Voi kaunis sadonkorjuun aika ♥
Jos jotain olen puutarhuroinnista ja vanhassa miljöössä katuvalottoman tien varrella elämisestä oppinut, niin se on tämä: luonnon kauneus on häkellyttävää. Sitä täytyy pysähtyä katsomaan etäältä niin pitkälle kuin horisonttia riittää ja niin ylös, ettei ylemmäs näe ja niin läheltä, että jokainen pieni yksityiskohta ja sävyjen vivahde erottuu. Eikä mikään kamera pysty koskaan tallentamaan sitä upeutta ja iloa, jota luonto tarjoilee. Kaikki ne värit, tekstuurit, tuoksut, luonnon äänet, kaikki erilaiset, suoraan maasta korjattujen vihannesten maut, hyönteisten ja eläinten luontainen puuhailu, tuulen hipaisu hiuksilla, sään vaihtelun tuntu iholla.. kaikki se on häkellyttävän upeaa, enkä koskaan kyllästy tämän kaiken ihailuun ja ihmettelyyn. Elämä täällä, tällä tavalla, on laajentanut maailmankuvaa tuomalla pienet asiat lähelle ja muuttanut ne suuriksi arkisiksi iloiksi. Maailman tärkeimmiksi.
Ja nyt on taas sadonkorjuun aika - luonto levittelee rehvastellen väriskaalaansa kuin riikinkukko soitimella ja me hääräilemme täällä kaiken sen keskellä silmät teevateina.
Lisää sipulia isännän otteella! Meillä on jo osa punasipuleista nostettu maasta aiemmin kesällä. Osa aiemmin nostetuista sipuleista roikkuu jo sukkahousutornissa ruokakomerossa ja osa sadosta on kuivattu renkaina. Tästä sipulista ja muutamista sen kavereista teen perinteistä Jovelan punasipulipikkelssiä, jota on kahta versiota: peruspikkelssi ja jouluinen pikkelssi.
Siementenkin kerääminen on vauhdissa. Näiden kuvien sipulien ja porkkanoiden siemeniä tosin vielä odotellaan. Kauniita ovat katsella!
Tässä vasta kauniita tyyppejä onkin! Tarhamaltsaa, joka on Euroopan vanhimpia keittiökasveja, ollaan syöty pitkin kesää salaatin tapaan. Tarhamaltsa on mukavan raikkaan makuinen ja tietenkin valtavan upean värinen lisä salaateissa. Vasemmalla kukkivia siemenoksia, joista korjataan siemenet talteen. Ensi vuonna olisi tarkoitus kylvää tarhamaltsaa hieman laajemmalle alueelle, jossa se saisi kasvaa villinä. Nuo paksuhkot varret kuivaan hyönteishotellia varten.
Ja tässä niitä kukkivia minttuja, jotka ovat houkutelleet luokseen kymmenittäin perhosia ja muita pörrääjiä samaan aikaan! Tämä kesä on ollut oikea perhoskesä. Samaan aikaan samassa kasvatuslaatikossa voi tosiaan olla kymmenkunta perhosta ja niitä on ihanaa seurailla. Tuo tyyppi tuossa oikealla on nimeltään ampiaisvieras, joka nimestään huolimatta on kukkakärpänen. Luonto on osannut antaa toiselle niin hienon hämäysasun, että saalistajat luulevat sitä ampiaiseksi ja ampiaispesän pohjalle ampiaisvieras myös munii, josta lienee nimikin ötökälle syntynyt.
Meidän ihka ensimmäiset kirsikkaluumupuun keltaiset hedelmät! Sadosta olisi tullut runsaskin, mutta ne parit yöpakkaset pääsivät keväällä puraisemaan siinä vaiheessa kun pieni puu oli jo kauttaaltaan kukassa. Ihanaa silti! Ensimmäiset on aina ensimmäisiä ja tästä se vasta alkaa!
Tomaattia meillä pukkaa taas päivittäin siihen tahtiin, että tomaatteja on säilötty ja kuivattu jo moneen tarpeeseen ja kirsikkatomaattejakin on jo pakastettu satakunta kipaletta, vaikka sato on vasta alkuvaiheessa. Onpahan mistä ottaa tulevina kuukausina, kun tekee mieli vaikkapa tomaattista pastakastiketta tai pataa.
Usein meillä käy niin, että kun napsii sangen tuuheasta tomaattiviidakosta kypsiä tomaatteja mukaansa, saattaa vahingossa joku raaempikin tipahtaa alas. Vanha niksi raakojen tomaattien kypsyttämiseen sisällä on laittaa tomskut kuvun alle omenan kanssa.
Omenan erittämä etyleeni
saa tomaatit kypsymään luontaisesti ja etyleeni myös parantaa raa'aksi jääneiden tomaattien makua. Taustalla on se sama syy, miksi jouluisin
muistutellaan, ettei joulukukkia ja omenoita tai muita hedelmiä kannata
pitää lähekkäin. Hedelmien erittämä etyleenikaasu kypsyttää raakileet ja nopeuttaa myös kukkien vanhenemista. Kypsä tomaatti erittää itsekin runsaasti etyleeniä, joten myös kypsä tomaatti raakojen tomskujen seassa toimii raa'an sadon kypsyttäjänä. Meillä sadon viimeiset tomskut, jotka korjataan perinteisesti raakana syksyllä hallan alta sisälle, kypsytetään aina kupujen alla etyleenikumppaneiden kanssa.
Yöt ovat jo mustia kuin sähkökatkos lakritsitehtaalla ja vielä hetki sitten helteisen uuvuttava ilma on muuttunut kosteaksi. Kuiva kesä on vaihtunut sadekuuroiksi ja okran kultaisena keinuvat viljapellot on ajettu sängiksi, joilla tepastelee kokoontumiskutsuja töräytteleviä kurkia. Syksy lähestyy, pian on niidenkin aika lähteä. Tähän aikaan liittyy samaan aikaan kaihoa, kun kesä lipuu taas kuukausien päähän kalenterissa ja pitäisi totutella vähempään valoon, mutta samaan aikaan syksy on monia iloisiakin asioita. Täällä meillä syksy edustaa siirtymistä ulkopuuhista sisäpuuhiin ja puhteisiin, syksyn lähestyessä padat porisee ja säilötään satoa. Tuvassa tuoksuu vuorotellen mausteiselta, kirpeän etikkaiselta ja makean täyteläiseltä. Kynttilöitä poltellaan ja varpaat piilotetaan villasukkiin.
Lähestyvä syksy on myös kursseille ilmoittautumisen aikaa. Käymme aina ystäväni kanssa kurssitarjonnan läpi tarkasti ja pohdiskelemme mille kurssille tai kursseille osallistutaan. Tänä vuonna lähdemme opettelemaan huopikkaiden tekoa. Itselläni on nuo Töysän kenkätehtaan Arctipsit, jotka ovat lempikenkäni, mutta jospa osaisin kurssin myötä tehdä kivat sisähuopikkaat itselleni ja isännälle. Tuo Töysän kenkätehdas on muuten Suomen vanhimpia ja viimeisiä edelleen toiminnassa olevia kotimaisia kenkätehtaita, joissa oikeat suutarit valmistavat kenkiä käsityönä. Kaikki peukut heille, myös siitä, että nuo Arctipsit ovat niin jumalattoman hyviä ja jalalle miellyttäviä kenkiä. Ei voi tarpeeksi kehua!
Maya, eli Jovelan rinsessa maimai tuossa tarkkailee, että kaikki koirien karvat tulee harjatuksi pois hienoista popoista. Koirilla on tänä loppukesänä ollut poikkeuksellisen paljon karvanlähtöä. Yleensä maimain ja veljensä turkki ei kummemmin karvaa laske, mutta tänä vuonna on saatu harjata oikeen kunnon tuppoja pehmeää pohjavillaa koirista. Hyvä ajoitus kakkosiksi kutsutuilla koirasisaruksilla. Olen laittanut harjausvillat talteen ja sekoitan ne huovutusvillaan. On sitten hieman kakkosia tulevissa huopatossuissa ♥
Tällaisiin tunnelmiin päättelen tällä kertaa sunnuntaipostauksen rännien lorinaa kuunnellen, mutta jotta äänimaailmaan saataisiin pari hyvää tarinaakin sunnuntaipäivän ratoksi, vinkkaan kivoista uusista kuunnelmista niistä nauttiville. Kuunnelmat ovat kuunneltavissa linkkien kautta.
Kuiskaus tuntemattomasta on tarina miehestä, joka osallistuu unitutkimukseen ja päätyy maailmalle ties mihin jännittäviin tilanteisiin.
Kokonainen sarja lyhytdekkareita on myös julkaistu Areenan radiopuolella, linkitän tuohon mielestäni parhaan.
Atlantic Unicorn on jännityskuunnelma, jossa huoltoalus törmää öljynporauslauttaan ja työyhteisön arkinen yhteispeli myötä- ja vastamäkineen muuttuu selviytymistarinaksi.
Kiinnostuin maultaan samettisen pähkinäiseksi, mutta samalla hieman kirpeäksi kuvaillusta merikaalista muutaman lukijamme vinkkaamana niin paljon, että päätin hankkia sitä myös omaan puutarhaamme. Toisten mielestä kasvi on helppo kasvatettava, joidenkin mielestä se vaatii hieman sirkustemppuja. Tutkailkaamme siis hieman tätä saariston omaa herkkua...
Upeita leikkokukkaseoksia, erilaisia auringonkukkia, meheviä vihenneksia, luomuyrttejä, hurmaavia koristeheiniä, maukkaita tomaatteja, helppoja huonekasveja, eksotiikkaa lautaselle ja siemensekoituksia pörriäisten iloksi - tätä kaikkea tarjoilee Buzzyn siemensarjat, joihin tämä julkaisu perehtyy ajatuksella.
Kevät näyttää vihdoin ottaneen askeliaan muutenkin kuin sipsutellen, vaikka pakkasherra heittikin vielä viimeiset tumpsaukset lunta pitkin peltoja ja puutarhoja.
Mansikkamarkkinoille on viime vuosina tullut ihastuttavia uusia lajikkeita, joista osa kukkii erityisen kauniisti ja osassa on herkullisen mielenkiintoisia makuvivahteita, kuten ananas ja vadelma. Tässä julkaisussa jutustellaan mansikoista, niiden kasvattamisesta, uudemmista lajikkeista ja hipaistaan hieman mansikoiden historiaakin.
Katse kohti kesää! Tässä julkaisussa laitellaan juhannusperunat kasvamaan ämpäreihin ja tehdään muutama diy-perunaruukku itse. Sertifioidut siemenperunathan ovat juuri saapuneet myymälöihin ja tietyillä varhaisperunalajikkeilla kasvatus onnistuu 60 vuorokaudessa. Alkaa siis olla aika laittaa juhannusperunat itämään, jotta juhannuksena saadaan...
Kuka nakertaa satoasi, entä ketkä mahdollistavat sen? Mistä ötököistä olisi hyvä päästä eroon ja miten? Keitä taas kannattaa houkutella puutarhaan ja millä keinoilla, vai olisiko sittenkin kaikilla paikkansa puutarhassa?
