Jovelan hyötypuutarhassa kasvaa kymmentä eri marjaa, jotka tarjoavat omavaraisempaan talouteen monet vitamiinit ja herkut ❤ Tässä jutussa kerrotaan mitä meillä kasvaa ja miten niitä käytetään. Kasvatusvinkit ovat sekä omia kokemuksia, että täsmätietoa Lisa Israelssonin kirjasta Kotipuutarhuri ja Viherpeukalot -puutarhamyymälästä, josta meille on ostettu useita marjapensaita viimeisten vuosien aikana.
Tämä
kirjoitus on myös osa Suuntana omavaraisuus -blogiringin
kimppapostaussarjaa, jossa kukin bloggaaja julkaisee yhteisen aiheen
pohjalta oman kirjoituksensa kunkin kuun 1. maanantaina. Muiden aiheesta
kirjoituksen julkaisseiden blogien linkit löytyvät jutun lopusta.
Kuvassa kukkivaa mansikkaa toukokuun viimeisellä viikolla keväällä 2019 sekä kesän 2018 ensimmäiset mansikat kesäkuun toisella viikolla ja viimeistä satoa raakileineen aivan elo-syyskuun taitteessa 2018.
Mansikkamaata meillä hoidetaan nyyhtämällä rikkaruohoja silloin kun niitä ilmestyy, hillitsemällä liian villiä rönsyilyä ja kastelemalla mansikkamaata laimealla virtsa-vesiseoksella, johon välillä lisätään hieman puutuhkaa. Tällä kotikutoisella lannoituksella mansikkamaalla ollaan voitu hyvin ja jaksettu puskea marjaa koko kesän, aina syksyyn saakka.
Kirpeän makeat karviaiset ovat lempimarjojani, joita syödään eniten tuoreena. Meillä kasvaa sekä punaista että vihreää karviaista. Jos sato on oikein hyvä, karviaisesta tehdään myös hilloa ja punaisista karviaisista punaviinietikkaan tehtyä karviaispikkelssiä, joka maistuu paistin kumppanina.
Kuvassa raakileita toukokuun viimeisellä viikolla 2019 ja kuvituskuva vihreistä ja punaisista karviaisista.
Karviainen on helposti kasvatettava marjapensas, joka ei vaadi kummoista hoivaa. Meilläkin huolletaan pensaita sen verran, että kuivuneet oksat poistetaan jos niitä on, syksyisin pensaiden juurelle lisätään maahan varisseita lehtiä ja keväällä hieman oksakariketta. Pensaita kastellaan hellekautena tarpeen mukaan, usein virtsan ja veden laimealla seoksella, josta pensaat tuntuvat pitävän.
Heti ensimmäisenä keväänä täällä, 6 vuotta sitten, istutimme pieniä mustaviinimarjapensaita, jotka ovat nyt kasvaneet valtaviksi puskiksi. Pihalla oli pari vanhaa punaviinimarjapensasta, joista yksi niin valtava, että sen taakse voisi piilottaa pienen auton, mutta olemme myös istuttaneet punaviinimarjaa lisää pihalle. Pihalta löytyy myös valkoviinimarjaa. Marjoja syödään sellaisenaan ja pakastetaan talveksi. Mustaviinimarjasta teen aina mustaherukkahyytelöä ja usein myös likööriä, jonka resepti on likimain yhtä vanha kuin tämä 150-vuotias talokin. Mustaviinimarjan lehdet ovat myös mitä käyttökelpoisimpia keittiössä. Itse kuivaan lehtiä kuumia juomia varten, joihin kuvattujen mustaherukkalehtien lisäksi tulee kuivattua minttua ja salviaa. Louhisaaren juoman pääraaka-aineena on tuoreet lehdet. Säilöttyihin kurkkuihin tulee mustaherukan lehtiä ja lehtiä voi käyttää myös kääryleinä viininlehtikääryleiden tapaan. Ihan loppukeväästä ja alkukesästä, kun mustaviinimarjan lehdet ovat vielä nuoria, niitä kannattaa testata salaatissakin, erityisesti salaattiin jossa on lihaa, kuten paahtopaistia, kanaa, broileria, ankkaa tai kalkkunaa. Mustaviinimarjan lehdet sopivat myös salaattiin, jossa on halloumia tai fetaa. Se mieto mustaviinimarjan maku, joka on lehdissä läsnä, tuo kivan vivahteen salaatteihin maltillisesti käytettynä.
Kuvassa raakileita toukokuun viimeisellä viikolla 2019.
Myöskään herukoiden kanssa ei suurempia hoitotoimenpiteitä olla tarvittu. Pensaat saavat olla pitkälti omissa oloissaan. Syksyllä syyslehtiä juurelle ja keväällä kariketta, rikkaruohoja poistellaan alustasta satunnaisesti ja pensaita kastellaan tarvittaessa jos sadetta ei tule riittävästi. Myös herukoita kastellaan virtsan ja veden seoksella, joka toimii lannoitteena. Ajoittain kirvat löytävät pensaat, ja se harmittaa suuresti, mutta kirvat on saatu häädettyä pöläyttämällä pensaille puutuhkaa ja lisäämällä pensaiden juurelle tuhkaa, joka pitää kirvojen kaverit muurahaisetkin loitolla.
Tyrnisadolla täällä ei olla juhlittu, sillä pihalla on vain pari tyttötyrniä ja yksi poikatyrni, mutta aina satoa sen verran saa, että pakkaseen muutama pieni pussillinen saadaan.
Kuvassa siitepölyinen poikatyrni toukokuussa 2019 ja kypsää satoa vuona 2018.
Tyrni on oikeasti melkoisen sadokas marja. Yksi pensas voi tuottaa jopa 20 kiloa marjoja, mutta meillä ollaan siitä kaukana. Marjoakseen tyrni tarvitsee aina poika- ja tyttötyrnejä. Yksi poikatyrni riittää usealle tyttötyrnille. Kalkitseminen on tärkeää tyrnille, joten tänä vuonna lisäämme puutuhkan määrää pienille tyrnipensaillemme, jotka eivät ole kolmessa vuodessa vielä koollaan leveilleet, vaan pysyvät suhteellisen pieninä. Ilmeisesti tyrni viihtyy parhaiten hieman köyhähkössä maassa, ja se saattaakin olla meidän tyrnipensaidemme vaatimattomuuden syynä. Maa-aines täällä on niin luontaisen rikasta, että se saattaa olla tyrnille hieman liikaa - tiedäpä tuota. Kuitenkin saamme vuosittain hieman tyrniä, jota käytetään vaatimattomasta sadosta johtuen eniten tuomaan väriä juhlaviin jälkiruokiin kakkuihin.
3 vuotta sitten istutimme yhden pitkän rivin vadelmaa puutarhaan ja hyvin ovat viihtyneet. Meillä kasvavat vadelmat ovat Glen Ample -lajiketta, joka tekee suuria, maukkaita vadelmia. Vadelmaa meillä syödään tuoreena ja keitellään hilloksi mansikan kanssa. Vadelman lehtiä kuivataan kuumiin juomaseoksiin.
Kuvassa vadelmapuskaa toukokuun viimeisellä viikolla 2019 ja vuoden 2018 sadon Glem Ample -vadelmaa. Kourassani on samaan aikaan mansikka ja vadelmia, jotka saattavat lähennellä kokonsa puolesta mansikkaa silti olematta mauttomia, kuten usein tuntuu koon kasvaessa käyvän. Glen Ample on tavattoman maukas vadelma, oikea puutarhavadelmien kuningatar!
Vadelmat viihtyvät parhaiten auringossa, lämpimällä ja suojaisalla paikalla. Meillä vadelmamaa on pitkä rivi, kohopenkki joka saa suojaa vaakalankkuaidasta. Kovin kummoisia hoitotoimenpiteitä ei vadelmalle tehdä vuosittain. Hieman kuivia ja marjoneita oksia leikellään, puutuhkalla lannoitetaan ja virtsa-vesiseoksella kastellaan. Näillä on pärjätty meillä hyvin vadelmien osalta.
Kun ensin istutimme pensasmustikkaa, se ei meinannut viihtyä lainkaan. Maa ei ollut riittävän hapanta ja liika kuumuus ja kuivuus verotti satoa. Nyt, kun pensasmustikka asustelee yhdessä mesimarjan kanssa samassa maassa ja saa rodoille tarkoitettua lannoitetta, pensasmustikkakin on alkanut viihtymään.
Kuvassa kukkivia pensasmustikoita toukokuun viimeisellä viikolla 2019 ja kypsyviä pensasmustikoita vuonna 2018.
Pensasmustikka viihtyy happamassa maassa, joten meillä pensasmustikat ja mesimarjat asustavat samalla alueella. Pensasmustikka tarjoaa myös hieman varjoa mesimarjoille, jotka eivät kaipaa yhtä aurinkoista kasvupaikkaa kuin pensasmustikat. Mitään merkittävää satoa pensaista ei ole meillä saatu, mutta pensasmustikoiden sanotaan tekevän parasta satoa vasta 6-vuotiaina. Vaatimattomaan satoon, joka parhaissa olosuhteissa voisi olla jopa 3 litraa per pensas, on syynä varmaan myös se, että mustikat piti siirtää alkuperäiseltä paikalta toiseen ja takana on kaksi erittäin kuumaa ja kuivaa kesää. Pensasmustikka ei pidä kuivuudesta.
Mesimarja on jännä marja, jossa on niin voimakkaan aromaattinen maku, että ihan muutamakin marja hillossa puskee hienolla maullaan läpi.
Ei siis ihme, että mesimarjaa pidetään Pohjolan rubiinina ja arvokkaimpana jalomarjana, jonka hinta esimerkiksi mustikkaan verrattuna on helposti 25 kertainen. Mesimarjamaa oli oikeastaan vaan päähänpisto, kun 2 vuotta sitten keväällä sattui löytymään taimia ulosheittohintaan. Mesimarja kiehtoi ja on hauskaa kokeilla erilaisia kasvatettavia omassa puutarhassa.
Kuvassa toukokuun viimeisellä viikolla 2019 kukkivaa mesimarjaa ja kuvituskuva kypsästä mesimarjasta.
Mesimarja on perinteisempiin marjoihin verrattuna astetta haastavampi kasvatettava, mutta kun hieman hoitaa marjamaataan, mesimarjat kyllä ymmärtävät yskän ja levittäytyvät kauniin hentona mattona sille varatulle alueelle. Meidän mesimarjamaa ei sijaitse ihan ihanteellisimmalla paikalla, sillä mesimarja viihtyy parhaiten puolivarjoisessa paikassa ja meidän hyötypuutarha on kokonaan melko paahteisella alueella, mutta hyvin mesimarja on tuolla auringossakin pärjännyt.
Mesimarjamaan syntyminen ottaa aikansa. Tärkeimpiä asioita mesimarjamaan luomisessa lienee maan happamuus, se että marjamaahan istutetaan kahta eri lajiketta pölytyksen tukemiseksi ja se, että mesimarja ei kilpaile kasvualustallaan rikkaruohojen kanssa. Kun rikkaruohoja ei ole ja kasvualusta on sopiva, ja muistaa tarjota riittävää kosteutta eritoten hellekautena, mesimarja levittäytyy näin komeasti, vaikka viekin hieman aikaa.
Kuvassa mesimarjamaata toukokuussa 2019 ja rinnalla kuva keväältä 2017 samasta 4,5 m2 -kokoisesta mesimarjamaasta, jonne oli juuri istutettu muutamia pieniä mesimarjataimia. Meillä mesimarjamaassa on puutarha- ja rodomultaa ja lannoitteena on käytetty Kekkilän rodolannoitetta, jota lisätään kasteluveteen. Vaikkei tuo meidän mesimarjamaa olekaan mikään suuren suuri, sitä 4,5 m2 kokoista palstaa ei kuitenkaan viitsi kastella kastelukannulla, joten olen sirotellut rodolannoitteen maahan ja suihkinut puutarhaletkuun kytketyllä kastelupistoolilla vettä päälle, kunnes vaaleanpunainen jauhe on imeytynyt maahan.
Tuon meidän mesimarjamaan näkee kokonaisena näissä kuvissa.
Mesimarjalan ylle on taivutettu kaksi kirsikkapuuta, jotka ovat kasvaneet piiskamaisesti kaksi vuotta ja ovat nyt riittävän pitkiä kaaritaivutukseen. Kirsikkapuiden tarkoituksena on aikanaan tuoda hieman varjostusta mesimarjoille - siis sen lisäksi, että pidän kaarista. Puiden pituus ei eihan vielä yllä latvojen yhdistymiseen, mutta mikäli puut kasvavat samaa tahtia kuin viime kesänä, ne kyllä yhdistyvät vielä tämän kesän aikana.
Karhunvatukka on meidän hyötypuutarhan uusia tulokkaita, 3 tainta istutettiin toukokuussa 2019 ja ensimmäistä pientä satoa odotetaan ensi vuonna. Karhunvatukka ei ole sama kuin boysenmarja, joka on risteytetty vadelmasta, karhunvatukasta ja näiden risteymästä.
Kuvassa toukokuussa 2019 istutettua karhunvatukkaa sekä kuvituskuva kypsistä marjoista.
Karjunvatukka kasvaa melko korkeaksi, jopa 3 metriseksi köynnökseksi ja viihtyy parhaiten aurinkoisella ja suojaisella paikalla. Meillä karhunvatukka saa kiivetä syreenikaarta pitkin. Syreenikaari tarjoaa hieman suojaa omaan kohopenkkiin istutetulle karhunvatukalle. Samalla kaari tarjoaa köynnöstävälle karhunvatukalle luontaisen tuen, jota pitkin kiivetä, kunhan sinne saakka yltää. Meillä nyt kasvavat karhunvatukat ovat lajiketta Sonja, ja ne hankittiin Viherpeukaloiden verkkokaupasta, josta olemme hankkineet useita marjapensaita ja pihan kirsikkapuun taimet. Satoennuste yhdelle täyskasvuiselle köynnöspensaalle on 8 kilon luokkaa.
Tämäkin marja oli päähänpisto, kun taimialesta sattui saamaan taimia niin edullisesti ja kaipasin perennalan takaosaan jotain muhkeampaa pensasta, muttei kuitenkaan mitään liian suurta. Ensimmäisen vuoden 2 marjasinikuusamaa kasvoivat niin vaatimattomasti, että meinattiin jo siirtää ne seuraavana keväänä toisaalle. Onneksi ei siirretty, sillä nyt marjasinikuusamat ovat jo ehtineet kasvaa aika suuriksi pensaiksi. Tänä vuonna taitaa kuitenkin käydä niin, ettei hauskoja sinisiä tötteröitä saada juurikaan, sillä pensaat kukkivat valtoimenaan juuri silloin, kun takatalvi hönkäisi pariksi yöksi lämpötilan pakkasen puolelle.
Kuvassa marjasinikuusamapensas toukokuussa 2019 ja kuvituskuva kypsistä marjoista.
Meidän marjasinikuusamat ovat lajiketta Onni. Marjasinikuusamaa käytetään paljon hyötyaitana, sillä se on vaatimaton kasvuolosuhteiden osalta ja pumpsauttaa nopeaan kasvuun, kuten meilläkin kävi. Mustikkaa muistuttavat siniset tötterömarjat muistuttavat mustikkaa myös maultaan. Pensaskohtainen satoennuste kasvatusoppaissa on 5 kilon luokkaa.
Sain aikoinaan yliannostuksen seljankukkajuomia, -hilloja ja selkankukka sitä ja seljanmarja tätä asuessani poissa Suomesta, mutta nyt mustaselja on taas alkanut viehättää. Istutimme juuri mustaseljan pihallemme, jotta pääsen jälleen kokkailemaan sekä huumaavalta tuoksuvista kukista että tummanpuhuvista marjoista, jotka ovat sangen terveellisiä.
Kuvituskuvassa mustaseljan kukkia ja kypsiä marjaterttuja.
Mustaseljaa ei tule sekottaa ns. paskanmarjaan, eli terttuseljaan, joka on myrkyllinen. Myöskään mustaseljan marjoja ei tule nauttia raakana. Useimmin marjoista keitetään mehua tai hilloa.
Mustaseljasta käytetään sekä kukkia että marjoja. Kukkien tuoksu on niin voimakas, että niillä maustetuissa juomissakin on hyvin selkeä seljankukan maku, vaikka kukkia käyttäisi maltillisesti. 2 maailmansodan aikana britit herkuttelivat pienillä pannukakuilla, joiden taikinaan lisättiin hieman seljankukkaa, ja sangen suloiselta ne pienet pannukakut maistuvatkin. Mustaseljaa on käytetty paljon lääkintämarjanakin, sillä se sisältää paljon vitamiineja ja antioksidantteja,
Mustaseljan sanotaan olevan vaatimaton kasvuolosuhteidensa osalta, mutta viihtyy parhaiten auringossa, ravinteikkaassa ja hieman happamassa maassa. Lannoitin hieman mustaseljaa istutuksen yhteydessä rodolannoitteella, jotta saimme kasvualustaa happamammaksi, mutta muuten mustaseljaa ei pitäisi lannoittaa kasvukautena lainkaan - ainoastaan huolehtia siitä, että maa ei kuivu liikaa. Mustaseljan kukat houkuttelevat kirvoja, mustaselja toimiikin siten houkutuskasvina. Vaikka kirvoista ei ole haittaa mustaseljalle, en halua houkutella kirvoja lähelle omenapuun taimia, joten istutimme mustaseljan juurelle ryytisalviaa, josta kirvat eivät pidä. Ryytisalvia saa kasvaa jatkossa kaikessa rauhassa mustaseljan juurella, mikäli nyt istutetut salviat tavalliseen tapaan talvehtivat meillä.
Me suomalaiset olemme niin hienossa asemassa marjojen osalta, että meillä kasvaa sekä puutarhoissa että luonnossa kymmeniä erilaisia marjoja, jotka tarjoavat sekä makuelämyksiä, että terveyttä edistäviä antioksidantteja ja vitamiineja. Jos ihan vaan marjamahdollisuuksia ja niiden ravintoarvoja katselee, eipä meille oikeasti tarvitsisi lennätellä tuolta isosta maailmasta mitään sellaista, jota ei voisi korvata kotimaisilla marjoilla. Kotimaisten marjojen makukin pesee maailmalta tulleiden serkkujensa maut mennen ja tullen - kiitos Pohjolan intensiivisen kesän. Monet marjoistamme ovatkin siellä suuressa maailmassa suurta herkkua ja ainutlaatuisuutta, jota lähdetään noutamaan jopa yksityiskoneilla.
Omavaraisuusnäkökulmasta katsottuna luonnon villimarjat ovat tietenkin loistavia lisiä omiin ruokavarantoihin, ne kun eivät maksa mitään, mutta ei puutarhamarjatkaan siitä kaukana ole. Melkein kaikki puutarhaan istutettavat puutarhamarjat pärjäävät ilman taloudellisia lisäsijoituksia vuosia tai jopa vuosikymmeniä, kunhan niitä hoitaa hieman. Monia marjapuskia voi lisätä helposti olemassa olevista marjoista (elleivät ne sitten lisäänny ihan itsestään) ja siten saada aina uusia marjoja, jolloin marjatuotanto muuttuu omavaraiseksi. Mansikkaa voi lisätä myös omien mansikoiden siemenistä. Puutarhamarjat ovat varmaan yksi helpoimmista omavaraisemman ruokavalion osa-alueista ja marjasadoista on moneksi. Tehdään hilloja, soseita ja hyytelöitä, kuivataan marjoja jauheeksi, marjapensaiden lehtiä teejuomiksi tai virkistäviksi kylmiksi juomiksi ja pakastetaan marjasatoa pussitolkulla talven iloksi.
Usein sitten käy niin, kuten meilläkin on käynyt, että
vauhtiin päästyään huomaa kasvattavansa useita erilaisia marjoja puutarhassaan, kun nälkä kasvaa syödessä. Satoaikana sitten padat porisevat päivästä toiseen säilöen runsaitakin satoja ja sadoista riittää syötävää aina keväälle saakka, jolloin on
aika tyhjentää varastoista ne viimeisetkin edellisvuoden marja-aarteet,
Ja onhan ne puskat ja marjamaat kauniitakin. Pensaiden ja taimien saavuttaessa kokoa ne tuovat puutarhaan runsautta, muotoa, kukkivia mättäitä ja niiden mukana myös perhosia ja pölyttäjiä.
Oma maa mansikka, mustikka ja muutama muukin marja ei ole yhtään hullumpi varustus hyötypuutarhassa, joka tuottaa pienellä vaivalla iloa koko vuodeksi.
Tästä aiheesta ja omista kuulumisistaan tänään jutun julkaisevat myös:
Sorakukka
Puutarhahetki - Suurien unelmien puutarhablogi
Sarin puutarhat
Harmaa torppa
Tsajut
Palokankaan pientila
Kohti laadukkaampaa elämää
Metsäläisten elämää
Urban Farming
Elämää korvessa
Pienen pieni Farmi
Korkeala
Torpan Tyttö
Riippumattomammaksi
Maalaiskaupungin piha
Villa Kotiranta
Alussa oli Vehkosuo
Laura eli Javis
Iso-Orvokkiniitty
Luomulaakso
Ku ite tekee
Lukemisen iloa ja marjaisia satoja toivotellen ❤
Jovelan Johanna
Haluatko kommentoida? Voit tehdä sen alla olevan lomakkeen kautta ❤
Lähettäjä: harmaan torpan emäntä
Kommentti: Voi kun mustakin tulisi tuollainen säilöjä <3
Vastaus: Mä olen niin sydänpohjia myöten rakastunut kaikenlaisen sadon säilöntään viime vuosien aikana ;) En tokikaan aina ole säilöntäkauha kädessä heilunut, mutta oma puutarha senkin innostuksen sai aikaan. Kuka tietää, ehkäpä sulle käy samoin ;)
Lähettäjä: Marika
Kommentti: Miten mahtava määrä marjoja teiltä löytyykään. Meidän pihasta löytyy punainen viinimarja ja yksi pieni karviaispensas, mutta en näitä marjoja osaa käyttää mitenkään. Haaveissa siintää pieni mansikkapelto :)
Vastaus: Varmaan tuossa kesällä laittelen joitain omia suosikkireseptejä tänne jos haluat vilkaista niitä :) Punaviinimarja on helppo marja käyttää ja karviainen on niin herkkua, että sitä ei meinaa oikeen jäädä säilöttäväksi, kun joku täällä (minä) kipittää satoaikaan pitkin pihaa posket pullollaan karviaisia ;)
Lähettäjä: Urban Farming
Kommentti: Ihastelen aina blogissasi hyviä kuvia. Itselläni vaihtui kamera, ja vaikka uusi piti olla samanlainen kuin edellinen, en onnistu mitenkään sen kanssa. Lisäksi zoom on aivan surkea. Sinun kuvasi ovat kertakaikkisen ihania. Kasvit ja marjat pääsevät todella oikeuksiin!
Vastaus: Oi, kiitos! En pidä itseäni kummoisenakaan kuvaajana ja kamerakin on jo nykyajan mittapuulla mitattuna vanha, mutta zoomi siinä toimii :D Tässä postauksessa ei kaikki kuvat olleet omia, vaan osa on kuvituskuvia, kun vielä ei kaikista omista marjoista kuvia saa ja seassa on meidän instastakin napattuja vanhoja kuvia.
Lähettäjä: Kotivaaraska
Kommentti: Että mesimarjaakin voi kasvatella noin ja ylipäätään sen taimia myydään?! Olen sitä aina vaan pitänyt luonnonvaraisena harvinaisena herkkua, kaikkea sitä oppii... Teillä on kyllä kattava valikoima eri marjoja, hienoa!
Vastaus: Juu! Kyllä! Meillä nuo taimet on hankittu Paratiisin taimitarhasta, mutta kyllä niitä muuallakin myydään. Mesimarja on tosiaan astetta vaativampi kasvatettava, kun pitää nyppiä rikkaruohoa ja katsoa, että maa-aines on kohdillaan, muttei kuitenkaan mitenkään työläs. Sitten kun saa sen oman mesimarjamaan tuuheaksi ja elinvoimaiseksi, niin voin sanoa, että voittajafiilis on siinä ;)
Lähettäjä: Satu - Tsajut
Kommentti: Nyt on pakko tulla suosittelemaan vinkkaamasi taimiston valikoimasta kokeiluun mulperia. Pääsin maistamaan sitä viime kesänä likan valmistujaisissa ja rakastuin täysin. Meidän kasvuvyöhykkeellä siitä on aika turha haaveilla, mutta teillä asia saattaisi olla toisin. Niittytilan taimisto siis myy muutamaa erilaista valkomulperia <3
Vastaus: Me ollaan kovin onnekkaita täällä, kun sijainti on varmaan Suomen parhaita puutarhamielessä ja mulperitkin täällä varmaan pärjäisivät. Niitäkin olen pohtinut joskus ja nyt on joku ihme draivi päällä hankkia uusia kasvatettavia tänne :D Tilasin ne kriikunat ja myös pähkinää sieltä taimistosta, mutta tuskinpa vaan jää siihen, taaskaan :D
Lähettäjä: Monika /Elämää korvessa
Kommentti: Oi, mustaherukkalikööri kuulostaa hyvältä.. 😋 itse en ole koskaan tämmöisiä "viinaksia" tehnyt, mutta anoppi jotain kyllä kokeillut.
Täytyykin meidänkin tyrnipuskille kokeilla puutuhkaa.. Kovin pieniä vielä ovat, mutta tosin vasta nyt toinen kesäkin niillä edessä...
Vastaus: Meillä ukkotyrni on loikannut tuplamittaan tyttöihin verrattuna, vaikka olivat samaa kokoluokkaa tullessaan. Kyllä ne siellä kasvaa ja laajentaa elinpiiriään, mutta saisivat olla mun mielestä vähän reippaampia ;D
Lähettäjä: Susa
Kommentti: Mustaselja ja marjasinikuusama menevät ehdottomasti hankintalistalle meilläkin. Mesimarjaa ja karhunvatukkaa olen miettinyt jo useamman kesän. Se on vissiin mentävä viherpeukaloille ostoksille. Ei onneksi tarvitse tilata netistä, sillä kivijalkamyymälä on tossa kylillä ihan.
Vastaus: Me ollaan ostettu Viherpeukuista monia taimia tässä viimeisten vuosien saatossa ja kaikki on tulleet perille ehjinä ja elinvoimiaisina. On ehkä ihan hyvä, että meillä on sinne välimatkaa niin paljon, ettei ovelle pääse. Se tulisi kalliiksi :D
Lähettäjä: Tessa
Kommentti: Tämä oli niiiin kattava marjapostaus, että! Tähän on hyvä palata aina, kun harkitsee jotain uusia marjoja. Kiitos!
Vastaus: Kirjoittelin niin innoissani marjoista kun tänä vuonna, juuri nyt tuntuu siltä, että ensimmäistä kertaa tuo puutarha alkaa olla "nuori aikuinen" ja kaikki aiemmin kasvatetut alkaa näytää siltä, ettei täällä puutarha enää ole vastaistutetun oloinen. Noista marjoista nakutellessa oikeastaan vasta tajusin, että meillä on oikeasti aika paljonkin sitä marjaa, monia laatuja - ja lisää on tulossa :D
Nimi: Tuula/Maalaiskaupunginpiha
Viesti: Onpa teillä laaja valikoima marjoja, noita erikoisempiakin.
Vastaus: Onhan noita ja lisää olisi tarkoitus laittaa. Aina jonkun kanssa onnistuu ja toisen kanssa epäonnistuu. Sellainen tyydyttävä tasapaino marjojen kanssa ;D
Touko- ja kesäkuun kuivuus ja kuumuus ovat vaihtuneet alati valuvaan sateeseen. Jos kesäkuussa maa ei pystynyt pitämään vettä kuivuuden vuoksi, nyt se ei jaksa imeä kaikkea taivaalta valuvaa vettä, ja pihamaalla kierrellään lätäköitä. Voisi olla hieman tasaisemmin molempia, käy mielessä, mutta niin tai näin, nyt on kesä!
Ripaus kaunista sokeria kruunaa monen herkun niin maullaan kuin ulkonäölläänkin. Ruususokeri onkin monelle tuttu herkku, ja ihanaa se onkin, mutta sokeria voi maustaa monella muullakin tavalla yrteistä marjoihin ja hedelmiin.
Käkien kukkuessa ja tuomien kukkiessa Jovelan vanhasta pikkuaitasta tuunailtiin ja nikkaroitiin nollabudjetilla kesähuone, joka sai nimekseen Kesämaja Käenpesä.
Pohjolan mytologian, talonpojan apteekiksikin kutsuttu viikinkien tuliainen mustaselja tunnettiin jo antiikin Kreikassa. Suomessa serkkuaan terttuseljaa harvinaisemman mustaseljan kukista ja marjoista tehdään yleensä juomia, joista seljankukkatuotteet ovat jo meilläkin saavuttaneet trendiruoan statuksen. Trendikäs tai perinteikäs, kummin vaan -...
Näyttävä, herkullinen, nopeasti kasvava ja vähään tyytyvä tarhamaltsa on yksi vanhimmista hyötyviljelykasveistamme, ja se tunnettiin jo muinaisessa Kreikassa. Tarhamaltsan historia pystytään arkealogisten kaivausten perusteella jäljittämään aina 1100-luvulle saakka Pohjolassakin, kertoo Lena Israelsson kirjassa Keittiöpuutarhuri. Itse tutustuin...
Västäräkki on jo keikistellyt pihalla lupaillen vähäsen ja pääskynenkin ollut sitä mieltä, ettei ole päivääkään, kun kesä on taas täällä, mutta sääherra se vaan arpoo antejaan tarjoillen vuorotellen raekuuroja, sadetta ja porottavaa aurinkoa. Saisi jo antaa periksi, sillä Jovelassa alkaa jälleen olla se tavanomainen loppukevään sisäviidakko, jonka...