LANTTUPOSSUT Co

02.12.2019

Jotain hieman erilaista Söpöt lanttupossut, jouluinen Juleslaw-salaatti ja ihanan pehmeä, perinteisten joululaatikoiden serkku juureslaatikko, eli porlankka maistuvat jo syksyllä, mutta erityisesti joulukuussa. Vaan aina ei reseptejä kirjatessaan kaikki mene nappiin, kuten tämä postaus tulee osoittamaan! Sellaista se on, jouluvalmistelut!

Tämä postaus kuuluu omavaraisuudesta kirjoittavien bloggaajien kimppapostuksiin. Omavaraisuus-postaussarjahan jatkuu taas ensi vuonna, mutta Korkeilan isäntä ehdotti kynnelle kykeneviä kirjoittamaan hieman omista jouluvalmisteluista ja josko rinkiläiset julkaisisivat jonkun oman jouluisen reseptin kaikkien iloksi. Kiva idea ja mukavaahan se on lukea muiden jouluvalmisteluista. Itse valitsin postaukseen kolme perinteisistä ihanista jouluruoista poikkeavaa herkkua, ihan vaan vaihtelun vuoksi. Aloitetaan tuolla Juleslaw-salaatilla!

Juleslaw

Pidän paljon perinteisestä grilliruokien salaatista coleslawsta, joka perusmuodossaan koostuu kaalista, porkkanaraasteesta ja kermaviili-majoneesikastikkeesta. Pohdin josko salaatista saisi kehiteltyä jouluisen version rosollin rinnalle ja aikani asiaa päässäni makusteluani, päädyin yhdistelmään, joka toimikin sitten aivan loistavasti! Voin lämpimästi suositella testaamaan tätä salaattia vaikkapa pikkujouluissa tai joulupyhinä, jos joulupöytä on jo ruokalajeja väärällään.

Salaatti: 1 punainen kiinankaali, 3 suurta porkkanaa karkeana raasteena, 1 punainen jouluomena, kourallinen pehmeän tahmeita, hyviä kuivattuja luumuja, kourallinen tai kaksi saksanpähkinää.

Kastike: 1,5 dl kermaviiliä, hieman vajaa 1dl majoneesia, 1 rkl sinappia, 1,5 rkl sitruunamehua, 1-2 tl sokeria, suolaa maun mukaan.

Ohje: Sekoita kastike. Silppua kiinankaali ja raasta porkkanat. Sekota kiinankaali, porkkanat ja kastike. Pilko omena tikuiksi. Silppua luumut noin rusinan kokoisiksi paloiksi. Sekota kaikki aineet keskenään ja lisää pähkinät. Koristele salaatti pähkinöillä.

Juleslaw sai nimen muinaiskandinavisesta Yule/Jule -sanasta, joka tarkoitti joulua. Salaatti on samaan aikaan ihanan rapea ja mehevän maukas - suosittelen!

Juureslaatikko eli Porlankka

Tämä laatikko on syntynyt täällä Jovelassa. Aikoinaan, ihan ensimmäisenä satovuotenamme saimme niin muhkean sadon sekä lanttua, porkkanaa että palsternakkaa, että niistä piti kehitellä oma ruoka. Syntyi porlankka (porkkana-lanttu-palsternakka) -laatikko, joka muistuttaa lanttu- ja porkkanalaatikkoa, mutta on silti ihan omanlaisensa ruoka. Nämä kolme juuresta solmivat yhdessä siirapin ja kanelin kanssa sellaisen samettisen pehmeän liiton, ettei mikään mauista lyö toisen yli ja yllättäen monet sellaiset, jotka eivät piittaa lanttulaatikosta lainkaan, ovat vallan ihastuneet porlankkaan.

Kuvassa porlankkaa vuoassa ennen paistoa ja puoliraakana. Pakastan vuoan puolikypsänä ja annan sen paistua loppuun vasta kun porlankka on tarkoitus syödä.

Porlankkaa varten tarvitaan:

1 kg lanttua, 500 g porkkanaa ja 500 g palsternakkaa.
2 dl kermaa, 1,5 dl korppujauhoja
3-4 rkl tummaa siirappia
2-3 tl kanelia
suolaa maun mukaan
2 kananmunaa
voita

Kuori, pilko ja keitä juurekset kypsiksi. Soseuta juurekset.
Turvota korppujauhot kermassa ja lisää juuressoseeseen. Soseuta uudelleen.
Lisää siirappi, kaneli ja *suolaa (*0,5-1 tl, maun mukaan)
Lisää munat ja sekoita kaikki hyvin.
Voitele vuoka, kaada seos vuokaan, ripottele päälle korppujauhoja ja lisää lopuksi pinnalle juustohöylällä vuoltuja voilastuja.

Paista 175-asteisessa uunissa n. 1-1,5 h, vuoan syvyydestä riippuen.

Lanttupossut

Lanttupossut ovat veikeitä pikkupasteijoita, jotka maistuvat parhaalta lämpiminä. Tyypit ovat oikein herkullisia välipaloja, pikkujoulupöydän naurattajia ja iltapalaherkkuja.

Valmistus on helppo ja yksinkertainen, mutta käytä näihin mahdollisimman ohueksi kaulittua voitaikinaa, jotta possut eivät pullistu máhdottomiksi.

Tarvitset: lanttulaatikkoa, johon lisätään 1 rkl siirappia ja 0,5 tl kanelia /400g (= eineslanttulaatikko), muutaman rusinan ja yhden kananmunan. Yhdestä eineslanttulaatikosta riittäisi "puolensataan" lanttupossuun, joten varaudu syömään loput laatikosta ihan sellaisenaan.

Kauli taikina ohueksi. Leikkaa muotilla taikinaympyröitä, kaksi ympyrää kutakin lanttupossua kohti. Tee lisäksi yksi ylimääräinen ympyrä kahta lanttupossua kohden (korvia varten). Leikkaa ylimääräiset ympyrät neljään osaan. Laita taikinakiekoille maustettua lanttulaatikkoa, 1 tl per lanttupossu.

Laita toinen taikinakiekko täytepohjan päälle, mutta älä vielä paina saumoja kiinni. Laita possun korvat kahden sauman väliin, sivele liitoskohdat veteen kastetulla sormella ja sulje saumat kauttaaltaan.

Käännä possun korvat eteen, lisää pienet rusinanpalat silmiksi, tee kärsä ylijäämätaikinasta (tässä muottina oli kardemummaputki) ja tökkää possulle suu, joka toimii höyryaukkona. Voitele lanttupossut ja paista 200c n. 10 min, kunnes possut ovat kypsiä.

Vaan miten kävi possuparoille tällä kertaa! Voi itku ja hammasten kiristys! Siinä oli tontun iltapalalautanenkin valmiina kuvaa varten ja sitten leipurille tapahtui kämmi ja niin jäi tonttu ja Jovelat vaille iltapalaa! Joskus voi näinkin käydä ja nyt en ehtinyt uusia enää tehdä!

Possupiirakat voi tietenkin täyttää muullakin kuin lantulla, vaikkapa liha-riisi-munaseoksella, kinkku-juustoseoksella tai porlankkalaatikon ylijäämällä.

Joulu Jovelassa

Meillä täällä Jovelassa, katuvalottoman tien varrella ja vanhojen hirsien suojassa, vietetään rauhallista joulua. Joskus olemme kahden, joskus meille tulee ystäviä aattoa viettämään. Joulu on ihanaa aikaa, mutta myös hieman surullinenkin, sillä äitini nukkui pois tänä vuonna 5 joulua sitten ja hautajaiset olivat viikkoa ennen joulua. Sen muistaa joka joulu. Ennen vietimme joulua äitini luona koko perheen voimin, nykyään, kun meillä on 2 koiraa ja 2 kissaa, ei enää parinsadan kilometrin päähän lähdetä ajelemaan karvakuoroinemme. 

Kuvia jouluista täällä Jovelassa. Kissojen vuoksi kuusi laitetaan aina tupaan ja kivahan se siellä onkin, kun jouluruokia saa syödä punaisessa tuvassa kuusen kynttilöiden valossa.

Jouluna meillä syödään, ja syödään!

Meillä on entisistä jouluista jäljellä perinne, jota noudatimme äidin luona. Söimme jouluruoat kahdessa osassa saadaksemme nauttia kaikesta kunnolla. Yksi vatsa ei vedä kaikkea, vaikka miten tekisi mieli! Kun joulurauha on julistettu, katetaan joululounaspöytä, joka koostuu suurista herkuistamme, eli kaloista ja äyriäisistä ja niiden kumppaneista, kuten mädistä, smetanasta, sipulisilpusta, mätimoussesta, saaristolaisleivästä ja keitetyistä perunoista. Pitkän lounaan jälkeen on mukavaa olla vaan. Jos olemme kahden, saatamme mennä iltapäiväsaunaan, käydä ihastelemassa upean keskiaikaisen lähikirkkomme kirkkomaata ja sytyttää sinne kynttilät tai ottaa nokoset - mikä parhaalta tuntuu.

Vasta illalla, kun vatsa alkaa taas olla suotuisa lisäruokinnalle, katamme perinteiset laatikot, rosollin, kinkun, kalkkunan ja muut jouluruoat pöytään. Jälkiruoaksi syömme yleensä kepeän makeaa Pavlovaa oman sadon marjoilla kuorrutettuna.

Jouluvalmisteluita

Nyt kun joulukuu on alkanut, alkaa myös pienet jouluvalmistelut. Hyödynnetään omaa satoa, joululaatikot tehdään pakkaseen, hieman torttuja leivotaan ja joulukoristeita alkaa hiljalleen löytyä kaappien uumenista. Sellaista hetkittäistä pientä jouluun valmistautumista. Jouluksi myös arkiset leipätyöt jäävät pienelle tauolle. Joulutauko alkaa yleensä, hieman aaton asemasta kalenterissa riippuen, muutamia päiviä ennen joulua. Aattoa ennen tuvan matot kannetaan ulos ja lattia pestään mäntysuovalla. Muuten kotiin tehdään ihan tavallinen viikkosiivous, pölyt pyyhitään, vuodevaatteet vaihdetaan, imuroidaan ja sellaista, ei sen kummempaa. Tänne muutettuamme olemme ainakin pyrkineet siihen, ja ihan kivasti onnistuneetkin, ettei joulun odottelu olisi listoille merkittyjen puuhien yliviivailua ja suoritusta yksi homma toisensa perään. Onhan sitä kaikenlaista pientä puuhaa, mutta pilkotaan niitä osiin ja tehdään fiiliksen mukaan, niin joulu tulee hissukseen.

Yksi mieltä lämmittävimmistä jouluvalmisteluistamme nykyään on se, kun ostamme pieniä lahjoja tuntemattomille. Niitä paketteja isännän kanssa yhdessä paketteihin kääriessä tulee niin hyvä mieli. Joulua ennen ajelemme joululauluja kuunnellen apua tarvitsevan perheen luo viemään lapsille joululahjoja, perheelle jouluruokaa ja kaikille hyvää joulumieltä, myös itselle.

Aatonaattoiltana paistan yleensä pavlovan marenkipohjan ja katan joulupöydän valmiiksi. Aamulla keittelemme hissukseen riisipuuron puuhellalla ja kuuntelemme joulumusiikkia. Lintujen ruokintapaikalle on jo aiemmin laitettu joulukattaus herkkuja. Hieman fiinimpää tarjoilua tavallisten ruokien rinnalle joulun kunniaksi.

Meidän ja Pippa-kissan joulukattaukset 2015
Meidän ja Pippa-kissan joulukattaukset 2015

Siinä se joulu onkin sitten saapunut. Ehkä vieraitakin. Jäljelle jää nostaa ruoat pöytään, niin meille kuin karvanaamakavereillemmekin ja syödä. Illalla sitten, kahdesti koko kuvun täydeltä herkuteltuamme, on hyvä hetki vetäytyä lojumaan ja tuijottamaan digitaalista ruutua. Saatamme katsoa isännän kanssa kokolailla samoilla silmillä jonkun kivan sarjan koko tuotantojakson - toki riippuen jaksojen määrästä ja siitä, tuliko iltapäivällä otettua joulunokoset.

Joulu on ihanaa aikaa ja nyt kun ensimmäiset kalenteriluukutkin on avattu, joulu saa saapua pienin puuhin ja hitain askelin. Toivottavasti toisi tullessaan luntakin.

Jouluvalmisteluista kirjoittaa ja jouluvinkkejä tarjoilee tänään myös

Tsajut
Sarin puutarhat
Puutarhahetki
Trio Miumau ja Herra Nilsson
Metsäläisten elämää
Helecleaner
Korkeala
Oma tupa ja tontti

Suloista joulun odotusta kaikille Jovelan Johanna

Haluatko kommentoida? Lähetä meille viestiä instan kautta

Silmä silmästä, punkki punkista! Biologinen tuholaistorjunta esimerkiksi leppäkerttujen avulla, on myrkytön vaihtoehto kemiallisille kasvinsuojeluvalmisteille ja herättää kiinnostusta myös kotipuutarhureiden joukossa. Aiemmin torjuntaeliöitä myytiin lähinnä kauppapuutarhoille, mutta onneksi nykyään kotipuutarhurikin voi tilata niin sanottuja...

Nyt saavat rikkaruohot kyytiä ilman ylimääräisiä kyykkimisiä ja kasvit ravintoa onnnistuneiden satojen ja kukkivien silmänilojen tuotantoon.

Kevät etenee ja pian koko maailma on taas niin ihanan vihreänä. Mikä olisikaan parempi raaka-aine esille nostettavaksi, kuin toukokuussa sesongin aloittava, metsän vihreäksi kullaksikin kutsuttu kuusenkerkkä?

Johan on ilmoja pidellyt! Kevääksi muuttunut puolen vuoden talvi teki loikan taaksepäin ja saimme kokea viikon sisällä sekä uuden hangen että käen kukunnan, joista ensimmäisen vierailu kesti onneksi vain vuorokauden. Sellaista se on tänä vuonna ollut, sahaavaa säätä ees ja taas, mutta nyt kevät on ottanut vallan, vaikka uutiset maalailevat vielä...

Toivejulkaisu! Ihanista ihaninta, kirjassamme Vanhassa talossa - Kohti omavaraisempaa elämää, ja sitä ennen, kauan sitten vanhassa blogissamme ollutta palashampoon ohjetta on kyselty useasti, joten julkaisen sen nyt uudelleen myös täällä omavarainen.fi:ssä.

MERIKAALI

17.04.2024

Kiinnostuin maultaan samettisen pähkinäiseksi, mutta samalla hieman kirpeäksi kuvaillusta merikaalista muutaman lukijamme vinkkaamana niin paljon, että päätin hankkia sitä myös omaan puutarhaamme. Toisten mielestä kasvi on helppo kasvatettava, joidenkin mielestä se vaatii hieman sirkustemppuja. Tutkailkaamme siis hieman tätä saariston omaa herkkua...