ELOKUUN AIKAAN

Elokuu on kuutamoita, ilmassa lenteleviä sudenkorentoja, heinäsirkkojen siritystä pimenevinä iltoina ja omavaraistelevien sadonkorjuun ihanaa aikaa, jolloin korit ja purkit täyttyvät, padat porisevat ja kuivurit hurisevat!

Nyt ollaan siis päästy elokuuhun, kesän viimeiseen kuukauteen, joka on saanut nimensä kypsästä viljasta, eli elosta, jota korjattiin ennen Ollin (29.7.) ja Laurin (10.8.) välisenä aikana, säiden mukaan. Meillä täällä Jovelassa saadaan kyllä ihailla meitä ympäröiviä kultaisia viljapeltoja, jotka aiemmin kuuluivat tähän tilaan, mutta viljelysmaat on myyty jo kauan ennen meidän aikaamme täällä ja hyvä niin. Ei meistä taitaisi olla viljan viljelijöiksi, mutta sadonkorjuuta meillä silti on, kun keräämme ja säilömme puutarhan satoa. Heinäkuun lähestyessä elokuuta ja koko elokuu on meillä aina talvivarastojen täyttelyä, ihanaa aikaa!

Tämä elokuun ensimmäinen maanantai onkin mukava aloittaa tuttuun tapaan Tsajut-blogin Sadun ja Korkeala-blogin Heikin luotsaaman omavaraistelevien bloggaajien kimppapostauksella, jonka aiheina tässä kuussa on mm "mitä, miksi, minne ja miten paljon säilön" ja miten varmistellaan, ettei hävikkiä syntyisi.

Kysymykseen miksi on niin helppoa vastata! Koska omavaraistelu on niin verrattoman mukavaa ja puutarhan kasvun ihmeiden hämmästely on niin loputonta iloa, ja koska kasvattamalla tai keräämällä itse osan ruoastaan ja säilömällä sen, arvostaa hyvää ruokaa ja hyviä raaka-aineita entistä enemmän. Siksi!

Satokausi 2020

Aloitellaan omalta osaltamme satokauden 2020 kuningattarella, eli Glen ample -puutarhavadelmilla, joiden sato on ollut aivan huikea, eikä sille vielä näy loppua. Satoa on kerätty päivä toisensa jälkeen n. litran verran päivässä, sitä mukaa kun vadelmat kypsyvät. Lauantaina tehtiin ennätys, kun kypsyyteen ehti niin paljon vadelmaa, että sitä kerättiin pakkaseen yhdessä päivässä reilun 3,5 litraa.

Glen ample -puutarhavadelmat ovat skotlantilaista alkuperää. Valtavan suuria ja maukkaita vadelmia - suosittelen!

Ensimmäiset vadelmat päätyivät jo aiemmin hilloksi, jota tehtiin 3,5 litraa ja se on enemmän kuin tarpeeksi meidän taloudessa. Koska hillot on tehty hillosokerilla, ne voi säilyttää huoneenlämmössäkin, mutta meillä hillopurkit odottelevat syöntivuoroaan viileässä ruokakomerossa. Vadelmaa on nyt pakkasessa kuutisen litraa, hilloa on 3,5 litraa, Loppusato syödään tuoreena ja koska loppusatoa on vielä tulossa runsaasti, osasta tehdään vadelmalikööriä

Kuistin pienen lipaston vetotasolla on hyvä jäähdytellä milloin mitäkin.

Tänä vuonna osa sadosta on kovin suurta, ei ehkä määrällisesti mutta kappalekooltaan. Paljun perunat (Timo) ovat valtavia ja keltasipulisato on sekä runsas että maukas. Sipulit ovat reippaan kokoisia ja niin hyvän makuisia, kuten ovat perunatkin, jotka meillä pääsääntöisesti syödään suoraan maasta ennen pakkasia.

Isännän sipuli - emännän peruna! Kovin montaa tällaista ei tarvitse laitella, jotta vatsa täyttyy!

Tässä kuivuu suihkunraikkaita keltasipuleita, joita nostettiin maasta lauantaina. Sipulit on putsattu, pesty ja nostettu kuivahtamaan isännän aikoinaan nikkaroimalle sipulinkuivatustelineelle. Sipulit saivat kuivua vain sen verran, että ehdin niiden kimppuun. Tämä osa sadosta leikataan sipulirenkaiksi, joista osa pakastetaan ja osa kuivataan kuivurissa.

Osa sipuleista käytetään yrttisuolaan ja vielä maassa oleva sato säilötään perinteisesti kokonaisina, ripustamalla pintakuivuneet sipulit sukkahousutorneihin ruokakomeroon.

Marjasatoa

Karviaisia on saanut puputtaa päivittäin niin paljon kun jaksaa kerätä. Sato on erinomainen. Mesimarjaa on tullut mukavasti, hunajamarjat popsittiin suoraan puskista, pensasmustikkaa ei tule kuin vähän. Mansikkaa on riittänyt niin meille kuin eläimillekin. Mansikkamaalla kävi kuokkavieraita. Tyrnisadosta tulee mukava ottaen huomioon ettei meillä ole kuin 3 tyrnipuskaa, joista yksi on uros.

Valko- ja punaherukkasato on tänä vuonna hyvä. Iso osa herukkasadosta syödään säilömättä joko sellaisenaan tai piirakassa, mutta osa kyllä pakastetaankin. Mustaherukkasato oli viime vuonna valtava, tänä vuonna vaatimaton. Kesäkuun kuivuus aiheutti harmeja. Satoa tulee kuitenkin riittävästi, jotta saan tehtyä mustaherukkahyytelöä, jota ilman olisin sangen murheellinen. Talven yli päästään varmaan n. litran hyytelömäärällä. Tänä vuonna oli tarkoitus tehdä myös mustaherukkalikööriä, eli cassista, mutta sato ei taida siihen riittää. Jos riittää, ehkä jonkun pienen erän teemme sitäkin, tai sekaherukkalikööriä. Mieli ainakin tekisi.

2020 tomaattisato aloittaa vasta nyt isomman erän sadon kypsymisen. Vaihteleva sää on viivästyttänyt satoa, mutta ihan hyvä, ettei suurin sato osu samaan aikaan marjasadon kanssa. Vähensimme myös tälle satokaudelle taimien määrää, sillä viime vuoden sato oli aivan ylimitoitettu meille. Tomaatteja syötiin, säilöttiin ja kuivattiin ja annettiin, mutta loputonta satoa ei saatu loppumaan millään. Meillä oli vielä maaliskuussa ämpärillinen kypsiä tomaatteja pakkasessa, koska muualle ei enää satoaikana mahtunut tomaattia missään muodossa.

Tomaattisatoa syödään tuoreena, osa keitellään soseeksi, osa kuivataan tomaattisipseinä, osa säilötään kuten tässä kuvassa oikealla; kuivattamalla yrttisuolaripauksella maustetut pienet tomaatit kuivurissa ihanan nahkeiksi ja säilömällä nahkeaksi kuivatut tomaatit valkosipuli-yrttiöljyyn. Osa tomaattisadosta kuivataan rapasakan kuivaksi ja käytetään yrttisuolaan sekä tomaattisuolaan. Tänä vuonna tomaattisatoa ei mene pakkaseen, se on vissi se!

Vasemmalla karhunvatukan raakileita ja oikealla yrttisuolan aineksia. Karhunvadelma tekee vasta ensimmäistä satoa meillä ja siitä tulee niin pieni, että taitaa mennä jogurtin päälle suoraan puskasta. Oikealla ensimmäisen tämän vuoden yrttisuolan raaka-aineita, kuten lipstikkaa, timjamia ja sipuleiden varsia matkalla kuivuriin. Meidän jokavuotinen yrttisuola sisältää yrttien lisäksi monenlaisia oman sadon herkkuja palsternakasta tomaatteihin ja porkkanasta piparjuureen. Kunnon yrttisuolaa siis, ei mitään 95% suolaa ja ripaus yrttejä.

Jos osa perunoista, vadelmat ja sipulit ovat tänä vuonna hurjan suuria, niin ensimmäistä kertaa kokeilussa olevat mustikkakoisot ovat miniminipieniä! Siemenistä kasvatetut mustikkakoisot lähtivät laiskaan kasvuun sisällä, eivätkä ulos päästyään tykänneet yhtään oikuttelevasta säästä, joten satoa tulee varmaan desin verran, mutta pääseepäs näkemään ja maistamaan näitäkin tyyppejä. Kuvassa kukkivaa mustikkakoisoa ja pieniä mustikkakoison marjoja, joista yksi on juuri aloittanut kypsymisen vihreästä raakileesta syvän lilansiniseksi marjaksi.

Tässä ihastellaan tarhamaltsan upeita siementyynyjä ja pullukaisia lilapalkoherneitä. Maltsaa ei voi säilöä, sitä syödään tuoreena tämän tästä kuten salaattia. Lilapalkoherneitä säilötään antamalla osan sadosta kehittyä täyteen kokoonsa ja kuivua luontaisesti kunnes palko ja herneet ovat täysin kuivia. Lilapalkoherne on sokeriherne ja maistuu parhaalle nuorena ja tuoreena, mutta aina pitää sen verran tehdä ylisatoa että saadaan seuraavan vuoden siemenherneet säästettyä.

Tässä kerätään samettikukan kuivahtaneita siementupsuja seuraavan vuoden kukkia varten.

Meillä on juurikassato vasta tulossa, siis punajuuria, porkkanaa, lanttua ja palsternakkaa, joita säilötään eri tavoilla mm. esikeitettynä pakastettuna, kuivattuna tai soseena (pakasteessa) ja punajuuria myös tietenkin etikkaaliemeen säilöttynä. Yrttejä tulee paljon, ne kuivataan sellaisenaan erilaisia käyttötarkoituksia varten tai lisätään yrttisuolaan. Piparjuurta pakastetaan,  kuivataan ja jauhetaan, omenoista tehdään tänä vuonna siideriä, perunat ja muut puutarhan kasvatit pyritään syömään loppuun ennen talvea. Siinäpä se sitten alkaakin olla meidän satomme syötynä ja säilöttynä.

Hävikin ennaltaehkäisy

Omat parhaat neuvoni ovat vain itsestäänselvyyksiä, siis että kannattaa kasvattaa sitä mitä tulee oikeasti syötyä, oman talouden tarpeisiin sopivan määrän edestä ja sitten syödä se säilötty sato. Hieman ekstraa kannattaa toki kasvattaa, koska sato ei aina onnistu, mutta oman kantapään kautta koettuna ämpärillinen edellisen vuoden sadon tomaatteja pakkasessa vielä maaliskuussakin ei oikeen toimi toivotulla tavalla. Sekin kannattaa huomioida, että sadolle löytyy tilaa olla säilössä oikeanlaisissa olosuhteissa, jotta sato ei mene pilalle.

Meillä satoa syödään suoraan, pakastetaan, kuivataan (myös juureksia), hillotaan, tehdään pikkelssejä, likööriä, yrttisuolaa ja omia mausteseoksia. Meille on kokemuksen kautta kehittynyt ihan hyvä käsitys siitä mitä, miten paljon ja millä tavalla kannattaa satoa kasvattaa ja säilöä, että sato tulee syötyä ja siltikin tulee joskus ylilyöntejä - kuten ämpärillinen tomaatteja pakkasessa vielä maaliskuussa (toistan tätä hekotellen itsellemme) ja pirullinen rivi raparperihilloa, joka tuli lopulta korvista.

Meidän keittiön sydän ja sadon turvasatama on ruokakomero, jonne voi kävellä sisälle ja sen lattiasta kattoon yltäville hyllyille mahtuu paljon tavaraa. Tilaa ei kuitenkaan ole tarpeeksi ja haaveissa on joskus saada vielä pieni maakellarikin tänne tai ainakin jokin lisäkaappi - ehkä vain hilloille, survoksille, pikkelsseille ja muille sokeri- ja etikkasäilötyille herkuille. Korona-aika on vahvistanut kotivara-ajatuksiamme ja tehnyt selväksi, että meidän mittavanakin nähtävä kotivaramme hupenee nopeasti jos jokin vakava poikkeustila kestää pari kuukautta. Pitäisi olla lisätilaa monimuotoisuudelle, kuten juuresten säilönnälle tuoreina ja myös ns. bulkkivaihdolle, jossa 2 kuukauden tarpeet kiertäisivät siten, että kaikkea on aina 2 kk:n tarpeen mukaisesti saatavilla koskemattomana kun edellistä 2 kk:n erää vasta otetaan käyttöön..

Loman aikana tyhjensimme komeron sisällön, kävimme kaiken läpi ja pyrimme tekemään uudelle sadolle tilaa. Samalla ruokakomero sai uuden keinuhyllyn, sillä tilan laitaseinään ei voi porata mitään. Keinuhylly on aiemmin ollut taimikäytössä ja se on kasattu lautojen läpi vedetyistä naruista, jotka roikkuvat kattokoukuista. Roikkuvassa hyllyssä on nyt mm. vessapaperia ja hygieniatarvikevarastoa, eli hygieniakotivaraa.

Tässä ollaan just tyhjennetty ruokakomero ja sen hyllyjä aletaan puhdistaa. Tuon ruokakomeron hyllykön leveys on n. 180 cm ja se on 230 cm korkea. Oikealla ruokakomeron pikkuhylly (n. 50x100 cm) jossa on eläinten kotivararuokaa vanhenemispäiväyksillä merkittynä. Suosin monessa ruokakomeron elintarvikkeessa, oli se ostettua tai itse tehtyä, tuota vanhenemismerkintää, sillä se muistuttaa käyttämään kunkin tuotteen määräaikaan mennessä.

Hävikin torjunta häiriötilanteissa

Sadon voi menettää monella tavalla. Eniten se harmittaa silloin, kun sen on jo ehtinyt säilöä. Vanhassa talossa asustellessa tulee huomioitua monenlaisia asioita, joita ei kaupungissa tarvitse ajatella, kuten esimerkiksi pääseekö joku nokkela hiiri jostain pikkurillin kokoisesta raosta ruokakomeroon tekemään tuhojaan. Varmuuden vuoksi meillä on kaikki ruokakomeron elintarvikkeet suojattuna kutsumattoman vieraan varalta, mutta sitten on vielä se vaara, niin maalla kuin kaupungissa, että sähköt katkeavat pidemmäksi aikaa tai sähkölaite menee rikki, eikä uutta pakastinta saa rikkoutuneen tilalle tuosta noin vaan. Pakastimissa on kyllä ylläpitokapasiteettia vähintään vuorokaudeksi ja aggregaatti on hyvä ratkaisu pitkäkestoisiin sähkökatkoihin, mutta, mutta.. entäpä jos kyseessä on laitteeseen tullut vika, jonka huomaa vasta siinä vaiheessa kun sulaminen on päässyt käyntiin? Tällaista harmia varten meillä on ruokakomerossa aina melko runsaasti hillosokeria ja muita säilöntätarpeita, kuten suolaa ja etikkaa, joilla ainakin osan pakkaseen sullotusta puutarhasadosta voi pelastaa.

Lomapuuhia

Meillä on ollut hyvä loma tänä vuonna. Mitään suuria projekteja ei otettu suunnitelmiin touko- ja kesäkuun vaihteen aitan kesähuonemuutoksen jälkeen, mutta kaikkea pientä ollaan puuhailtu pitkin heinäkuuta. Ruokakomero on tyhjennetty, puhdistettu ja täytetty uudelleen, pakastin, jääkaappi ja tuvan kuivatavarasäilöt on käyty läpi ja putsattu ja lopulta kävimme läpi oikeastaan kaikki kaapit ja säilöt talossa ja pikkutalo Gerdassakin. Kaikenlaista vuosien aikana kertynyttä turhaa vietiin kirppikselle ja niistä saatiin oikein mukavasti rahaa laihaksi käyneen koronatuloajan tueksi. Koronan myötä on muutenkin ollut hyvä puuhata kaikkea sellaista, mihin ei tarvitse sijoittaa rahaa. Tekemistä kyllä riittää ja turhasta luopuminen virkistää.

Tässä on siirretty sähkötakka kammarista porstuaan, eli eteiseen ja porstuan paneeliseinä on samalla maalattu harmaaksi. Tuo sähkötakka on ollut poistolistalla jo kauan, mutta hieman tuunattuna (maalasimme sen pari vuotta sitten kalkkimaalilla ja lisäsimme nuo koristelätkät) se on ihan kiva ja sopivan korkuinen taso tuossa porstuassa, ja se saakin vielä jäädä. Jos oikeen kylmä tulee, saahan sillä kallista sähkölämpöäkin tuotettua jos tarpeen on, ja talvisin tekotakka toivottelee saapujat tervetulleiksi huijausloimotuksellaan, joka ilman lämpöpuhallusta ei kuluta sähköä enempää kuin tavallinen pikkulamppu.

Tuhat sivua arjen historiaa

Lomalla olen ehtinyt lukea tuhannen sivua sota-ajan Kotiliesiä. Se aika ja maailma oli niin uskomaton, enkä nyt tarkoita sitä fyysistä sotaa, vaan sitä miten tämä kansa tuli yhteen, millainen yhteishenki ja uskomaton sinnikkyys yhdistettynä nokkeliin oivalluksiin tällä kansalla oli altavastaajan roolista huolimatta. Hätä keinot keksi ja luovuus oli huipussaan. Siitä hengestä olisi niin paljon opittavaa nykyaikana. Pahimman keskellä ei ole aikaa valittaa joka asiasta, saati sitten kaiken hyvinvoinnin keskellä. Ihailen suuresti sitä kotirintaman sinnikkyyttä, yhteishenkeä ja kekseliäisyyttä, joka huokui lehtien jokaiselta sivulta.

Tässä oli vuorossa Hesari vuodelta 1940 ja vierellä mehiläisvahalevyjä, joista on tavalliseen tapaan tarkoitus  tehdä meille mehiläisvahakynttilöitä talveksi. Vuodenaikapuhteet toistavat toisiaan, ja hyvä niin. Rakastan niitä kaikkia! Talveen varautuminen on varsin mukavaa puuhaa. Siinä on sellaista pioneerihenkeä mukana ja onhan se hauskaa, ettei jokaista tarvitsemaansa juttua tarvitse raapustaa kauppalistalle sitä mukaa kun tarvetta on, saati lähteä hankkimaan pelkästään jotain yksittäistä juttua silloin kun tarve ilmenee.

Uusia makuelämyksiä!

Viimeisenä terveisenä tässä postauksessa, erityisesti kanssabloggaajillemme (mutta tietenkin ihan kaikille lukijoillemme) - jos et ole vielä kurkannut sikurista nakuttelemaani pientä juttua, niin käythän kurkkaamassa, varsinkin jos sikuri kasvina ei ole tuttu ja jos et ole maistanut sikuria juomana. Olen niin vallan ihastunut sikurin suloisiin kukkiin, että sitä kasvatetaan meillä ensi vuonna, jotta saisimme omaa sikurijuurisatoa, sillä vielä enemmän olen hullaantunut superterveelliseen sikurijuomaan, joka oli sota-ajalla niin tuttua kahvin korvikkeena, enkä ihmettele miksi! Paahdettu sikuri on niin verrattoman ihanan makuista (juon sitä parhaillaankin, kun kirjoitan tätä), että sen status jonkin korvikkeena tulisi nostaa ihan omaksi juomakseen, ilman mitään kytkyjä kahviin. Käykää kurkkaamassa ja maistakaa ihmeessä!

Loma on ollut ihanaa ja hieman haikein mielin siitä tänään luovun leipätöiden arkiseen aherrukseen palaten, mutta toisaalta, aikansa kutakin ja nyt on taas aika tarttua toimeen sillä saralla. Suunnitelmat odottavat toteutusta, vuorelle on kiivettävä ja hommansa on hoidettava itse kunkin. Toivotaan, että koronaviruksen toinen aalto ei saavuttaisi Suomenmaata, jotta saisimme tehdä töitä ja elää vailla tällaista synkkää pilveä yllämme. Kunnes toisin kuulutetaan, kesää on vielä jäljellä kuukausi, luonto on kauneimmillaan, puutarhat antavat parastaan ja elämä on hyvää. Pidetään hyvistä hetkistä kiinni ja huolehditaan siitä, ettei omat toimet aiheuta toisille riskejä Yhteishenkeä ja suomalaista sisua tarvitaan vieläkin!

Luettavaa muualla

Tsajut-blogin Sadun ja Korkealan Heikin luotsaamasta omavaraistelevien bloggaajien poppoosta kuulumisiaan ja vinkkejään tänään 3.8.2020 klo 09 alkaen tarjoilevat myös mainiot:


Kasvuvyöhykkeellä  2

Oma tupa ja tontti .

Kasvuvyöhykkeellä 3

Tsajut .
Caramellia .
Metsäläisten elämää .

Rakkautta ja maan antimia .

Kasvuvyöhykkeellä 4

Korkeala .

Satoisaa elokuuta, kauniita kuutamoöitä ja leppoisaa arkea toivotellen
Jovelan Johanna

Haluatko kommentoida? Laita viestiä alla olevan lomakkeen kautta
Löydät meidät myös instagramista

VIESTEJÄ

Nimi: Keekis
Viesti: Jotkut taikavoimasormet teillä täytyy olla, muuten en osaa selittää suunnatonta satoanne! Meille tuli yksi (en på svenska) luumu ja niinikään yksi hunajamarja. Niistä aattelin keittää kiisseliä, mutta räkätit ehti ensin 😅
Vastaus: Meillä ei taikavoimasormetkaan auttaneet luumusadon pelastamiseen. Tänä vuonna me ei saatu luumuja lainkaan, espanjaksi nada :D Kesäkuun alusta loppuun paahtaneet helteet sai pienet luumujen alut varisemaan maahan. No, ensi vuonna sitten taas.. ;) Joka vuosi on sellaista, että iso osa onnistuu ja aina on joitain floppaajia. Tänä vuonna luumut ja palsternakat, joiden siemenet ei itäneet paahteessa ja kuivuudessa vaikka kasteltiin. Sellaista se on. Luonto näyttää kuka orkesteria johtaa.

Nimi: Tiiu/Puutarhahetki
Viesti: Paljon ihanaa satoa ja hienosti olette järjestäneet myös säilönnän! Aivan mahtava tuo vadelma, valtavan kokoinen. Kaunista ja satoisaa elokuuta!
Vastaus: Sitä samaa sinne, kiitos! Tuo vadelma on oma suosikkini. Suuresta koostaan huolimatta se on maukaskin!

Nimi: Emma/Caramellia
Viesti: Vautsi noita sipuleita! En ole sipulia vielä yrittänyt kasvattaa, valkosipuleitakin on vain pari jäljellä, muut mystisesti hävinneet... Taidan laittaa jatkossa talvivalkosipulit myyräverkotettuihin viljelylaatikoihin. Juurisikuria kylvin, mutta syystä tai toisesta se ei lähtenyt kasvuun. Olisi ihan jo kauniin kukan takia mielenkiintoinen kasvatettava vaikkei muuten hyödyntäisikään. Täällä onneksi herukkakausi vasta ihan vähitellen alkamassa, luulen kyllä että jos nyt loppuviikosta lämpenee niin voi olla täälläkin kiiretä poiminnan kanssa...
Vastaus: Hellettä on taas piisannut! Päivällä ei jaksaisi kerätä satoa paahteessa ja illalla on parvi hyttysiä kimpussa heti kun puskille yrittää :D Tätä tämä on :D Sipulisato on tänä vuonna kyllä hyvä. Niin muhkeita ja maukkaita sipuleita, ettei näin hyviä ole ennen saatu! Saas nähdä miten meidän ensimmäisille sikureille käy sitten ensi vuonna. Tarkoitus olisi syyskylvää yksi pussillinen ja keväällä sitten kylvää toinen. Varman päälle ;)
Nimi: Maija
Viesti: Todella hienoa. Luin kirjoituksesi ihaillen ja kunnioittaen. Ylen pitäisi tehdä. juttu teistä korjaamaan kuvaa, jonka Omavaraiset-sarjasta sai. Kestin katsoa vain ensimmäisen osan. Maanviljelijän tyttärenä osaan arvostaa oikeaa omavaraisuutta ja tiedän, mitä merkitsee kun elanto tulee pellosta ja eläimistä.
Vastaus: Itse en ole katsonut tuota sarjaa, ymmärsin, että siinä olisi kyseessä jonkinlainen koe siitä, millaista nykyikana olisi elää omavaraisesti. Olin kyllä ajatuksissa katsoa tuon sarjan, mutta se on aina jotenkin jäänyt. Ehkä siksi, että monen mielestä se on ollut jollain tavalla liian asenteellinen tai antanut väärän kuvan. Itse ihailen ja kunnioitan suuresti maatilallisia, jotka viljelevät ja pitävät asiallisesti karjaa elinehtonaan. Se on niin paljon työtä ja välillä kovin vähällä arvostuksella. Nyt koronatilanteen myötä on ollut ilahduttavaa huomata, miten kotimaisen alkutuotannon ja kansalllisen omavaraisuuden arvostus on noussut ja samalla ihmisiä on alkanut enemmänkin kiinnostaa myös omat puutarhat ja niiden mahdollisuudet tuottaa pienellä vaivalla lähintä ruokaa, eli ruokaa omasta maasta :)
Nimi: Satu - Tsajut
Viesti: Oman kulutuksen tunteminen on hyvä asia. Vielä viime vuonna ajattelin muutaman lisämarjapensaan riittävän, mutta kulutuksemme on muuttunut! Meillä on paha tapa seistä marjapensaiden vieressä, milloin mistäkin syystä, ja ahmia tuoreita marjoja kuorallisittain. Tai pienimpien kyseessä ollessa sinne suuhun meni monesti kaksi kourallista kerralla.
Meidän tulee selvästi ensi vuonna opetella kohtuutta ja säästäväisyyttä, niin saamme enemmän satoa talteen :D Palaan vielä tähän kirjoitukseen, sillä osasit taas kertoa elämästänne ihanan inspiroivasti <3
Vastaus: Mun korvaan kuulostaa hyvältä se, että lapset ja aikuiset syö paljon marjoja suoraan puskista, mutta se kieltämättä tekee rajoituksia sille, että satoa pitäisi saada säilöttyäkin :D Onneksi marjapuskat on ripeäkasvuisia ja ensimmäistä satoa saa aika nopeasti jos on tarvetta vielä lisätä puskien määrää ;)

Uusimmat kirjoitukset

KATAJANMARJAT

27.09.2020

Katajaisen kansan perinnemauste maustaa ruokia alkupaloista jälkiruokaan ainutlaatuisen upealla aromillaan! Kataja on meille suomalaisille rakas puu, jonka sitkeys ja elinvoimaisuus on antanut symboliikkansa koko kansan luonteelle. Katajanmarjojen ainutlaatuisista aromeista ja katajaan liitetyistä kansantarinoista inspiroituneena tämän kertaisen...

Omenalajike, joka mullisti omenamaailman, sanotaan saksalaisesta, Baijerissa kehitetystä Baya® Marisa omenasta, jonka erikoisuutena on punainen malto. Meille tämä kauttaaltaan punainen omena päätyi vahingossa muutama vuosi sitten, kun etsimme puutarhaamme uusia omenapuita ikivanhojen omenapuiden rinnalle. Tuolloin olimme jo valinneet haluamamme...

Syyskuu on kirpeän raikkaita aamuja ja kauniin kuulaita päiviä, joina aurinko jaksaa vielä lämmittää, ja sateisia iltoja, joina sadepisarat rummuttelevat peltikatolla. Puiden ensimmäiset keltaiset lehdet heilahtelevat vielä oksilla, mutta ennen kun kuu taas vaihtuu, nekin satavat maahan värikkään tilkkumattonsa. Pelloilla leijuva usva ja viimeisten...

KUKKAKAALIA!

06.09.2020

Jos kurpitsa on kasvimaan kuningas, olkoon kukkakaali sen ylväskruunuinen kuningatar. Tällä kertaa tehdään kukkakaali-fetapihvejä pikkelssikastikkeen kera, kokkaillaan Pasta Alfredoa kukkakaalilla, yllätetään kukkakaalista valmistetuilla "hot wingseillä" ja viimeistellään kattaus upealla kookos-suklaamoussella, jonka perusaineena on kuin onkin...

KURPITSAKESTIT

30.08.2020

Jovelassa korjattiin kurpitsasatoa, jota juhlistettiin pienten sunnuntai-iltapäivän kurpitsakestien merkeissä, pääroolissa tietenkin tämä kultakuorinen keittiöpuutarhan kuningas, joka sai loistaa viidessä eri ruokalajissa. Julkaistaan siis muidenkin iloksi muutama kokeilun arvoinen resepti!

Metsät ja puutarhat ovat antaneet parhaitaan marjasadon merkeissä - on aika tehdä kotitekoisia likööreitä, jotka eivät kalpene kaupallisten kavereidensa rinnalla tippaakaan! Reseptejä on kaksi. Toinen on yksinkertainen ja kursailematon, toinen likimain 200 vuotta vanha resepti, jolla syntyy upeita liköörejä suuremmitta vaivoitta.