Miten upea onkaan tämä tulisen pippurinen mausteyrttivihannes, jonka maku muistuttaa vastarouhittua vahvaa mustapippuria! Vesipippurin aromia verrataan usein sichuaninpippuriin, joka tosin ei ole pippuri, vaan marjova sitruunan sukuinen puu.
Sichuaninpippuri
on myös pippurisuudessaan vesipippuria miedompi.
Vesipippurin maku taitaakin, ainakin omien kokemusten mukaan, yllättää ensimaistajansa, sillä ensin yrtti ei maistu juuri sen erikoisemmalta kuin maukas salaatti, mutta jo muutaman puraisun jälkeen yrtin tulisuus pääsee valloilleen aiheuttaen ihanan pippurisen ilotulituksen suussa. Pippurinen polte ei kuitenkaan kestä suussa samalla tavalla kuin esimerkiksi chiliä haukatessa, vaan laimenee pian nielaisun jälkeen.
Kerran ostetun vesipippurin jälkeläisiä omassa puutarhassamme.
Vesipippuria ei ole ollut ihan helppoa löytää Suomen
taimimarkkinoilta, saati siemeniä, sillä yrtti ei vielä ole kovin yleinen. Lisäksi vesipippuria myydään ainakin neljällä eri nimellä,
vaikka kolme niistä todennäköisesti on ihan samaa lajiketta. Vesipippuria on siis saatavilla satunnaisesti taimina, ja joskus myös
siemeninä eri lajikkeena, jos vaan tietää millä nimellä niitä kysellä. Huom! Vesipippuri ei ole sama yrtti kuin miedosti pippurinen pippuriyrtti (Satureja hortensis), joka tunneltaan myös nimellä kesäkynteli.
Meillä kasvava vesipippuri hankittiin muutama vuosi sitten taimimarkkinoilla olleelta taimistolta nimellä persian vesipippuri (Persicaria Hydropiper Rubra), mutta ilmeisesti samaa yrttiä on ollut myynnissä toisaalla myös nimellä japanin vesipippuri (Persicaria Hydropiper) tai pelkkä vesipippuri. Hieman erilaista vesipippuria on löytynyt aiemmin siemeninä mm. Exotic Gardenilta nimellä katkeratatar fastigia (Polygonum hydropiper Fastigia) ja kotimaista katkeratataria (Polygonum Hydropiper) kasvaa Suomen luonnossa villinäkin. Tätä kotoista katkeratataria on käytetty ennen niin rohtona kuin maustekasvinakin.
Kaikkia mainittuja kasveja yhdistää nimi hydropiper, joka tarkoittaa vesipippuria. Koska omat vesipippurimme ovat aiheuttaneet säännöllisesti kysymyksiä, kerron tässä nimenomaan punalehtisestä vesipippurista, jonka nimi taimistolla oli persian vesipippuri, mutta kyseessä kuitenkin lienee aivan sama yrtti kuin japanin vesipippuri, sillä molemmat yritit näyttävät värivariaatioineen identtisiltä ja kasvi on kotoisin Kaukoidästä. Japanissa ja Vietnamissa vesipippuri onkin suosittu maustekasvi, jota käytetään lukuisissa, meilläkin yleisissä aasialaisissa ruoissa sushista alkaen.
Punalehtisen vesipippurin (Persicaria Hydropiper Rubra) lehtien väri vaihtelee kasvun aikana kirkkaan punaisesta syvän viininpunaiseen ja vihreään. Oikealla kuvassa n. 70 cm korkeaksi kasvihuoneessamme kasvanut yksittäinen vesipippuri, jonka lehdet ovat naisen käden kokoisia.
Meille päätynyt vesipippuri kukki pienin suloisin kukin ja teki siemeniä, jotka ovat niin pieniä, että säästin yrtin latvojen siemenhuiput sellaisinaan. Niistä siemenistä meillä on kasvanut joka vuonna uudet sadot, jotka taas tekevät siemeniä seuraaviin satoihin. Olemme kasvattaneet vesipippuria ruukuissa, joista jokin nostetaan varmuuden vuoksi talvehtimaan sisälle tai kasvihuoneeseen. Ulos jätetyt vesipippurit ovat pudotelleet siemenensä maahan ennen talvea tai kokonaiset yrttioksat siemenineen ovat lakoontuneet syksyn myötä, jolloin siemeniä on päätynyt maahan tai ruukkuun. Meillä nouseekin alkukesästä uusia vesipippurin taimia milloin mistäkin. Sisälle nostetussa ruukussa yrtti kuivuu jossain vaiheessa talvea itsestään, se lienee yrtin luontainen kasvutapa, mutta kevään edetessä, alkukesän kynnyksellä, samasta ruukusta nousee taas uusia vesipippurin taimia.
Karkureita pihallamme! Vesipippurin siemenet tuntuvat selviävän hyvin Suomen talvesta.
Luontainen satokierto tuntuu ainakin meillä toimivan parhaiten, sillä vesipippurin siemenet ovat niin pieniä, että niitä on vaikeaa erottaa pienissä kukissa. Kun yrtti alkaa kuivua tai lakoontua ennen talvea, taittelemme sen oksat siemenhuippuineen ruukkuun tai maahan ja peitämme kasvuston mullalla. Yleensä siemenistä itäneet uudet alut tervehtivät meitä kesäkuussa seuraavana vuonna, ja siten yksivuotisesta yrtistä on tullut monivuotinen itsekylväytyjä.
Persian/ Japanin vesipippurin kukkivat siemenoksat ovat kauniita. Kuvan siemenet ovat vuonna 2017 taimimarkkinoilta ostetun yrtin ensimmäisestä siemensadosta.
Vesipippurin maku on tuoreena erittäin voimakas, mutta se menettää makunsa kuivattuna, toisin kuin myyjä aikoinaan meille kertoi. Yrttiä käytetäänkin yleensä tuoreena ja se soveltuu kaikkiin ruokiin, joihin halutaan hieman potkua. Vesipippuria ei mielestäni kannata kypsentää lainkaan, vaan se lisätään tuoreena ruokaan juuri ennen tarjoilua, vaikkapa punaiseksi silpuksi leikattuna. Vesipippuria kannattaa ehdottomasti kokeilla myös salaatteihin tai vaikkapa yrttivoihin, joissa se maltillisesti käytettynä potkaisee makunystyröitä juuri sopivasti.
Paahdettua perunasalaattia halloumin, sinappikastikkeen ja vesipippuriyrtin kera. Herkkua!
Vesipippuria on käytetty ja käytetään edelleenkin myös rohtona, jonka sanotaan helpottavan mm. runsaita kuukautisvuotoja ja kipuja.
Vesipippurista on tullut yksi lempiyrteistäni, vaikken tulisista ruoista pidäkään. Vesipippurissa on kuitenkin juuri sellaista kulinaristista erikoisuutta, joka tuo särmää ruokiin ja aiheuttaa mukavia keskusteluja ruokailijoiden kesken, sillä monikaan ei ole tätä yrttiä ennen maistanut, tai ainakaan tiedostanut, että pippurisen maun takana onkin lehtivihannes.
Jos pidät pippurisuudesta ja yrteistä, tämä hyötykasvi kannattaa laittaa korvan taakse yrttimaata suunnitellessa! Jutussa on mainittu kaikki neljä nimeä, joilla olen löytänyt yrtin taimia tai siemeniä, jotta yrtistä kiinnostuneet löytäisivät vesipippuria jossain muodossa myyvän kauppiaan.
Me suomalaiset olemme sitkeä, katajainen kansa, joka osaa varautua ja tarvittaessa toimia tilanteen vaatimalla tavalla. Vaikeuksien keskellä meistä kumpuaa verenperintönä saatuja voimavaroja, jotka parempina aikoina tuntuvat ehkä olevan piilossa, mutta eivät sentään ole kadonneet kokonaan.
Pohjolan sydäntalven keskellä aurinko kuiskailee kevään olevan jo matkalla ja samaan aikaan Välimeren maissa appelsiini- ja veriappelsiini- sekä verigreippisadot alkavat pian olla parhaimmillaan. Miten on, maistuisiko sangen ihana, kesästä muistuttava appelsiini-porkkanamarmeladi rapeaksi paahdetun leivän päällä, kevättä lupailevien talviaamujen...
Jovelassa otettiin pieni varaslähtö joulutunnelmiin glögi- ja appelsiinivaahtokarkkien merkeissä, ja voi, miten hyviä itse valmistetut vaahtokarkit ovatkaan! Niin kuohkeita, pehmeitä, venyvän kiinteitä ja ihanan maukkaita! Itse tehdyt vaahtokarkit toden totta pesevät teollisesti
tuotetut serkkunsa mennen ja tullen.
Ihanat, lämpimät huopikkaat, eli huopatossut tai vilttitossut onnistuvat ensikertalaiseltakin - niin helppoa ja yksinkertaista niiden valmistus loppupeleissä on, vaikka toki puuha vaatii aavistuksen sinnikkyyttäkin! Kävimme ystäväni kanssa 2 päivän huopikaskurssilla, jonka annin koostan nyt teillekin. Kirjoitus on alun perin julkaistu 10.11.2019.
Pitkä on ollut kesäkausi tänä vuonna, kun se alkoi heti toukokuussa helteillä ja päätti aikansa syyskuun lopussa helteillä. Kaikkea siihen väliin on mahtunut, mutta silti vuosi on ollut erikoinen. Lämpöennätyksiä on lyöty tämän tästä ja vuotuisten hellepäivien lukumäärän ennätykset on rikottu muutamaan kertaan. Noh, pitkä kesä oli ja meni, ja nyt...
Runsaasta omenasadosta riittää moneksi. Tämä helppo ja nopea marmeladi maistuu omenalta ja kanelilta, mutta makean mausteisessa herkussa on halutessasi myös pulleiksi hautuneita rusinoita. Lisää tektuuria marmeladi saa omenaraasteesta. Nimensä marmeladi sai siitä, että se kuiskii jo syksyllä joulun lähestyvän hiljalleen.
