Kevät on saapunut puutarhaan ja muuttolinnut pelloille kautta kulmakunnan. Sydämen valtaa sama voimaannuttava riemu, jonka jokainen pienikin kevään merkki sytyttää paloon. Omasta mielestäni yksi tunteikkaimmista elokuvakohtauksista löytyy Timo Koivusalon ohjaamasta elokuvasta Sibelius, jonka loppukohtauksessa jo ikääntynyt Sibelius yhdessä vaimonsa Ainon kanssa seisoo kotinsa puutarhassa katsellen ja kuunnellen yli lentäviä joutsenia.
Sama tunne valtaa oman mieleni jokaisena keväänä, kun valkoiset uljaat linnut kaartavat talomme yli ja ohi kokoontuen lähipelloille. Joutsenten keväinen töräyttely taivaalla on kuin voitokas sinfonia talvesta vapautumisen kunniaksi. Kevät on tullut ja maailma on täynnä pieniä ihmeitä. On helppo yhtyä Sibeliuksen sanoihin: "Vuodenajat ovat elämäni rikkain sisältö. On ihmeellistä seurata niiden vaihteluja." Niinpä, juurikin niin!
Kirjoitus sisältää *-merkityn affiliatelinkin verkkokirjakauppaan.
Nyt kun on taas kuukauden ensimmäinen maanantai, on jälleen omavaraistelevien bloggaajien kimppapostauksen aika. Itseäni harmittaa hirmuisesti, että omista aiemmista sarjan postauksistamme yksi katosi nettiavaruuteen palvelinhäiriön myötä, mutta eipä tässä auta murehtia sitä. Eteenpäin vaan!
Tässä kuussa Tsajut-blogin ja Korkealan Heikin luotsaaman poppoon yhteisenä aiheena on lannoitus sekä kompostoinnin erilaiset muodot, ja poppoolaisten kirjoitusten äärelle pääset julkaisun lopusta löytyvän linkkilistan kautta. Samalla kaikki kertovat tavalliseen tapaan omia kuulumisiaan ja kevään edistymisestä kautta Suomen.
Meillä täällä kasvuvyöhykkeellä 1b kevät on jo edennyt siihen vaiheeseen, että uutta kasvua nousee maasta.
Viherrystä ja pientä väriloistoakin kevät jo tarjoilee, mutta jotkut kevään ihmeet ovat vielä ihan pieniä ja ne täytyy löytää katselemalla tarkasti kuolleiden korsien ja lehtien väleihin ja alle.
Maata peittävää bioroskaa hieman siirrellessä talvisuojakerroksen alta löytyykin jo monenmoisia ihanuuksia. Esimerkiksi tässä kasvatuslaatikossa näkyy ensimmäisiä tarhamaltsan itsekylväytyneitä taimia sekä monivuotisen lipstikan ensimmäisiä vihreitä alkuja ♥ Jälleenkohtaamisen ilo on ylimmillään! Taas selvittiin yhdestä talvesta uuteen kevääseen!
Pikkuhuvilan kuistilla talvehtinut rakuuna nostelee uusia väririkkaita alkujaan mullasta. Myös piparminttu on talvehtinut kasvatuslaatikossaan ja uusia alkuja on näkyvillä. Laitoin piparmintun laatikon päälle jo pleksin kevättä jouduttaakseni ja aina kun nostan pleksin tuulettaakseni laatikkoa, sieltä oikeen tulvahtaa kirpeän raikas piparmintun tuoksu ilmaan ♥
Juurisikuri, on sekin kasvatuslaatikossa jo tehnyt reippaita alkuja - kyllä tässä vielä kuulkaas päästään sikurijuurta paahtamaan sikurijuomaa varten! Kuvassa oikealla on oikea sitkeyden sissi, aitokissanminttu, joka ei ihan kaikista vihreistä vaatteistaan luopunut talvellakaan. Lumen sulettua maasta paljastui jo hyvässä kasvussa olevaa kissojemme herkkua.
Leppäkertut ovat ilahduttaneet meitä jo monena päivänä. Tässä kiipeillään talvehtineen salvian lehdellä. Naapurikuvassa mansikka on aloitellut uusien rönsyjen kasvattamisen. Kovin aikaisessa on mansikka alkujensa kanssa, saattaa vielä palelluttaa itsensä yölämpöjen keinahdellessa nollan molemmin puolin.
Ihan vielä ei nokkoslettuja päästä maistelemaan, eikä raparperiakaan, mutta molemmat ovat jo hyvän matkaa kohti keittiötä. Sieltä sitä tullaan taas!
Tuoksuköynnöskuusamat ovat availemassa hiirenkorviaan ja terttuselja on jo ehtinyt askeleen pidemmäs. Molemmat ovat meillä tavalliseen tapaan kevään ensimmäisiä lehtiensä kanssa. Terttuseljaa on tänä vuonna jouduttu taas leikkaamaan alas monesta paikasta pitkin pihaa, sillä se on niin valtavan voimakas- ja nopeakasvuinen pensas, että se leviää holtittomasti ellei niitä laita kuriin. Harvennusta on tehty pitkin pääsiäisviikonloppua, jotta puutarhamarjapensaat ja muut hyötykasvit eivät joudu taistelemaan terttuseljan kanssa.
Tyrnitkin jo pullistelevat selättäneensä talven ja vuorikaunokit muuttavat omaa kasvupaikkaansa vihreäksi. Ei ole talvella enää jalansijaa näillä seuduilla.
Tänä vuonna aion nauttia keväästä ajan kanssa. On tämä aika vaan niin upeaa ja se kuluu nopeasti. Ei mene kuin hujaus ja ollaan toukokuussa ja silloin kesä on jo niin kynnyksellä, ettei pieniä muutoksia enää huomaa. Nyt saa kiertää puutarhaa päivittäin kuin salapoliisi konsanaan, tutkien ja tarkastellen mitä mistäkin pilkottaa ja joko maasta paljastuu jotakin.
Meillä on ollut näitä kevytkennokasvareita kaksi, tämä kuvissa
oleva paremmassa kunnossa oleva rutale sekä surullisen kuuluisa "kirottu
kasvihuone" eikä kummastakaan ei ole ollut kuin pahuksenmoista harmia.
Toiset saavat kevytkennokasvihuoneet kestämään, mutta meillä molemmat, eri paikoista hankitut kevytkennokasvarit ovat olleet aivan roskaa. Tuossa kuvassa kasvihuone näyttää ihan asialliselta, mutta tarkempi tarkastelu kertoo, että 6mm kennot eivät ole kestäneet. 5 vuotta sitten hankittujen kasvihuoneiden kennot ovat aivan haperoa, osittain läpihaperoituneita, eikä tätä kuvan kasvihuonetta ole edes kohdeltu kaltoin. Kennolevyt eivät vaan ole kestäneet ja lopputulos on tämä. Tämä ns. kakkoskasvihuone, joka on vielä jonkilaisessa kunnossa, puretaan myös myöhemmin pois. Nyt kasvari saa toimia hetken puutarhakoneiden säilytyspaikkana, sikäli mikäli katon haperoituneet kennolevyt pitävät vielä vettä. Soon soronoo kirotuille kasvihuoneille ja tervetuloa kaunokainen uudelle kunnon kasvihuoneelle!
Tuossa maaliskuun puolella koimme pienen yllätyksen, mun muutamakin lukija ja instatuttava piippaili privana nähneensä meidät lehdessä. Ensimmäisen viestin kohdalla luulin viestin menneen väärälle vastaanottajalle, mutta pianpa tuo sitten selvisi, että tosiaan, Jovela on päätynyt Maalla-lehteen kansijutuksi. Kuvat oli otettu kaksi kesää sitten ja olin jo unohtanut koko jutun. Oli myös aika hupaisaa, kun puoli tuttavakuntaa oli jo nähnyt lehden, mutta me emme. Nöyränä piti sitten pyydellä tuttavia ottamaan muutaman kuvan lehden sivuista, että itsekin näkisimme mitä siellä on.
Jutun takana ovat ihana puutarhakirjailija Johanna Vireaho ja ystäväni valokuvaaja Annabelle Antas, jotka viettivät meillä päivän juttua tehden, tosiaan kaksi kesää sitten. Kansikuvassa puusohvalla rötköttelevät meidän kakkoset, koirasisarukset Milo ja Maya.
Juttu oli vissiin 8 sivun stoori, jos oikein muistan. On se outoa ja jännää nähdä oma koti lehden sivuilla. En nyt tähän kaikkia sivuja laita, mutta muistoksi muutaman kuitenkin. Jos jotain kiinnostaa lukaista juttu, lehdestä se löytyy.
Jos muuten asut entisessä kyläkoulussa ja haluaisit kotisi kuvattavaksi tai lähipiirissäsi on kyläkoulusta kodiksi muuttunut talo, Annabellella on projekti näihin liittyen meneillään, joten kannattaa laitella viestiä hänelle ja saattaapi se oma koti tallentua upeina kuvina muistojen kirjaan!
Nå ja, projektia pukkaa, projektia pukkaa, kuten tähän aikaan vuodesta on tapana sanoa. Lumen alta paljastunut piha kaipaa huoltoa, marjapuskia pitäisi siirtää kasvihuoneen tieltä kunhan routa pakenee koko lapion lavan syvyydeltä, siellä ja täällä pitäisi vähän korjailla ja siivota nurkkia, terassi, sauna ja kasvatuslaatikot tervakäsitellä ja ties mitä. Huhtikuussa saakin kääriä hihoja tämän tästä, jotta saadaan kaikki ruotuun ennen kesää. Suurin projekti on tietenkin se kasvihuone, joka vihdoinkin saadaan, toivottavasti, nikkaroiduksi. Kasvihuoneesta tulee melkoinen tetris, sillä se tosiaan tehdään vanhoista ikkunoista sen mukaan miten ne erilaiset ikkunat parhaiten taloksi asettuvat. Mitään rakennuspiirustuksia ei tehdä, vaan malli muotoutuu työn edetessä. Joutuu taas kerran sanomaan, että saas nähdä kuin tässä käy!
Kuukauden yhteisteemana on tosiaan kompostit eri muodoissaan sekä lannoitukset. Näihin asioihin ei itselläni ole oikeen mitään uutta lisättävää, sen verran tiiviin paketin kasasin useiden lähdeaineistojen pohjalta kaksi kevättä sitten, kun tein jutun Hulluna humukseen (kaikkea kompostoinnista) sekä Multaa, maan kultaa (kaikkea maa-aineksista, kuten paljonko multaa kuluu, mitä on multava multa, entä jos pitää olla hiekkaisaa multaa, niin paljonko sitä hiekkaa pitää lisätä jne).
Lannoitteista toki sen verran voisi sanoa, että meillä lannotellaan vähän miten sattuu ja kun annamme hyötypuutarhan hyödyntää myös luontaista lannoitusta, kuten syyslehtiä, ei se ole niin nokonuukaa ollut. Hyödynnämme maan ravitsemisessa paljolti sitä mitä on. Meillä kun on erotteleva vedetön vessa, meillä lannoitetaan myös liruilla (suhde 9-1, vesi-virtsa) ja 2 vuotta kompostoiduilla ihmislöröillä, koska kummallakaan ei ole mitään säännöllistä lääkitystä, joka tulisi tässä asiassa ottaa huomioon. Kierrätämme ravinteita siis kirjaimellisesti maasta suuhun ja takaisin kompostin kautta maahan. Välillä teen nokkosvettä lannoitteeksi ja joskus käytämme kanankakkaa ja hepanparasta, jos niitä on saatavilla. Happamasta pitävät, kuten rodot, mesimarjat ja pensasmustikat saavat ystävän muuton myötä kaapin piilosta kaivetuista suodatinkahveista keitettyä kahvinporolientä. Oikeastaan vain sitruunoille käytetään valmista sitruslannoitetta.
Koska asumme puulämmitteisessä talossa, meillä on runsaasti lehtipuutuhkaa käytettäväksi lannoitteena kaupallisten kalkkiseosten sijaan. Puutuhka on huomattavasti ravinteikkaampaa tässä käytössä. Tuhkaa onkin viskelty riuskin ottein pitkin kasvimaita ja nurmikoita ennen kun lumet sulivat. Se on kätevä tapa saada tuhka levitettyä tasaisesti ja siinä samalla kun lumi sulaa, se vie ravitsevat tuhkat maaperään. Tuhkan käytöstä ravinteena löytyy tietoa jutusta Tuhkat uunista, jossa on paljon muitakin vinkkejä tuhkan hyötykäyttöön kotitaloudessa. Tänä keväänä olemme lannoittaneet etupihaa myös koirien kakiduuralla. Etupihamme oli tovin oikea kaupunkilaisten kauhu ja toden totta sai katsoa mihin jalkansa pisti, mutta kaikki hyvän vuoksi, sillä tarkoituksena olisi palauttaa etupiha sorakokeilusta takaisin nurmeksi, joten koirat ovat avustaneet meitä maan lannoituksessa ennen kun uutta nurmea rullataan pihalle.
Koska oikeat kirjat ovat mielestäni yksi maailman hienoimmista jutuista, olen ottanut jo tavaksi suositella muutamia aiheeseen liittyviä hyviä kirjoja joista pidän itsekin. Tällä kertaa suositukset lähtevät kirjalle Kaikki kompostoinnista ja maanparannuksesta, Kirsi Tuominen, Minerva Kustannus, jota olen itsekin käyttänyt yhtenä lähteenä silloin kun kirjoitin juttua Hulluna humukseen ja toinen kirja on ensimmäinen suomenkielinen, suomalaisiin olosuhteisiin tehty, permakulttuuriin perehdyttävä Permakulttuuriopas, Ilkka Aula, Vihreä sivistysliitto, jossa on sangen kiva rakenne oppimisen kannalta. Kirjassa on sekä tieto-osuus että harjoituksia, joilla voi sisäistää permakulttuurin periaatteella luodun puutarhan ydinasioita, kuten sitä miten puutarhasta luodaan helppohoitoinen ja itseään ravitseva, siis sellainen, ettei puutarhaa tarvitse jatkuvasti erikseen lannoitella ja ravita. Kirjassa on myös paljon kuvia ja piirroksia, joiden kautta asiat avautuvat helpommin. Vahva suositus tälle permakulttuurioppaalle!
* Kaikki kompostoinnista ja maanparannuksesta, Kirsi Tuominen, Minerva Kustannus (*Adlibris-kirjaverkkokauppa)
* Permakulttuuriopas, Ilkka Aula, Vihreä sivistysliitto (*Adlibris-kirjaverkkokauppa)
Tällaista kuuluu meille tänne Jovelaan, kevään iloja ja uusien suunnitelmien jännitystä. Miten ihanaa onkaan, kun on kevät. Kevät on aina uusi ja samalla kuin vanha tuttu. Keväässä on lupaus siitä, että elämä voittaa aina, että asiat palaavat uomilleen ja uudet alut syntyvät.
Ennen kun ohjaan teitä kohti muiden komposti- ja lannoitevinkkejä sekä kuulumisia, postaan tähän yhden lempikuvistani. Kuva on otettu 1.4.2017 sateisena lauantaina, kun olimme palaamassa isännän kanssa kauppareissulta. Auton radiossa oli juuri menossa jännityskuunnelma "Jäätynyt mies", sade oli hetkeksi tauonnut. Ajelimme maalaisteitä pitkin kotia kohti kun peltoaukeamalle laskeutui iso parvi joutsenia. Pysähdyimme katsomaan lintuja ja sain otettua osasta kuvan. Tuossa hetkessä oli kaikki kohdillaan. Elämän hyviä hetkiä muutaman vuoden takaa ja nyt eletään juuri samaa aikaa. Joutsenet ovat palanneet, pellot ovat täynnä valkoisia uljaita ja taivaalta kuuluu voitokas kevään serenadi. Eläköön kevät! Voiko parempaa ollakaan!
5.4.2021 klo 09 alkaen:
Kasvuvyöhykkeellä 1:
Kakskulma .
Apilankukka
.
Multavarpaan maailma .
Sateenkaaria ja serpentiiniä .
Toivolan puutarha .
Kasvuvyöhykkeellä 2:
Sarin puutarhat .
Omavarainen vegaani .
Kohti laadukkaampaa elämää .
Finland Urban Farming .
Kasvuvyöhykkeellä 3:
Tsajut .
Metsän Heini .
Rakkautta ja maanantimia .
Villa Kotiranta .
Majalevon pientila .
Luomulaakso .
Caramellia .
Mummon kirja .
Kasvuvyöhykkeellä 4:
Puutarhahetki
.
Korkeala .
Kasvuvyöhykkeellä 5:
Puutteela .
Kasvuvyöhykkeellä 7:
Korpitalo .
Keväisin terveisin ♥ Jovelan Johanna
Haluatko kommentoida? Lähetä meille viestiä instan kautta ♥
Jovelan joulukalenteri on tehty kirjan kansiin ja sen sisällä on 24 pientä rasiaa, joissa on erilaisia siemeniä tulevalle vuodelle, siemenjoulukalenteri siis! Toki rasioihin voi laittaa muutakin mielensä mukaisesti, mutta itse päädyin taas kasvimaan ja puutarhan siemeniin jatkumona viime vuoden siemenjoulukalenterille.
Ihanat, lämpimät huopikkaat, eli huopatossut tai vilttitossut onnistuvat ensikertalaiseltakin - niin helppoa ja yksinkertaista niiden valmistus loppupeleissä on, vaikka toki puuha vaatii aavistuksen sinnikkyyttäkin! Kävimme ystäväni kanssa 2 päivän huopikaskurssilla, jonka annin koostan nyt teillekin. Kirjoitus on alun perin julkaistu 10.11.2019.
Pitkä on ollut kesäkausi tänä vuonna, kun se alkoi heti toukokuussa helteillä ja päätti aikansa syyskuun lopussa helteillä. Kaikkea siihen väliin on mahtunut, mutta silti vuosi on ollut erikoinen. Lämpöennätyksiä on lyöty tämän tästä ja vuotuisten hellepäivien lukumäärän ennätykset on rikottu muutamaan kertaan. Noh, pitkä kesä oli ja meni, ja nyt...
Runsaasta omenasadosta riittää moneksi. Tämä helppo ja nopea marmeladi maistuu omenalta ja kanelilta, mutta makean mausteisessa herkussa on halutessasi myös pulleiksi hautuneita rusinoita. Lisää tektuuria marmeladi saa omenaraasteesta. Nimensä marmeladi sai siitä, että se kuiskii jo syksyllä joulun lähestyvän hiljalleen.
Ryhdytään puupiheiksi ja poltetaan puuta puhtaasti ja säästeliäästi! Kävimme isännän kanssa vuonna 2019 puunsäästäjän polttokurssilla, jonka neuvoilla voi säästää polttopuusta ja puulämmityksen aiheuttamista päästöistä jopa 50%. Kurssin vetäjänä toimi Warma-Uunien Vesa Salminen, joka on vetänyt yli 100 puunsäästäjän polttokurssia, ja jonka yritys...
Kotipuutarhurin puuhat eivät suinkaan pääty kesään, sillä syksy on omalla tavallaan puutarhan toinen kevät, jolloin jopa kannattaa kylvää osa seuraavan vuoden sadosta, sillä syyskylvöt aikaistavat ja vahvistavat seuraavan vuoden satoa. Kun yksi sadonkorjuu päättyy, toista laitellaan säiden viilentyessä aluilleen. Sellaista se on omavaraistelevan...
