HELMIKUUN HELMET

03.02.2020

Helmikuun sanotaan saavan puiden oksat kimaltelemaan jäähelmistä, mutta omavaraistelevien silmissä siintävät jo kesäiset näkymät puutarhoissa ja tiluksilla. Tänään täällä ja muiden omavaraistelevien blogeissa jutellaan esikasvatuksista, kylvöistä ja hieman puhdetöistäkin!

Helmikuu on saanut nimensä luonnonilmiöstä, jossa puiden oksiin muodostuu jäähelmiä suoja- ja pakkassään vaihdellessa. Katoavaa luonnon taidetta näinä outojen talvien vuosina.

Talveton talvi

Täällä meillä Lounais-Suomessa, kasvuvyöhykkeellä 1, ei jäähelmiä tänä vuonna ole näkynyt. Talvea ei ole ollut nimeksikään, vesisadetta senkin edestä. On se kumma, kun kesällä maa rutisee kuivuuttaan kuukausia ja talvella maa ei enää jaksa imeä kaikkea sitä vettä, joka harmaina päivinä taivaalta valuu. Meillä on talven aikana vain parina päivänä satanut ohuen ohut kerros lunta, joka seuraavaan aamuun mennessä on jo kadonnut, ja pakkasasteille ollaan menty vain harvoina päivinä - silloinkin maltillisesti asteen tai muutaman. Luonto tuntuu olevan ihan sekaisin. Keväkukkien sipulit puskevat vihreitä alkujaan maasta, pelloilla on vihreä oras, jota metsäkauriit kokoontuvat laumoina mutustelemaan, ensimmäiset hyttyspaukamat on raavittu iholta ja pähkinäpensaassa on pulleat norkot, jotka näyttävät siltä, että aukeavat jo pian. Turun yliopiston siitepölytiedotus uutisoi 20.1.2020 siitepölykauden alkaneen Suomessa yksittäisinä kukkivien pähkinäpensaiden käynnistämänä ja nyt kukkii jo leppäkin. Semmoinen talvi tänä vuonna. Siitepölyä ja hyttysen pistoja tammikuussa. Saapa nähdä tuleeko enää tänä vuonna talvea lainkaan tänne meidän kulmille. Sää voi toki vielä yllättää.

26.1.2020 otetut kuvat esittelevät sydäntalvea kovin keväisin merkein. Pähkinäpensas on norkoilla ja hyttyset hinkuvat iholle. Pensaissa on turpeita silmuja ja vuorikaunokki on tehnyt uusia alkuja, joilla ei taida olla selviytymismahdollisuuksia kevääseen jos pakkaskausi on vasta tulossa.

Esikasvatuksen aloituksia

Oli talvinen talvi tai ei, helmikuu kurottelee kevättä kohti ja valo valtaa pimeyttä. Siemenluettelot on luettu hiirenkorville ja ensimmäinen multapussi korkattu. Täällä onkin jo muutamia pidemmän kasvuajan vaativia kasveja laitettu siemeninä multaan pullokasvihuoneiden suojaan, ja muutama taimi sieltä mullasta on jo noussutkin.

Esikasvatuksia pullopuutarhassa satokaudelle 2020.

Mullassa on jo paprikat - tuollaisissa 5 litran vesikanistereista tehdyissä minikasvihuoneissa ja pullopuutarhassa itää ananaskirsikkaa ja sen sukulaiskasvia mustikkakoisoa, joka on meille uusi tuttavuus ja oikealta nimeltään pinaattikoiso. Mustikkakoiso tekee pieniä mustikkamaisia ja mustikalta maistuvia marjoja, joista kirjoitin pienen jutun viikko sitten. Mielenkiintoinen, satoisa ja erikoinen kasvi, joka on nyt meillä kokeilussa siemenistä kasvattamalla.

Ensimmäisenä esikasvatukseen menneet pesusienikurkut, joita tuottaa Luffa-niminen kurkkukasvi, ovat kolmen taimen voimin nousseet yli 10 cm korkeiksi aluiksi ja ensimmäiset sirkkalehdet ovat saaneet kavereikseen pieniä lehtiä. Nämä pesusienikurkut ovat esikasvatuksessa jo nyt, sillä pesusienikurkku tarvitsee valtavan pitkän kasvuajan meidän leveysasteilla. Varhainen aloitus on ollut tarpeen, jos mielii valmiiksi saada.

Pari vinkkiä DIY-pullokasvihuoneisiin

Meillä näitä erikoisempia kasvatettavia esikasvatellaan pullokasvihuoneiden avulla. Moni  käyttäisi pulloja minikasvihuoneina, mutta luopuu niistä epäkäytännöllisinä, sillä kevyet ja korkeat pullot kaatuvat herkästi ja jäävät usein leikkauspinnaltaan hieman lörpön epätasapainoiksiksi. Pullokasvihuoneisiin on kuitenkin oma niksinsä, joka tekee pulloista tasapainoisempia, napakampia ja helpommin paikoillaan pysyviä.

Pullon pohjaosa leikataan irti, korkki poistetaan toisesta päästä ja pullon leikattu pää painetaan kuumennettua paistinpannua vasten. Tarkoitus ei ole käryttää muovia, ainoastaan lämmittää sitä siten, että muovia voi hieman muovata. Kun pullon leikkauspinta on lämmennyt (ei sulanut valuvaksi!) pullo painetaan kuperaa astiaa vasten siten, että leikkauspinta taittuu pullon sisäpuolelle tehden reunaan pienen liepeen.

Ohjeen niksiä käyttämällä pullon lieve hörppää käytössä multaa sisuksiinsa ja ankkuroituu siten paremmin, eikä kaadu joka tönäisystä. Pullot ovat varsin käteviä apureita sellaisille kasvateille, jotka kaipaavat tasalämpöistä, lämmintä ja kosteaa esikasvatusta.

Pullot ovat myöhemminkin käteviä esimerkiksi ulkona yö- ja päivälömpötilojen vaihdellessa loppukeväästä. Yöksi pullon korkki kierretään kiinni, jotta päivän aikana pullossa lämmennyt ilma ei karkaa heti viileyteen. Pulloista on apua myös taistossa puutarhan herruudesta. Tuholaisherkät taimet pääsevät kriittisen vaiheen yli pullon suojissa.

Kuvissa mustikkakoison ja ananaskirsikan hellää esikasvattelua pulloesikasvattamossa. Tekotropiikki kaukomaiden kasvateille Pohjolan maisemissa. Pullo pitää uteliaat kissatkin poissa esikasvattamosta.

Pulloesikasvattamo on puisella tarjottimella, jonka pohjalle on leikattu pala telttailusta tuttua makuualustaa. Se pitää omalta osaltaan kasvattien kasvatuslämpötilaa tasaisempana, kun viileä pöytäpinta ei pääse siirtämään viileyttään ruukkujen multaan. Vettä hylkivänä materiaalina alusta on myös helppo pitää siistinä.

Hillitty hinku

Tiedä sitten tekevätkö vuodet tehtäväänsä, sillä tänä vuonna aion (kautta kiven ja kannon) olla maltillisempi esikasvattaja. Joitain kasvatettavia on varhaiseen esikasvatukseen menossa vielä alkukevään aikana aikasemman ja paremman sadon nimissä, mutta jo nyt multiin päässeiden lisäksi aion esikasvattaa aikaisin vain tomaattia, vesimelonia (ehkä) ja erikoismaisseja, joista viimeksi mainitut eivät ehdi satoon ilman aikaista esikasvatusta. Muut esikasvatan vasta myöhäisemmässä vaiheessa.

Kuvassa vasemmalla omia erikoismaisseja viime vuodelta - niistä säästetyistä siemenjyvistä kasvatetaan uusia maisseja tänä vuonna. Lisäksi satokaudelle 2020 kokeillaan myös mustia maisseja.

Ajattelin, että laitan vasta tuossa huhtikuussa tai toukokuun alussa aluilleen kaikki loput esikasvatettavat, koska ne pääsevät jo muutamassa viikossa uloskin. Meillä on ollut joka kevät sellainen hallitsematon viidakko täällä sisällä, että voisi hieman vähemmällä kokeilla pärjäämistä tänä vuonna. Meillä kuitenkin saadaan suorakylvönä kasvatuslaatikoiden pleksien alle kasvamaan kaikenlaista jo melko varhain keväällä. Kokeillaan nyt tätä vaihtoehtoa tänä vuonna. Samettikukkia ajattelin esikasvattaa loppukeväällä runsaasti - ne olivat niin hyviä pölyttäjä- ja torjuntakasveja viime kesänä ja meillä on omia samettikukan siemeniä valtava määrä.

Alustava satosuunnitelma 2020

Tämä on vain alustava suunnitelma, joka aina elää sitten myöhemmin, mutta uskoisin, että näitä kaikkia meiltä tulee löytymään jos esikasvatukset ja suorakylvöt vaan aikanaan onnistuvat. Näiden lisäksi meillä on vakiona pari yrttimaata (tavallinen ja ruukkuyrttilä) sekä monia erilaisia puutarhamarjoja ja muutama nuori hedelmäpuu sekä kuningasosterivonokasviljelmä.

Kasvatuslaatikoihin tulee: varhaisperunaa, porkkanaa, palsternakkaa, tarhamaltsaa, lanttua, punajuuria, lilapalkoherneet ja uusia yrttejä
Monivuotisena kasvaa; maa-artisokkaa, minttuja, ranskalaisia yrttejä, ruusukvitteniä, piparjuurta, raparperia, salviaa ja muita yrttejä.
Kasvihuoneisiin menee: tomaattia, kurkkua, paprikaa ja pesusienikurkut
Tuulensuojattuun kasvihuonekehikkoon laitetaan: maissit
Uusiin kasvatuslaatikoihin mahtuisi: mustajuuri, kaalia, punasipulit
Uuteen perunalaatikkoon: myöhäisempää perunaa
Uuteen katettuun kasvatuslaatikkoon vielä: vesimelonia (tämä on vielä harkinnassa)
Paljuun (160cm halkaisija): ananaskirsikkaa, mustikkakoisoja, salaatit ja kurpitsa

Puhdetöitä

Pieniä puuhia tavataan nykypuhekielessä kutsua puhteiksi, mutta oikeasti sana puhde ei tarkoita puuhia vaan kirjaimellisesti hämärää. Puhdetyöt olivat niitä töitä, joita tehtiin hämärän tultua tai ennen aamun valkenemista. Nykyaikana kuitenkin puhutaan puhteista ja ne ymmärretään pikkupuuhiksi, joita toden totta tähän aikaan vuodesta on hyvä tehdä ennen kun varsinaiset isommat kevätpuuhat alkavat.

Tuossa satosuunnitelmassa mainittiin uusia kasvatuslaatikoita, jotka on säiden salliessa hyvä nakutella valmiiksi kevätkylvöjä varten. Sitten kun on aika laittaa siemeniä ja siemenperunoita maahan, samaan aikaan on niin paljon kaikenlaisia puuhia, ettei siinä enää ehdi varsinaisia nikkarointeja tehdä. Perunoille voisi nykyisten kasvatuslaatikoiden lisäksi kokeilla kylkiluukullista kasvatuslaatikkomallia, jonka luukun kautta voi kerätä käyttökertaluontoisesti satoa pintamultaa kaivelematta.

Työkaluja ja laitteitakin on hyvä huoltaa, meillä ainakin ruohonleikkuri pitää keväthuoltaa ja oksasilppurin sekä moottorisahan hampaat terottaa. Joudumme myös tekemään suurehkon inventaarion työkalujen ja -välineiden osalta, sillä rakennus, jossa niitä on säilytelty, on romahdusvaarassa ja kaikki sen sisällä oleva pitää siirtää toisaalle turvaan. Siinä samalla on hyvä katsoa tarvitseeko jokin työkalu teroitusta, uutta vartta tai muuta huoltoa ja onko kaikki nurkkiin kertynyt ihan tarpeellistakaan - osan voisi viedä kirppikselle.

Isännän hämärähommia, kun sääherra tarjoilee silkkaa vesisadetta. Vanhan kirveen varsi alkoi olla liitoskohdastaan huono ja uudelle varrelle oli tarvetta. Uuden varren veistely ei montaa hetkeä vienyt ja pian vanha kirves oli taas käyttökelpoisena uudella varrella ja teroitetulla terällään.

Mattia ja Maariaa

Vanha kansa uskoi, mitä Mattina (24.2.) sitä Maariana (2.7) ja jos Matinpäivänä räystäät tippuvat, tulee pitkä kesä. Jos Matti taas antoi lunta, se ennusti sitä, että keväällä lunta saataisiin vielä istuvan koiran peittävä määrä. Saa nähdä mitä helmikuu tuo tullessaan, mutta jos näillä mennään, uskomusten mukaan kesästä pitäisi tulla pitkä ja lämmin. Räystäät meillä on tosin kirjaimellisesti tippuneet jo ennen Matinpäivää, kun kova tuuli vetäisi syöksyputken mukanaan. Talletetaan siis muistoksi tähän loppuun, ennen kun päästän teidät muiden omavaraisuusbloggaajien kirjoitusten pariin, muutama kuva "talvesta" tammi-helmikuun taitteessa 2020.

2.2.2020 usean päivän sateiden ja harmauden jälkeen aurinko valaisi pihan, linnut lauloivat kuin maaliskuussa, eikä puutarhassa ollut sydäntalvesta tietoakaan. Kevään merkit ovat aivan liian aikaisessa.

Selja ja sinimarjakuusama, eli hunajamarja silmuineen 2.2.2020.

Salviaa ja iisoppia kasvatuslaatikoissa 2.2.2020.

Krookuksia ja pähkinäpensaan silmuja 2.2.2020 kasvuvyöhykkeellä 1. Yleensä aikainen kevät saa iloiseksi, mutta nyt tuntuu siltä, että asiat eivät ole kohdillaan ja enemmänkin huolettaa millainen kevät tästä vielä tulee. Pajut kukkivat jo. Miten käy kimalaisyhdyskuntien jos niiden ensiravinto on jo loppunut ennen kun kimalaiset heräilevät talviuniltaan? Ei se sadoillekaan hyvää tiedä. Täytynee taas keväällä keitellä pörriäisille tukiravintoa.

Luettavaa muualla

Esikasvattamisen ja puhdetöiden äärellä maanantaina 3.2.2020 klo 09:00 alkaen ovat myös seuraavat mainiot omavaraisuudesta kirjoittelevat bloggaajat:

Tsajut .
Puutarhahetki .
Harmaa torppa .
Sarin puutarhat .
Ku ite tekee .
Metsäläisten elämää .
Urban farming kaupunkiviljely .
Kohti laadukkaampaa elämää .
Caramellia .
Oma tupa ja tontti .
Korkeala .
Rakkautta ja maan antimia .
Riippumattomammaksi .
Airot ulapalla .
Villa Kotiranta .
Pienenpieni farmi .
Rouva Yrttinen .

Mukavia Matteja toivotellen Jovelan Johanna
Haluatko kommentoida? Lähetä meille viestiä instan kautta

Silmä silmästä, punkki punkista! Biologinen tuholaistorjunta esimerkiksi leppäkerttujen avulla, on myrkytön vaihtoehto kemiallisille kasvinsuojeluvalmisteille ja herättää kiinnostusta myös kotipuutarhureiden joukossa. Aiemmin torjuntaeliöitä myytiin lähinnä kauppapuutarhoille, mutta onneksi nykyään kotipuutarhurikin voi tilata niin sanottuja...

Nyt saavat rikkaruohot kyytiä ilman ylimääräisiä kyykkimisiä ja kasvit ravintoa onnnistuneiden satojen ja kukkivien silmänilojen tuotantoon.

Kevät etenee ja pian koko maailma on taas niin ihanan vihreänä. Mikä olisikaan parempi raaka-aine esille nostettavaksi, kuin toukokuussa sesongin aloittava, metsän vihreäksi kullaksikin kutsuttu kuusenkerkkä?

Johan on ilmoja pidellyt! Kevääksi muuttunut puolen vuoden talvi teki loikan taaksepäin ja saimme kokea viikon sisällä sekä uuden hangen että käen kukunnan, joista ensimmäisen vierailu kesti onneksi vain vuorokauden. Sellaista se on tänä vuonna ollut, sahaavaa säätä ees ja taas, mutta nyt kevät on ottanut vallan, vaikka uutiset maalailevat vielä...

Toivejulkaisu! Ihanista ihaninta, kirjassamme Vanhassa talossa - Kohti omavaraisempaa elämää, ja sitä ennen, kauan sitten vanhassa blogissamme ollutta palashampoon ohjetta on kyselty useasti, joten julkaisen sen nyt uudelleen myös täällä omavarainen.fi:ssä.

MERIKAALI

17.04.2024

Kiinnostuin maultaan samettisen pähkinäiseksi, mutta samalla hieman kirpeäksi kuvaillusta merikaalista muutaman lukijamme vinkkaamana niin paljon, että päätin hankkia sitä myös omaan puutarhaamme. Toisten mielestä kasvi on helppo kasvatettava, joidenkin mielestä se vaatii hieman sirkustemppuja. Tutkailkaamme siis hieman tätä saariston omaa herkkua...