KIRJEITÄ HILDURILTA

24.08.2022

Hildur on Jovelan kuvitteellinen sisäkkö, joka lähti aikoinaan suureen maailmaan monen muun suomalaisen tapaan ja kirjoitti sieltä kirjeitä entiselle emännälleen. Kirjeiden kirjoittaja on monivuotinen lukijamme, Keekis, jonka luoman hurmaava tarina on alun perin julkaistu täällä koosteena. 14.4.2019

Alkuperäiset kirjeet oli tätä ennen jätetty Jovelan vanhan talopäiväkirjan kommenttilaatikkoon ohessa mainittuna päivinä vuosina 2014-2015. Nämä kirjemuotoon meille kirjoitetut pienet tarinat ovat niin hurmaavia ja arvokkaita, että siirsin ne koosteena uuden blogin mukana tänne kaikkien iloksi.

Julkaisuun oli toinenkin syy. Meiltä löytyy sangen hurmaava amerikkalainen Household hints -kirja, jonka julkaisija oli The Chicago Daily News. 1933 julkaistu kirja koostuu 1920- ja 30-luvun kotitalousvinkeistä. Sen ajan Hildurit maailmalla hyvinkin olisivat saattaneet käyttää kyseisen kirjan neuvoja erilaisissa kotitalouspulmissaan. Päätinkin koostaa kyseisestä kirjasta erilaisia, sekä edelleen käypiä että nykyajan silmin hupaisiakin kotitalousvinkkejä vanhan ajan Hildureiden kunniaksi. Hildurin aikaan - kotitalousvinkkejä 1930-luvulta löytyy täältä.

Mutta nyt hurmaavaan Hildurin tarinaan! Toivottavasti tarinasta on sinulle yhtä paljon iloa kuin siitä on ollut iloa meille ♥

9. kesäkuuta

Kartanon Frouvan pitäisi joutaa istuksimaan aina välillä huvimajassa Herran kanssa. Piian passata kaffekupit, ne kultareunaiset, silverbrikalle, viereen baakelssia ynnä herrasväen leipiä - niitä kaksfooninkisia, missä on vadelmahilloa välissä - ja viereen sokeriskooli sekä kermanekka. Sitten sirosti niiata niksauttaa ja todeta: "Härskapet on hyvät ja kastaa". Olisi se somaa teidän siellä nautiskella ja ryystää sirosti pikkusormi koukussa.

Kylillä Hildur supattaisi Pappilan piialle, miten meidän Frouva se on niin naturelli, itse tahtoo onkia kalatkin. Istuksivat Herran kanssa rannassa ilman parasollia, koirat seuranaan ja kalastavat. Niinkuin sitä ei nyt saisi Herraskartanon kyökkiin kalaa muutenkin, kulkevaiselta kalakauppiaalta, arma dagar. Oojaa, mutta on siellä Kartanossa heidän hyvä elellä ja Hildurin piikoa.

2. heinäkuuta

Ärade Fru Jovela

Tässä kirjoittaa palvelijatar Hildur, olen vielä täällä Pohjanmaalla sukuloimassa. Huomaan että on Frouva on kovasti ylösotettu poissa ollessani. Voi voi, harmittaa oikein että sillä tavalla lähdin kesken kylvöntöiden. Jätin varmaan Villa Gerdan ovenkin lukitsematta kiiruussa. Hän on hyvä ja katsoo että se on kiinni, jottei Isäntä sitten moiti kun hiiret ynnä kulkevaiset sinne vielä pesiytyvät. Täällä on nyt asiat sillä mallilla, että palajan kohta Jovelaan ja ryhdyn huushollaamaan, jotta Frouva ja Isäntä pääsevät takaisin Kartanon elämään ja Frouva omia afäärejään hoitamaan. Vaan mitä minä näen - eihän se nyt passaa että frukostina syödään vaan juustoa ja piirakkaa, härregud, mitä sanoisi Jovelan Vanha Armo jos tietäisi; haudassaan kääntyisi ja kummittelemaan tulisi! Hildur tulee ja paistaa pekonia, keittää munia ja hauduttaa puuron hellan liitalla. Haen trädgårdista freesit tomaatit ynnä salladia ja gurkkua leivän päälle. Löysin täältä puodista eksellentin kaffeprännärin, sillä saa oikein tasalaatuista kvaliteettia, tuon mukanani ja otan heti kyökissä sen käyttöön. Iso lakanapyykkikin on pestävä. Menen joelle ja keitän oikein padassa lipeävedessä, tulee valkoista ja hyväntuoksuista.

Konserveerausaikakin lähestyy, kaalimaa täytyy harventaa, keittää nokkosvettä kirvoille ja leikata kerput lampaille. Onhan kanat hoidettu ja pikkuvasikoille annettu riittävästi kuivaa heinää, etteivät mene löysämahaisiksi? Ja lahtiaika myös on tulossa, silloin pitää Hildurin olla ehdottomasti paikalla. Se on Kivituvan Jalmari luvannut tulla apuun. Frouvan ei pidä siihen aikaan sinnepäinkään katsoa, fiinin daamin asiaa ei ole se mitä tuolloin karjapihassa tapahtuu. Vasta kun lihat ovat tiinussa ja jäljet siivottu on sopiviaista Frouvankin tulla katsastamaan sadonkorjuuta elikkopuolella. -Pitäisikö Frouvan ja Isännän kumminkin keskustella siitä pehtoorin palkkaamisesta, on niin paljon kaikenlaista tässä Kartanon hoidossa...

Hyvää terveyttä nyt vaan ja pikaisiin näkemisiin.
Teitä tervehtien ja suosioonne sulkeutuen
sisäkkönne Hildur

25. elokuuta

Ärade Herskapet i Jovela

Teitä tervehtii täältä Ameriikan maalta sisäkkönne Hildur. Pistän vähän preivissä teille kuulumisia. Toivottavasti olette siellä hyvissä ruumiin ja hengen voimissa. Olen niin suuressa huolessa, kun tämä minun reissaavaisuuteni nyt vaan jatkuu. Että miten siellä Jovelassa pärjätään. Onko sisarentyttäreni Friida ollut hyvä sisäpiika? Toivottavasti osaa kiillottaa kaikki hopeat eikä pudottele sitä kultareunaista kaffiserviisiä, jonka Frouva on tädiltään saanut. Entä saitteko karjakkoa avuksi vai miten tulivat elikot hoidetuiksi?

Siellä taitaa jo syyskynnöt kohta alkaa. Voi voi, miten sydämelläni on tuo Jovelan elämä. Monesti teitä täällä ajattelen. Minulla on täällä Ameriikan maalla asiat ihan oolrait. Pääsin heti sisäpiiaksi ja käden helpotukseksi samalta kylältä olevan Isojärven Joonaksen ja vaimonsa Loviisan runnaamaan ruokapaikkaan. He ovat kyllä nyt muuttaneet nimensä, sanoivat että on täällä Lännellä helpompi kun on Engelskaksi nimet. Joonas on John Lake ja Loviisasta tuli Lois. Minen semmoista oikein ymmärrä, mutta eipä sitä minulta kysytäkään. Hildurina synnyin ja Hilduriksi jään, saavat sanoa mitä lystäävät.

Tienesti täällä on ollut oikein eksellentti, ostin ensimmäisestä kuukausirahasta hatun. Semmoinen on täällä jokaisella fröökynällä. Ja kävin fotograaffissa. Laitan tähän mukaan yhden, jos Frouva tahtoo vaikka pistää kammarin piirongin päälle, muistoksi.

En minä tänne koko elämäksi ole jäämässä. Tienaan nyt vähän kapiorahaa ja tulen sitten paatilla takaisin. Se reissu oli kyllä aika kauhia kun tänne tultiin. Monta viikkoa semmoista keikuttelua ja viskomista, ihan olivat sisuskalut sekaisin. Ylenannatti monta päivää ja käveleminen oli kummallista heiluvaista, kun meri oli kovasti rauhaton. Hullin kaupungista Enklannin maalta lähdettiin. Onneksi serkkupoika Janne oli seurana. Hän osaa muutaman sanan kieltäkin, joten heti perillä Nyyjorkin kaupungissa hänestä olikin suuri hyöty. Meidät otettiin Ellis Islandille semmoiseen suureen halliin, jossa syynättiin kaikki. Että onko tauteja tahi syöpäläisiä. Ja ehjät hampaat. Piti kans olla takuu siitä, että elättää itsensä perillä. Minä sanoin että mulla on Astooriassa sukulaisia, että piikomaan menen enkä kenenkään riesaksi.

Frouvan pitäisi nähdä nämä Ameriikan astiat, voi hyvä tavaton! On jos minkälaista skoolia, fatia ja kippoa, porsliinia ja pläkkiä, ihan mitä tahtoo. Ja peilitkin semmoisia suuria, että näkee itsensä ihan ylhäältä alas. Olen minä käynyt haalillakin tanssaamassa. Mamma ei siitä olisi tykännyt, sanoo syntiseksi menoksi semmoista, kun pelaavat fiulilla ja harmonikalla, trummutkin oli yhtenä ehtoona. Mutta sinne haalille kaikki nuoriväki vaan menee. Ja siellä käy paljon lokareita ja plaivuudifapriikissa työtä tekeviä ja mainareita. Enkä minä väkijuomia siellä täärä, pois se minusta. Limunaatia otan, jos tarjotaan. Ja on mulla itelläkin taaloja, kun Joonas ja Lois hyvin maksavat. Työpäivät on pitkiä mutta iloisella mielellä minä häärään, onneksi on Jovelasta hyvät opit. Että suurkiitosta vaan Frouvalle.

Nyt pitää lopettaa, Frouva Lois huutaa paatiruumasta. Hänellä on kovasti ollut pään kivistystä eilisestä saakka. Pitää tehdä hänelle haudetta otsalle pantavaksi. Hyvää vointia teille vaan ja Jumalan siunausta. Sekä terveisiä kovasti kaikille, että kyllä hyvin täällä Astooriassa voidaan.

Terveisin Hildur

1. syyskuuta

Rakkaat Misis ja Mister Jovela,

Terveiset taas täältä Länneltä Astoriasta. Pistän muutaman rivin Ameriikan kuulumisia töitten välisä kun on pyhäpäivä, vähän saa levähtää. Arkena ei niinkään kerkiä.
Täälon kaikki asiat minun kohdalla oikein well. Toivottavasti teilläki siellä Kartanossa. Usiasti teitä aattelen ja muistan aikaa, kun Villa Gerdan kakluuneja lämmitin ja Kartanon puolella hääräsin. Kyllä oli Jovelassa mulla kaikki oolrait, silti vain piti maailmalle lähteä. Se on meidän suvulla reissaaminen verissä.

Syksy on tullut tänneki Columbia riverin varteen. Kovasti paljon on satanu. Vilustumista en ole potenu, vaan tarkkana saapi olla, ettei tuu kylmänvihoja, ylenaikaa taivaalta tulee vettä ja toisin päivin tuulee niin että tukka meinaa päästä lähteä. Villaröijy ja ruojukengät on tarpeeseen, yön ajan ne kuivattelen piisin äärellä. Ollapa semmoiset jalkineet, että pitäis kylmät ja märjät ulkopuolella!

Nappaskengät ostin kolmannesta kuukausirahasta, oikein koriat. Ja teilorilla taas kävin, täälä fröökynöillä on enemmän kuin kaks läninkiä. Niin sitten minäki annoin tehä kaks uutta hametta ja kolme röijyä. Yhessä on oikein glanssaavat kaksrivinapit, mustat ja sievät. Jos Frouva muistaa, että tykkään pitsistä, niinko Hänkin. Nyt on yhessä röijyssä koko etumus pitsillä koristettu! Ne sanoo sitä leissiks täälä. Se on kovasti pjuutifuul, naapurin piika tuumasi. Hän opettaa mulle Engelskaa ja kyllä se vähän jo taipuu.

Täällä on niin paljon kaikkia koristuksia, rintarosseja ja päärlyjä, pitsiä ja nappeja, monta färiä. Koreuden perään meinaan mennä vaateasioissa, mutten ylpeyden syntiin kumminka lankia, en ole mammalle häpiäksi. Hän aina varoitteli, ettei koriasta naamasta montaa velliä keitetä. Riuska työihminen, se on paras garantti. Vaan tienestit on hyvät edelleen, taaloja on säästössä jo koko mukavasti. Kaikkea en oo pannu turhuuteen. Toista hattua mielisin kumminki, semmoista missä on plyymi tahi fluuri.

Sanovat että villalanka on täällä kovin surkiaa kvaliteettia. Ei oo Ameriikan lampaat niin hyvävillaisia kuin koti-Suomessa eikä näistä saa semmoisia sukkia että kestäis ees talven yli. Menee hiteelle varpailta ja kantapäältä. Jos pääsis käymään Minnesotasa, sielä kuulemma on vankemmat villat. Paljon meiltä Pohjanmaalta käsin sinne meni väkiä. Samalla paatilla tulivat. Maata menivät asumaan ja lokaamaan. Minnesotassa on vankat metsät ja sawmilleja, joista tulee koko komeita plankkuja korkiat pinot. Näin meille kertoi Haalilla Artturi, joka oli sieltä visiteeraamasa täälä Astoriassa siskonsa luona. Niittenkin perheestä on täälä kolme sisarusta.
Artturi on mainari ja meinaa lähteä Kanatan puolelle, siellä on kultamaineja ja hyvästi tienaa. Hänellä on sitten koriat silimät! Ja hyvä on tanssaamaan, valssia meni ko nahkanauhaa! Haki minuakin kolmesti. En arvannu enempää luvata, vaikka pyysi, ettei tuu puheita. Son vihkimättömän itsellisen vaimoväen pidettävä maine puhtaana. Misis Lois on nyt ottanu minut kokopäiväseks siihen runnaamaansa ruokapaikkaan enkä ole sisäpiikana enää ollenkaan. Sinne tuli toinen tyttö Vöyriltä, Aliisa. Hän puhuu ruotsin päälle, mukavalta se kuulostaa. Meistä on tullu oikein hyvät ystävät ja yhessä käydään lauantaiehtoisin Haalilla kuulemassa raittiuspuheita ja tanssaamassa.

Aliisan faster Greta asuu kans täällä, Salemissa, sinne on vähän pitkä matka, etteivät näe kuin harvoin. Terveiset ja kuulumiset kyllä liikkuu aina kun tuttuja käy. Täällä niin ihmiset tietää toisistaan ja puheet kulkee. Siitä joutuu olla siipiänsä myöten, ettei pahat puheet pilaa mainetta. Mister ja Misis Lake avas matkustavaisille ruokapaikkaan neljä ruumaaki. Minun työnä on hoitaa kyökki ja pitää kamarit kunnossa. Aika ylösotettu oon. Ylenaikaa joku käy visiitillä ja kellä ei ole omissa huoneissa tilaa yövyttää, tulevat sitten Laken pariskunnan katon alle. Kovasti on kiitelty sörviisiä, Jovelan risähteillä kaikki. Kartanon Vanha Armo olis kyllä ylpiä kun näkis miten minä prikalla kannan monta kuppia kerralla ja serveeraan. Eikä läiky yhtään. Misis Lois sano että kun on tämmöinen fiinimpi palveluspaikka, serveeratessa pitää niiata ja sanoa pliis ja silvuplee, tekee eetvarttia. Minen tierä, mistä hän sen silvupleen otti, vähä tuntuu että meinaa nousta päähän tämä runnaaminen. Pitää tituleerata Misikseks aina kun muita on paikalla, kahen kesken on Loviisa tai Lois. Mutta minä teen niinko on sanottu, helepompi sillälailla.Nisua ja leipää oon leiponu kans ja keikiä, kun Misis hommas kanoja, että on aina tuoreet munat. Ja kaffia saa joka päivä. Nisujauhon ostavat tuolta riverin toiselta puolen, Nasellesta. Vaikka Nyysöläksi kaikki sitä sanoo. Suomella sielä puodeissa pärjää, Pohjanmaalta on liki koko kylän väki siirtolaisiks tulleet. Enimmäkseen miehet on lokareita.

Matka Nyysölään tehään lautalla, kunei siltaa ole. Eikä semmosta varmaan vois rakentaakaan, ei niin pitkiä puita oo koko maailmassa vaikka täällä onki nämä punapuut, joitten latvaakaan ei häävin näe! Columbia river on tässä kohalla leviä ja kova virta, salmonia kalastavat paljon. Silakoita minä kaipaan, niitä en oo vielä mistään puodista löytäny. Ko sais oikein kunnon suolasilakkaa, kyllä minä niin oisin onnellinen. Mutta karhuista en piittaa. Niitä käy tunkioilla varsinki näin syksyllä. Kun en ikänä ollu kotona enkä Jovelassaka semmosta elikkoa nähny, meinas syrän pysähtyä, ku yhtenä ehtoona aika pimiällä vein laskiämpäriä ulkohuoneen taa, niin eikö sielä karhu kaivele. Vissiin säikähys oli yhtä suuri, karhu pinko mölisten lipettiin ja minä sisälle minkä kintuista pääsin. Hyvä etten porstuasa helmoihin kompastunu. Misis sanoo että kun tästä ilmat viilenee, miehet lähtee hunttaamaan karhuja. Sitä ennen pitää kumminkin kerätä ja kannuttaa kaikenlaisia marjoja ja vihanneksia. Net täälä kasvaa eksellentisti. Blackberiä seuraavaks ja sitte pellolta pumpkinia. Ne on täällä suuria ko kirkonkellot! Pumpkinista tulee hyvä ja siliä keitto, ko antaa sen ensin kiehua rauhassa ja vispaa sitte kaikki klimpit pois. Kermalla ja vehnäjauholla minä sen suurustan. Koko hyväks sitä on kehuttu, menee aina kaikki vaikka miten ison kastrullin keitän.

No nyt oon taas selostanu pitkästi ja laviasti elämää täälä, vaikka vain piti sanua päällimmäiset kuulumiset pois, ettei tarvi siellä huolesa olla. On tämä aika paljonki erilaista ko Koti-Suomessa, mutta kyllä minun syrän sinne jäi. Ja kotia tuun het ko saan tienestit siihen että kapioarkkuun on muutakin pantavaa ko koriat villasukat, jokka mummu anto. Voi jos sais oikein pitsikartiinat! Mutta ensiks pitää hommata lakanat ja hantuukit, polsterinpäällisiä ja alusvaatteita ja ois astiatki hyvä olla. Että on mistä ottaa ko joku kosii ja vie vihille. Sillä vanhaksipiiaks minen jää, se on vissi ja varma! Hyvää terveyttä teille nyt vain ja Jumalan siunausta. Sanokaa kaikille tutuille terveisiä että oolrait on Astoriasa Hildurin asiat, ei mitään isompaa muretta. Koitan vielä ennen Joulua pistää muutaman rivin ja vähän taaloja. Frouva antaa ne Friidalle kotiväelle vietäväks. On sielä monta suuta, jokka tarvii.

Ja muistakaa huolehtia navetan ovi kiinni varsinki nyt kun tulee kylymät, ettei Punakorva ja Kukka saa utaretulehrusta. Ja jos Hän muistuttais vielä Friidaa, ettei pistä kamareitten uuninpeltejä liika aikaisin kiinni ettei tuu häkää. Ja kynttilät pitää sammuttaa ennenko menee maata, yöks ei saa jättää yhtään palamaan ettei tuu tulipalo.

Rakkain terveisin Hildur

24. syyskuuta, kirje siskon tyttärelle

Hyvä Friida,

Panen sulle muutaman rivin täältä Astoriasta, kun on Jovelan asiat mulla niin taas mielen päällä.Teillä on kovasti bisi aika sielä. Kohta tulee lumi ja sitä ennen pitää saada kaikki katon alle. Aattelen, että Frouva ja Isäntä nyt kovasti häärää syksyn töissä. Pitää saada valmiiks yhtä ja toista sisällä Kartanossa ynnä pihan puolella ja vielä karjapihassaki. Että auttaisit nyt sitten ja olisit koko ajan silmänä ja korvana, käsipareja tarvivat kovasti paljon. Onhan tuplat laitettu akkunoihin? Ja kellarin reiät sais kohta pistää kiinni, ettei imelly perunat pilalle. Sisäkön pitää katsoa perään että on puita aina ehtoolla jokaisen kakluunin ja hellan vieressä. Ja pellit ajoissa kiinni, heti ko ei enää punasta hehku. Ei passaa päästää muureja jähtymään, kun yöt rupeaa jo olemaan kylmiä ja aamulla kuura maassa. Otat sieltä edellissyksyn puukasasta, ne on kuivia, syttyvät hyvin ja palavat kuumasti. Tuohia on liiterissä ja kiesitallilla, sytytät niillä, mutta pidä suuluukut kiinni, ettei valkia karkaa lattialle. Ja tuhkat pitää hoitaa pesistä pois aina välillä. Niitten kans pitää olla varovainen, ettei tuu tulipaloa. Ei saa jättää astioita sisälle eikä seinänvierelle.

Puhu vielä Frouvalle, jos sieltä Rantalasta saisivat rengin ees muutamaks viikoks, tulis halkomaan puita ja Isännälle pajaan avuksi. Rantalan pojat on friskejä ja ahkeria työmiehiä kaikki. Lahtiaikana tulee kumminki kiirus, olis hyvä olla käden helepotusta ettei mee aina hommat yön päälle. Neki pitäis hoitaa ennen Mikkelinpäivää.

Niin muuten se Perälän Eino tuli tänne takasin. Ei se mitään talorahoja sakilleen tienaa, vaikka kotia Suomeen jäi vaimo ja neljä pientä toisten nurkkiin. Sillon täälä misis! Semmonen ylen fiini, isot heltut korvissa, huulimaalia käyttää ja pitää pelleriiniä hartioilla. Ja korkiakantakengät, aattele! Eilen se pasteeras keskellä päivää pitkin teitä parasolli auki, vaikkei aurinko ees paistanu! Sillä misiksellä on hyvävaranen koti tuolla hillin päällä, koko komia talo ja isot akkunat. Ainut laps on, runnaavat sekatavarapuotia. Sanovat että ne käy Eino kans elävissä kuvissaki! Tästä älä nyt Mammalle mitään virka, se kun aina kantaa toistenki huolia. Valvoo taas vain yönsä. Se Einon Aina on niin tolokun ihminen, ja lapset ne vasta säälittääki. Enkä minä perusta olla juorujen kuljettajana, sulle tämän nyt vain sanon. Mutta on se aika roskanen temppu Einolta. Jokku ne tekee tuollaaki, jättää kaikki taakse ja alottaa täälä Lännellä uuden elämän. Ei oo Eino ainut.

Pistän tähän kymmenen taalaa, otat tästä puolet ja annat sille Ainalle, sano vaikka että Yrjö laitto minua myöten tulemaan. Lopuilla ostat mammalle ja pienille jotain mukavaa ja tarpeellista. Sokeria ja jauhoja ja alusvaatekangasta, Elli ompelee. Villalankaa minen laita, täälä ei oo hyvää kvaliteettia, sielon parempaa.

Nyt ei tämän pitemmästi, jääkäät Herran haltuun. Kirjotan toisen kerran enempi, on vähä kiirusta.

Terveisin tätisi Hildur

11. joulukuuta

Dear Misis ja Mister Jovelan Kartanossa,

Oikein hyviä terveisiä täältä Astoriasta ja Minnesotasta kans. Tässä olis vähä pakettia kotoväelle ja teilleki, Jouluks aattelin. Minoon ollu viime ajat reissun päällä, arvasittako? Semmonen levoton veri kiertää mulla, välillä pitää päästä johonki. Laken pariskunnan paikalla oli pikkusen hiljasempi kausi niin sain viikon verran vapaata. Voi, Frouvan pitäis nähä kun ne laitto seinään komian plakaatin jossa seisoo: Hotel Lake Astoria. Rooms and service. Suu auki sitä väki käy ihmettelemäsä.

Se Minnesotan Artturi, jonka kans minoon viimeajat pitäny yhtä, anto kuulua että voisin käydä hänen paikalla, ko ei siitä Kanataan menosta vielä mitään tullukaan. Se maini mihin Artturin piti mennä, on vissiin kiinni. Sielä on ollu iso äksidentti, seinät romahti ja räjähti kovasti, toistakymmentä mainaria jäi maan alle. Taisivat kuolla kaikki, ei oo vielä päästy alas. Suuri suru on sielä, monet perheellisiä ja pienet lapset eikä vaimoväellä mitään työtä eli elantoa. Eikoo kauhia asia! Täältä on kerätty hätäapua, taaloja ja vaatetta ja ruokaa. Muttei sitä surua pysty kukaan poies niiltä omaisilta ottaa.

Artturi sitte päätti että jatkaa täälä Ameriikan puolella lumberjäkkinä. Menee Kanataan vasta alkuvuodesta. Niin minä sinne reissasin. Usiampi päivä meni tien päälle. Junalla ja automobiililla, lopuks hevoskyytinä vaunuilla missä oli kuomu päällä ja sisällä istuimet. Olipas sielä perillä kotonen olo. Minnesota on niinko Suomi, jos ei tietäis niin luulis kotia tulleensa takasin. Paljo koivuja ja taivaski samallailla sininen. Artturin paikalla yövyin. En yksin, arma dagar sanois Frouva, oli sillä sisko ja setä ja täti saman katon alla. Vaan kyllä me kävimmä Haalilla ja iltasin kävelyllä kahestaan. Sielä Minnesotan Haalilla lauloivat tuttua laulua vähä toisilla sanoilla: Kotimaani ompi Suomi, kiiruhdan sen kummulle. Haudalleni valkotuomi vielä kylvää kukkasen. Muistathan sä neito nuori ajan jolloin lemmittiin. Jolloin suukko polttavainen saattoi silmät kyyneliin. Koria nuotti, siinon vielä muitaki säkeistöjä. Vesisä silimin sitä kuuntelin. Minua niin aina naurattaa ja kumminki jotenkin vapisuttaa ko Artturi on paikalla. Ja se sano, että hänestä minusta tulis kovasti viria ja passeli emäntä jollekulle, niinko vaikka hälle. Minen oikein osanu sanua mitään, syrän vain hakkas ja poskia kuumotti. Onneks sen sisko tuli siihen samalla. Noh, mitä minä nyt tämmösiä, piti tästä paketista kirjoittaa eikä toimittaa joutavia.

Minnesotasta ostin tämän hartiahuivin, antakaa mammalle. Ja taalat kans Friidan mukana kotiväelle. Saavat ostaa jos mitä Jouluks tarviivat. Nämä fäskynät on sitte makeita, niistä voi keittää vaikka kiisseliä ja suurustaa perunajauhoilla, sillälailla saa suunsa makiaks usiampiki. Panin pussin rusinoitaki, jos vaikka lapsille, ei niitä taira Suomesta usiasti löytää. Proosi on Friidalle itelle. Ja sitte peltipurkki jossa lukee Hills Bros Coffee ja se kuva keltakaapusesta miehestä, siinon kaffia. Käskekää pitää kansi visusti kiinni, ettei hyvähaju karkaa. Sillon kyllä voi raottaa, ko naapurin Kerttu käy. Se aina haluaa tietää kaikki ni saa nyt haistaa oikein Ameriikanpaketin hajua, Länneltä. Ja Kertulle saapi livahuttaa, että Hildurilla on sulhanen ja koko komia! Pitkä ja mustakulmanen. Vaikkei siitä mitään ajan päälle tuliska, Kerttu kyllä vie sanaa, ei trenkää aviisiin panna. Ja tuo leissi eli pitsi on Frouvalle. Isännälle minen osanu oikein muuta ko piipputupakkia. Mutta tämä on parempaa sorttia. Että toivottavasti on passelia. Se pienempi peltipurkki, siinä lukee Sozodont Tooth Powder, ni on semmosta millä täälä parempi väki pesee suunsa eli hampaat. Sitä ripsutatte vähä harjaan ja harjaatte. Kyllä haisee sitte henki hyvälle!
Ei mulla nyt tällä kertaa muuta. Hyvin oon voinu ja kaikki on oolrait ku vain terveyttä ja työtä piisaa. Kovasti paljon Joulun terveisiä ja Jumalan siunausta teille kaikille.

Piirsi Hildur Mattson

Minä kirjotan nyt nimeni nuin. Aina kysyvät miten se Isokangas oikein kirjotetaan, ko niillon toisennimiset puukstaavit, Ei ja Bii ja Sii, ei ne sano Aa ja Bee ja Cee. Suomiväki ottaa monet isänsä nimen. Kun Pappa oli Matti se on helepompi lausua ja kirjottaa ko Suomen nimet, net vain vääntyy täälä. Jos Isäntä muistaa Haaviston Kallen pojan Hermannin, se on nykysin Herman Carlsson. Että terveisiä hältä kans.

22. toukokuuta

Hyvä Herrasväki Misis ja Mister Jovela,

Terveiset taas Astoriasta. Suurkiitokset Frouvan lähettämästä paketista, se tuli perille het Joulun jäläkeen. Villalangat on keritty ja piirroilla kohta valmiina sukkina. Ruisjauhotkin oli pysyny ihan priimana, ei yhtään toukkia. Siivilöin ne varmuuden vuoks ennenkö tein leiväksi. Niin oli ko olis kotia päässy, kun istuin illalla pesän eessä ja nautin voileipää. Maistu aivan Suomelle.Oikein well on mulla asiat. Tai noh, miten sen ny ottaa. Terveenä oon kyllä ollu. Nämä friiaukset on vähän heikommalla kantimella. Se Minnesotan Artturi ei sitte minua kihlannu eikä enää ees kuljeta yhessä, vaikka vissit oli puheet. Ne friiaamiset on friiattu. Lähti Pääsiäiseltä Kanataan eikä oo perään kuulunu. Sillä lie sielä jo toinen miss, sen silmät on semmoset, ettei yksin kauaa pysy. Saa mennä ko ei minusta perustanu piisalle. On se vähän säddiä, olisin minä sille menny ja misikseks ruvennu. Kapioita jo kerkesin mallailla, lakanoita, hantuukeja ja semmosta. Pitsikartiinat oli valkattu ja polstereita suunnittelin. Muttei auta itkut markkinoilla.

Minoon nyt vähän fundeerannu semmosta asiaa, että lähtisin täältä kokonaan poies. Ne on jokku menneet Australiaan, Kviinslantiin. Sielon hyvästi paljo lämpimämpää ko täällä ja töitä on vaikka muille antaa. On sugarmilliä, keinin hakkuuta ja mainia. Eihän ne tiesti naisväen hommaa ole semmoset, mutta saattais sitä näillä osaamisilla pistää vaikka oman pienen restaurantin tai lenttaisin muutamaa roomia. Kyllä minä tietäisin minkämoista suurusta laittaa ja keikit ja nisut osaan paistaa, on sen verran garanttia tullu tässä ajan kans. Saa ny nähä miten täsä käy. Minä otan vielä selevää enempi tästä asiasta ajan kans. Ei sitä suinpäin ihan sinne asti lähetä niinko Karttuset Amerikhan. Ottaa kumminki usiamman viikon eli kuukauden se matka ja tyyristäki on.

Oottako Katranossa ollu hyvässä voinnissa? Ja kaikki asiat reilassa? Kevätaika täälä on ollu koko kuiva. Ensin sato Helmikuulla ihan mahottomasti, joka päivä oli kengät rapavettä täynnä ja pulttipohjat melekeen pilalla, ko täällä on aika surkiat tiet osasta. Sitte alako kuiva ja kuuma siisoni, ei tippaaka vettä viikkokausiin. Maa oli ihan ruskiana ja sai peljätä että palaa talot ja tavarat ja koko kaupunki, jos vaikka leivoit päiväsaikana. Kipinät on semmosia, jos pääsevät pärekatoille, niin heleposti syttyy. Ja täälä on osasta taloja päreseiniäki. Onneks ei vielä oo tullu mitään suurempaa äksidenttiä, pieniä paloja vain. Eikä niisä oo ketään kuollu. Että paljo minäki leivoin sitte yöllä. Kattoa kastelivat välillä, miehet kanto ämpäreillä ja kaatovat harjalta alas.

Että tämmöstä täälä nyt tällä kertaa, vaikkei nyt ollu ihan semmosia uutisia ko orotitte. Parempi on ettei Frouva tästä nyt Mammalle mitään sano, tarkotan Artturia. Eikä varsinka Australian suunnitelmista, hermostuu vain ja huolehtii taas eikä nuku öitänsä. Kovasti paljo terveisiä ja

Jumalan siunausta teille sinne Kartanoon,
toivottaa Hildur

Lämmin kiitos vielä kerran Keekikselle hurmaavasta tarinasta, joka vei mukanaan niin meidät kuin monet blogin lukijatkin. Nyt tarina on kulkenut mukanamme tänne ja toivottavasti ilahduttaa yhtälailla uudempia lukijoitakin. Ja kuka tietää, ehkäpä vielä jonain päivänä Hildur kertoo meille miten hänelle suuressa maailmassa kävi!

Lämpimin terveisin ♥ Jovelan Johanna
Haluatko kommentoida? Lähetä meille viestiä instan kautta ♥

MERIKAALI

17.04.2024

Kiinnostuin maultaan samettisen pähkinäiseksi, mutta samalla hieman kirpeäksi kuvaillusta merikaalista muutaman lukijamme vinkkaamana niin paljon, että päätin hankkia sitä myös omaan puutarhaamme. Toisten mielestä kasvi on helppo kasvatettava, joidenkin mielestä se vaatii hieman sirkustemppuja. Tutkailkaamme siis hieman tätä saariston omaa herkkua...

BUZZY® -SIEMENSARJAT

10.04.2024

Upeita leikkokukkaseoksia, erilaisia auringonkukkia, meheviä vihenneksia, luomuyrttejä, hurmaavia koristeheiniä, maukkaita tomaatteja, helppoja huonekasveja, eksotiikkaa lautaselle ja siemensekoituksia pörriäisten iloksi - tätä kaikkea tarjoilee Buzzyn siemensarjat, joihin tämä julkaisu perehtyy ajatuksella.

KEVÄÄN MERKKEJÄ

07.04.2024

Kevät näyttää vihdoin ottaneen askeliaan muutenkin kuin sipsutellen, vaikka pakkasherra heittikin vielä viimeiset tumpsaukset lunta pitkin peltoja ja puutarhoja.

UNELMIEN MANSIKKAMAA

02.04.2024

Mansikkamarkkinoille on viime vuosina tullut ihastuttavia uusia lajikkeita, joista osa kukkii erityisen kauniisti ja osassa on herkullisen mielenkiintoisia makuvivahteita, kuten ananas ja vadelma. Tässä julkaisussa jutustellaan mansikoista, niiden kasvattamisesta, uudemmista lajikkeista ja hipaistaan hieman mansikoiden historiaakin.

ÄMPÄRIPERUNAT

31.03.2024

Katse kohti kesää! Tässä julkaisussa laitellaan juhannusperunat kasvamaan ämpäreihin ja tehdään muutama diy-perunaruukku itse. Sertifioidut siemenperunathan ovat juuri saapuneet myymälöihin ja tietyillä varhaisperunalajikkeilla kasvatus onnistuu 60 vuorokaudessa. Alkaa siis olla aika laittaa juhannusperunat itämään, jotta juhannuksena saadaan...

ÖTÖKKÄKIRJA

28.03.2024

Kuka nakertaa satoasi, entä ketkä mahdollistavat sen? Mistä ötököistä olisi hyvä päästä eroon ja miten? Keitä taas kannattaa houkutella puutarhaan ja millä keinoilla, vai olisiko sittenkin kaikilla paikkansa puutarhassa?