Tokihan me suomalaiset sikurin tunnemme, sehän on sitä kahvin korviketta sota-ajalta, mutta mitä sikuri oikeastaan on ja miksi sitä, todellakin, kannattaisi
edelleenkin kasvattaa puutarhoissa?
Muutama vuosi sitten uppouduin jälleen toisiin maailmoihin, tarkemmin sanottuna sota-ajan Kotiliesi-lehtiin, mieheni veljen kysyttyä olenko koskaan maistanut sikurijuomaa. Sikuri on suomalaisille tuttu sota-ajan kahvin korvikkeena, mutta sen enempää siitä ei taida ihan jokainen nykyaikana tietää. Sikuri on sellainen tarinoissa ja elokuvissa esiintyvä itsestäänselvä sana, ettei sitä ole tullut sen kummemmin pohdittua. Tutustuminen kannatti!
Lyhyesti sanottuna, ensinnäkin sikuri on helppo kasvina, hyvin vaatimaton. Sillä on valtavan kaunis kukinta ja sikurin palsternakkamaisella juurella tiedetään nykypäivänä olevan monia terveydelle edullisia vaikutuksia.
Tämä meitä kahvinjuojakansalaisia varmaan eniten kiinnostaa, itseänikin. En muistanut olinko koskaan maistanut sikuria, joten tilasin sikurijuurijauhetta verkkokaupasta (linkki julkaisun lopussa), ja rehellisesti sanottuna pelkäsin hieman, että se olisi pahaa - olin jo niin ehtinyt ihastua sikuriin kasvina. Sikurijuomaa vertaa automaattisesti kahviin sen
historian vuoksi, mutta se on ihan oma juomansa, joka ei tarvitsisi
mitään vertailukohdetta, eikä se ole korvike vaan hienon makuinen ihan omana itsenään!
*Affeliate-linkki sikurijauheelle löytyy julkaisun lopusta!
Heti ensimmäisellä hörppäyksellä oli kuitenkin helppo ymmärtää miksi juuri sikuri oli niin suosittu korvike kahville sota-aikana. Sikurissa on kahvin tuntu, muttei sen kitkeryyttä. Maku on lempeä, täyteläinen ja pehmeä, jälkimausta omassa suussa tulee mieleen paahdetut pähkinät tai paahdettu nougat, lempeä makeus. Sikurijuomassa on hämäävä kahvin tuntu, se on ja samaan aikaan ei ole kuin kahvia. Mietin, ellen olisi tiennyt juovani sikuria, olisinko tiennyt ettei se ole kahvia, vai ajatellut, että kyseessä on jokin erityisen lempeäpaahtoinen erikoiskahvi, ja luulen, että jälkimmäinen olisi ollut todennäköisempää.
Itse en ennenkään juonut kahvia mustana, vaan makeutettuna ja maidon kanssa. Yhdellä sanalla sanottuna sikurijuoma on hyvää. Siinä on sellainen rauhallisuuden ja lohdullisuuden olemus, jos oikeen saa fiilistellä. Lisäksi, koska kahvi aiheutti itselleni myös hieman mahanpuruja, vaihto sikuriin oli selvä juttu. Sikurilla on myös lukuisia terveydelle hyödyllisiä ominaisuuksia, joita on erityisesti tutkittu haitallisen kolesterolin alentamisen ja diabeteksen sekä sen ennaltaehkäisyn saralla. Hellii makunystyröitä ja elimistöä, ei ihme, että sikurin suosio on nousussa uusien sukupolvien ihastuessa sen makuun.
Taivaansiniset, heinä-syyskuussa kukkivat sikurin kukat ovat suloisia. Kasvin aluslehdet ovat suuria ja voikukkaa muistuttavia (katso kuva myöhemmin alla). Sikuri kukkii vasta 2. vuotena.
Monivuotinen sikuri kelpaa puutarhaan jo kauniin kukintonsa vuoksi. Lehdet, jotka sisältävät mm. C- ja K-vitamiinia sekä inuliinia, ja sievät taivaansiniset kukat ovat syötäviä nekin, mutta varsinainen sato löytyy mullan alta. Sikuri tekee porkkanaa tai palsternakkaa muistuttavia valkoisia juuria, jotka kerätään myöhään syksyllä ennen pakkasöitä, lehtiä syödään voikukan tapaan salaateissa.
Sikurin voi kylvää jo syksyllä ennen pakkasia, jota ainakin sota-aikana tunnuttiin suosivan kovasti, sillä siemenet tarvitsevat kylmäkäsittelyn, joka syyskylvönä hoituu luonnostaan. Syyskylvetyt sikurit valmistuvat satoon keväällä (toukokuussa) kylvettyjä aikaisemmin ja juurista tulee muhkeampia, väittivät aikalaiset. Sikurin suuret alalehdet muistuttavat voikukan lehtiä, joten älä nypi niitä pois rikkaruohoksi luullen!
Ystäväni löysi syykuussa 2020 lähitorilta sikurin taimia. Taimet muistuttavat hämmästyttävästi voikukkaa ennen kun kasvi kukkii, joka tapahtuu vasta 2. kasvuvuotena.
.. ja tässä kasvaa 2020 syyskylvetyt sikurit kesällä 2021. Viereisessä kuvassa samana kesänä 2021 kukkii edellisenä syksynä saadut sikurin taimet. Kasvit ovat yli puolitoistametrisiä kukkavarsineen!
Sikuri pitää auringosta ja multavasta maasta, mutta on vähään tyytyvä kasvatettava. Sikuria kasvatetaan kuten porkkanaa tai palsternakkaa. Silloin kun sikuria kasvatetaan juurten vuoksi, taimien välisuositus on siemenpussin mukaan 10 cm, sota-ajan lehdissä suositus oli 15 cm.
Kukinta-aika on pitkä ja alkaa heinäkuussa, päättyy vasta syksyllä. Tuulentuneet siemenet kerätään ja säästetään seuraavan vuoden satoa varten.
Kun sato on loppusyksyllä valmis, juuret nostetaan maasta, pestään ja puhdistetaan hyvin, viipaloidaan ohuiksi paloiksi tai pieniksi kuutioiksi ja kuivataan. Kuivatut juuret säilytetään ilmavasti, esimerkiksi paperipussissa. Käyttöä varten kuivatut juuripalat paahdetaan pannulla ja jauhetaan käyttötarpeen mukaan kahvimyllyssä kuten kahvipavutkin.
Sikurin paahtaminen tapahtuu laittamalla kuivattua sikuria kuivalle pannulle, jossa sitä käännellään rauhallisesti keskilämmöllä kunnes palaset ovat paahtuneet kauniisti. Kirjassa Auringonkukasta viiniköynnökseen: ravintokasvit (Arne Rousi, WSOY), kerrotaan, että sikurin kahvia muistuttava aromi muodostuu sikurijuuren inuliinista paahdettaessa syntyvistä tummista yhdisteistä yhdessä sikurin kitkeröaineiden kanssa.
Paahdetut palat ja jauhettu sikuri kannattaa säilöä ilmatiiviisti aromin säilyttämiseksi, aivan kuten kahvikin.
1933 kirjoitetussa Kodin puutarhakirjassa opastetaan kuutioimaan sikurijuuri senttikanttisiin kuutioihin, jotka kuivataan uunissa uunipellillä voipaperin päällä. Sopiva lämpö lienee 50 C paikkeilla. Oikealla kuvassa (kuvituskuva) sikurin juuria ja aluslehtiä, jotka muistuttavat suuresti voikukan lehtiä.
Juurisikurin siemeniä myy mm. Hyötykasviyhdistys. Siemenet ovat todella pikkuruisia, yhdessä annospussissa (1 g) niitä on n. 500.
Koska
tykkään tonkia asioita, loikataan vielä hetkeksi historian siiville. Sikuri
on ikiaikainen hyötykasvi, joka tunnettiin jo muinaisessa Egyptissä ja
Rooman valtakunnassa, jossa sitä tiedetään viljellyn sekä ruokia että
terveyttä varten. 1700-luvulla hollantilaiset sekoittivat sikuria
uutuusjuomana tuotuun kahviin, sillä he pitivät sikurin mausta. Suomessa
sikuria tiedetään viljellyn n. 300 vuotta ja sitä on viljelty teollisestikin jo 1800-luvulla.
Sota- ja pula-aikana sikurin merkitys korostui kahvin (ja sokerin) oltua
ensimmäisenä säännöstelty elintarvike. Säännöstely alkoi vuonna 1939 ja
kahvi loppui maasta kokonaan 1941, jonka jälkeen myytiin ensin
korvikekahvia, jossa pääosa kahvista korvattiin esimerkiksi sikurilla ja
viljalla. Vuonna 1943 korvikekahvikin loppui ja käyttöön otettiin
kahvivastikkeet, joissa oli pelkästään viljaa, sikuria ja/tai
sokerijuurikasta. Kahvi vapautui säännöstelystä vasta 1954, 10 vuotta
sodan päättymisen jälkeen.
Sikuria on viime aikoina testattu Suomessa myös rehutuotannon puolella kuivuudesta kärsivillä tuotantoalueilla - hyvin lopputuloksin, mikäli oikein ymmärsin.
Sota-ajan lehdissä, kuten Kotiliesissä sikuri näkyi usein myös kysymyspalstoilla, joilla kyseltiin sikurin viljelystä, hoidosta ja käytöstä sekä säilönnästä.
Sota- ja pula-aikana korvikekahveissa käytettyä viljaa tarvittiin leipiin, joten kotirintamalla korvike- ja vastikekahviin käytettiin kaikkea mahdollista voikukan juurista herneisiin ja porkkanasta palsternakkaan, jopa tammenterhoja, mutta koska niistäkin sai ruokaa pöytään, sikurista tuli suosittu korvikeaine.
SA-kuvat: Korviketta Kauko-Karjalan kanttiinissa 1941. Luostarin sotilaskodin Lotta on tuonut heinämiehille korviketta. Valamo 1942.
Monen
ennen käytetyn kasvin terveysvaikutukset ovat ymmärretty tieteellisellä tasolla vasta viime
vuosina ja niitä on alettu tutkia laajemminkin. Sota-ajan lehtiin uppoutuessa onkin ollut hauskaa
huomata miten moni nyt terveysruokana pidetty, hiemaan
ruokahifistelynkin maineessa oleva tuote on itse asiassa sota- ja
pula-ajan elintarvikkeita, kuten tämä sikuri, mutta myös esimerkiksi kauramaito ja pakurikääpä!
Silloin niitä käytettiin paremman puutteeseen, koska ihmiset olivat keskeliäitä. Nyt ne taas edustavat terveyttä, yksinkertaisia asioita, omaa ruokavaliota tai vaan uusia makuja tämän kaiken yltäkylläisyytemme keskellä.
Nykyään olen niin vallan hurmaantunut sikurin makuun, että yhdyn tuohon 1933 kirjoitetun puutarhaoppaan lausahdukseen siitä, että sikurin viljely sietäisi tulla kotipuutarhoissa yleisemmäksi!
Jos suu kaipaa jotain uutta makua, haluat alentaa kolesterolia, nauttia muista sikurin hyödyistä tai sikuri kiinnostaa muuten vaan, suosittelen ensimmäistä omaa satoa odotellessa kokeilemaan valmista sikurijuurijauhetta, joka toimii pikakahvin lailla. Tiedä vaikka tykästyisit sinäkin! Valmista paahdettua sikurijauhetta myy mm. *Hyvinvoinnin.fi -verkkokauppa tuotenimellä Chikko Not Coffee ja kuvissa esiintyvä ZenBro sikurijuurijauhe, joita mekin käytämme nykyään omaa satoa odotellessamme. Kahvia en ole juonut enää sitten kesäkuun 2020.
Historiallisten puutarhaherkkujen lumoissa, jälleen kerran
♥ Jovelan Johanna
Haluatko kommentoida? Löydät meidät instagramista ♥
Tässä joulun alla sain tuta oikean kesän kaipuun, kun kävin läpi kuluneen satokauden kuvia ja muistiinpanoja keväästä syksyyn. Ulkomittari näyttää -16 astetta, lintulaudan linnut pörhistelevät lumisessa maisemassa ja torpassa talvisen hiljaisuuden täyttää palavan puun äänet, mutta pienen hetken ajan ajatukset olivat kesässä, sen lämmössä,...
Ryhdytään puupiheiksi ja poltetaan puuta puhtaasti ja säästeliäästi! Kävimme isännän kanssa vuonna 2019 puunsäästäjän polttokurssilla, jonka neuvoilla voi säästää polttopuusta ja puulämmityksen aiheuttamista päästöistä jopa 50%. Kurssin vetäjänä toimi Warma-Uunien Vesa Salminen, joka on vetänyt yli 100 puunsäästäjän polttokurssia, ja jonka yritys...
Ensimmäiset lumet ovat leijailleet taivaalta ja puutarha vaipuu hiljalleen talviuneen. Vanhassa talossa on varauduttu talven saapumiseen, puulämmityskausi on alkanut ja puutarhapuuhien sijaan siirrytään mukaviin pieniin puhteisiin,
usein puuhellan äärelle. On taas villasukkien ja -nuttujen aika!
Tiesitkö, että Virtasen 4 öljyn öljymaalilla voi maalata taloa vaikka talvipakkasilla, mutta Virtasen maalivalikoimasta löytyy monia muitakin mahtavia maaleja sisälle ja ulos? Me kutsumme näitä maaleja luottomaaleiksi!
Kotipuutarhurin puuhat eivät suinkaan pääty kesään, sillä syksy on omalla tavallaan puutarhan toinen kevät, jolloin jopa kannattaa kylvää osa seuraavan vuoden sadosta, sillä syyskylvöt aikaistavat ja vahvistavat seuraavan vuoden satoa. Kun yksi sadonkorjuu päättyy, toista laitellaan säiden viilentyessä aluilleen. Sellaista se on omavaraistelevan...
Jaahas, nyt ollaan päästy jo lokakuulle, keskelle syksyä, joka ei meinaa millään päästää otettaan kesästä. Täällä kasvuvyöhykkeellä 1b syksy on toistaiseksi ollut kovin lämmin, mutta jospa se kesän selkä tässä lokakuussa vihdoin taittuisi, ja pääsisimme syyskylvöille puutarhaan.
