperunoilta. Paahdettujen perunoiden resepti on helppo. Perunat pestään, kuivataan ja lohkotaan. Tilkkaan öljyä sekoitetaan itse tehtyä yrttisuolaa ja valkosipulimurskaa. Perunat kieritellään öljyssä ja paistetaan 200-asteisessa uunissa, kunnes ne ovat kypsiä. Päälle vielä itse tehtyä sinappikastiketta ja tilliä, ja kattaus on valmis!

Kaikista lähimmäksi omavaraistelevaa ruokaa pääsemme erilaisilla juurespaahdoilla, sose- ja vihanneskeitoilla ja kasvis- tai juuresvuoilla sekä marja- ja hedelmäkiisseleissä ja -sörsseleillä, mutta koska meillä ei ole lypsykarjaa, viljapeltoa tai lihaeläimiä, niistä saatavat raaka-aineet, kuten suolakin tulee ostaa. Munatuotantoakaan meillä ei itsellä ole, mutta saamme ajoittain nauttia ystävämme kotikanalan aarteilla. Tämä riittää meille mainiosti, sillä emme tavoittele ruokaomavaraisuutta, vaan kasvattelemme sen verran ja niitä kasveja, joista on meille iloa ja hyötyä. Tänä vuonna meillä kasvaa yhteensä 114 erilaista hyötykasvilajiketta. Onhan siinäkin jo purtavaa monenmoista, vaikka emme peltoviljelijöitä olekaan. Uskoisin, että tämän kuun muiden kirjoittajien joukosta löytyy kuitenkin jokunen, joilla korkeaomavarainen ateria sisältää myös lihaa ja ehkäpä muitakin antimia, kuin vihanneskasveja, joten kannattaa tutustua heihin!

Tässäpä kaikki meiltä tällä kertaa kuukausikuulumisten osalta. Kesäkuu kului nopeasti, heinäkuu saisi jarrutella ja tarjoilla sitä hidasta elämää nyt, kun isäntäkin on lomalla koko kuukauden.

Tulepa tervehtimään instan puolella jos haluat kommentoida jotain! Muiden kirjoituksista löydät varmasti monia kivoja vinkkejä omavaraistelun saralla ja kuulumisiahan on aina mukavaa lueskella. Laitan vielä tuon linkkilistan alle muutaman viime kuun aikana kukkineen ihanuuden kuvan muistoksi kesäkuulta 2023.

Tänään 3.7.2023 klo 09:00 alkaen teitä jutuillaan ilahduttavat:

Kasvuvyöhykkeeltä 1🌱
Krutbacken .
Kasvuvyöhykkeeltä 2 🌱
Sarin puutarhat .
Päivänpesän elämää .
Urban farming .
Pilkkeitä Pilpalasta .
Kasvuvyöhykkeeltä 3 🌱
Tsajut .
Rakkautta ja maanantimia .
Kasvuvyöhykkeeltä 4 🌱
Puutarhahetki .
Kasvuvyöhykkeeltä 7 🌱
Korpitalo .

Kuvissa lumipalloheisi (joka on tänä vuonna ollut niin kirvainen, että pensas on osin kalju), purppura-angervo, aitojen yli vyöryviä ikivanhoja tuoksuköynnöskuusamia ja uusi pinkki kuusama, jonka ostimme toisen mokoman kanssa kristallihääpäivämme kunniaksi kesäkuussa - yhteisellä aviomittarillamme tuli näet 15. vuosi täyteen 4.6.2023.

Hurmaavaa heinäkuuta toivotellen  Jovelan Johanna

Haluatko kommentoida? Lähetä meille viestiä instan kautta

Basilika on Vuoden vihannes, eli HeVi 2024, mutta tiedätkö, mikä on tulsi, eli pyhäbasilika? Jos lajike ei ole tuttu tai haluat tutustua basilikan erilaisiin lajikkeisiin, käy peremmälle! Tässä julkaisussa puhutaan basilikoista, niiden kasvattamisesta, eri lajikkeista ja tuosta mystisestä pyhäbasilikasta, joka tiedetään erityisen terveelliseksi...

Hyvää päivää puutarhakärpäsen pureman saaneet, ja tervetuloa altistumaan puutarhakuumeelle! Täältä löydät sekä vuoden 2024 puutarhatapahtumia että omia suosikkejani taimien ja siementen hankintaan!

Kannattaako vihannesten ja puutarhaherkkujen kasvattaminen itse? Tämähän on se vuodesta toiseen monissa keskusteluissa puolesta ja vastaan käytävä köydenveto, jota voi tarkastella monelta kantilta. Kun löysin vanhan vihon siltä ajalta, kun vasta aloittelimme omia puutarhapuuhiamme, päätin kirjoittaa aiheesta pienen satomääriä ja siementen...

Garlandin lämmittävässä juurrutusjärjestelmässä taimien esikasvatus on astetta käytännöllisempää. Kun esikasvatukseen yhdistää vielä juuriston kasvua edistävät Air-Pot viljelyruukkukut, taimista ja niiden juurista tulee vahvoja ja satoisia.

Ihanat, lämpimät huopikkaat, eli huopatossut tai vilttitossut onnistuvat ensikertalaiseltakin - niin helppoa ja yksinkertaista niiden valmistus loppupeleissä on, vaikka toki puuha vaatii aavistuksen sinnikkyyttäkin! Kävimme ystäväni kanssa 2 päivän huopikaskurssilla, jonka annin koostan nyt teillekin. Kirjoitus on alun perin julkaistu 10.11.2019.

Kireä pakkanen on paukkunut puissa ja nurkissa, mutta ei aikaakaan, kun ollaan taas keväässä, ja sehän tietää sitä, että uusi satokausi alkaa! Miten ihanan kutkuttavaa!