Kun helteet ovat väistyneet, Jovelassa hurisee kuivuri harva se päivä. Sadon kuivattaminen on hyvä keino säilöä satoa ja kasvattaa kotivaraa, ja samalla säästyy tilaakin, sillä kuivatettu sato vie huomattavasti vähemmän tilaa kuin moni muu säilöntämuoto. Monitasoisen kuivurin hankintavinkin löydät kirjoituksen loppuosasta.
Kirjoitus on julkaistu alun perin 11.8.2019.
Kirjoitus sisältää * merkittyjä kaupallisia linkkejä.
Olen sitä mieltä, että vihanneksia, myös juureksia kannattaa kuivattaa. Meillä säilötään juureksia soseena ja paloina pakastettuna, mutta pidän myös kuivatuista juureksista. Kuivattujen juuresten salaisuutena on esikeittäminen, joka lyhentää kuivatusaikaa ja parantaa kuivatun juureksen ulkonäköä ja makuakin.
Meillä kuivataan pääasiassa porkkanaa ja lempijuurestani palsternakkaa. Molemmat viipaloidaan ensin ohuiksi viipaleiksi vihannesmandoliinilla ja viipaleet esikeitetään 3-5 minuuttia. Tämän jälkeen huuhtaisen viipaleet lävikössä kylmällä vedellä ja nostan ne puhtaalle keittiöpyyhkeelle, jotta ylimääräinen vesi imeytyy pois. Viipaleet asetellaan kuivuriin siisteihin riveihin siten, etteivät palaset kosketa toisiaan. Juuresten kuivatuslämpötila on 40-50 °C.
Näin hauskoja pieniä porkkanaruttuja syntyy kunnon porkkanaviipaleista. Kuivurin alimmalle tasolle kannattaa laittaa kuivurimatto tai sen puutteessa vaikkapa leivinpaperia, sillä porkkana kutistuu valtavan paljon kuivuessaan, ja tipahtelee siten herkästi kuivurin ilmaraoista kuivurin pohjalle.
Yksi raakakilo porkkanaa tai palsternakkaa on kuivuttuaan n. 3-4 dl.
Peruna kuivataan samalla tavalla esikeitettynä kuin porkkanatkin, joko viipaleina tai kuutioina. Kuivatut viipaleet voi jauhaa jauheeksi, josta voi tehdä perunasosetta tai -sosekeittoa ja sitä voi käyttää leivonnassa. Kuutiot taas käyvät mainiosti keittoihin ja pataruokiin. Esikeittäminen on erityisen tärkeää perunoille, sillä esikeitetty peruna ei tummu kuivurissa.
Sipulirenkaita olen kuivattanut 40-45 °C riippuen renkaiden paksuudesta. Lämpö voi myös aluksi olla hieman korkeampi noin tunnin ajan, jonka jälkeen lämpö lasketaan 40 asteeseen.
Vinkki! Kuivaa myös sipulien vihreät varret renkaiksi saksittuina. Saat huikean määrän ruohosipulia suuremmassa koossa!
Meillä tulee usein samaan aikaan niin paljon tomaattia, että satoa myös kuivataan. Kuivaan tomaattia sen koosta riippuen joko puolikkaina tai viipaleina. Eniten kuivaan tomaattia aurinkokuivattujen tomaattien tapaan öljyssä säilöttäväksi sekä tomaattisipseinä, joita voi syödä sellaisenaan tai jauhaa yrttisuolan raaka-aineeksi. Usein teenkin kuivatusta tomaatista jauhetta, jota voi sitten lisätä niin yrttisuolaan kuin erilaisiin kastikkeisiin ja pataruokiinkin tuomaan makua ja väriä. Jauhetta voi käyttää myös vaikkapa sämpylä-, leipä- ja piirakkataikinoissa samasta syystä.
Alla olevissa kuvissa on aiemmin julkaistun tomaattijutun herkkuja: tomaattisipsejä ja kuivattuja tomaatteja aurinkokuivattujen tomaattien tapaan.
Tomaatteja kuivatan 45-50° C sen mukaan kuivatanko puolikkaita kirsikkatomaatteja (korkeampi lämpö) vai tomaattiviipaleita (matalampi lämpö).
Erilaisten juures- ja vihannessekoitusten tekeminen on lempipuuhiani kuivurilla. Kuivatut monipuoliset sekotukset ovat niin verrattoman käteviä syksyn ja talven arjessa, toki juhlassakin! Kuivatan erilaisia sekoituksia, joissa on esimerkiksi porkkanaa, palsternakkaa, lanttua, paprikaa, sipulia, piparjuurta, tomaattia, sipulinvarsirenkaita ja erilaisia yrttejä.
Juurekset esikeitetään ennen kuivatusta, kuten aiemmin mainitsin, ja muut kuivataan sellaisenaan. Ensinnäkin tällaisesta seoksesta voi milloin tahansa surauttaa lisää yrttisuolaa - meillä on niin monta läheistä, jotka pitävät yrttisuolastamme, että sitä tehdään usein.
Toiseksi kuivatuista seoksista syntyy ihanan vaivattomasti hyvää ruokaa huolimatta siitä mitä kaupassa juuri silloin on tai ei ole sesongissa. Kunnon kourallinen tai pari seosta keittoon tai pataan, ja kaupan keittojuurekset voi unohtaa. Kuivattuja seoksia voi myös liottaa ennen käyttöä, jolloin ne soveltuvat hyvin myös pasta- ja wokkiruokiin, piiraisiin... melkeinpä mihin vain.
Marjoja voi kuivata kokonaisena tai kuivatusta soseesta tehtynä jauheena. Jauhe tehdään soseuttamalla marjat ja levittämällä sose taisaisen ohueksi kerrokseksi kuivurimatolle tai leivinpaperille. Marjojen kuivatuslämpö on 40-50 °C. Kun sose on kuiva, marjalaatta jauhetaan yleiskoneella jauheeksi.
Sosematosta voi myös tehdä marjaremmejä, jotka käyvät makeisista. Ohjeen marjaremmeille löydät täältä.
Omena- ja hedelmäviipaileiden suosituslämpö on 55 °C ja kuivatusaika 6-8 tuntia. Omena- tai päärynäviipaleita ei kuivata rapsakan kuiviksi, vaan ne saavat jäädä nahkamaisiksi kiekoiksi, jotka säilytetään tiiviissä astiassa tai vakuumissa.
Kuvassa kuivattua Baya Marisa -omenaa, joka säilyttää värinsä kuivattunakin. Oikealla puolukasta tehtyjä marjaremmejä. Marjaremmien kuva on kirjastamme Vanhassa Talossa: Jovelan Johanna & *Annabelle Antas (*valokuvaaja).
Kun
me jo monta vuotta sitten hankimme kuivurin,
päätimme, että hankimme kerralla kunnollisen. Meille hankittu
Optimum P200 kuivuri on valitettavasti ollut loppu valmistajalta jo
muutaman vuoden, mutta lisään alle
hankintavinkkiin vastaavan kuivurin linkin, joka näyttäisi olevan
muutaman euron meidän kuivuria edullisempikin.
Suosittelen kuivurin hankintaa pohtivalle monitasoista kuivuria, jossa on vähintään 5-6 kuivatustasoa. Hyvässä kuivurissa on ylikuumenemissuoja, ajastin, automaattinen virrankatkaisu ja selkeät vapaasti säädettävät lämpövaihtoehdot. Pieniä kuivureita pidän hieman turhina, anteeksi. Se tietysti johtuu siitä, että meillä on niin paljon kuivattavaa, että kuivuri saisi hönkiä viikkoja jos pienellä kuivurilla yritettäisiin pärjätä. Kannattaa myös ajatella asiaa siten, että isoon kuivuriin mahtuu paljon kuivatettavaa, jolloin saman määrän kuivatus vie vähemmän sähköä kun isomman erän saa kerralla kuivaksi. Kunnon kuivuri myös kannustaa kuivaamaan ja usein se pieni kuivuri sitten jääkin pölyyntymään kaappiin, kun huomaa isommalle olevan tarvetta.
Laitetaan kuivurit hurisemaan ja tallennetaan kesää!
Satokauden iloa toivotellen ♥
Jovelan Johanna
Haluatko kommentoida? Lähetä meille viestiä instan kautta ♥
Kevät etenee ja pian koko maailma on taas niin ihanan vihreänä. Mikä olisikaan parempi raaka-aine esille nostettavaksi, kuin toukokuussa sesongin aloittava, metsän vihreäksi kullaksikin kutsuttu kuusenkerkkä?
Usein kotipuutarhuri huomaa satoa nakertelevat puutarhan vihulaiset siinä vaiheessa, kun tuhoja on jo syntynyt. Ennakointi on ilman muuta tehokkain tapa välttää näitä kutsumattomia vieraita, mutta biologista, myrkytöntä apua on saatavilla silloinkin, kun vauriot ovat jo nähtävillä.
Mitä kaikkea, muutakin kuin havukasveja, alppiruusuja ja hortensioita, voi kasvattaa happamassa maassa? Tässä teemajulkaisussa tehdään sekä silmän että makuhermojen iloa tuottava pieni ikivihreä satokeidas omaan puutarhaan.
Lempipuutarhaohjelmani, Trädgårdstiderin, inspiroimana halusin tehdä meille kaksi kukkivaa palloa, jotka kiinnitettiin korkeisiin tolppiin sisääntuloomme portin molemmin puolin. Kahden puolipalloamppelin yhdistäminen kukkivaksi palloksi oli siis tuon puutarhaohjelman juontajan, Pernillan idea, mutta itse tein kukkivat pallot hieman eri tavalla kuin...
Hunajamarja, haskap, makeasinikuusama, marjasinikuusama, ikuisen nuoruuden marja - rakkaalla pensaalla on monta nimeä. Jos haluat vähällä vaivalla tuottoisan marjapensaan, hunajamarja on sinun juttusi.
Vuoden 2025 HeVit, kurkut ovat helppoja ja satoisia hyötykasveja, mutta muutama pieni niksi niidenkin kasvattamisessa on. Ihan ensiksi mainittakoon, että kurkkuja ei kannata esikasvattaa liian aikaisin, hyvistä syistä. Alueesta riippuen noin 3 viikon esikasvatus riittää mainiosti.
