Sateisissa merkeissä alkanut elokuu kääntää kesää hiljalleen kohti syksyä. Kieltämättä aistit ovat jo rekisteröineet syksyn tunnun iltojen pimentyessä ja hengitysilman käydessä sakeaksi silkasta ilmankosteudesta. Linnut ovat lentäneet pesistään ja kesäinen liverrys hiljenee päivien edetessä. Kurjet huutelevat jo pelloilla ja sirkat soittavat öisin. Sadot kypsyvät, maiseman värit muuttuvat tummemmiksi ja syvemmiksi. Alati valuva sade tuppaa välillä hieman harmittamaan, mutta onhan tämä ajankohta vuodesta täynnä asioita, joista iloita.
Tsajut-blogin Sadun ja Korkealan Heikin luotsaaman #suuntanaomavaraisuus -poppoolaisten yhteisenä aiheena tämän kuun ensimmäisen maanantain myötä on kotitarve-eläimet ja säilöntä, joiden lisäksi harrastamme hieman ajatusleikkiä: mitä kukin muuuttaisi omassa omavaraistelussaan jos se olisi mahdollista?
Sadetta on saatu. Tuntuu siltä, että kaikki se sade, josta jäimme kuivin suin paitsi touko-kesäkuussa, roiskitaan nyt taivaalta korkojen kera. Ei tuo sääherra vissiin näe tarpeelliseksi harrastaa kohtuutta tai toteuttaa toiveita. Me näet nöyrästi toivoimme ystäväni kanssa keväällä, että kesästä tulisi kaunis ja kerran viikossa sataisi kunnolla yöaikaan, jotta luonto saisi tarvitsemansa ja me ihmiset kesämme. Mitä se rontti tarjoili? Tulikin kuumaa ja kuivaa, jota seurasi ailahtelua joka suuntaan ja sitten silkkaa märkää. Omassa torpassa ikkunan takana valuvaa sadetta märistessä mieleen tuli myös maanviljelijät, joiden vilja seisoi sateessa päivästä toiseen. Vaikka oma ruoka ei ole kiinni omassa puutarhassa, toisten elinkeino on pellossa ja yhteiskunnan niiltä pelloilta. Kyllä nämä päälle jämähtävät säät ja luonnon tuskailu ajatuksia aiheuttaa.
No, kun tuli julistettua heti alkuunsa niitä iloja ja jo perään jutustelu meni silkaksi narinaksi, niin palataan takaisin iloisiin asioihin. Eikö olekin suloisia nuo erilaiset ruiskukat etupihan yllätyskylvöringissä?! Ne ovat tuoneet niin paljon iloa jo monta viikkoa kukkiessan kilvan unikoiden, puna-ailakkien ja monen muun yllätyssiemenkukkijan kanssa! Ruiskukat ovat meillä silmänruokaa ja suun ruokaa. On hauskaa koristella ruokia syötävillä kukilla ja niiden terälehdillä.
Kauniisti valtoimenaan kukkivat myös sikurit, joiden juurikassadolle päästään syyskuussa. Voi että, mitä silmäniloja nuo kukat ovatkaan! Olen tästä varmasti maininnut ennenkin, että sikurin kukat ovat mestareita aistimaan sateen lähestymisen. Sikuri näet sulkee kukkansa yöksi ja ennen sadetta. Sen totesimme jälleen kerran viikko sitten maanantaina, kun puutarhatoimittaja ja -kirjailija Johanna Vireaho piipahti meillä tekemässä juttua. Mainitsin tästä ominaisuudesta Johannalle aamupäivällä ja iltapäivän puolella Johanna huomasi, että aiemmin avoimet kukat olivat sulkeutuneet. Eipä siitä sitten kovin kauaa mennytkään, olisiko tunti, kun sade saapui aiemmin aurinkoiseen päivään. Kyseessä on kukan suojautumismenetelmä. Se suojelee siitepölyään sateelta ja öisin kosteudelta sulkemalla kukkansa.
Väriä ja iloa tarjoavat myös puutarhan marjat. Mansikkaa tulee edelleen, karviaiset ovat pulleita ja niin makeita, villivadelmat rehottavat ja karhunvadelmat ja tyrnit kypsyttelevät marjojaan kilvan. Näissä kuvissa on pensasmustikkaa, jota tänä vuonna on saatu nautiskella ihan kouratolkulla.
Tämän vuoden kuningattaria ovat kuitenkin herukat. Voi hyvänen aika, miten maukkaita ja pulleita ne ovatkaan tänä vuonna! Silkkaa herkkkua silmälle ja suulle! Tänään täytyy vielä ehtiä puskille ennen myrskyä, koska marjat ovat nyt niin kypsiä, että taatusti tipahtelevat maahan mikäli myrskystä toteutuu edes muru.
Tänä vuonna ei vielä näiden ensi kertaa testistissä olleiden kikherneiden sadolla juhlita, sillä ensimmäiset kylvöt epäonnistuivat ensin kylmyyden ja sitten karmean paahteen vuoksi. Sen verran kuitenkin saadaan kikhernettä, että niitä piisaa ensi vuoden siemenherneiksi. Oikealla kukkii parsaherne, se hauska herne, joka tekee pitkulaisen, muodoltaan karambolahedelmää muistuttavan tähtisakaraisen palon, joka syödään kokonaisena. Sangen hauska kasvi, mutta sato jää vaisuksi tänä vuonna alkukesän haasteiden vuoksi.
Vaan lilapalkoiset herneet eivät petä koskaan! Satoa tulee ja tulee, sitä on syöty suoraan puskista tämän tästä, kaksin käsin. Hiljalleen täytyy jo rajoittaa herkullisten herneiden mussuttelua, jotta jää taas siemenhernettä ensi vuodeksi.
Pari kuvaa omaksi kesämuistoksi vainen. Vasemmalla jännä mustaherukkasalvia, joka haluaisi ilmeisesti olla mytologian monipäinen hydra, ja kasvaa sen mukaan. Oikealla aina yhtä ihanaa, mustapippurin makuista vesipippuria.
Pottusato on tänä vuonna runsas ja se on todella hyvää. Kuvassa varhaisperuna Carreraa. Vasemmalla pieni terttu pienen pieniä rypäleitä. Saapas nähdä joutavatko kypsäksi tänä kesänä. Tämä viiniköynnös tuli meille vasta keväällä, joten kyseessä on ensimmäinen sato.
Säilönnästä piti jutustella päivän teeman mukaisesti. Kyllä meillä on jo hieman säilöttykin, mutta aloitan näillä lempipuuhillani, eli siemenillä! Tavallinen säilöntä on tietenkin mieleeni, mutta taidan olla jo saanut, ja ihan aiheesta, jonkinlaisen siemenhifistelijän maineen, joten ylläpidetään sitä nyt tässäkin postauksessa. Monelle nämä asiat ovat ihan arkisia ja tuttua kauraa, mutta aina lukijoiden joukossa on heitä, jotka vasta ovat hullaantumassa puutarhapuuhiin ja heille omien siementen kerääminen on uutta. Itselleni se on rakas harrastus, joka ei ota laantuakseen.
Tässä on niin komeita palsternkan siemeniä, että ihan sormia syyhyttää syyskyvöille. Vihreät siemenet on kuvattu puutarhassa, tuvassa roikkuu jo tuulentuneita, eli ruskeaksi käyneitä siemeniä, joita jälkikuivattelen nipsutelineellä. Omia porkkanan tai palsternakan siemeniä haluavan kannattaa jättää muutama juures maahan talven yli ja antaa niiden kasvaa uudelleen ensi vuonna, jolloin molemmat tekevät myös siemenoksia.
Nämä monsterit ovat ylikasvaneita salaatteja, joiden on annettu kasvaa rauhassa kunnes ne alkavat kukkimaan. Tarkoituksena tietenkin saada taas siemeniä.
Orvokkien siemenpesät ovat hauskoja. Kun malttaa olla nyppimättä kaikkia kukkineita kukkia ja jättää muutamia oman onnensa nojaan, orvokin kukan tilalle tulee siemenpallukka, joka aikanaan aukeaa itsestään siemeniä täynnä olevaksi tähdeksi. Sen jälkeenkin kannattaa antaa siementen olla rauhassa, kunnes ne kuivuvat ja ovat valmiita korjattavaksi. Ajattele, miten monta kymmentä orvokkia tuosta yhdestäkin siemenkodasta saa!
Vasemmalla on tillin kukkia, joista tulee tillin siemeniä. Osa siemenistä käytetään uusiin satoihin ja osa syödään. Tillin siemenet ovat sekä herkullisia, että hyödyllisiä. Ne näet auttavat vatsavaivoihin. Oikealla olevassa kuvassa on samettikukkakeräämö, siis siemenkeräämö. Napsin kuivuneet kukat irti, annan niiden kuivahtaa lisää puulautasella, ja kun ovat kunnolla kuivia, tipautan koko tupsun avonaiseen lasipurkkiin kuistin hyllyllä.
Siementen keräämisestä, säilytyksestä ja niiden elinkelpoisuudesta voi lukaista lisää täältä.
Tänä vuonna sadot ovat hieman myöhässä täällä meillä, mutta toki sitä on jo säilöntäpuuhiinkin päästy. Hilloja ja hyytelöitä on keitelty, kuivuri on hurautellut mansikkaa ja "ilmakuivattua" tomaattia, jonka säilön yrttiöljyyn. Sadonkorjuun alla meillä on tapana tehdä ruokakomeron inventaario ja puhdistus. On sitten mukavaa laittaa uutta satoa säilöön, kun ruokakomero on siistissä kunnossa. Tänä vuonna hieman järjestelimme ruokakomeroa uuteen uskoon, lopputuloksen näet täällä.
Pikkelöinnin makuun ehdimme ensin kurkkupikkelssin kanssa, kun kasvihuone tuuppasi kerralla enemmän kurkkua, mitä kaksi ihmistä ehtii syödä. Yrttejä ja maustekasveja taas on pakastettu voi-öljyseoksissa kuutioina. Herkkukuutiot löydät täältä.
Säilöntäpuuhat ovat nyt vasta käynnistymässä, mutta määräänsä enempää en aio purkittaa vain purkittamisen ilosta. Säilömme sen mikä tulee syötyäkin omassa tai lahjusten saajien kodeissa. Eikä kaikkea tarvitse säilöä valmiiksi saakka heti. Esimerkiksi marjoja voi ensin pakastaa ja sitten vasta keitellä herkuiksi, kun syksyn koleat päivät saapuvat ja puuhellan äärellä on taas mukavaa hääräillä.
Kuten sanoin alussa, vettä on piisannut. Sateisina päivinä on hääräilty sisällä, siivottu kaappeja - se on melkein terapeuttista puuhaa ja toki kaappeja on hyvä välillä vähän siivotakin, eikä vain täyttää. Ulkona valuu sade, sisällä hurisee kuivuri, senkillä rulluttelee mankeli ja äänikirja tai kuunnelma kertoo tarinaansa. Mikäs siinä on puuhastella, kivoja hetkiä ovat, ja sitten kun on valmista, on hyvä mieli. Tiiviissä liinavaatepinoissa on oma lumonsa.
Tuossa viime viikolla, kesken puuhasteluiden, postinjakaja soitti, että rouvalle olisi paketti tulossa. Ollaanko kotosalla?
Siinä se sitten on. Painotuore toinen oma kirja, joka tuli juuri viikonlopun alla painosta kustantajan varastoon ja sieltä tekijäkappaleet meille. Muutamaa sivua vaille 200-sivuinen kirja siitä, kuinka kaksi märkäkorvaa raivasivat itselleen hyötypuutarhan ja villiintyivät siellä, sekä millaisia kantapääoppeja matkan varrella on tullut opituksi itsekseen ja viisaampia kuunnellen. Kirjassa hääräillään vuoden ympäri puutarhan äärellä ja kokkaillaan sen satoa.
Hurmaava hyötypuutarha & vinkkejä omavaraisempaan arkeen
"Hyvän mielen kirjassa omavaraistellaan, tehdään makumatkoja
hyötypuutarhaan ja kotoillaan 150-vuotiaassa talossa arjen pienistä
askareista nauttien." Docendo 2023.
Kirja on saatavilla kirjakaupoista ja kirjastoista 10.8.2023 alkaen.
Tuntuu niin uskomattomalta, että olen kirjoittanut kaksi kirjaa, ja joku on vielä katsonut ne kustantamisen arvoisiksi. Yksi elämän suurista haaveista on toteutunut kahdesti. Toivottavasti kirjasta on iloa lukijoilleen. Siihen on vuodatettu kaikki se rakkaus ja ilo, jonka omavaraistelu on antanut itselleni näinä kymmenenä Jovela-vuotena.
Ennen kun vallan alan vollottamaan kirjaliikutuksesta, palataan kiirusti vielä näihin arkisiin puuhiimme.
Pinnasängyn laidasta DIYkkaroitu pyykkiteline on testattu ja hyväksi todettu. Tuo ei nyt mikään suuri diy-taidonnäyte ole, mutta toimiva! Pari saranaa, ilmainen kierrätysritilä, muutama ruuvi ja narua. Tuossa on hyvä sadepäivinä kuivatella isompaakin pyykkiä pönttöuunin kupeella. Kerralla saa vaikka tusinan lakanaa, pöytäliinaa ja pussilakanaa kuivumaan, ja silti jää kulkuväylä saliin.
Yksi päivän aiheista oli ne kotitarve-eläimet, mutta eihän meillä sellaisia ole. On ollut vain vuosi toisensa jälkeen puhetta kanoista tai ankoista, ehkä viiriäisistä ja jopa parista vuohesta, mutta ne ovat toistaiseksi jääneet puheeksi vainen. Ei ole ollut aikaa laajentaa siihen suuntaan. Mutta tarve se on henkinenkin, joten laitetaan sitten kuvat meidän kisuista, sillä he ovat täyttäneet vuosia tässä kesän aikana.
Hoivakatti, sielueläimeni Pippa täytti 8 vuotta ja aikoinaan talomme alta pakkasyön jälkeen löytynyt villikissan hopeanharmaa pentu Freya 7 vuotta. Lisäksi meillä on kaksi armasta 16-vuotiasta seniorikoiraa, sisarukset Milo ja Maya, jotka on aikoinaan pelastettu kaatopaikalta.
Yhdessä me olemme Jovelan lauma.
Duo ilmeikkäät, Pippa ja Freya.
Muiden puutteessa luen kotitarve-eläimiksi myös hyönteiset, joita ilman meillä ei olisi satoja. Ja heinäsirkat, koska ne soittelevat niin mukavasti elokuun öinä. Henkinen tarpeeni on sellainen, että täytyy olla yössä soittavia hepokatteja. Ja sitten on vielä nuo puutarhan turvajoukot, kuten söpöimmät niistä, leppäkertut. Kuvan leppis kuivattelee juuri sateen jälkeen siipiään. Seurasin sen puuhia pitkään. Panssari auki, siivet esiin, siivet kiinni ja toisto.
Maailma on ihmeellisiä asioita täynnä.
Tässä tuli taas turistua kuukausikuulumisia sen verran, että on aika antaa suunvuoro muillekin. Nautitaan elokuusta, sen upeista väreistä ja ollaan varovaisia myrskyn uhatessa.
Ja muistetaan se kotivara!
Ai niin! Mitä muuttaisin omavaraistelussamme jos voisin, tuosta noin vaan? No, meillä olisi ne aurinkoenergiakeräimet katolla ja pieni tuulivoimala tontin nurkalla. Meidän sähkönkulutuksemme on varsin pientä, keskimäärin 116 kWh kuukaudessa, mutta soisin kyllä itselleni sen ilon, että energia virtaisi toiseen suuntaan talostamme.
Ja nyt näiden muiden kuulumisten pariin!
Kasvuvyöhykkeeltä 1🌱
Krutbacken .
Kakskulma .
Kasvuvyöhykkeeltä 2 🌱
Urban farming .
Kasvuvyöhykkeeltä 3 🌱
Tsajut .
Rakkautta ja maanantimia .
Pilkkeitä Pilpalasta .
Metsäläisten elämää .
Villa Varmo .
Sininen tupa .
Päivänpesän elämää .
Kasvuvyöhykkeeltä 4 🌱
Puutarhahetki .
Korkeala .
Mustikkamaitoa .
Kasvuvyöhykkeeltä 7 🌱
Korpitalo .
Haluatko kommentoida? Lähetä meille viestiä instan kautta ♥
Toivejulkaisu! Ihanista ihaninta, kirjassamme Vanhassa talossa - Kohti omavaraisempaa elämää, ja sitä ennen, kauan sitten vanhassa blogissamme ollutta palashampoon ohjetta on kyselty useasti, joten julkaisen sen nyt uudelleen myös täällä omavarainen.fi:ssä.
Kiinnostuin maultaan samettisen pähkinäiseksi, mutta samalla hieman kirpeäksi kuvaillusta merikaalista muutaman lukijamme vinkkaamana niin paljon, että päätin hankkia sitä myös omaan puutarhaamme. Toisten mielestä kasvi on helppo kasvatettava, joidenkin mielestä se vaatii hieman sirkustemppuja. Tutkailkaamme siis hieman tätä saariston omaa herkkua...
Upeita leikkokukkaseoksia, erilaisia auringonkukkia, meheviä vihenneksia, luomuyrttejä, hurmaavia koristeheiniä, maukkaita tomaatteja, helppoja huonekasveja, eksotiikkaa lautaselle ja siemensekoituksia pörriäisten iloksi - tätä kaikkea tarjoilee Buzzyn siemensarjat, joihin tämä julkaisu perehtyy ajatuksella.
Kevät näyttää vihdoin ottaneen askeliaan muutenkin kuin sipsutellen, vaikka pakkasherra heittikin vielä viimeiset tumpsaukset lunta pitkin peltoja ja puutarhoja.
Mansikkamarkkinoille on viime vuosina tullut ihastuttavia uusia lajikkeita, joista osa kukkii erityisen kauniisti ja osassa on herkullisen mielenkiintoisia makuvivahteita, kuten ananas ja vadelma. Tässä julkaisussa jutustellaan mansikoista, niiden kasvattamisesta, uudemmista lajikkeista ja hipaistaan hieman mansikoiden historiaakin.
Katse kohti kesää! Tässä julkaisussa laitellaan juhannusperunat kasvamaan ämpäreihin ja tehdään muutama diy-perunaruukku itse. Sertifioidut siemenperunathan ovat juuri saapuneet myymälöihin ja tietyillä varhaisperunalajikkeilla kasvatus onnistuu 60 vuorokaudessa. Alkaa siis olla aika laittaa juhannusperunat itämään, jotta juhannuksena saadaan...
