Miten upea onkaan tämä tulisen pippurinen mausteyrttivihannes, jonka maku muistuttaa vastarouhittua vahvaa mustapippuria! Vesipippurin aromia verrataan usein sichuaninpippuriin, joka tosin ei ole pippuri, vaan marjova sitruunan sukuinen puu.
Sichuaninpippuri
on myös pippurisuudessaan vesipippuria miedompi.
Vesipippurin maku taitaakin, ainakin omien kokemusten mukaan, yllättää ensimaistajansa, sillä ensin yrtti ei maistu juuri sen erikoisemmalta kuin maukas salaatti, mutta jo muutaman puraisun jälkeen yrtin tulisuus pääsee valloilleen aiheuttaen ihanan pippurisen ilotulituksen suussa. Pippurinen polte ei kuitenkaan kestä suussa samalla tavalla kuin esimerkiksi chiliä haukatessa, vaan laimenee pian nielaisun jälkeen.
Kerran ostetun vesipippurin jälkeläisiä omassa puutarhassamme.
Vesipippuria ei ole ollut ihan helppoa löytää Suomen
taimimarkkinoilta, saati siemeniä, sillä yrtti ei vielä ole kovin yleinen. Lisäksi vesipippuria myydään ainakin neljällä eri nimellä,
vaikka kolme niistä todennäköisesti on ihan samaa lajiketta. Vesipippuria on siis saatavilla satunnaisesti taimina, ja joskus myös
siemeninä eri lajikkeena, jos vaan tietää millä nimellä niitä kysellä. Huom! Vesipippuri ei ole sama yrtti kuin miedosti pippurinen pippuriyrtti (Satureja hortensis), joka tunneltaan myös nimellä kesäkynteli.
Meillä kasvava vesipippuri hankittiin muutama vuosi sitten taimimarkkinoilla olleelta taimistolta nimellä persian vesipippuri (Persicaria Hydropiper Rubra), mutta ilmeisesti samaa yrttiä on ollut myynnissä toisaalla myös nimellä japanin vesipippuri (Persicaria Hydropiper) tai pelkkä vesipippuri. Hieman erilaista vesipippuria on löytynyt aiemmin siemeninä mm. Exotic Gardenilta nimellä katkeratatar fastigia (Polygonum hydropiper Fastigia) ja kotimaista katkeratataria (Polygonum Hydropiper) kasvaa Suomen luonnossa villinäkin. Tätä kotoista katkeratataria on käytetty ennen niin rohtona kuin maustekasvinakin.
Kaikkia mainittuja kasveja yhdistää nimi hydropiper, joka tarkoittaa vesipippuria. Koska omat vesipippurimme ovat aiheuttaneet säännöllisesti kysymyksiä, kerron tässä nimenomaan punalehtisestä vesipippurista, jonka nimi taimistolla oli persian vesipippuri, mutta kyseessä kuitenkin lienee aivan sama yrtti kuin japanin vesipippuri, sillä molemmat yritit näyttävät värivariaatioineen identtisiltä ja kasvi on kotoisin Kaukoidästä. Japanissa ja Vietnamissa vesipippuri onkin suosittu maustekasvi, jota käytetään lukuisissa, meilläkin yleisissä aasialaisissa ruoissa sushista alkaen.
Punalehtisen vesipippurin (Persicaria Hydropiper Rubra) lehtien väri vaihtelee kasvun aikana kirkkaan punaisesta syvän viininpunaiseen ja vihreään. Oikealla kuvassa n. 70 cm korkeaksi kasvihuoneessamme kasvanut yksittäinen vesipippuri, jonka lehdet ovat naisen käden kokoisia.
Meille päätynyt vesipippuri kukki pienin suloisin kukin ja teki siemeniä, jotka ovat niin pieniä, että säästin yrtin latvojen siemenhuiput sellaisinaan. Niistä siemenistä meillä on kasvanut joka vuonna uudet sadot, jotka taas tekevät siemeniä seuraaviin satoihin. Olemme kasvattaneet vesipippuria ruukuissa, joista jokin nostetaan varmuuden vuoksi talvehtimaan sisälle tai kasvihuoneeseen. Ulos jätetyt vesipippurit ovat pudotelleet siemenensä maahan ennen talvea tai kokonaiset yrttioksat siemenineen ovat lakoontuneet syksyn myötä, jolloin siemeniä on päätynyt maahan tai ruukkuun. Meillä nouseekin alkukesästä uusia vesipippurin taimia milloin mistäkin. Sisälle nostetussa ruukussa yrtti kuivuu jossain vaiheessa talvea itsestään, se lienee yrtin luontainen kasvutapa, mutta kevään edetessä, alkukesän kynnyksellä, samasta ruukusta nousee taas uusia vesipippurin taimia.
Karkureita pihallamme! Vesipippurin siemenet tuntuvat selviävän hyvin Suomen talvesta.
Luontainen satokierto tuntuu ainakin meillä toimivan parhaiten, sillä vesipippurin siemenet ovat niin pieniä, että niitä on vaikeaa erottaa pienissä kukissa. Kun yrtti alkaa kuivua tai lakoontua ennen talvea, taittelemme sen oksat siemenhuippuineen ruukkuun tai maahan ja peitämme kasvuston mullalla. Yleensä siemenistä itäneet uudet alut tervehtivät meitä kesäkuussa seuraavana vuonna, ja siten yksivuotisesta yrtistä on tullut monivuotinen itsekylväytyjä.
Persian/ Japanin vesipippurin kukkivat siemenoksat ovat kauniita. Kuvan siemenet ovat vuonna 2017 taimimarkkinoilta ostetun yrtin ensimmäisestä siemensadosta.
Vesipippurin maku on tuoreena erittäin voimakas, mutta se menettää makunsa kuivattuna, toisin kuin myyjä aikoinaan meille kertoi. Yrttiä käytetäänkin yleensä tuoreena ja se soveltuu kaikkiin ruokiin, joihin halutaan hieman potkua. Vesipippuria ei mielestäni kannata kypsentää lainkaan, vaan se lisätään tuoreena ruokaan juuri ennen tarjoilua, vaikkapa punaiseksi silpuksi leikattuna. Vesipippuria kannattaa ehdottomasti kokeilla myös salaatteihin tai vaikkapa yrttivoihin, joissa se maltillisesti käytettynä potkaisee makunystyröitä juuri sopivasti.
Paahdettua perunasalaattia halloumin, sinappikastikkeen ja vesipippuriyrtin kera. Herkkua!
Vesipippuria on käytetty ja käytetään edelleenkin myös rohtona, jonka sanotaan helpottavan mm. runsaita kuukautisvuotoja ja kipuja.
Vesipippurista on tullut yksi lempiyrteistäni, vaikken tulisista ruoista pidäkään. Vesipippurissa on kuitenkin juuri sellaista kulinaristista erikoisuutta, joka tuo särmää ruokiin ja aiheuttaa mukavia keskusteluja ruokailijoiden kesken, sillä monikaan ei ole tätä yrttiä ennen maistanut, tai ainakaan tiedostanut, että pippurisen maun takana onkin lehtivihannes.
Jos pidät pippurisuudesta ja yrteistä, tämä hyötykasvi kannattaa laittaa korvan taakse yrttimaata suunnitellessa! Jutussa on mainittu kaikki neljä nimeä, joilla olen löytänyt yrtin taimia tai siemeniä, jotta yrtistä kiinnostuneet löytäisivät vesipippuria jossain muodossa myyvän kauppiaan.
Olen vallan villiintynyt vakumointiin, joka säästää säilytystilaa ja ennen kaikkea pidentää sadon ja elintarvikkeiden säilyvyyttä merkittävästi. Reilussa viikossa olen tullut siihen lopputulokseen, että pakastimen, jääkaapin ja kotivaran aarteiden pidempi säilyvyysaika on helppo saavuttaa. Se on vain kahden painikkeen painalluksen päässä, kun...
Suloinen rohtosuopayrtti ihastuttaa puutarhassa, mutta tämä perinneperenna on myös mainio luomupesuaine, jota monet museotkin käyttävät arvotekstiiliensä puhdistamiseen. Heinä-elokuu onkin ihanaa aikaa tehdä itse suloista suopaa rohtosuopayrtistä, ja pesaista talven villavaatteet valmiiksi odottamaan aikanaan saapuvia viileitä päiviä!
Öljyjen uuttaminen yrteistä on helppoa ja vaivatonta. Yksinkertaisimmillaan se tapahtuu kylmäuuttamalla. Raaka-aineina tarvitset vain yrttiä ja kasvipohjaista öljyä. Tällä ohjeella on tehty piparminttuöljyä, jota voi käyttää kotikosmetiikassa, lihaskivun helpottajana ja nuhaisen nenän avaajana sekä leivonnassa ja jälkiruokien maustajana. Kannattaa...
Kolean vaihteleva kesä- ja heinäkuu on tarjoillut aurinkoa, sateita ja rakeitakin. Sato on toisaalta hyvällä mallilla, toisaalta koleuden vuoksi kangerteleva, mutta puutarha tarjoilee silti herkkujaan.
Suvisimaa ja juhannuspolkkaa! Juhannuspolkka sai nimensä siitä, että sen maku muistuttaa hieman polkkakarkkeja, vaikkei niitä ole nähnytkään, ja suvisiman salaisuutena on mustaseljankukat. Molemmat reseptit ovat omiani, mutta kolmannen, mustaherukkaisen kesäsiman resepti on alkujaan Louhisaaren linnasta.
Tällä hyttysiä inhottavalla yrttietikalla, jota on käytetty niin karkoitteena, rohtona kuin maustajanakin, on sangen hauska nimi, jonka juuret juontavat keskiajan paikkeille Ranskaan. Itse käytän 4:n varkaan etikkaa sekä hyttyskarkoitteena että salaattikastikkeiden maustajana, mutta joskus myös hiushuuhteena, sillä se saa laimennettuna hiukset...
