SIKURIA!

Tokihan me suomalaiset sikurin tunnemme, sehän on sitä kahvin korviketta sota-ajalta, mutta mitä sikuri oikeastaan on ja miksi sitä, todellakin, kannattaisi edelleenkin kasvattaa puutarhoissa?

Tässä loman aikana on aikaa uppoutua toisiin maailmoihin, kuten vaikkapa sota-ajan Kotiliesi-lehtiin, ja kun isännän veli vielä tuossa maanantaina ihan muita jutellessamme nosti esille sikurin, jäin miettimään sitä. Sikuri on suomalaisille tuttu sota-ajan kahvin korvikkeena, mutta sen enempää siitä ei taida monikaan nykyaikana tietää. Sikuri on sellainen tarinoissa ja elokuvissa esiintyvä itsestäänselvä sana, ettei sitä ole tullut sen kummemmin pohdittua.  Tutustuminen kannatti!

Lyhyesti sanottuna, ensinnäkin sikuri on helppo kasvina, hyvin vaatimaton. Sillä on valtavan kaunis kukinta ja sikurin palsternakkamaisella juurella tiedetään nykypäivänä olevan monia terveydelle edullisia vaikutuksia.

Miltä sikuri maistuu?

Tämä meitä kahvinjuojakansalaisia varmaan eniten kiinnostaa, itseänikin. En muista olenko koskaan maistanut sikuria, joten tilasin sikurijuurijauhetta sikurijuuri.fi -verkkokaupasta, ja rehellisesti sanottuna pelkäsin hieman, että se olisi pahaa - olin jo niin ehtinyt ihastua sikuriin kasvina. Sikurijuomaa vertaa automaattisesti kahviin sen historian vuoksi, mutta se on ihan oma juomansa, joka ei tarvitsisi mitään vertailukohdetta, eikä se ole korvike vaan hienon makuinen ihan omana itsenään!

Heti ensimmäisellä hörppäyksellä oli kuitenkin helppo ymmärtää miksi juuri sikuri oli niin suosittu korvike kahville sota-aikana. Sikurissa on kahvin tuntu, muttei sen kitkeryyttä. Maku on lempeä, täyteläinen ja pehmeä, jälkimausta omassa suussa tulee mieleen paahdetut pähkinät tai paahdettu nougat, lempeä makeus. Sikurijuomassa on hämäävä kahvin tuntu, se on ja samaan aikaan ei ole kuin kahvia. Mietin, ellen olisi tiennyt juovani sikuria, olisinko tiennyt ettei se ole kahvia, vai ajatellut, että kyseessä on jokin erityisen lempeäpaahtoinen erikoiskahvi, ja luulen, että jälkimmäinen olisi ollut todennäköisempää.

Itse en juo kahvia mustana, vaan makeutettuna ja maidon kanssa. Yhdellä sanalla sanottuna sikurijuoma on hyvää. Siinä on sellainen rauhallisuuden ja lohdullisuuden olemus, jos oikeen saa fiilistellä. Lisäksi, koska kahvi välillä aiheuttaa itselleni myös hieman mahanpuruja, vaihto sikuriin on selvä juttu. Sikurilla on myös lukuisia terveydelle hyödyllisiä ominaisuuksia, joita on erityisesti tutkittu haitallisen kolesterolin alentamisen ja diabeteksen sekä sen ennaltaehkäisyn saralla. Hellii makunystyröitä ja elimistöä, ei ihme, että sikurin suosio on nousussa uusien sukupolvien ihastuessa sen makuun.

Taivaansiniset, heinä-syyskuukka kukkivat sikurin kukat ovat suloisia (kuvituskuva). Kasvin aluslehdet ovat suuria ja voikukkaa muistuttavia (katso kuva myöhemmin alla).

Sikurin kasvattaminen

Monivuotinen sikuri kelpaa puutarhaan jo kauniin kukintonsa vuoksi. Lehdet, jotka sisältävät mm. C- ja K-vitamiinia sekä inuliinia, ja sievät taivaansiniset kukat ovat syötäviä nekin, mutta varsinainen sato löytyy mullan alta. Sikuri tekee porkkanaa tai palsternakkaa muistuttavia valkoisia juuria, jotka kerätään myöhään syksyllä ennen pakkasöitä, lehtiä syödään voikukan tapaan salaateissa.

Kylvö

Sikurin voi kylvää jo syksyllä ennen pakkasia, jota ainakin sota-aikana tunnuttiin suosivan kovasti, sillä siemenet tarvitsevat kylmäkäsittelyn, joka syyskylvönä hoituu luonnostaan. Syyskylvetyt sikurit valmistuvat satoon keväällä (toukokuussa) kylvettyjä aikaisemmin ja juurista tulee muhkeampia, väittivät aikalaiset.  Sikurin suuret alalehdet muistuttavat voikukan lehtiä, joten älä nypi niitä pois rikkaruohoksi luullen!

Sikuri pitää auringosta ja multavasta maasta, mutta on vähään tyytyvä kasvatettava. Sikuria kasvatetaan kuten porkkanaa tai palsternakkaa. Silloin kun sikuria kasvatetaan juurten vuoksi, taimien välisuositus on siemenpussin mukaan 10 cm, sota-ajan lehdissä suositus oli 15 cm.

Kukinta-aika on pitkä ja alkaa heinäkuussa, päättyy vasta syksyllä. Tuulentuneet siemenet kerätään ja säästetään seuraavan vuoden satoa varten.

Kun sato on loppusyksyllä valmis, juuret nostetaan maasta, pestään ja puhdistetaan hyvin, viipaloidaan ohuiksi paloiksi tai pieniksi kuutioiksi ja kuivataan. Kuivatut juuret säilytetään ilmavasti, esimerkiksi paperipussissa. Käyttöä varten kuivatut juuripalat paahdetaan pannulla ja jauhetaan käyttötarpeen mukaan kahvimyllyssä kuten kahvipavutkin.

Sikurin paahtaminen

Sikurin paahtaminen tapahtuu laittamalla kuivattua sikuria kuivalle pannulle, jossa sitä käännellään rauhallisesti keskilämmöllä kunnes palaset ovat paahtuneet kauniisti. Kirjassa Auringonkukasta viiniköynnökseen: ravintokasvit (Arne Rousi, WSOY), kerrotaan, että sikurin kahvia muistuttava aromi muodostuu sikurijuuren inuliinista paahdettaessa syntyvistä tummista yhdisteistä yhdessä sikurin kitkeröaineiden kanssa.

Paahdetut palat ja jauhettu sikuri kannattaa säilöä ilmatiiviisti aromin säilyttämiseksi, aivan kuten kahvikin.

1933 kirjoitetussa Kodin puutarhakirjassa opastetaan kuutioimaan sikurijuuri senttikanttisiin kuutioihin, jotka kuivataan uunissa uunipellillä voipaperin päällä. Sopiva lämpö lienee 50 C paikkeilla. Oikealla kuvassa (kuvituskuva) sikurin juuria ja aluslehtiä, jotka muistuttavat suuresti voikukan lehtiä.

Juurisikurin siemeniä myy Hyötykasviyhdistys, josta mekin tilasimme nyt pari pussia siemeniä testiin. Toinen pusseista kylvetään tänä syksynä ja toinen toukokuussa ensi vuonna. Siemenet ovat todella pikkuruisia, yhdessä annospussissa (1 g) niitä on n. 500!

Hieman historiaa

Koska tykkään tonkia asioita, loikataan vielä hetkeksi historian siiville. Sikuri on ikiaikainen hyötykasvi, joka tunnettiin jo muinaisessa Egyptissä ja Rooman valtakunnassa, jossa sitä tiedetään viljellyn sekä ruokia että terveyttä varten. 1700-luvulla hollantilaiset sekoittivat sikuria uutuusjuomana tuotuun kahviin, sillä he pitivät sikurin mausta. Suomessa sikuria tiedetään viljellyn n. 300 vuotta ja sitä on viljelty teollisestikin jo 1800-luvulla. Sota- ja pula-aikana sikurin merkitys korostui kahvin (ja sokerin) oltua ensimmäisenä säännöstelty elintarvike. Säännöstely alkoi vuonna 1939 ja kahvi loppui maasta kokonaan 1941, jonka jälkeen myytiin ensin korvikekahvia, jossa pääosa kahvista korvattiin esimerkiksi sikurilla ja viljalla. Vuonna 1943 korvikekahvikin loppui ja käyttöön otettiin kahvivastikkeet, joissa oli pelkästään viljaa, sikuria ja/tai sokerijuurikasta. Kahvi vapautui säännöstelystä vasta 1954, 10 vuotta sodan päättymisen jälkeen.

Sikuria on viime aikoina testattu Suomessa myös rehutuotannon puolella kuivuudesta kärsivillä tuotantoalueilla - hyvin lopputuloksin, mikäli oikein ymmärsin.

Sota-ajan lehdissä, kuten Kotiliesissä sikuri näkyi usein myös kysymyspalstoilla, joilla kyseltiin sikurin viljelystä, hoidosta ja käytöstä sekä säilönnästä.

Sota- ja pula-aikana korvikekahveissa käytettyä viljaa tarvittiin leipiin, joten kotirintamalla korvike- ja vastikekahviin käytettiin kaikkea mahdollista voikukan juurista herneisiin ja porkkanasta palsternakkaan, jopa tammenterhoja, mutta koska niistäkin sai ruokaa pöytään, sikurista tuli suosittu korvikeaine. 

SA-kuvat: Korviketta Kauko-Karjalan kanttiinissa 1941. Luostarin sotilaskodin Lotta on tuonut heinämiehille korviketta. Valamo 1942.

Monen ennen käytetyn kasvin terveysvaikutukset ovat ymmärretty tieteellisellä tasolla vasta viime vuosina ja niitä on alettu tutkia laajemminkin. Sota-ajan lehtiin uppoutuessa onkin ollut hauskaa huomata miten moni nyt terveysruokana pidetty, hiemaan ruokahifistelynkin maineessa oleva tuote on itse asiassa sota- ja pula-ajan elintarvikkeita, kuten tämä sikuri, mutta myös esimerkiksi kauramaito ja pakurikääpä! Silloin niitä käytettiin paremman puutteeseen, koska ihmiset olivat keskeliäitä. Nyt ne taas edustavat terveyttä, yksinkertaisia asioita, omaa ruokavaliota tai vaan uusia makuja tämän kaiken yltäkylläisyytemme keskellä.

Itse olen nyt niin vallan hurmaantunut sikurin makuun, että yhdyn tuohon 1933 kirjoitetun puutarhaoppaan lausahdukseen siitä, että sikurin viljely sietäisi tulla kotipuutarhoissa yleisemmäksi!

Jos suu kaipaa jotain uutta makua, haluat alentaa kolesterolia, nauttia muista sikurin hyödyistä tai sikuri kiinnostaa muuten vaan, suosittelen ensimmäistä omaa satoa odotellessa kokeilemaan tuota testaamaani sikurijuuri.fi verkkokaupan valmista sikurijuurijauhetta, joka toimii pikakahvin lailla. Tiedä vaikka tykästyisit sinäkin!

Historiallisten puutarhaherkkujen lumoissa, jälleen kerran

Jovelan Johanna

Haluatko kommentoida? Voit tehdä sen alla olevan lomakkeen kautta 

Löydät meidät myös instagramista

ELOKUUN AIKAAN

31.07.2020

Elokuu on kuutamoita, ilmassa lenteleviä sudenkorentoja, heinäsirkkojen siritystä pimenevinä iltoina ja omavaraistelevien sadonkorjuun ihanaa aikaa, jolloin korit ja purkit täyttyvät, padat porisevat ja kuivurit hurisevat!

SIKURIA!

17.07.2020

Tokihan me suomalaiset sikurin tunnemme, sehän on sitä kahvin korviketta sota-ajalta, mutta mitä sikuri oikeastaan on ja miksi sitä, todellakin, kannattaisi edelleenkin kasvattaa puutarhoissa?

Touko- ja kesäkuun kuivuus ja kuumuus ovat vaihtuneet alati valuvaan sateeseen. Jos kesäkuussa maa ei pystynyt pitämään vettä kuivuuden vuoksi, nyt se ei jaksa imeä kaikkea taivaalta valuvaa vettä, ja pihamaalla kierrellään lätäköitä. Voisi olla hieman tasaisemmin molempia, käy mielessä, mutta niin tai näin, nyt on kesä!

Ripaus kaunista sokeria kruunaa monen herkun niin maullaan kuin ulkonäölläänkin. Ruususokeri onkin monelle tuttu herkku, ja ihanaa se onkin, mutta sokeria voi maustaa monella muullakin tavalla yrteistä marjoihin ja hedelmiin.

Käkien kukkuessa ja tuomien kukkiessa Jovelan vanhasta pikkuaitasta tuunailtiin ja nikkaroitiin nollabudjetilla kesähuone, joka sai nimekseen Kesämaja Käenpesä.

Pohjolan mytologian, talonpojan apteekiksikin kutsuttu viikinkien tuliainen mustaselja tunnettiin jo antiikin Kreikassa. Suomessa serkkuaan terttuseljaa harvinaisemman mustaseljan kukista ja marjoista tehdään yleensä juomia, joista seljankukkatuotteet ovat jo meilläkin saavuttaneet trendiruoan statuksen. Trendikäs tai perinteikäs, kummin vaan -...